En todellakaan ole varma onko mulla paniikkihäiriötä,mutta saattaa ehkä olla...
Muistan miten toisella luokalla (ala-asteella) istuin luokassa ja tunti oli menossa. Opettaja kysyi jotain ja jotkut viittasivat. Yhtäkkiä mulle tuli todella outo olo kun katsoin niitä muita oppilaita jotka viittasivat. Tuntui ettei olisi enää ollut siinä tilassa..vaan se olisi jotenkin unta tjs. Tavallaan tuntu siis tosi epätodelliselta.Ahdistikin..oli jotenkin paniikinomainen olo. Ei tavallaa tuntenu omaa kehoaan tai jotain.. :(
ala-asteen kolmannella nämä "kohtaukset" jatkuivat toisinaan.Kesken tunnin saatto tulla tosi outo olo..ja tavallaa tuli olo,että "pakko päästä täältä pois,en kestä enää". Tuntu että ei hallitsisi itseään ja kaikki omat liikkeet oli jotenkin "outoja"..tavallaa kuin jostain hidastuksesta tai jotain.Äänetkin tais olla jotenkin outoja.
Muistan miten kerrankin aloin itkemään tunnilla ja kavereilla sanoin vain että "päätä särkee". Opettaja sitten antamaan mulle jonkun päänsärkylääkkeen mutta ei se tietenkään mitään auttanut... :D
OLi tosi ahdistunut ja pelokas olo.
Jotenkin en kuitenkaan tietoisesti osannut/halunnut ajatella tuota sen kummemmin.
Yleensä juuri luokkatila on laukassu tollaset "oudot tunteet". Päälimmäisinä siis juuri olo että: "Haluan pois. En pysty enää istumaan tässä". Ahdistusta ja paniikkia.
Olen nyt 20v ja viime vuosina tollaset "kohtaukset" on aika hyvin vähentynyt. Tosin vieläkin joskus noi kohtaukset voi yllättää.Erityisesti kaupan kassajonot ovat tuskaa. (erityisesti Prisimoissa jossa se kassa on jotenkin tosi avoimessa paikassa). Ei se jos pääsee heti maksamaan tavaransa ole niin paha,mutta se JONOTTAMINEN!
Ja sitten jotkut avoimet luokkatilat edelleen ahdistaa. (keskellä luokkaa olevat tilat yleensä).
Olen kuitenkin oudosti aina koittanut sulkee nämä asiat pois mielestäni mutta oon huomannu että kyllä ne jotenkin vaikuttaa mun jokapäiväseen elämään..lähinnä ainakin pelolla että miten selvii jossain paikassa... :(
En tiedä onko tämä nyt edes paniikkihäiriötä...osaisko joku teistä sanoa?
Mikä tähän voisi auttaa?Olisin valmis esim.jonkun lääkkeen hommaamaan jos siitä olisi apua. (tai että olisi ainaki turvana..),mutta en sitten tiiä. Mitä muita keinoja oisi helpottaa tätä?
Kiitos kaikille vastanneille!
Muistan miten toisella luokalla (ala-asteella) istuin luokassa ja tunti oli menossa. Opettaja kysyi jotain ja jotkut viittasivat. Yhtäkkiä mulle tuli todella outo olo kun katsoin niitä muita oppilaita jotka viittasivat. Tuntui ettei olisi enää ollut siinä tilassa..vaan se olisi jotenkin unta tjs. Tavallaan tuntu siis tosi epätodelliselta.Ahdistikin..oli jotenkin paniikinomainen olo. Ei tavallaa tuntenu omaa kehoaan tai jotain.. :(
ala-asteen kolmannella nämä "kohtaukset" jatkuivat toisinaan.Kesken tunnin saatto tulla tosi outo olo..ja tavallaa tuli olo,että "pakko päästä täältä pois,en kestä enää". Tuntu että ei hallitsisi itseään ja kaikki omat liikkeet oli jotenkin "outoja"..tavallaa kuin jostain hidastuksesta tai jotain.Äänetkin tais olla jotenkin outoja.
Muistan miten kerrankin aloin itkemään tunnilla ja kavereilla sanoin vain että "päätä särkee". Opettaja sitten antamaan mulle jonkun päänsärkylääkkeen mutta ei se tietenkään mitään auttanut... :D
OLi tosi ahdistunut ja pelokas olo.
Jotenkin en kuitenkaan tietoisesti osannut/halunnut ajatella tuota sen kummemmin.
Yleensä juuri luokkatila on laukassu tollaset "oudot tunteet". Päälimmäisinä siis juuri olo että: "Haluan pois. En pysty enää istumaan tässä". Ahdistusta ja paniikkia.
Olen nyt 20v ja viime vuosina tollaset "kohtaukset" on aika hyvin vähentynyt. Tosin vieläkin joskus noi kohtaukset voi yllättää.Erityisesti kaupan kassajonot ovat tuskaa. (erityisesti Prisimoissa jossa se kassa on jotenkin tosi avoimessa paikassa). Ei se jos pääsee heti maksamaan tavaransa ole niin paha,mutta se JONOTTAMINEN!
Ja sitten jotkut avoimet luokkatilat edelleen ahdistaa. (keskellä luokkaa olevat tilat yleensä).
Olen kuitenkin oudosti aina koittanut sulkee nämä asiat pois mielestäni mutta oon huomannu että kyllä ne jotenkin vaikuttaa mun jokapäiväseen elämään..lähinnä ainakin pelolla että miten selvii jossain paikassa... :(
En tiedä onko tämä nyt edes paniikkihäiriötä...osaisko joku teistä sanoa?
Mikä tähän voisi auttaa?Olisin valmis esim.jonkun lääkkeen hommaamaan jos siitä olisi apua. (tai että olisi ainaki turvana..),mutta en sitten tiiä. Mitä muita keinoja oisi helpottaa tätä?
Kiitos kaikille vastanneille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo sulla on sama kun mulla tosin mulla on menny oireet tosta vielä pahemmaksi viimeaikoina.. Itse monesti esim kahvilassa istun nurkassa mistä nään koko kahvilan ja takana ja ymprillä ei istu ketään se tuo jotenkin paremman olon siinä istuskellessa kun istuis keskellä kahvilaa missä ihmisiä pörrää ympärillä... En ennen ollut miettinyt koko asiaa mutta nykyään kun todettiin paniikkihäiriö aloin, hieman miettiä tuollaisia asioita mihin en ennen kiinnittänyt huomiota.
nykyäänkin vaikka oon saanu lääkityksen yms. niin kesken palaverin töissä saatan mennä vessaan rauhottuun ja laittaan kylmää vettä naamaan... ja palata takaisin ihan kun olisin käyny kusella.. en oo kellekkään viittiny kertoa. Mutta kaikki alkoi kumminkin noista "epätodellinen olo" tuntemuksista. mut toi "epätodellinen olo" on vielä pientä ja kun tunnistit oireen ja yhdistit sen oikein paniikkihäiriöön. niin sulla on hyvä mahdollisuudet saada ph kuriin. Itte en hallitte sitä oikein enään. kun tajusin vasta 1,5v jälkeen että mullahan on ph tai lääkäri totes.
sillon se on paha jos pyörryttää 24h ja välillä pulssi on 190 ja samlla se "epätodellinen olo"
jotenkin outo tai hullu.
Tai että on jotain sairautta muuten.
Eipäs olekaan tullu mieleen että paniikkihäiriötä.
Jotenkin tää nyt arkipäiväistää mut.
Paniikkihäiriötä kun on monella.
Ujoudesta ja unettomuudesta olen kärsinyt koko ikäni kai sillä on jotain yhteyttä asiaan..
Tai runsaalla viinan käytöllä.
Tuttu joskus sanoi ettei syö lääkkeitä koska niiden käytön jälkeen ei ole enää oma itsensä.
Uskon että asiassa on perää, missä raja kulkee, on vaikea määrittää.
Jos ongelma on niin paha että työ ja elämä kärsii selkeästi niin onhan se hoidettava lääkkeillä.
Itse on tietysti vaikea nähdä metsää puilta, kun on kasvanut oman päänsä sisällä.
.. nykyään on on hyviä ja turvallisia lääkkeitä ja eikä niitä kannata pelätä. Sanoisin että ainaskin omalla kohdalla ahdistushäiriö aiheuttaa sen etten ole oma itseni.. ja lääkkeet taasen ovat auttaneet
myös sosiaalisten tilanteiden pelko, siinäkin tulee paniikkitunne.
Nuo sinun oireesi kuulostavat kyllä todellakin paniikkihäiriön oireilta. Varaa ihmeessä aika paikkakuntasi mielenterveystoimistoon tms. Saat varmasti apua vaivaasi. Terapia tai/ja lääkitys auttavat ja elämänlaatusi paranee taatusti. Itse olen kärsinyt ph:sta ala-asteesta asti, mutta opiskeluaikana vasta hain tosissani apua. Minun kohdalla lääkitys alkoi tehoamaan muutamassa päivässä. Lääkitys ja terapia yhdessä ovat auttaneet minua.