Olen tässä viimeisen kuukauden aikana yrittänyt itseterapialla etsiä syitä ja hillitä tätä aika lailla suuriin mittasuhteisiin paisunutta mustasukkaisuuttani miestäni kohtaan. Mustasukkainen olen edelleenkin, mutta on paljon sellaisia asioita, joita olen oppinut ajattelemaan ihan uudelta kantilta mm. se että suuri osa tästä tunteesta johtuu vain siitä, että minä itse en ole tyytyväinen itseeni. Se mikä tämän itsetyytymättömyyden on aiheuttanut, en vielä tiedä.
Tämä mustasukkaisuus on ollut parisuhteemme ongelma viimeisen vuoden ajan. Olemme seurustelleet reilun kaksi vuotta ja siksi se onkin vähän hullunkurista että se iski minulle näin jälkijunassa. Yleensä suhteen alussa ollaan mustiksia, mutta kun luottamus toiseen kasvaa, niin tunne häviää.
Nyt olen näissä "tutkimuksissani" siinä vaiheessa, että ryhdyin oikeasti miettimään, onko kaikki syy todellakin vain minussa vai onko mieheni joko tiedostaen tai tiedostamattaan ruokkinut ja provosoinut tätä tunnettani. Voisiko se olla mahdollista, millainen ihminen sitä tekisi ja miksi, mitä tyydytystä hän siitä saa?
Esimerkki:
Itselläni on aina tapana jos joku soittaa, tai saan tekstarin, niin heti ilmoittaa siitä ihan luonnollisesti että, äiti soitti, Ninniltä tuli viestiä jne. Mutta mieheni ei tätä koskaan tee. Jos hänen puhelimensa soi hän puhuu, lopettaa puhelun ja jatkaa tekemisiään kuin puhelua ei olisi tullutkaan. Jos kysyn että kukas se oli, niin vastaus on että ei kukaan tai että en kerro. Sama juttu mm. tekstareitten suhteen, tai sen suhteen, että hän istuu illan kavereittensa kanssa msn:llä juttelemassa, mutta minä kun tulen koneen lähelle niin ikkuna klikataan piiloon tai muuten vaan ei haluta minulle kertoa kenen kanssa jutellaan ja mitä. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, millaista "kohtelua" saan mieheltäni. Tietysti kaikilla on yksityistäkin elämää, mutta voiko se olla noin salaperäistä, että siitä ei voisi edes omalle vaimolle puhua. Alkuun tämä meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta nyt asia ärsyttää vaan enemmän ja enemmän, ja koko ajan vaan epäilykset kasvaa, että viesteissä on todellakin jotakin luvatonta. Mm. näillä pienillä asioilla minun omaa luottettavuutta ei ole arvostettu. Kun asioita ei ole kerrottu, niin ne ovat jääneet minun omien arvailujen ja olettamusten varaan. Ja kun oletan että asia ei kestä päivänvaloa, miksi sitä ei muuten kerrottaisi, niin mikä jää vaihtoehdoksi!??!? Näistä pienistä "kohteluista" on varmasti ollut suunnaton apu näitten omien ajatusteni lisäksi siihen, että oikeasti alan olla kohta jo ihan vainoharhainen.
Mutta en vielä, sen verran olen nyt järkiini tullut, että voin käydä itseni kanssa järkevää ja rakentavaa ajattelua mielessäni tästäkin asiasta.
Viimeisin pelastava oljenkorsi, jonka iha viimepäivinä olen oivaltanut on se, että olen mustasukkainen koska en luota mieheeni ja luulen että hän pettää minua. Oivallukseni on se, että jos hän pettää, niin sitten pettää. Minä en sille jokatapauksessa mahda yhtään mitään! Olenpa minä kuinka ihana tai inhottava hyvänsä, niin hän on kuitenkin se joka päätöksen pettämisestä tekee, en minä.
Tästä ajatuksesta olen saanut nyt vähän voimaa jatkaa näitten pahimpinen aikojen yli.
Toivon että kaiken tämän miettimisen ja pohtimisen jälkeen löydän vielä sen oikean itseni ja osaan olla tyytyväinen itseeni. Tiedän että matka ei ole helppo eikä lyhyt, mutta se on kuitenkin ainoa tie mitä kulkea, että tästä hulluudesta pääsee pois....
Tämä mustasukkaisuus on ollut parisuhteemme ongelma viimeisen vuoden ajan. Olemme seurustelleet reilun kaksi vuotta ja siksi se onkin vähän hullunkurista että se iski minulle näin jälkijunassa. Yleensä suhteen alussa ollaan mustiksia, mutta kun luottamus toiseen kasvaa, niin tunne häviää.
Nyt olen näissä "tutkimuksissani" siinä vaiheessa, että ryhdyin oikeasti miettimään, onko kaikki syy todellakin vain minussa vai onko mieheni joko tiedostaen tai tiedostamattaan ruokkinut ja provosoinut tätä tunnettani. Voisiko se olla mahdollista, millainen ihminen sitä tekisi ja miksi, mitä tyydytystä hän siitä saa?
Esimerkki:
Itselläni on aina tapana jos joku soittaa, tai saan tekstarin, niin heti ilmoittaa siitä ihan luonnollisesti että, äiti soitti, Ninniltä tuli viestiä jne. Mutta mieheni ei tätä koskaan tee. Jos hänen puhelimensa soi hän puhuu, lopettaa puhelun ja jatkaa tekemisiään kuin puhelua ei olisi tullutkaan. Jos kysyn että kukas se oli, niin vastaus on että ei kukaan tai että en kerro. Sama juttu mm. tekstareitten suhteen, tai sen suhteen, että hän istuu illan kavereittensa kanssa msn:llä juttelemassa, mutta minä kun tulen koneen lähelle niin ikkuna klikataan piiloon tai muuten vaan ei haluta minulle kertoa kenen kanssa jutellaan ja mitä. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, millaista "kohtelua" saan mieheltäni. Tietysti kaikilla on yksityistäkin elämää, mutta voiko se olla noin salaperäistä, että siitä ei voisi edes omalle vaimolle puhua. Alkuun tämä meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta nyt asia ärsyttää vaan enemmän ja enemmän, ja koko ajan vaan epäilykset kasvaa, että viesteissä on todellakin jotakin luvatonta. Mm. näillä pienillä asioilla minun omaa luottettavuutta ei ole arvostettu. Kun asioita ei ole kerrottu, niin ne ovat jääneet minun omien arvailujen ja olettamusten varaan. Ja kun oletan että asia ei kestä päivänvaloa, miksi sitä ei muuten kerrottaisi, niin mikä jää vaihtoehdoksi!??!? Näistä pienistä "kohteluista" on varmasti ollut suunnaton apu näitten omien ajatusteni lisäksi siihen, että oikeasti alan olla kohta jo ihan vainoharhainen.
Mutta en vielä, sen verran olen nyt järkiini tullut, että voin käydä itseni kanssa järkevää ja rakentavaa ajattelua mielessäni tästäkin asiasta.
Viimeisin pelastava oljenkorsi, jonka iha viimepäivinä olen oivaltanut on se, että olen mustasukkainen koska en luota mieheeni ja luulen että hän pettää minua. Oivallukseni on se, että jos hän pettää, niin sitten pettää. Minä en sille jokatapauksessa mahda yhtään mitään! Olenpa minä kuinka ihana tai inhottava hyvänsä, niin hän on kuitenkin se joka päätöksen pettämisestä tekee, en minä.
Tästä ajatuksesta olen saanut nyt vähän voimaa jatkaa näitten pahimpinen aikojen yli.
Toivon että kaiken tämän miettimisen ja pohtimisen jälkeen löydän vielä sen oikean itseni ja osaan olla tyytyväinen itseeni. Tiedän että matka ei ole helppo eikä lyhyt, mutta se on kuitenkin ainoa tie mitä kulkea, että tästä hulluudesta pääsee pois....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onpa kiva lukea,että olet pohtinut syitä mustasukkaisuuteesi. Ja kaiken lisäksi teet työtä tunteiden eteen. Aika harva nääs uskaltaa itselleenkään myöntää,että on edes tosi mustis. mutta käy jotenkin ilmi teksistäs,ettei miehesi asiat olisi aivan päivänvalon kestäviä.Jos itse avoimesti kerrot puheluista ym, olettaisi että hänkin olisi avoin..tai sitten hän vain koettelee sua oikein urakalla..sellaistakin kun tapahtuu. katsele rauhassa asioiden etenemistä ja tutkiskele itseäsi ja tunteitasi. luulen,että pian opit paljon uutta parisuhteestasi ja varsinkin tuntemaan itsesi paremmin. Terve mustasukkaisuushan kuuluu??? vissiin parisuhteeseen...salailut yms ei niinkään.. mukavaa kesää sinulle.
Kiitos mielipiteestäsi ja tuesta!
Kyllä tässä risteilee päässä niin paljon asioita kun on oikeen miettimään ja pohtimaan alkanut, että oikeasti välillä pelottaa tuleeko tästä yhtää mitään vai paheneeko tilanne vaan entisestää, meneeko ajatukset vaan vieläkin enemmän sekaisin?
Mutta on tässä ainakin hyvä lähtökohta. Olen myöntänyt itselleni että olen mustasukkainen, tai sitä en ole koskaan kieltänytkään, vaan olen siis nyt myöntänyt itselleni että olen liian, olen suorastaan sairaalloisen mustasukkainen!
Paljon tämän asian kanssa on työstettävää, enkä välillä olikeasti tiedä miten pitäisi ajatella, olenko minä tosiaan syyllinen, vai voisiko se johtua jostain ulkopuolisista ärsykkeistä, olenko oikeasti paranoidi hullu, petetäänkö minua oikeasti ja halutaan vaan vihjailla että asia tulisi julki itsestään kun ei uskalleta kertoa jne. jne.
Miljoona ajatusta suihkii valonopeudella koko ajan ristiin rastiin niin, että tuntuu välillä että ei pysty mihinkään keskittymään eikä mitään tekemään! Ei oo kivaa, mutta olen kuitenki tyytyväinen siihen että olen saanut nämä ajatukset liikeelle, että en haudo ja muhituta niitä vaan yhdessä paikassa.
Katsotaan mitä tulee, joko selväjärkinen terve nainen, tai sitten entistäkin hullumpi pirttihirmu :)
..ihmettelen myös miksi mies poistaa kaikki viestinsä (paitsi multa tulleet) puhelutiedot ym.
Ei myöskään sano kuka soitti automaattisesti niinkuin minä, jos sanomatta jättäisin niin kysyisi.
Lisäksi kuulemma ei saa keltään sähköpostia vain minulta, kuitenkin yksi kaveri oli kylässä ja sanoi että näitkö sen sähköpostijutskan jonka hän oli lähettänyt ja blaablaa. Mielestäni mieheni esittää liian täydellistä, olen hänet pariin kertaan narauttanut flirtistä eli silmäpelistä jonka sitten kieltää kirkkain silmin vaikka itse olen ollut vieressä katsomassa!
Noo..pettää jos pettää mutta kiinni jää ennemmin tai myöhemmin. Yksi aamu oli saanut tekstarin, en tiedä keneltä kun ei kertonut kun luuli etten sitä ollut nähnyt. En siis lukenut viestiä mutta näin vain että viesti saapunut.
Kaikenlaisista pienistä asioista herää epäilykset..ei tässä voi muuta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.
On se niiiin paljon helpompaa olla sinkku :D
Siltä se välillä tuntuu, heitit kyllä päivän parhaan!! xD
Valitettavasti itsekin olen kokenut mustasukkaisuuden ja mihin mittoihin se voi paisua. Onneksi opin hillitsemään itseni, vaikka tyhjästä en ole hermoillutkaan koskaan.
Silloin kun suhteessa oli lopun edellä, annoin äijän mennä ja kulkea. Ajattelin vaan että jos pettää, niin pettää, olin niin valmistautunut henkisesti, että sitten kun se pettäminen tapahtui, eipä tuntunut juuri missään. Oli vain melkein autuaallinen olo, että "nyt se loppuu, vapaus koittaa, ei enää mustia sukkia eikä vieraita naisia".
Enkä ole katunut. Hitto jos ei luottamuspuoli ole kunnossa, niin ei pysy pääkään pitkään. Toisaalta on vaan helpompaa olla välinpitämätön "tekee mitä tekee, jos tekee..." kuin pelätä koko ajan "joko se tänään käy kuksimassa jotakuta..?" xD
...mutta jos ottaa tuon välinpitämättömän asenteen, niin eikö se ole vähän elämän ja ajan hukkaan heittämistä? Jos sitä välinpitämättömyyttä kestää vaikka vuoden ja sitten tapahtuu se petos, niin on varmaan tosi helppoa se petos käsitellä, mutta minua ainakin itseäni varmaan sitten heti jo kaduttaisi se , että siinä meni vuosi hukkaan, mitään en antanut ja mitään en saanut.
Jos taas vuoden kuluttua ei tapahdukkaan sitä pettämistä, niin sitten on välinpitämättömyydestä johtuen saattaneet tunteet muuten muuttua enemmmän kaveritasolle, eikä sekään varmaan se tarkotus ole. En tiijä, vaikeeta on...
Itse olen tietty vielä sen tyyppinen ihminen, että en oikein minkään asian suhteen voi olla välinpitämätön, ei vaan jotenkin luonto anna periks. En mitenkään miestäni kohtaankaan saa sellaista vaihdetta päälle, vaikka ette uskokkaan miten paljon välillä niin tekis mieli tehdä!
Jotenkin minä oon vaan sellainen, että heittäydyn ihan täysillä mukaan, niin kuin tähänkin meidän parisuhteeseen ja odotan tietysti sitten samanlaista vastakaikua itselleni. Ja kun en sitä saa, niin heti sitten syyllistän itseäni että olen täysin riittämätön, väliaikainen korvike vaan, joka vaihdetaan heti parempaan kun kohdalle osuu... säälittävää... :(
Niin just, kaikista tuollasista pienistä asioista ne epäilykset herää.
Mielestäni mieheni käytös on selkeää epäluottamusta myös minua kohtaan, sillä eihän hänelle pitäisi tulla keneltäkään sellaisia viestejä joista ei voisi minun kanssani puhua. Minunhan pitäisi olla mieheni paras kaveri, jonka kanssa hän jakaa kaiken!
Jos vaikka viesti tuleekin hänen mies puoliseltä ystävältään, joka valittelee sydänsurujaan tai kehuu ihastustaan, niin mitä ihmeen salaamista siinnä on?!? Jos mieheni minulle asiasta kertoisi, niin luulisiko hän todellakin että minä sitä tietoa mihinkään levittäisin? NO EN!
Omalta puoleltani minulla ei ole mitään salaisuuksia miestäni kohtaan, ei ainoatakaan, ja siksi en vi käsittää miksi minut halutaan aivan tietoisesti sulkea hänen jonkun elämän osa-alueensa ulkopuolelle...? :(
Tulin katselemaan keskusteluja mustasukkaisuudesta, kun todella kyllästyttä pikku piru päässä. Ja heti löytyi ihan asiallinen keskustelu:)
Ollaan herran kanssa oltu yhdessä päälle 4 vuotta, kihloissa ollaan. Alotin aktiivisesti päästä eroon tästä tunteesta kun muutama vuosi sitten varmaan kauhistelin miehelleni kun joku on niin mustasukkainen että kyselee aina missä on ollut ja kuka on soittanut. Herra vastasi siihen että vähän niin kuin sinä. No sain hillittyä uteluja ja kaikki piti olla hyvin, kunnes melkein tarkkaan vuosi sitten sain tietää, että herra oli pettänyt minua.
No sinäänsä pettämisestä olen mielestäni päässyt kiitettävästi yli. Kyse oli suuseksistä ja herra tunnusti samana päivänä. Mutta mustasukkaisuus on vaan yltynyt. Tekstiviestit on kyllä vihoviimeiset. Välillä tulee vaan vastustamaton tarve tarkistaa onko mitään epäilyttäviä viestejä. Järjellä kun viestit lukee niin ei niissä mitään ole, mutta mustasukkaisuus vääntää viattomastakin viestistä jotain kauheeta. Sitten mä olen hädissäni, kunnes on pakko tunnustaa herralle ja kysyä viesteistä.
Olen laittanut herran lupaamaan, että jos vielä pettää niin se on kerrottava heti. Kaikkein pahinta olisi pitkään kestänyt salailu ja valehtelu, sillaista en varmaan voisi antaa anteeksi. Myös itse tajusin saman asian, että minä en voi sille mitään jos herra vielä pettää. Tuskin voin kyttäämisellä ennaltaehkäistä, korkeintaa edesauttaa. Mutta on se vaan niin vaikeaa...
Vaikka mä olenkin tuon toisen sukupuolen edustaja niin on kuin kotona noin yleisesti. Meneppä kysymään mistä viesti tai puhelu tuli niin heti sen jälkeen saat "kyttääjän" maineen. noin ja taas onkin aika kuunnella uudet ominaisuudet, joita en ihan kohta muistakkaan omistavani. Pahus vieköön kyllä toi mun tauti on loppujenlopuksi aivan todellista laatua. Olen RAKKAUDESTA ja mustasukkaisuudesta aivan sekaisin . Herra varjelkoon mua sekoamasta tämän enempää. -MUUTEN MISTÄPÄ APUA TUON TAUDIN SUHTEEN-?????????
Tämä teksti on kopsattu Väestöliiton Toimiva parisuhde sivuilta.
Ko. sivustolla on paljon muutakin mielestäni äärettömän hyvää luettavaa parisuhteesta! Kannatta vilkaista myös "Parisuhdetietoa ammattilaisille" osiosta Kiintymyssuhdeteoria. Itse ainakin löysin sieltä heti sekä itseni ja mieheni kiintymyssuhteet ja tyylit. Jotenkin ainakin minun oloa on helpottanut noitten kaikkien sivuilla olevien tekstien lukeminen, olen oppinut ymmärtämään paljon uusia asioita sekä itsestäni että parisuhteesta ylipäätään.
Jos oikeasti tuntee olevansa ihan umpikujassa, niin kannattaa ammattiauttajalle mennä. Itse koetan vielä sinnitellä omin voimin, mutta katsotaan nyt miten käy?!
Tässä kopsattu teksti:
Mustasukkaisuus on yleinen parisuhteissa tavattava ilmiö, mutta sitä esiintyy myös lapsilla, erityisesti silloin, kun perheeseen syntyy nuorempi sisarus. Ihmisen kehityshistorian vaikutuksia pohtivassa evoluutiopsykologiassa ajatellaan nykyään, että mustasukkaisuus on ollut ihmislajin kehityksessä tarpeellinen ilmiö. Sillä on turvattu naisten kannalta katsottuna jälkeläisten varmempi elossa selviytyminen ja miesten kannalta omien perintötekijöiden jatkuvuus tulevissa sukupolvissa. Voidaan siis ajatella, että kyky tuntea mustasukkaisuutta on lähtökohtaisesti ihmisen normaali myötäsyntyinen ominaisuus.
Mustasukkaisuus tunteena herää tilanteessa, jossa koemme jonkun uhkaavan asemaamme meille läheisen ihmisen elämässä. Oikeastaan mustasukkaisuuden kokemus ei ole niinkään yksittäinen erillinen tunne, vaan pikemminkin erilaisten tunteiden sekoitus. Tähän sekoitukseen kuuluu mm. vihaa, raivoa, pelkoa, epätoivoa, surua ja epävarmuutta sekä uhkaa itsetunnolle.
Se, miten voimakkaana koemme mustasukkaisuuden tunteet, riippuu ensinnäkin siitä, miten tärkeäksi toinen, kumppani on elämässämme tullut. Vain merkityksellisistä ihmisistä koemme mustasukkaisuutta. Toiseksi asiaan vaikuttaa se, miten varmalla pohjalla koemme seisovamme. Olemmeko saaneet elämämme varrella riittävästi kokemuksia siitä, että olemme sellaisia, joiden kanssa meille tärkeät ihmiset haluavat olla ja nauttivat olemisestaan? Vai onko meidät jätetty huomiotta tai hylätty meitä satuttaen. Olomme varmuuteen voi vaikuttaa myös, jos olemme paljon olleet tai olemme tilanteissa, joissa suhteiden pysyvyys ja luotettavuus yleisesti on kyseenalaista. Myös se, jos elämämme on monen tekijän osalta epävarmalla pohjalla, voi voimistaa kokemiamme mustasukkaisuuden tunteita. Kolmanneksi on kyse siitä, miten kumppanimme toimii ja käyttäytyy. Pystyykö hän viestittämään arvostustaan, välittämistään ja sitoutumistaan riittävän selkeästi ja johdonmukaisesti vai viestittääkö hän puheillaan ja teoillaan sitä, että hänen mielensä yhä haikailee toisaalle.
Mustasukkaisuuden voisi sanoa olevan kysyjän tarkoittamaa parisuhdetta rakentavaa ja kiintymystä ylläpitävää, kun mustasukkaisuuden tunteet eivät ole hallitsemattoman voimakkaita ja niiden ymmärretään olevan ilmaus suhteen ja kumppanin tärkeydestä, eikä suhteelle kuitenkaan nähdä todellisia uhkia. Kun sanon toiselle, että olen hänestä mustasukkainen, voin viestittää hänelle, että hän on minulle rakas ja tärkeä. Silloin kun mustasukkaisuus muuttuu hallitsemattoman voimakkaaksi, se alkaa usein kysymyksessä mainituilla tavoilla hallita suhdetta. Joudutaan helposti laajenevaan epäluottamuksen, epäilevyyden ja erilaisten kyselemisten, tenttausten, selvittelyjen ja jopa toiminnan rajoitusten noidankehään, josta parin voi olla vaikea löytää ulos omin keinoin. Monesti asian selvittelyissä juututaan vain epäilyjen tai syytösten ja selittelyjen tai puolustelujen tasolle, eikä ollenkaan tarkastella yllä mainittuja taustalla olevia asian puolia.
Jos mustasukkaisuus on saanut suhteessa useasti toistuvan, hallitsemattoman tasoisen ja pitkittyviin selvittelyihin johtavan aseman, puhumattakaan toiminnan rajoituksista tai väkivallasta tai sen uhasta, on parin tai ainakin jommankumman hyvä miettiä parisuhdeneuvonnan tai –terapian kokeilemista sen selvittelyyn, mikä tai mitkä tekijät heidän elämässään ovat tämän asian takana ja miten voitaisiin päästä suhdetta rasittavasta tavasta käsitellä näitä asioita.
Hieno teksti.
Olen sen todennut: olen mustasukkainen
Olemme nyt jonossa perheterapiaan ja haluaisin siellä käynneiltä kysyä; saako sieltä siis konkreettisia neuvoja mustasukkaisuuden kurissapitämiseen? Onko heidän neuvonsa lopettaa liian suuri kiinnostus kumppanin menemisiin; ihan sama asenne? Mitä miettiä yön pimeinä hetkinä, kun herää keskellä yötä ja päähään hiipii murskaavia ajatuksia, mitä kumppanisi tekee tällä hetkellä työpaikan risteilyllä kaukana kotoa...Kuinka elää sen tunteen kanssa? Ihan sama??
Heippa, onpa hyvä ketju, aloittaja on ihailtavasti miettinyt omaa suhtautumistaan. Mä oon seurustellu vuoden ja yhtäkkiä huomasin, että olen ihan kamalan mustasukkainen. En oo ennen ollu pitkissäkään suhteissa mitenkään erityisesti. Nyt aivan hulluja ajatuksia puskee mun päähän, ja haluaisin saada niihin järkeä. Tiedän, että kumppanini on rakastunut minuun eikä varmastikaan pettäisi ihan tuosta noin vain, mutta hänen hyvin avoin ja ystävällinen suhtautuminen muihin naisiin (sinänsä tosi miellyttävää käytöstä) saa mut välillä kihisemään. Varsinkin kun näen, miten jotkut naiset jopa häkeltyy siitä ystävällisyydestä. Kun kyllähän mä itekin tiedän etten häkelly jos toinen on ihan ei-puoleensavetävä. En tiedä, ärsyttävä kehä. Sitten mä alan tuntea itseni lihavaksi ja tyhmäksi ja rumaksi ja vetäydyn keskustelusta ja alan murjottaa. Ihan älytöntä. Jotenkin mulle tulee sellainen olo, että mä oon ihan teini ja tuossa aikuiset nyt flirttailee keskenään enkä mä tajua tuollaisesta mitään. Huh, on tässä päässä kestämistä.