Mulla on nyt viikkoja 13 risat ja np-ultra takana.. Siellä kaikki oli kuulemma just niin kuin pitääkin. Mut mua on alkanut pelottaa tosi paljon jos vaavi menehtyy tonne kohtuun tai jtn.. Hurjaa miettiä ja ajatella tällaisia mut lehdistä ja täältäkin olen lukenut tarinoita et vauva voi menehtyä keskenmenoriskinkin jälkeen ja vähän väliä on huoli päällä miten masussa jaksetaan.. Ja tää voi olla nyt hurja kysymys mut jos tässä vaiheessa tai myöhemmin tulis kesken niin mitä pitäis tehdä, jos se tulis vaik pönttöön tai jtn, hyi kamala mitä ajatuksia mut kaikkea pyörii mielessä. On niin suuri huoli miten kaikki menee kun ensimmäistä odotellaan. Välillä tuntuu menkkamaisia jomotuksia ja muitakin ja se np-lääkäri sanoi et kun kohtu kasvaa niin ne kiputuntemukset kuuluu asiaan.. Kuinka yleistä on tässä vaiheessa saada enään keskenmeno..? Tämä aihe voi olla joillekin kipeä ja arka, mutta toivoisin joitan kokemuksia ja neuvoja.. Ja rohkaisuja =)
Pelottaa..
Justiina
6894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pelot kuuluu ilmanmuuta raskauteen, tuskin on olemassakaan äitejä jotka eivät raskausaikana olisi miettineet pienokaisen vointeja ja muita ikäviä asioita. Minusta tämä kertoo vaan siitä että olet hyvää vauhtia kasvamassa äitiyteen. Kyllä niitä pelkoja ja huolia on läpi lapsuuden ja nuoruuden meillä vanhemmilla omien puolesta. Yleisestihän puhutaan että keskenmenon riski pienenee huomattavasti 12rv jälkeen. Sinäkin olet käynyt ultrassa jossa kaikki oli kunnossa. Yritähän nyt alkaa täysin rinnoin nauttimaan raskaudestasi!! Toki näitä ikäviä asioita sattaa tapahtua raskaudenkestosta riippumatta, mutta ei meistä äideista kukaan sitä etukäteen saa tietää meneekö raskaus hyvin loppuun asti. Nää on aika vaikeita juttuja. Toivotan sulle ihanaa odotusta kesänlämmössä ja käy ihmeessä neuvolassa juttelemassa jos nämä ajatukset kalvaa pitkään sinun mielessä. Itse yhden keskenmenon kokeneena (rv11 todettiin keskeytynyt km, sikiö oli vain rv7) tiedän tunteen. Kun sitten viimein odotin toisen kerran, ja kun rv12 oli täynnä minä huokasin helpotuksesta.
mulla tossa edellisessä viestissä toi otsikko ja nimim. Piti olla otsikkona toi moi justiina, sori!
Taidan tietää millaisia tunteita sulla on. Vaikka itsellä jo kolmas odotus eikä ole ollut keskenmenoja niin vielä 20 viikolla ajattelin koko ajan että kunpa se pysyisi sisällä vielä ainakin 24. viikkoon asti nimitäin sillä viikolla syntynyt saattaa jo selvitä hengissä. Onko sulla odotus mennyt kuitenkin hyvin? Itselläni ei ole muuta ollut kuin harjoitussupistuksia useammankin kerran päivässä. Olen käynyt niiden takia ultrassakin mutta kaikki on ihan normaalisti. Jokainen on tietysti yksilöllinen odotus mutta voin sanoa että nuo huolet kuuluu asiaan. Mutta jos niin ikävästi kävisi että se menisi kesken niin tietysti ekana soitto päivystykseen tai jos sellaista epäilet niin kyllä ne synnytyssairaalassakin neuvovat mitä tehdä. Mulla kaksi ekaa odotusta meni ilman mitään erityistä ja kumpakin käynnistettiin. Välillä kun äkisti nousee sängystä niin tuntuu kun puukolla viiltäisi. Ja Just samoja menkkamaisia jomotuksia. Ja kun olen minäkin lukenu että on joku saanut keskenmenon jopa viikolla 24 tai että on kuollut kohtuun täysiaikaisenakin niin neuvoisinpa sinuakin niin että älä lue niitä tai että ajattelet vaan positiivisesti(vaikka se kliseeltä kuulostaakin) niin luulenpa että saat mielen rauhan. Älä turhaan ajattele kaikkea pahaa vaan että sulla ja vauvalla on kaikki hyvin niin kauan kuin toisin todistetaan. Toivon sinulle ja masuasukille onnellista kesäaikaa!
Kaikki menee todella hyvin usko pois.. Kohta sinulla on ihana nyytti sylissä.
Terv. Katja
Todellakin on luonnollista että odottavaa äitiä pelottaa kaikki mahdollinen ja mahdoton. Muakin pelottaa edelleen ja nyt on rv.34 menossa. Yritän rauhoittaa itseäni sillä, että yleensä kaikki menee hyvin ja minä itse en voi oikein millään tavalla asioihin vaikuttaa. Täytyy vain pitää itsestään ja masuvauvasta hyvää huolta ja luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.
Mulla on myös takana keskenmenoja ja ehkä siksikin alkuraskaudessa oli suuri huoli koko ajan. Kävin rv.14-19 aikana kaksi 'ylimääräistä' kertaa neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä, kun huoli alkoi kasvaa liian suureksi. Neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että parempi aina käydä kuuntelemassa kuin yksin hermoilla kotona. Sitten vähän helpottikin kun liikkeet alkoi tuntua.
Tuossa vaiheessa raskautta jomotukset kuuluu asiaan, kohtu kasvaa ja kohdunkannattimet venyy.
Keskenmenoriski pienenee ratkaisevasti kun rv.13 on täynnä. Tarkat tilastot löytyy esim sivulta:
http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66
Oikein paljon onnea raskauteen!
teille kaikille kannustuksesta ja ymmärryksestä. Tuntuu helpottavalta kuulla etten ole ainut joka pelkää..
Itselläni raskaus mennyt ihan ok, viikoilla 6-10 tuli pikku rusehtavaa tuhruvuotoa paperiin pyyhittäessa ja pääsin lähetteellä ultraan ja siel oli pari pientä hyytymää jotka vuoti pois, lääkäri sanoi ettei niistä muuta haittaa pitäisi olla kuin että ne on kiusallisia just siks kun ne huolettaa.
Nyt muutama päivä sitten oli np-ultra ja siellä ainakin viel kaikki hyvin =)
Kiitti teille oikein paljon vastauksistanne.
Niin kuin on joskus sanottu, tieto lisää tuskaa. En tarkoita viestilläni mitään pahaa, mutta luonnollisesti keskenmenoista ja kohtukuolemista lukeminen lisää pelkoja omasta raskaudesta.
Odotan tällä hetkellä kolmatta lastamme. Kahden edellisen raskauden aikana en päässyt oikeastaan ollenkaan internettiin, ja harvemmin luin mistään muustakaan lähteestä keskenmenoista tms. Kummankaan raskauden aikana en ajatellut mitään kauheita, kun ei tullut mieleen ajatella. Toki tiesin, että 12 viikkoa pidetään keskenmenon "rajana". Erityisesti sen rajan ylityttyä en ajatellut muuta kuin tulevaa synnytystä. En sitä, että jotain voisi mennä pieleen. Nyt kolmosta odottaessa olen lueskellut erilaisia odotus-palstoja, ja monet keskenmenot ym. ongelmat raskauksissa ovat välillä pistäneet miettimään omaa odotusta. Ei osaa enää olla niin rento kuin edellisissä odotuksissa vaikka silloin kaikki meni hyvin loppuun asti.
Olen yrittänyt asennoitua tähän raskauteen siten, että en minä huolestumallla ainakaan mitään voita. Jos raskauden on tarkoitus keskeytyä, en minä sille mitään voi.
Voimia myös sinulle Justiina. Usko vaan, että kyllä kaikki hyvin menee.