Moi,
mulla on jotenkin paha olo nyt kesällä, kärsin yksinäisyydestä ehkä liikaakin välillä kun opiskelukaverit on kaukana eri paikkakunnilla. Opiskelut aloitin viime syksynä, sain melkein heti muutaman kaverin sieltä ja ennen kesäloman alkua minusta tuntuu että yhden kanssa oltiin hyvätkin kaverit. Nyt ei kuitenkaan ole oltu yhteydessä loman aikana. Ehkei meillä sittenkään ole mitään tekijää joka pitäisi tätä porukkaa tai edes minua ja sitä parasta kaveriani yhdessä. Näin olen ajatellut ja jossain sisimmässä kalvaa se ajatus että olenkin yksin ja yksinäinen, ei minua oikeasti kukaan kaipaa/muista. Onko sellainen oikeanlaista kaveruutta ettei lomalla ilmoitella mitään toisille, esim. kuulumisia tai muutakaan? Ehkä voisin täsmentää sen verran että olen miespuolinen opiskelija, ehkä tuollainen sitten on miesten kesken ihan normaalia, ettei jatkuvasti ollakaan yhteydessä. Varsinkaan jos on pitkät välimatkat sun muuta estettä siinä. Tuntuu vaan nyt kesälomalla elämä niin tyhjältä kun minulla ei kotipaikkakunnalla kavereita enää ole, en saanut kesätöitäkään ja sitten menee päivät tällaisia murehtiessä... Oikeastaan odotan syksyä ja opiskelun alkamista innolla. Sitten vaan mietin varmaan sitä, ovatko he kuitenkaan minun ystäviäni jos kukaan ei ole vaivautunut pitämään yhteyttä, vai ollaanko me vaan kavereita sen takia että joudumme näkemään toisiamme arkisin. Harmittaa etukäteen sekin, että vaikka he ovatkin ihan mahtavia ihmisiä jokainen ja viihdymme hyvin keskenämme, tuskin kenenkään kanssa tulee sitten mitään pysyvämpää kaverisuhdetta kun opiskelut loppuu parin vuoden päästä...
mulla on jotenkin paha olo nyt kesällä, kärsin yksinäisyydestä ehkä liikaakin välillä kun opiskelukaverit on kaukana eri paikkakunnilla. Opiskelut aloitin viime syksynä, sain melkein heti muutaman kaverin sieltä ja ennen kesäloman alkua minusta tuntuu että yhden kanssa oltiin hyvätkin kaverit. Nyt ei kuitenkaan ole oltu yhteydessä loman aikana. Ehkei meillä sittenkään ole mitään tekijää joka pitäisi tätä porukkaa tai edes minua ja sitä parasta kaveriani yhdessä. Näin olen ajatellut ja jossain sisimmässä kalvaa se ajatus että olenkin yksin ja yksinäinen, ei minua oikeasti kukaan kaipaa/muista. Onko sellainen oikeanlaista kaveruutta ettei lomalla ilmoitella mitään toisille, esim. kuulumisia tai muutakaan? Ehkä voisin täsmentää sen verran että olen miespuolinen opiskelija, ehkä tuollainen sitten on miesten kesken ihan normaalia, ettei jatkuvasti ollakaan yhteydessä. Varsinkaan jos on pitkät välimatkat sun muuta estettä siinä. Tuntuu vaan nyt kesälomalla elämä niin tyhjältä kun minulla ei kotipaikkakunnalla kavereita enää ole, en saanut kesätöitäkään ja sitten menee päivät tällaisia murehtiessä... Oikeastaan odotan syksyä ja opiskelun alkamista innolla. Sitten vaan mietin varmaan sitä, ovatko he kuitenkaan minun ystäviäni jos kukaan ei ole vaivautunut pitämään yhteyttä, vai ollaanko me vaan kavereita sen takia että joudumme näkemään toisiamme arkisin. Harmittaa etukäteen sekin, että vaikka he ovatkin ihan mahtavia ihmisiä jokainen ja viihdymme hyvin keskenämme, tuskin kenenkään kanssa tulee sitten mitään pysyvämpää kaverisuhdetta kun opiskelut loppuu parin vuoden päästä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni ei ole tällä hetkellä yhtäkään ihmistä, jonka kanssa tulisin hirmu hyvin toimeen ( synkkaisi ).
Kirjoitin itsekin viestin opiskelijan yksinäisyydestä kesällä. On kamalaa, kun ei ole talven harrastuksia tai luentoja käynnissä ja kaveriryhmätkin häipyneet.
Totta turiset. Itse aloin miettiä (ehkä liikojakin murehtien) tilannetta kun opiskelu kokonaan loppuu. En tiedä onko minulla silloin enää mitään mikä pitäisi mielenterveyden edes jokseenkin tasapainossa jos kaverit tällä tavoin häviää vain ympäriltä, enää en jaksa sellaista. Olen ehkä sellainen ihminen että joko haluan olla kokonaan hyvä ystävä jollekin tai sitten en osaa olla edes kunnollinen kaveri toiselle. Saattaa kuulostaa vaativalta tai nirsoltakin, mutta on niin ikävä jos ei ole sellaista luottoihmistä ketään, mieluummin sitten olisin yksin kuin sellaisessa seurassa jossa en tunne itseäni täysin hyväksytyksi tai vapautuneeksi. Mulla on vaan liikaa huonoja kokemuksia sellaisista pelkistä kavereista/hyvänpäivän tutuista etten kaipaa enää niitä. Toivon vaan että ennen opiskelun loppumista nämä nykyiset kaverisuhteet olisivat vakiintuneet ja meistä ainakin osasta tulisi ystäviä jotka pitävät yhteyttä muutenkin kuin opiskelupaikkakunnalla... tällainen osa-aikakaveruus vie minulta voimia.
Miullakin on samanlainen tilanne. Kaikki kamut ovat eri paikkakunnilla ja niitä on vaikea kesäisin nähdä. Kesäisin kärsin yksinäisyydestä. Odotan jo heti loman alussa loman loppu, että näkisin kaverini. Osa kavereista säilynyt opiskeluvuosien aikana ja osa haihtunut siljän tien. Osa kavereistani pitää tiiviisti yhteyttä ja jos jostain ei kuule niin vaikka mailaa ja kysyy et onko kaik okei!
hei,
olen naisopiskelija ja sama ongelma kuin sinulla. opiskeluiden kautta olen tutustunut ihmisiin, mutta kesällä kukaan ei pidä yhteyttä. ei se ole todellista ystävyyttä! opintojen päättyminen pelottaa...
Noin kyllä itsekin ajattelin asiaa. Ehkä se sitten on vain yksinkertaisesti niin että ne on kavereitani ainoastaan opiskelujen takia ja vain opiskeluajan. Se on kyllä tosi surullista tavallaan, sitten jään taas yksin. Toisaalta olen jo nyt jollain tapaa vihainen tai kenties katkera siitä että syksyllä taas alkaa sellainen "kulissi" vaikkei edes oikeita ystäviä olla keskenään... Haluaisin vain uskoa että tämä johtuu välimatkasta ja siitä ettei kenelläkään välttämättä niin kummoisia kuulumisia kesällä ole. Tosin ennen lomaa jäi puhe että tapaamme lomallakin jossain välissä, tiedä sitten... Toisaalta ei minullakaan nyt niin kummoista kerrottavaa ole että laittaisin viestiä tai muutakaan kavereille, ehkä ne sitten ajattelee samoin. Ja en halua "häiritä" niitä kun ei mitään tärkeämpää asiaa ole.
Onhan se kiva kesälläkin kuulla ystävistä. Osa ystävistäni sanoo ettei viitsinyt *häuritä* mutta olishan se kiva edes kuulla ennen koulun alkua kuulumisia.
Moni tuntuu kovasti valittavan kun ei kavereiden/tuttavien kanssa yhteyttä pidetä.
Entäpä jo sinä ottaisit itse luurin käteen ja soittaisit näille ihmisille:). Sittenhän sen vasta tietää että ovatko he kunnollisia kavereita, kun kuulet kuinka he reagoivat soittoosi ja jos et keksi mitään kerrottavaa, niin kysy ainaki mitä kuuluu ja mitä aikoo loman aikana tehdä.. sitten voit ehdottaa että ois mukava lähtee reissuun ja poiketa moikkaamassa tätä tuttavaa, tai ehdottaa että hän tulisi käymään siellä päin ja että keksisitte jotain kivaa. Eikä siinä ole mitään erikoista jos sanot vaikka että "meinaa pää hajoo täällä itekseen, ku kaikki on jossain, et ois kiva välillä nähä tuttuja hyviä tyyppejäkin".
Kyllä se siitä, kun avoimesti ja rohkeasti ottaa yhteyttä uusiin ihmisiin ja kun päättää ja lupaa itselleen että "nyt loppu ujous ja yksinäisyys, nyt hankin uusia kavereita. Ei tätä yksinäisyyttä erkkikään kestä!":DDD
Pitää vaan käyttää aina tilaisuus hyväks, esim reippaasti jutella vaan kaverin kavereidenkin kanssa, tai luokkakavereiden kanssa, tai samoissa harkoissa olevien kanssa ja mahdollisimman monen... sitten kun juttu on ruennut jo luontevasti luistamaan ja tuttu tuntuu mukavalta ja oman oloselta nii, reippaasti vaan kysymään että haluisko tämä tulla kahville "juoruilee":), tai lähettäskö lenkille tai haluisko tämä lähtee bailaamaan jne..!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
ZEMIIIIII!!!:);)
Kesällä mökkeillään, matkustellaan, käydään festareilla, grillaillaan, uidaan... Jos välimatkaa on paljon, niin onhan se ymmärrettävää ettei sitä voi jatkuvasti nähdä. Tärkeimpiä on ne omat kotipaikkakunnan kaverit.