Paritalon ihanuudet

Enemmänhän kerrostalossa torailukavereita.

...eikä asumismuodosta, onko riitoja vai ei. Olen asunut 122 neliön paritalossa, autotallit puolikkaiden välissä, vuodesta 1990 ilman mitään erityisiä ongelmia. Naapurin kanssa ollaan ihn hyvissä väleissä, mutta kumpikin elää silti ihan omaa elämäänsä. Pulmatilanteet, jotka tosin ovat olleet pieniä, on saatu sujuvasti ratkottua juttelemalla.

Minulla on kokemusta myös kerros- ja rivitaloasumisesta. Kun väkeä on enemmän, riitojen mahdollisuus tietysti kasvaa, mutta ei voi välttyä vaikutelmalta, että tietyt ihmiset joutuvat aina konflikteihin, vaikka asuisivat yksin metsän keskellä. Kaikki ei tietenkään ole itsestä kiinni, toki niitä objektiivisestikin hankalia naapureita löytyy, mutta kannattaa miettiä, millaisista asioista ryhtyy kärhämöimään. Eli jos toinen on tyhmä, ei välttämättä tartte itse laskeutua samalla tasolle.

Meillä on nyt muutama vuosi paritaloasumista takana, ja tilanne naapureiden kanssa muuttuu koko ajan hullummaksi. Valitusta naapureiden taholta on tullut vuosien varrella tasaiseen tahtiin milloin mistäkin meille käsittämättömästä asiasta, mutta nyt tilanne on kärjistynyt niin ettei olla väleissä enää ollenkaan. On vaikea elää omaa elämää, kun naapurimme ilmeisesti kokevat meidän olevan heille tilivelvollisia lähes jokaikisestä asiasta. Autonpesusta lähtien kaikki on pyritty heidän taholtaan estämään/kieltämään. Itse emme ole olleet kiinnostuneita naapureidemme elämästä, emmekä ole huomauttaneet heille yhdestäkään asiasta näiden vuosien aikana. Olenkin alkanut epäillä että naapureillamme on mielenterveydellisiä tai alkoholiin liittyviä ongelmia, niin hulluksi on juttu viime aikoina mennyt. Seuraava asuntomme tulee olemaan niin korvessa ettei naapuria näy mistään suunnasta.