Erosimme kuusi vuotta sitten vaimoni alkoholismin takia. Lapsemme laitettiin vapaaehtoiseen huostaan vaimoni sisaren perheen luokse.
Avioliiton aikana en pystynyt juurikaan keskittymään tyttäreeni koska vaimoni alkoholismi vei kaikki voimani.
Eron jälkeen kuusi vuotta sitten päätin keskittää kaiken tarmoni tyttäreeni. Hän on voinut käydä luonani melkein joka viikonloppu.
Näiden vuosien aikana rakkauteni tyttäreeni on kasvanut äärettömiin mittasuhteisiin. Ajattelen häntä alati. En pysty enää arkipäivisin tekemään mitään kun tyttäreni on mielessäni. Tämä alkaa mielestäni jo muistuttamaan mielisairautta.
Onko kenelläkään muilla isillä samoja kokemuksia?
Olen miettinyt onko tälläinen rakkaus enää normaalia. Minä voisin helposti uhrata vaikka henkeni hänen puolestaan!
Avioliiton aikana en pystynyt juurikaan keskittymään tyttäreeni koska vaimoni alkoholismi vei kaikki voimani.
Eron jälkeen kuusi vuotta sitten päätin keskittää kaiken tarmoni tyttäreeni. Hän on voinut käydä luonani melkein joka viikonloppu.
Näiden vuosien aikana rakkauteni tyttäreeni on kasvanut äärettömiin mittasuhteisiin. Ajattelen häntä alati. En pysty enää arkipäivisin tekemään mitään kun tyttäreni on mielessäni. Tämä alkaa mielestäni jo muistuttamaan mielisairautta.
Onko kenelläkään muilla isillä samoja kokemuksia?
Olen miettinyt onko tälläinen rakkaus enää normaalia. Minä voisin helposti uhrata vaikka henkeni hänen puolestaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keskity myös omaan elämääsi, äläkä pelkästään tyttäresi elämään, sillä hänen elämänsä ei ole sinun elämäsi eikä pelkästään sinun vastuullasi. Ajattele häntä mutta myös omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi. Pidä asiat tasapainossa. Ehkä podet jonkinlaista syyllisyyttä tyttäresi kokemista asioista. Mene silti omassa elämässäsi eteenpäin äläkä saa pakkomiellettä tyttäresi asioista. Tasapainossa oleva isä on parasta hänellekin. Keskity oman tulevaisuutesi rakentamiseen ja käsitin että sinulla ei ole elämänkumppania. Älä käytä tytärtäsi henkisenä korvikkeena, vaan etsi se todellinen elämänkumppani elämääsi. Tyttäresi ei voi häntä sinulle korvata eikä olla hänen sijaisensa millään tavalla. Tyttäresi pärjää varmasti elämässään, vaikka et häntä joka tunti ajattelisi, koska hänellä on oma elämä elettävänään ja sinulla omasi. Toki hän on aina sinun oma tyttäresi, keskitä päätöksestäsi huolimatta tarmosi hyvin moneen muuhunkin asiaan ja pidä silti huolta tyttärestäsi. Tottakai jokainen vanhempi (ainakin minä) uhraisin henkeni lapseni (tytär) puolesta. Ei se silti tarkoita, että en välittäisi lapsestani jos hellittäisin hiukan otettani ja ajatuksiani. Sinulla on oma elämä elettävänä, elä se, toista tilaisuutta ei ehkä tule. Silti voit olla hyvä isä tyttärellesi. Onnea elämääsi!
Ja ei todellakaan ole normaalia että roikkuu lapsessaan niin tiiviisti ettei anna kenellekään muulle mitään mahdollisuuksia tulla lapsen elämään tärkeäksi henkilöksi.Ei lapseen saa ripustautua niin ettei ole normaalia elämää.Se vahingoittaa lasta.
... kun hän uuden naisystävänsä kanssa yrittää sotkea lasten ja minun välit!
valehtelua, perättömiä juttuja, ja pelkään että tuo kaikki vahingoittaa lapsia. mies katkeruudessaan haluaa minulle pahaa, mutta ei sivistymätön tajua että lapset siinä eniten kärsii. ja kun tämä uusi nainenkin 50vuotiaana on ihastunut leikkimään äitiä...mies on mm. sanonut 9v. pojalleni että minä en ole hänen äitinsä enään vaan tämä uusi nainen... todella älyvapaata.... ei tätä tahdo jaksaa...
niin mähän "hyppisin" riemusta=)olet ihan normaali mies, hyvä että miehetkin tuntevat tuota tunnetta.