Näillä näkymin tekstini on julkaisukunnossa tämän kuun lopulla. Eli se on valmis, voin heittää tiskihanskat naulakkoon ja sanoa, että olen kaikkeni antanut ja vereni siihen vuodattanut.
Se on kiertänyt useammalla koelukijalla ja yhdellä ammattilaisella. Kaikkien palaute oli positiivista, kaikki virheet ja ehdotukset saan/olen saanut hoidettua pintahionnalla.
Seuraava askel on kustantaja. Olen tehnyt itselleni jo listan varteen otettavista "ehdokkaista" ja ajattelin ensin heitä lähestyä sähköpostilla tai soitolla. Ihan varmuuden vuoksi, etten lähetä mitään tyhjän päälle.
Vaikeus ja vakavuus on nyt siinä, etten oikein tiedä, mitä saatekirjeeseen tunkisin, ja pitääköhän johonkin jippoon vielä varautua. Käsikirjoituseni kaipaa kakkososaa, eli jää periaatteessa kesken, mutta olen tätä kakkostakin jo raakilevaiheeseen saanut. Onko se ehdottomasti hylsy? Yksittäisenä teoksena käsikirjoitukseni kuitenkin on valmis. Kakkososan ja ykkösosan yhdistäminen on vähän kiikun kaakun, kun kummatkin ovat todella pitkiä (ykkönen yli 167k sanaa, 500 a4:sta).
Entäpäs se saatekirje? Mitä kaikkea siinä pitää kertoa? Siis, että se vetoaisi mahdollisimman hyvin. Kuvailen itseäni? Olen nuori, onko se hyvä vai paha asia? En kuitenkaan mikään teini enää. Ja mitä ihmettä mun pitää kertoa itsestäni? En ole tietääkseni mitenkään erikoinen, kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Pitääkö laittaa valokuvaa? Olen suhtkoht ok-näköinen ja olen saanut palautetta, että kuva kannattaa laittaa, vaikka hakisi siivoojanhommiin. Tosin eikö ratkaisevampaa kuitenkin ole, miltä pääni näyttää sisältä kuin ulkoota?
Ja sitten se juoniselostus, joka tietääkseni pitää tehdä mahdollisimman lyhyeksi. Juoni on melko vaikeasti selitettävissä, mutta juu, kyllä mä sen ratkaisen vielä. Kysymys koskeekin enemmän sitä, että pitääkö selittää myös mahdollisen kakkososan juoni? Nämä kuitenkin liittyvät vahvasti toisiinsa.
Varmasti voin näitä asioita kustantajiltakin kysyä, kun niihin yhteyttä otan, mutta kiva olisi saada jotain vinkkiä etukäteen :) Etten mene itseäni tän pahemmin nolaamaan. Niin, ja saa nostaa esille muitakin asioita, joita en ehkä ole tajunnut tai huomannut.
Se on kiertänyt useammalla koelukijalla ja yhdellä ammattilaisella. Kaikkien palaute oli positiivista, kaikki virheet ja ehdotukset saan/olen saanut hoidettua pintahionnalla.
Seuraava askel on kustantaja. Olen tehnyt itselleni jo listan varteen otettavista "ehdokkaista" ja ajattelin ensin heitä lähestyä sähköpostilla tai soitolla. Ihan varmuuden vuoksi, etten lähetä mitään tyhjän päälle.
Vaikeus ja vakavuus on nyt siinä, etten oikein tiedä, mitä saatekirjeeseen tunkisin, ja pitääköhän johonkin jippoon vielä varautua. Käsikirjoituseni kaipaa kakkososaa, eli jää periaatteessa kesken, mutta olen tätä kakkostakin jo raakilevaiheeseen saanut. Onko se ehdottomasti hylsy? Yksittäisenä teoksena käsikirjoitukseni kuitenkin on valmis. Kakkososan ja ykkösosan yhdistäminen on vähän kiikun kaakun, kun kummatkin ovat todella pitkiä (ykkönen yli 167k sanaa, 500 a4:sta).
Entäpäs se saatekirje? Mitä kaikkea siinä pitää kertoa? Siis, että se vetoaisi mahdollisimman hyvin. Kuvailen itseäni? Olen nuori, onko se hyvä vai paha asia? En kuitenkaan mikään teini enää. Ja mitä ihmettä mun pitää kertoa itsestäni? En ole tietääkseni mitenkään erikoinen, kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Pitääkö laittaa valokuvaa? Olen suhtkoht ok-näköinen ja olen saanut palautetta, että kuva kannattaa laittaa, vaikka hakisi siivoojanhommiin. Tosin eikö ratkaisevampaa kuitenkin ole, miltä pääni näyttää sisältä kuin ulkoota?
Ja sitten se juoniselostus, joka tietääkseni pitää tehdä mahdollisimman lyhyeksi. Juoni on melko vaikeasti selitettävissä, mutta juu, kyllä mä sen ratkaisen vielä. Kysymys koskeekin enemmän sitä, että pitääkö selittää myös mahdollisen kakkososan juoni? Nämä kuitenkin liittyvät vahvasti toisiinsa.
Varmasti voin näitä asioita kustantajiltakin kysyä, kun niihin yhteyttä otan, mutta kiva olisi saada jotain vinkkiä etukäteen :) Etten mene itseäni tän pahemmin nolaamaan. Niin, ja saa nostaa esille muitakin asioita, joita en ehkä ole tajunnut tai huomannut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
... siis laita ainakin se valokuva mukaan, mikä on otettu sun pään sisältä...
Kustantajaan voit ottaa yhteyttä niin kuin parhaaksi näet. Käsikirjoituksesi on kuitenkin se, mikä ratkaisee.
Sitten yksi kommentti tekstiisi. Vaikka sinusta itsestäsi tuntuisi hyvinkin vahvasti siltä, että tekstisi olisi nyt julkaisukunnossa, sitä se ei välttämättä ole kustantajan mielestä.
Itsevarmuus selvästikin on pahasta?
Rehellisesti sanoen, tämän parempaan kuntoon en tätä käsikirjoitusta saa. Joko kustantaja pitää siitä tai ei, olen kaikkeni jo antanut ja loppu on sitten luojan käsissä. Pientä epävarmuutta on ilmassa, tietysti, tuntuisi pahaenteiseltä, jos olisin täysin varma.
Tämä ei ole eilen lopetettu räpellys vaan olen tehnyt käsikirjoitusta yli 10 vuotta, josta 5 olen kirjoittanut sitä. Teksti on ollut valmis jo puoli vuotta, mutta olen lukenut ja oikolukenut sitä liiankin kanssa. Eli päätös kustannuksesta on kaikkea muuta kuin hätiköity :)
Olin erittäin valmis pitämään vauvani vielä pitkään omanani, mutta kun tuon ammattilaisen palaute oli niin pelottavan positiivinen, ajattelin kokeilla siipiäni. Vihoviimeinen (se on aina pakko olla) lukukerta on puolivälissä, sen jälkeen olisi tarkoitus ottaa seuraava askel.
Olisiko kenelläkään kokemusta tai neuvoja noista saatekirjeistä? Lukisin mieluusti, jos jollakin olisi niistä jotain sanottavaa, jos ei ole, täytyy kaiketi soveltaa.
Ei kannata tuhlata postimaksuihin. Ootko minkä ikäinen?
Eikös kaikkien aikojen myydyin kirja ole fantasiaa? Potteritkin ovat low-fantasiaa.
Sitä paitsi, en kirjoita sitä, mikä "myy", kirjoitan sitä, mistä itse tykkään ja mitä on kiva kirjoittaa :) Mulla ei ole pienintäkään halua miellyttää lukijoita, miellytän vain itseäni. Siksi olikin shokki, että teostani on kehuttu :P Taitaa se kirjoittaminenkin olla vähän niin kuin seksi: se, mistä tykkää itse, tuntuu yleensä hyvältä myös toisesta.
Olen 22-vuotias, jos sillä aiheen kannalta on kauheasti merkitystä.
"Taitaa se kirjoittaminenkin olla vähän niin kuin seksi: se, mistä tykkää itse, tuntuu yleensä hyvältä myös toisesta. "
Sun kandee romuttaa mitä pikimmin toi mielipide syventymällä de Sadeen. Matti Nykänenkin tietää että markiisin rakkaus sattuu.
Poikkeukset vahvistaa säännön.
Joo, mutta maailma se vaan koostuu pelkistä lukemattomista poikkeuksista, jotka taotaan jäykiksi säännöiksi piirtelemällä veteen viivoja.
Mä en sano että poikkeus vahvistaa säännön, sanon että poikkeus on itse sääntö.