Minäkin olin onnellinen,
olin onneni kukkuloilla.
Ihastunut ja rakastunut olin,
luulinpa sen kestävän koko elämäni.
Kunnes elämä tuli ja iski raa'asti miekkansa
uskottomuudellaan suoraan sydämeeni.
Maahan se minut löi koko voimallaan.
Makasin ajan jos toisenkin,
nyt olen noussut ja toipunut.
Jälkensä tuo miekka kuitenkin jätti,
Arvista en koskaan eroon pääse.
Syvällä sydämessäni kaipuu huutaa,
Rakastaa vielä kerran kun voisi,
osakseni tuon ihanuuden joskus vielä saisi.
Ehkäpä Luojamme sen minulle vielä suo,
itse en sydäntäni enää avaamaan kykene.
Kerran olen mä saanut elää ja rakastaa,
ehkäpä se minulle pitää riittää...
Ah kun nuo arvet mun sydäntä taas kiristää!
olin onneni kukkuloilla.
Ihastunut ja rakastunut olin,
luulinpa sen kestävän koko elämäni.
Kunnes elämä tuli ja iski raa'asti miekkansa
uskottomuudellaan suoraan sydämeeni.
Maahan se minut löi koko voimallaan.
Makasin ajan jos toisenkin,
nyt olen noussut ja toipunut.
Jälkensä tuo miekka kuitenkin jätti,
Arvista en koskaan eroon pääse.
Syvällä sydämessäni kaipuu huutaa,
Rakastaa vielä kerran kun voisi,
osakseni tuon ihanuuden joskus vielä saisi.
Ehkäpä Luojamme sen minulle vielä suo,
itse en sydäntäni enää avaamaan kykene.
Kerran olen mä saanut elää ja rakastaa,
ehkäpä se minulle pitää riittää...
Ah kun nuo arvet mun sydäntä taas kiristää!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.