Onko teistä sukulaisille puhuminen vaikeaa?
Tämä on kyllä hirveän noloa, mutta en voi puhua joillekin sukulaisille ollenkaan. En ole vuosiin voinut. Mua kiusattiin esikoulussa ja silloin lopetin joksikin aikaa puhumisen perheelle ja sukulaisille. No, ei sitä kauan perheen ja muutaman sukulaisen kanssa kestänyt, mutta joillekin se jatkuu yhä. :|
Olen kuustoista, ja tämä on kyllä hirveän noloa, kun melkein aikuinen ihminen ei uskalla puhua sanaakaan.
Olen monesti yrittänyt puhua, mutta ei se onnistu. Sydän alkaa hakata hullun lailla ja sanoja ei vain tule. Ehkä kerran olen saanut sanottua hyvin hiljaisella äänellä.
Miten pääsisin tästä yli?
Tämä on kyllä hirveän noloa, mutta en voi puhua joillekin sukulaisille ollenkaan. En ole vuosiin voinut. Mua kiusattiin esikoulussa ja silloin lopetin joksikin aikaa puhumisen perheelle ja sukulaisille. No, ei sitä kauan perheen ja muutaman sukulaisen kanssa kestänyt, mutta joillekin se jatkuu yhä. :|
Olen kuustoista, ja tämä on kyllä hirveän noloa, kun melkein aikuinen ihminen ei uskalla puhua sanaakaan.
Olen monesti yrittänyt puhua, mutta ei se onnistu. Sydän alkaa hakata hullun lailla ja sanoja ei vain tule. Ehkä kerran olen saanut sanottua hyvin hiljaisella äänellä.
Miten pääsisin tästä yli?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ikävää, kun olet tämän kanssa yksin. Itse olin myös yksin vuosia. Nyt ei ole vaikeutta enää puhua ja olla jopa avoin..olen 30v. mutta koko nuoruus siinä meni. Saisitko täältä mitään helpotusta?
http://www.pelokkaat.net/phpbb2/
Käy noilla sivuilla
ja etsi selektiivinen mutismi otsikolla asiaa..
sukuelimille puhuminen vaikeaa ennen kaikkia ei keksi mitään mitä sanoisi.. varsinkaan toisten.
aina silleen punastelee jos alkaa yleisellä paikalla jutteleen.
voimia sinulle, ja koittakaa kestää!.
No enpä minäkään osaa kellekään muulle mitään normaalisti puhua kuin mummilleni, silloinkin ainoastaan jos olen kahdestaan hänen kanssaan. Muille sukulaisille en hiiskahda sanaakaan, ellei jotain kysytä.
Sukulaisille ja perheelle puhuminen kyllä onnistuu normaalisti, mutta vieraille ihmisille, vars. aikuisille (jopa opettajille, joita näen koulussa jatkuvasti) puhuminen on vaikeaa. Nolottaa kun itsekin olen melkein aikuinen, 17 vuotta.
On se hassua, kun rippijuhlissani muutamia vuosia sitten tapasin sukulaisiani, joitakin en ollut nähnyt vuosiin. Silti kaikille puhuminen onnistui.
Sitten taas naapurin tädille, joka oli myös vieraana, puhuminen oli vaikeaa. Kaikki tuli ulos hiljaisella äänellä epäselvästi.
En yhtään tiedä, miksi sukulaisille puhuminen on omalla kohdallani niin paljon helpompaa. Erittäin mystinen juttu.
Toisin päin mulla on myös sikäli, että minä en puhunut koulussa koko ala-aste aikana kuin joskus muutamalle kaverille. Ujous jatkui myös yläasteella ja nyt lukiossa, mutta on pikkuhiljaa lievenemässä. Koulukavereille puhuminen onnistuu yleensä.
Tiedän tuon tunteen kun sydän alkaa hakata, on pala kurkussa ja sanoja ei millään tule. Mieti mikä siinä sukulaisille puhumisessa pelottaa. Pelkäätkö nolaavasi itsesi sanomalla jotain tyhmää? Mitä sitten? Ei kukaan ole täydellinen. Kaikki möläyttää joskus jotain typerää. Jopa sukulaisesi. Ole vain oma itsesi, opi hyväksymään ujoutesi ja se, että joskus ei sanoja tule vaikka haluaisi.
Muuta neuvoa en osaa oikein sanoa. Toivottavasti tuosta oli jotain apua.