mikä auttaa masennukseen

mutta voi sitä vähän ottaa.Ruummillinen rasitus kyllä on helpotus kaikkeen.
Luet hengellistä kirjallisuutta ja alat laulaa.Mitä vain kunhan laulelet.
Musiikkiluukunta vaikka tanssikun auttaa ajatukset pois ikävistä asioista.

Masennus on ikävien asioiden vatvomista ja niitä mielessä pitämistä.

Ota joku hyvää tekevä lause jota toistat mielessäsi,

vaikka tämänpäivän unelmat ovat huomisen päivän todellisuutta.Sitten kuvittelet sellaisen todellisuuden kun toivot.Todellisena aina uudestaan.Ja unelma toteutuu.

Tai raamatunlause .Herra on munun paimeneni,ei minulta mitään puutu.
Kukaan muu ei paranna niin hyvin kuin itse.Lääkketkin ovat lisänä hyvä jos oikein syvä masennus mutta itse pitää toimia.

old_profile_21572 kirjoitti:

mutta voi sitä vähän ottaa.Ruummillinen rasitus kyllä on helpotus kaikkeen.
Luet hengellistä kirjallisuutta ja alat laulaa.Mitä vain kunhan laulelet.
Musiikkiluukunta vaikka tanssikun auttaa ajatukset pois ikävistä asioista.

Masennus on ikävien asioiden vatvomista ja niitä mielessä pitämistä.

Ota joku hyvää tekevä lause jota toistat mielessäsi,

vaikka tämänpäivän unelmat ovat huomisen päivän todellisuutta.Sitten kuvittelet sellaisen todellisuuden kun toivot.Todellisena aina uudestaan.Ja unelma toteutuu.

Tai raamatunlause .Herra on munun paimeneni,ei minulta mitään puutu.
Kukaan muu ei paranna niin hyvin kuin itse.Lääkketkin ovat lisänä hyvä jos oikein syvä masennus mutta itse pitää toimia.

Tuossa tuli varmaan hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta masennukseen sairastunutta ne eivät paranna.Kaikkea tuota olen virrenveisuuta ja Raamatunlukua myöten elämässäni noudattanut, mutta sairaus vain iski, nyt jo toista kertaa ja entistä pahempana. Olin sairaalahoidossakin, joten tiedän taudin vakavuuden.

sairastunut kirjoitti:

Tuossa tuli varmaan hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta masennukseen sairastunutta ne eivät paranna.Kaikkea tuota olen virrenveisuuta ja Raamatunlukua myöten elämässäni noudattanut, mutta sairaus vain iski, nyt jo toista kertaa ja entistä pahempana. Olin sairaalahoidossakin, joten tiedän taudin vakavuuden.

Hyvää tarkoittavia neuvoja kyllä tulee, mutta aina ne ei auta, minäkin kokeilin kaikkea tuota, luin raamattua veisasin, kuljin luonnossa samoilin metsissä, ajatuksissani kuljin lapsuustantereet, herkät, hellät muistot, vaan sitä enemmän masennuin jopa lääkekuurille asti.
Nyt olen päässyt siitä yli, en tosin mennyt siitä mistä aita oli matalin, vaan siitä mistä se oli korkein.Ensi hetket tuntui että ei elämällä ole minulle mitään tarjottavaa, vaan kylläpä vain olikin. Löysin itselleni kuuntelijan, sain purkaa kaiken vihan ja kaunan, siis kaiken saastan sisältäni aina raivoon asti, voi ei kukaan ehkä tiedä sit miten paljon raivoa on ihminen sisäänsä kätkenyt, kaikilla se vain ei tule ulos, ei ehkä kaikilla tarvitsekkaan, tai sitten tulee pikkuhiljaa riidanpoikasina tai muuten,mutta useat vain pankkoavat sitä sisälleen,kaiken surun ja tuskan, ja se johtuu siitä kun ei ole hyvää kuuntelijaa, mutta luojan kiitos minä löysin sellaisen ja nyt olemme ollet yhdessä parikymmentä vuotta.

sairastanut masennusta kirjoitti:

Hyvää tarkoittavia neuvoja kyllä tulee, mutta aina ne ei auta, minäkin kokeilin kaikkea tuota, luin raamattua veisasin, kuljin luonnossa samoilin metsissä, ajatuksissani kuljin lapsuustantereet, herkät, hellät muistot, vaan sitä enemmän masennuin jopa lääkekuurille asti.
Nyt olen päässyt siitä yli, en tosin mennyt siitä mistä aita oli matalin, vaan siitä mistä se oli korkein.Ensi hetket tuntui että ei elämällä ole minulle mitään tarjottavaa, vaan kylläpä vain olikin. Löysin itselleni kuuntelijan, sain purkaa kaiken vihan ja kaunan, siis kaiken saastan sisältäni aina raivoon asti, voi ei kukaan ehkä tiedä sit miten paljon raivoa on ihminen sisäänsä kätkenyt, kaikilla se vain ei tule ulos, ei ehkä kaikilla tarvitsekkaan, tai sitten tulee pikkuhiljaa riidanpoikasina tai muuten,mutta useat vain pankkoavat sitä sisälleen,kaiken surun ja tuskan, ja se johtuu siitä kun ei ole hyvää kuuntelijaa, mutta luojan kiitos minä löysin sellaisen ja nyt olemme ollet yhdessä parikymmentä vuotta.

kaverin puuttekkin masennus on.Ei mikään parnnu hetkessä mutta viiveellä omatkin konstit parantaa.

Kun ei ole muut mahdollisuutta.Viha ja katkeruus ovat ihmisen pahimmat viholliset.Ne ovat itsessä eikä tule ulkoa päin.Itsestä pitää alkaa purkamaankin.
Työpaikoilla on paljon patoutunutta katkeruutta olen kuunnellut heiltä siitä.

old_profile_21572 kirjoitti:

kaverin puuttekkin masennus on.Ei mikään parnnu hetkessä mutta viiveellä omatkin konstit parantaa.

Kun ei ole muut mahdollisuutta.Viha ja katkeruus ovat ihmisen pahimmat viholliset.Ne ovat itsessä eikä tule ulkoa päin.Itsestä pitää alkaa purkamaankin.
Työpaikoilla on paljon patoutunutta katkeruutta olen kuunnellut heiltä siitä.

Ärsyttää tuollainen muka myötätuntoinen sairauden vähättely. Itse tiedän, mistä puhun enkä mene neuvomaan masennukseen sairastuneita muuten kuin kehotan hakemaan lääkärin apua ja hoitoa. En ole yksinäinen koskaan ollut, en vihaa ketään eikä minua vihata, en ole katkera.Nautin luonnosta ja liikun paljon. Olen korkeasti koulutettu ja ollut unelma-ammatissani, taloudellisesti asiat ovat hyvin, huolehdin ulkonäöstäni, minulla on aviomies ja suuri suku tukenani. Mutta olen sairas, aivojen kemia ei toimi oikein ja saan siihen lääkitystä, terapiaa ja psykiatrin hoitoa . Olen myös ollut pitkillä sairaslomilla, nyt eläkkeellä.