Tanssaaminen lavoilla on muodostunut yhä suorituskeskeisemmäksi. Tanssimisen perimmäinen tarkoitus on pitkälti unohdettu. Nyt väännetään kuvioita liian usein veren maku suussa. Hurja itsensä ja omien taitojensa kehittämisen tarve on saanut aikaan oravanpyörän, missä tanssimisen alkuperäinen fokus on hämärtynyt. Ennen riitti mukavien ihmisten kohtaaminen lavoilla, nyt täytyy saada alle huikeita tanssisuorituksia ennen kuin tanssimisesta saadaan minkäänlaisia kiksejä. Homma on muuttunut lavoilla raadollisemmaksi, pinnallisemmaksi ja kylmemmäksi. Joskus yököttää todella. Ja vielä enemmän yököttää, kun huomaa itse menneensä samaan halpaan. Siinä missä ennen tanssi-illoista jäi mukavia muistoja, on nykyään kotiin tuomisina liian usein vain tyhjä olo.
Valtavirran suuntaukset ja arvostukset ovat vahvoja. Nämä suuntaukset ja arvostukset ovat myös sellaisia, joita vastaan esitetty kritiikki tyrmätään usein suoralta kädeltä ja sumeilematta. On liian riskaabelia pysähtyä tarkastelemaan vallalla olevia ja suuresti ihailtuja arvostuksia ja asettamaan niitä kyseenalaiseksi. Niin tanssissa kuin muillakin elämän alueilla on helppoa mennä ja toimia kuten muutkin, sopulina sopulien laumassa.
Joskus on hyvä pysähtyä ja palauttaa mieliin se tanssimisen perimmäinen tarkoitus. Pysähtyminen voi kyllä olla vaarallista. Saattaa nimittäin nähdä niin yleisissä kuin omissakin arvoissa piirteitä, jotka ovat pahasti vääristyneitä, eikä niitä ole mukava kohdata. Joskus se pysähtyminen on kuitenkin välttämätöntä. Sen voi tehdä niin tanssimisessa kuin muillakin elämän osa-alueilla vapaaehtoisesti. Voi myös jatkaa entiseen malliin ja painaa kaasua. Luonnonlait ovat sellaisia, että se seinä ja pysähtyminen tulee kyllä sieltä vastaan pyytämättäkin. Törmäys on vain silloin kovempi.
Tanssitaitojaankin voi kehittää ilman että menee mukaan nykyiseen hullunmyllyyn. Se kyllä vaatii suorastaan rautaista itsetuntoa ja sellaista omien motiiviensa kriittistä tarkastelua ja tiedostamista, johon vain harva kykenee. Nykyisessä mielipide- ja asenneilmastossa se on vielä entistäkin vaikeampaa. Mutta yrittää kannattaa aina. Pysähtyminen ja omien motiivien kriittinen tarkastelu saattaa auttaa terveempään, aidompaan ja kokonaisvaltaisempaan suhtautumiseen niin itse tanssimiseen kuin muuhunkin elämään.
Valtavirran suuntaukset ja arvostukset ovat vahvoja. Nämä suuntaukset ja arvostukset ovat myös sellaisia, joita vastaan esitetty kritiikki tyrmätään usein suoralta kädeltä ja sumeilematta. On liian riskaabelia pysähtyä tarkastelemaan vallalla olevia ja suuresti ihailtuja arvostuksia ja asettamaan niitä kyseenalaiseksi. Niin tanssissa kuin muillakin elämän alueilla on helppoa mennä ja toimia kuten muutkin, sopulina sopulien laumassa.
Joskus on hyvä pysähtyä ja palauttaa mieliin se tanssimisen perimmäinen tarkoitus. Pysähtyminen voi kyllä olla vaarallista. Saattaa nimittäin nähdä niin yleisissä kuin omissakin arvoissa piirteitä, jotka ovat pahasti vääristyneitä, eikä niitä ole mukava kohdata. Joskus se pysähtyminen on kuitenkin välttämätöntä. Sen voi tehdä niin tanssimisessa kuin muillakin elämän osa-alueilla vapaaehtoisesti. Voi myös jatkaa entiseen malliin ja painaa kaasua. Luonnonlait ovat sellaisia, että se seinä ja pysähtyminen tulee kyllä sieltä vastaan pyytämättäkin. Törmäys on vain silloin kovempi.
Tanssitaitojaankin voi kehittää ilman että menee mukaan nykyiseen hullunmyllyyn. Se kyllä vaatii suorastaan rautaista itsetuntoa ja sellaista omien motiiviensa kriittistä tarkastelua ja tiedostamista, johon vain harva kykenee. Nykyisessä mielipide- ja asenneilmastossa se on vielä entistäkin vaikeampaa. Mutta yrittää kannattaa aina. Pysähtyminen ja omien motiivien kriittinen tarkastelu saattaa auttaa terveempään, aidompaan ja kokonaisvaltaisempaan suhtautumiseen niin itse tanssimiseen kuin muuhunkin elämään.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Pitkästä aikaa joku tööttäs asiaa tällekin palstalle. Nämä reenikierteessä jatkuvasti tanssiaan kehittävät jivehihhulit ovat vallanneet parketin. Perinteistä kiimaa sisältävät foksit, humpat ovat jääneet taka-alalle näiden swing ja lattaripellejen jalkoihin.
Koko ajan täytyy kurssittaa itseään että viimesimmät kuviot ja baunssit ois ajan hermoilla. Toisinaan näihin lavatanssin viimeisimpiin trendeihin perehtyneitä kohdellaan kuin puolijumalia. No suurelle osalle tanssinopettajista homma on hyvä (sivu)pisnes. Sitten nää opettajat kieltää opetustunneilla kuvaamisen, jotta oppilaat ei oppis asioita liian noppeesti. Eli kun käy tälläisen turbotanssikurun tunnilla about 5 kertaa on sitten viimein saavuttanut tanssissaan sellaisen tason että sitä kehtaa lavalla näyttää.
Fiilis on muuttunut kymmenessä vuodessa lavoilla valtavasti. Miehen ja naisen kohtauspaikasta johonkin helvetin sirkusakropatia showksi. Vähän on enää jäljellä sitä "munaa pyllyyn" meininkiä miksi kai aikoinaan tanssilavoja tehtiin.
Katsokaapa joskus näiden kuvioheikkien naamanvirnettä niiden tanssiessa: sieltä löytyy joko väkinäinen hymy tai äärimmäinen irvistys kuin jollain ddr:n hormoonihoidetulla painonnostajalla. Paska fiilis jää käteen näistä suorituskeskeisistä illoista.
Tää edeltävä oli paras kirjoitus täällä pitkään aikaan. tanssi.net :n hörhöjen kantsis lukee myös se.
Sosiaalinen pelikenttä se lava on niillekin, jotka kaikki lajit taitaa.
Turhaa suunpieksäntää tälläinen!
Nuo samat tyypithän ponnahtavat tuon tuostakin pintaan syytäen samaa potaskaa esiin.
Tarkoituksenaan on ainoastaan saada aikaan eripuraa tanssi-ihmisten välillä.
Asiaan innostuksella paneutuneet pyritään leimaamaan jotenkin omituisiksi ja harrastukselle vieraiksi olennoiksi.
Itse nämä heppulit eivät juuri tanssia osaa, joten ovat kateellisa niille, jotka osaavat ja kehittävät itseään.
Odotapa vain, millaista törkyä kohta roiskahta minunkin niskaani. Niin on täällä aina ennenkin tällaisessa tilanteessa tapahtunut.
Terapian tarpeessa ovat ressukat. Hakevat sitä sitten tällä tavoin.
tanssi on todella mukavaa,mutta minksi lavoilla -(koko kansan kohtaamispaikoillakin)sitten katsotaan kieroon ja EI haeta vähänkin ulkopaikkakuntalaista tai muutoin vähemmän "piireissä "pyörinyttä tanssimaan???? Itse käy silloin tällöin lavoilla, mutta aina törmään siihen et vähemmän tuttua naamaa EI haeta hevillä tanssimaan.Silloinkin kun itse haen tanssimaan niin kohtaan tuon INHOTTAVAN epäluuloisen katseen, "osaakohan tuo edes tanssia/kuka sä oot..". Eikös idea tanssilavoillakin ole se, että tanssitaan.
Ovatko nämä "puoli ammattilaiset" niin kaukana meistä tavallisista tanssijoista, ettei niiden kanssa SOVI tanssia ETTEI OMA manine kärsisi.???
Vain harva kerta ole tavannut hyvän itsetunnon omaavia "puoli ammattilaisia " jotka ovat uskaltautuneet hakemaan tanssiin vaikka naama onkin ollut ihan vieras ja eri piireistä :)
Lavoilla tanssiminen on osa seuratanssiharrastusta -siis sosiaalista toimintaa.
On aivan luonnollista kaikissa muissakin joukolla tai ainakin joukon seassa tapahtuvissa harrastuksissa, että niitä halutaan tehdä tutussa seurassa ja mieluusti omantasoisessa sellaisessa.
Ei mihinkään porukkaan pääse noin vain ihan sen perusteella, että sitä kyseistä lajia sattuu harrastamaan.
Ei siis mitään ihmeellistä tuossa lavakäyttäytymisessä.
Kyllä meistä jokainen on tavalla tai toisella joutunut lunastamaan paikkansa. Useimmiten siihen kuluu aikaa enemmän kuin vähän.
Uudelle (ennen kokemattomalle) lavalle tullessaan on itse uusi, vaikka olisi pitkäänkin tanssia harrastanut, jollei siellä tuttuja ole.
Paikkansa pitää, että lavatanssitoiminta on nimenomaan sosiaalista kanssakäymistä. Siinä ollaan toisen lähellä ja toisinaan jopa keskustellaan.
Luonnollista on myös se, että kaikki eivät halua tanssia vain ja ainoastaan niiden entuudestaan tuttujen tanssijoiden kanssa illasta toiseen, vaan etsivät uusia elämyksiä ja jopa elämänkumppania. Näin varsinkin nuorempien tanssijoiden keskuudessa.
Jos haluaa vain ja ainoastaan tanssia niiden ennalta tuttujen tanssijoiden kanssa, kannattanee asettua syrjemmälle hakurivistä. Hakuriviin asettuminen tarkoittaa tanssietiketin mukaan nimenomaan sitä, että on valmis haettavaksi tasosta riippumatta. Ainoita esteitä ovat hakijan epämiellyttävä käytös esimerkiksi liiallinen juopumustila tai muuten asiaton käyttäytyminen.
Ymmärrän, että myös heitä löytyy, jotka tanssivat vain entuudestaan tuttujen kanssa. En ainakaan itse pistä pahitteeksi, jos tällaiset tanssijat jatkossa muodostavat oman rinkinsä tai nurkkansa, josta vuorotellen hakevat toisiaan. Nirppanurkka on yksi esimerkki tällaisesta porukasta.
Me muut tanssimme omissa oloissamme, emmekä kiristele jatkuvasti hampaita väärien hakijoiden vuoksi. Mitään erikoista paikkaa normaalin tanssijan ei tällöin tarvitse lunastaa mihinkään erityiseen porukkaan.
Kirjoitettua ja miksei puhuttuakin viestiä voi ymmärtää niin monella tavalla. Yksi niistä tarjolla olevista vaihtoehdoista olisi, että ymmärtäisi sen kuten kirjoittaja/puhuja on tarkoittanut.
Sinä nyt katsoit aiheelliseksi ymmärtää noin. Se sinulle sallittakoon.
Ja sitten sää pillität täällä kun ihmiset sulle kettuilee. Miksiköhän ne niin tekee ? Mieti sitä !
Tarkoitus ei ollut kettuilla nimimerkki Humppikselle. Toin vaan esiin toisen luonnollisen näkökulman lavatanssimiseen. Totuus, kun ei ole aina niin mustavalkoinen, kuin toiset sen kuvaavat.
Ymmärsin Humppiksen tekstin, kuten kirjoitin. Jos ymmärsin sen väärin, olen pahoillani. Tarkentaa aina toki voi, jos lukija on asian toisin ymmärtänyt, kuin kirjoittaja on tarkoittanut.
Onneksí kesä tarjoaa mahdollisuuden hypätä pois ko. hullunmyllystä, ainakin treenien suhteen. Jää aikaa miettiä juttuja vähän syvällisemmin. Tanssin ilokin löytyy uudelleen, kun päätä ei tarvitse väsyttää uusilla opeilla - voi taas tanssia ihan omalla tyylillään. Kesälavat on kova juttu! Tarjoavat mm. mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Vaikka kesälavoillekin piisaa joitain reppanoita, jotka tyytyvät olemaan kateellisia pikkasen monipuolisemmin tanssilattiaa tallaaville. Eiköhän se omilla ja daamin kasvoilla oleva ilme ole paljon oleellisempi, kuin muiden irvistysten seuraaminen...
Taisit osittain sotkea mukaan nykyajan baarit ja tanssiravintolat..
Monet, jotka äkkiseltään/huolimattomasti vilkaisevat tanssimaailmaa näkevät sen tuollaisena minä kuvailit. Tai heillä voi myös olla ennakkoluulot ja he löytävät lavoilta juuri ne epäkohdat joita etsivät eivätkä näin ollen huomaa lavatanssin upeita puolia.
Ei tarvitse välttämättä osata kaikkia uusimpia ja hienoimpia kuvioita vaan, kun saa askeleet osumaan yhteen toisen kanssa (mikä onkaan sen hienompaa, kun tanssiminen oikeesti onnistuu)..
Ja voi olla ettei tunnelma ole samanlainen kuin 60-70 -luvulla, mutta menit minne vaan niin kyllä maailman meno on muuttunut (se on sitä nykyaikaa:D)
Ne ketkä alkavat kehittämään tanssitaitoaan. Huomaavat kuinka ihanaa on oppia uusia juttuja ja kuinka hauskaa on kun sattuu harjoiteltaessa mokia... JA kun tanssii niin huomaa kuinka tanssista tulee mielenkiintoisempaa kun ei tahkota samaa vanhaa kuviota (esim. käännös kulmassa, suoraan eteen, käännös kulmassa, suoraan eteen, käännös kulmassa ja taas suoraan eteen jne.).
Ja nyt seuraa loppupuhe: Olen samaa mieltä kanssasi Humppis:)
Turha noilla syytoksillä on tanssimaailmaa pelkästään loata, enkä edes tiedä onko kyse pelkästään moitittavasta piirteestä.
Ihmisillä on nykyään enemmän aikaa harrastaa kuin ennen, ja harrastuksiin myös panostetaan enemmän. Ne antavat useille nykyään enemmän sisältöä elämään kuin työ. Kun harrastu on tärkeä, siihen hankitaan hyvät välineet ja siinä halutaan tulla taitavaksi. Tämä pitää paikkansa tanssimisen ohella myös esimerkiksi hiihtämisen, kalastamisen, golfaamisen tai vaikkapa musiikin kuuntelun kanssa.
Mikä muuten oli tanssimisen alkuperäinen tarkoitus? Rakentaa heimon yhteenkuuluvaisuutta, lepyttää jumalia? Sekin tehtiin tiettyjen yhteisten sääntöjen mukaan ja yritettiin tehdä hyvin.
"Kun harrastu on tärkeä, siihen hankitaan hyvät välineet ja siinä halutaan tulla taitavaksi. Tämä pitää paikkansa tanssimisen ohella myös esimerkiksi hiihtämisen, kalastamisen, golfaamisen tai vaikkapa musiikin kuuntelun kanssa."
Totta. Puusuksilla rauhallinen hiihtäminen luonnon keskellä luontoa kuunnellen, välillä pysähtyen on vähentynyt. Täytyy päästä kovempaa vauhdin hurmasta nauttien, paremmilla välineillä, sujuvammin, eri tyyleillä, eri tyyleihin räätälöidyillä välineillä jne. Puusuksilla ei edes pääse kovaa. Mutta siinäpä se arvo piileekin, ken sen tahtoo ymmärtää.
Kirjoitin aiemman aivan omakohtaisena kokemuksena, en niinkään muuttaakseni tanssimaailmaa, sen mahdollisia vääriä tai oikeita arvostuksia. Kirjoitin sen myös siksi, että muistaisin miksi minä itse tanssin. Kirjoitin sen myös siksi, että ajattelin, että joku voi ajatella samalla tavalla, tai ainakin saman suuntaisesti. En usko, että heitä on pilvin pimein, mutta jokunen saattaa kuitenkin löytyä.
Kyse on pikemminkin asenteesta. Minulla itselläni on tanssin suhteen tietyltä kapealta saralta taidollisestikin aika korkeitakin tavoitteita. Silti yllätän itseni aina silloin tällöin sellaisesta asenteellisuudesta, sanoisinko nöyryyden puuteesta, mitä inhoan yli kaiken. Tanssissa ei voi tulla hyväksi, jos ei kehity myös ihmisenä. Ja jos ei kehity ihmisenä, tanssissa kehittymiselläkään ei silloin ole juurikaan merkitystä.
Quasi_modo: "Ja jos ei kehity ihmisenä, tanssissa kehittymiselläkään ei silloin ole juurikaan merkitystä."
Toivottavasti et tuossa kuitenkaan tarkoittanut, että tanssissa itseään kehittävä olisi jotenkin enemmän heikoilla ihmisenä kehittymisessä.
En tarkoita. Kuitenkin eräänlainen vauhtisokeuden vaara asiassa piilee. Tai sanoisinko, että siihen sudenkuoppaan on helpompi pudota. Tätä vauhtisokeutta ei mielestäni ole edes kovin vaikea lavoilta nykyään havaita.
Sama ilmiö on havaittavissa oikeastaan hyvin monella elämän alueella. Ihmiset voivat kaiken näennäishurman keskellä kuitenkin pahoin. Tanssilavat eivät siis ole tästä mikään poikkeus, ja kuinka voisivatkaan olla.
Samaa olen ollut huomaavinani aina jolloinkin, myös itsessäni. Erittäin kaksijakoinen juttu mielestäni, toisaalta haluaa itseään kehittää, toisaalta muuhunkin sitä aikaa soisi jäävän..
Mulla ongelma on oikeastaan myös laadullinen. Olen helvetin kyllästynyt niihin lavojen kuuden minuutin kohtaamisiin, siitäkin huolimatta että ihmiset ovat sinänsä ihan ok. Tanssi sujuu, milloin huonommin, milloin paremmin, mutta sekä kohtaamisten syvyydessä kuin myös tanssitaidollisesti jäädään kauaksi siitä, millainen idea minulla on siitä, mitä tanssi parhaimmillaan voisi olla ja mitä se voisi antaa. Sama rumba toistuu eri kursseilla. Tällaisista lähtökohdista se kehittyminenkin aivan tanssin teknistäkin puolta ajatellen jää kovin vajaaksi.
Minulla ongelma on vielä se, että koen tanssin niin kokonaisvaltaisena. Loppujen lopuksi harva suhtautuu tanssimiseen yhtä vakavasti kuin minä. Ja kyse ei ole tanssitaidosta vaan asenteesta. Tanssimisen perusedellytykset lähtevät tietynlaisesta sitoutumisesta parilleen puolin ja toisin sekä myöskin samanlaisesta ajatusmaailmasta, jolloin ideat ja päämäärät tanssissa kehittymiseen ovat samat. Nämä ovat sellaisia perusjuttuja, joihin ei kiinnitetä kursseilla huomiota juuri lainkaan. Yllättävää kyllä, kilpatanssipuolella nämä jutut ymmärretään ja niitä myös painotetaan. Siellä on selvästi "hajua" siitä, mikä tekee tanssista tanssin. - Jos minä saisin järjestää ideaalisen tanssikurssin, antaisin oppilailleni ensimmäiseksi tehtäväksi etsiä itselleen sopiva tanssipari. Ja kun se on löytynyt aloitettaisiin vasta tanssiminen. Voisi tietysti olla, että tällä kurssilla olisi ensimmäiset kymmenen vuotta aika rauhallista, mutta sen jälkeen tanssimisen harjoittelussa päästäisiin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Vain taivas olisi rajana.
Minusta tuntuu, että ennen lavoillakin päästiin ihmisten välisissä kohtaamisissa syvemmälle. Tanssitaito oli mitä oli, mutta nämä tanssimiseen vaadittavat aivan perusperuselementit olivat paremmin hallussa. Nyt tanssilajien kirjo ja teknistyminen ovat vieneet huomion pois täysin perustavaa laatua olevista tanssin peruselementeistä, parien välisestä kohtaamisista. Kohtaamiset ovat muuttuneet pinnallisemmiksi, paljon on sähellystä, mutta vähän sisältöä. Tällaisin ajatuksin ei ole helppo olla nykymenossa mukana.
Se kritiikki, mitä esitetään tätä nykyistä "sirkusakrobatia show" -lavameininkiä (tai miksi sitä nyt halutaankaan nimitellä) kohtaan, on yleensä karkeaa ja selkeästi ylilyövää, mutta jos siitä kritiikistä siivoaa päältä kaiken sen roskan, siellä jossain kritiikin sydämessä on myös totuuden siemen. Kaikki eivät sitä näe ja kaikki eivät halua nähdä.
"Minusta tuntuu, että ennen lavoillakin päästiin ihmisten välisissä kohtaamisissa syvemmälle. Tanssitaito oli mitä oli, mutta nämä tanssimiseen vaadittavat aivan perusperuselementit olivat paremmin hallussa. Nyt tanssilajien kirjo ja teknistyminen ovat vieneet huomion pois täysin perustavaa laatua olevista tanssin peruselementeistä, parien välisestä kohtaamisista. Kohtaamiset ovat muuttuneet pinnallisemmiksi, paljon on sähellystä, mutta vähän sisältöä. Tällaisin ajatuksin ei ole helppo olla nykymenossa mukana."
Sori, tuli pitkä lainaus, mutten kun kaikki siinä on asiaa - tai ainakin vakavasti pohdittavia asioita. Minäkin otan tanssin vakaavsti, ja tunnustan, että ehkä liiankin vakavasti. Toisaalta jos jotain asiaa kohtaan tuntee suurta intohimoa, oli se sitten tanssi, urheilu, suklaa tai seksi, voi se ainakin ulkopuolisen silmin näyttää lliian totiselta ja hallitsevalta. Mutta intohimolla ja intohimoisella paneutumisella on onneksi se positiivisempi puoli, joka antaa suunnatonta tyydytystä. Ongelma vain on se, että raja riemukkaan intohimoisen nautinnon ja pakonomaisen suorittamisen välillä on ohut.
Quasi modon esille nostama aihe on myös itselleni tärkeä, joskin hieman eri näkökulmasta. Parien välinen kohtaaminen, se että päästään tanssiessa toisen kanssa samalle aaltopituudelle, on PARItanssin suola (ja miksei sokerikin). Yksi tapa kohdata toinen tanssiessa on tuo Quasi modon esittämä muoto, jonka itse tulkitsen (ehkä väärin ja liian kapea-alaisesti?) pääosin verbaalisen tason yhteydeksi.
Itse siis haen myös tuota yhteyttä, mutta minulle sen tuo musiikki, sen tulkinta yhdessä toisen ihmisen kanssa. Minulla ei (valitettavasti) ole juuri muuta yhteistä useimpin tanssilavaihmisten kanssa kuin nimenomaan tanssi. Oma arvomaailma, mieltymykset, elämäntapa ja asenteet ovat normikävijään verrattuna melkoisen poikkeava. Siksi koen, että kutakuinkin ainoa yhdistävä tekijä on soitettava musiikki ja yhteinen liike sen mukaan.
Yhteinen musiikin mukaan liikkuminen parin kanssa, siis ollakseen nautittavaa ja sujuvaa, vaatii useimmiten jonkinlaisia yhteisiä sääntöjä, sopimuksia ja - kauhistus kauhistus - tekniikkaa. Haen siis Quasi modon peräänkuuluttamaa yhteyttä, mutta erityisesti tanssin, liikkumisen kautta. Yhteyttä ei ole 27 eri fuskukuvion vääntäminen, vaikka ne sujuisivatkin oikein, oikea-aikaisesti ja musiikkiin sopivasti.
Mikä sitten on sitä yhteyttä ja mistä se loppujen lopuksi syntyy? Öö, valitettavasti en taidakaan tietää vastausta. Tiedän, että se vaatii jonkin verran tekniikkaa, yhteisymmärrystä musiikista ja viejän/seuraajan roolista, samankaltaista liikekieltä ja kehojen yhteenkuuluvuutta. Varmaankin se vaatii myös "itsensä aukaisemista", puolustusmuurin riisumista ja uskallusta asettaa itsensä alttiiksi.
Kaikesta huolimatta en Quasi modosta poiketen näe, että nykyinen tanssikurssikulttuuri toimisi em. tavoitteita vastaan tai että ainakaan entisen (ja toki nykyyinenki) taviskävelykulttuurin aikana tilanne olisi ollut tältä osin parempi.
Sori taas, tuli niin pitkä, että tuskin kukaan jaksaa lukea. Kiitokset sille, joka pääsi tänne asti.
Hmmm... no tartteeko mun välittää paskaakaan siitä mitä joku toinen tansseissakävijä lavatanssien nykymeiningistä pitää? Mielestäni kun olen tanssilipun lunastanut niin ei tarvitse. Asia on tanssinjärjestäjän murhe, ei minun, siis yleinen viihtyvyys. Sen verran toki tarttee muita huomioida mitä tanssietiketti ja yleiset käytöstavat edellyttävät.
Vasta sitten voisin asiasta yleisemmin huolestua jos lavoilla todellakaan ei enää väkeä riittäisi. Sen ajan kun minä olen käynyt niin väkeä hyvinä tanssi-iltoina riittää ruuhkaksi asti. Joukossa paljon naisia...
Opettelin tanssimaan ensimmäisenä motiivina saadakseni naisia paremmin. Jos sanoisin etteikö tanssitaidosta jotain apua olisi ollut niin valehtelisin.
Kertoisitko lisää näistä naisseikkailuista.
Missä, milloin ja mitä ?
Noita seikkailuita voi varmaan tiedustella tantsuissa käyviltä miehiltä vaikka jossain kahvion puolella...
Runoiksi oon joskus laittanu, ken etsii se löytää.
Siis kukin tantsumies omista seikkailuistaan, kahviossa, ei minun seikkailuista...
katsomassa, niin yllätyt. Ei se taso niin korkea ole kuin kuvaat. Ei kaikista vaan ole hyviksi tanssijoiksi, vaikka kuinka verenmaku suussa treenaisivat. Tämä on ihan sama kuin se, että kaikista ei ole MM- tai SM-tason urheilijoiksi.
Lopputulos verenmaku suussa -treenaamisesta on valtaosalla tanssijoista vain paha olo ja hajonneet jäsenet. Usko pois, kokemusta on.
Joillakin tuo verenmakutreeni luonnistuu, eikä siinä mitään. Hyvä homma, että näitä teräsmiehiä ja -naisia löytyy.
Arvostaa voi mitä tahansa, tosiasiat ovat tosiasioita. Mitäpä sitä turhaa stressaamaan toisten arvostuksista. Jos toisilla on suuri usko omiin kykyihinsä, niin antaa vaan olla. Ota rennosti ja käy tanssimassa omalla tyylilläsi. Kyllä aikanaan ne "hyvät tanssijat" tajuavat oman huonoutensa, kun treeni rupeaa tuntumaan ja näkevät omaa tanssiaan videolta.
Ei naurata enää tuossa vaiheessa. Näin tuo vaan on: antaa muiden tanssia tyylillään ja pitää omat mielipiteensä. Väittely on vaan kuluttavaa, eikä johda tanssipiireissä mihinkään. Arvaa huviksesi, että kokemusta on myös tästä. Lavoilla löytyy silti tarpeeksi tanssitettavia, kun ei rupea turhan kriittiseksi. Ohjenuora voisi olla: Pidä hauskaa ja anna mennä. Säästät tällöin itseäsi ja elät ainakin tanssin osalta huoletonta elämää.
No... sikailija-örvelöthän on kyllä ihan tuottavia asiakkaita tanssinjärjestäjille. Niska punasena ne läskimahaiset juntit sitte painaa siellä lavalla rytky-humppaansa kieli vieraan naisen korvassa kun raukoilla ei muuten oo itsetuntoa mennä hakemaan kun kahden kossun kumarassa. Se on kai sitte sitä "alkuperäistä" meininkiä jota kaipaat?
Joo ja sit voi lisätä pari sellaista, jotka eivät osaa yhtään tanssia ja vain tuijottavat sinuun..
Erittäin "kehittynyttä" ja alkuperäistä/-kantaista..
Aivan,valitettavasti lavatanssi paikkojen alkuperäinen idea on hämärtynyt ja unohtunu. Hauskanpitoon ja vaikkapa elämänkumppanin katseluun niitä ei enää käytä kukaan,tai jos joku siinä harhaluulossa menee,niin äkkiä luulot karisee, hyvä ettei paheksuta ja kieroon katsota moista.Varsinkin naiset katsovat nokkansa vartta pitkin näitä limanuljaskoja.Ainoa oikea tyyli on tunteettomasti opetella kaiken maailman häkkyrä sun muut ketkutukset. Luulenpa että tulevaisuudessa kuitenkin pro-tason ammattilaiset häviää,koska sukupuuttoon kuoleminen tapahtuu,sillä elämän tarkoitus eli perheen perustaminen unohtuu kun on tärkeämpää keskittyä vienti-seuraamiseen ja ennenkaikkea baunssin oikeaan suorittamiseen,unohtamatta breakin tärkeyttä!!!
Silmiinpistävää on näillä lavojen pro naisilla vaikeus pitkäaikaisen parisuhteen solmimiseen. Aivan kuten edellä mainittiin em. tanssiasiat kiinnostavat enemmän kuin normaalin miehen etsintä. Joskus tuntuu että pro naisilla ei ole mitään seksuaalisuutta niin striiliä heidän tanssinsa on tai sitten hypitään tanssikullista toiseen sen minkä ehditään. Seurustelusuhteet hajoavat yleensä siihen että eihän kukaan mies jaksa viikosta toiseen elämää, joka pyörii vain tanssin ympärillä.
joo,sekä miehissä että naisissa esiintyy kyvyttömyyttä parisuhteeseen,tunne-elämässä jokin pikkasen vinksahtanutta. Alitajuntainen kaipuu toiseen ihmiseen naamioidaan tanssiin ja sen häkkyröiden pakonomaiseen vääntämiseen.Itse he eivät edes ynmmärrä tätä yhteyttä. Pääsehän sillä lailla koskettamaan edes, mutta puheet pyörii vain häkkyröissä ja tulkinnoissa,ettei vain pääse tuntemattomaan/pelottavaan ihmis-suhteita käsittelemään.
Asia on näin,vaikka joku inttäämylkyttäisikin!
Olemme keski-ikäisiä vakiintuneita pareja, jotka joskus haluaisivat käydä tanssimassa lavoilla. Nykymeno, täydellisyyden tavoitteluineen, ehkäisee tehokaasti tanssin harrastuksen. Jäämme mielummin kotiin tai mökille. Emme halua olla toisten liippareiden potkitavana. Nythän järjestäjien ei tarvitse meistä välittää, muutenkin tulee porukaa. Varmaan viiden vuoden kuluttua, kuolee monia tanssipaikkoja. Vain siksi että järjestäjät suosivat enenmistön vastaista musiikkia.
Eiköhän tanssipaikat kuole muutenkin seuraavien vuosikymmenien kuluessa, kun tanssipaikkojen enemmistö 'suuret ikäluokat' väsyvät käymään lavoilla tai poistuvat muuten luonnollisesti keskuudestamme.
Tällä hetkellä valtaosaa nuorisosta (20 - 30 v.) ei kiinnosta lavatanssitoiminta. Discot, pubit ja klubit ovat paljon kiinnostavampia. Enpä jaksa uskoa, että tulevaisuudessakaan nuorisoa tulee yhtään enempää kiinnostamaan lavatanssitouhu.
Ennustan, että nuorison osalta tanssiminen tulee siirtymään tanssikerhoihin ja -klubeihin ja lavat kuolevat pois, kun niiden valtaväestö siirtyy "muihin hommiin".
Kylläpä nyt kaikille on ihmissuhteet tärkeitä. Aikaisemmin ne jotka eivät tanssineet kaikkien kanssa olivat "siellä on vain pariskuntia" -tyyppejä. -siis kun piti näiden pullistelijoiden päästä edes saatille yrittämään.
Haettiin sitten parasta ja komeinta tanssikavaria ja kehuttiin omalla osaamisella jota pullon henki auttoi. Nyt nämä samat sitten ovat jääneet niin sanotusti junasta ja sekös harmittaa...
Eihän teistä valittajista kukaan enää aja 70-luvun autollakaan!
Limaska: "Pääsehän sillä lailla koskettamaan edes, mutta puheet pyörii vain häkkyröissä ja tulkinnoissa,ettei vain pääse tuntemattomaan/pelottavaan ihmis-suhteita käsittelemään.
Asia on näin,vaikka joku inttäämylkyttäisikin!"
Ilmeisesti olemme limaskan kanssa käyneet kokonaan eri lavoilla vuosikaudet, sillä tuntemieni yli tuhannen aktiivisen tanssiharrastajan joukosta en kymmentäkään tuohon kuvaukseen istuvaa tiedä.
Vai onkohan katsojan asenteessa vikaa?
Voi olla että olet asenteellinen,eli ei näe metsää puilta.
TH:"tuntemieni yli tuhannen aktiivisen tanssiharrastajan "
Ohoh,melkoinen määrä,ilmeisesti olet vannoutunut sinkku?
Limaska: "Ohoh,melkoinen määrä,ilmeisesti olet vannoutunut sinkku?"
Melko yksioikoinen johtopäätös!
En suinkaan ole, mutta kun 200-350 kertaa vuodessa yli 10 v:n ajan on käynt tansseissa, on pakostakin tuttuja tullut.
Tanssittutuja tosin useimmat vain ovat. Mutta asenteensa on tiedossa sekä tansseissa tapahtuvan keskustelun että e-mail -ja mese-keskustelujen kautta.
Perin harvassa ainakin siinä joukossa puunaamaisina puurtavia on. Iloisella ilmeellä hauskaa pitämässä jokseenkin kaikki.
Sama iloinen meininki myös leireillä ja harjoituksissa.
Siis alkaa vituttaa tän eläkepapan jutut. Se terrorisoi näitä palstoja omilla jutuillaan.
Kaiken lisäksi se rumentaa tanssipaikkojen näköaloja.
Joka ilta ennen nukkumaanmenoa rukoilen jumalalta apua että tämä pelsebuubi häviäisi paritanssikulttuurista.
No pienet on sullakin murheet, jos tuossa on rukouksen aiheet!
Kuinka voi tietää,toisella voi ollaa samat murheet,suuret toinen ei tiedosta murheeksi lainkaan
KekeR-reppanaa. Mitäköhän sunkin päässä liikkuu, kun tuollaista joudut rukoilemaan..
:) asiaa!!!!
Se se taitaa vaan v-ttaa kun ei saa vapaasti urputtaa ja haukkua toisia ilman että nämä puolustautuvat. Ja vieläpä niin että panevat sen oman urputuksen kyseenalaiseen valoon. Vieläpä alentumatta samaan alatyyliin.
Palstaterroria harrastan minäkin, mutta toistaiseksi ei käyttöoikeuksiani ole rajoitettu. Jotkut jopa tykkäävät lukea juttujani ja toteavat lukevansa ainakin ne.
se, että lavoilla tanssiminen on todellakin mennyt niin hienoksi "kikkailuksi", että uusilla ja kokemattomilla on korkea kynnys tulla mukaan.
Tästä saimme kokemuksia menneenä viikonloppuna; ystävättäreni innostui mukaani lavalle. Perustaidot osasi kyllä, mutta kokemusta vain on vähän. Muutama "kikkailija" haki tanssimaan ja hieman tökeröstikin arvosteli osaamattomuutta (esim. ei osannut jiven kuvioita). Onneksi ei tyttö lannistunut !
Olen toivonut minäkin, että ihmiset löytäisivät muutakin tanssin iloa kuin askelkuviot...
Mukavia tansseja kaikille!!
toivottelee lattioiden suurkuluttaja ;o)
Niin, sinäpä sen sanoit. On muka perimmäinen tarkoitus unohdettu! Tanssi voi siinä missä muukin ilontuottaja tai sosiaalisuuden kehittäjä olla katekoriassa muuttuva ja kehittyvä (kansanhuvi ) kansantanssi. Eli se muototuu sitä mukaa kun ihmiset kehittävät itselleen viihtymis menettelyjä ja niin on käymässä nytkin ja käynyt että tanssiin on lisätty hyvin paljon eri kiinostuksen kohteita ja tapoja ja ne ovat lisänneet valtavasti ja hyvin sen käyttöä.
Tämä on ollut erittäin tervetullut kehitys vaikka kuinka muutosvastarintaisia väki joskus onkin.
Ajatteleppa vaikka mikä tahansa urheilulaji tai peli ym sosiaalinen "tuote" nin se alkaa harrastuksesta ja inostuksesta pienten joukkojen kesken ja kehitttyy vaikka huippu urheiluksi ja väki vähenee kuta enemmän kehtitytään. Niin käy myös lava tanssissa. Mutta kaikilla lajeilla on faniporukat ja penkkiurheilijat sekä vähän harrastajat niinkuin tansillakin.
Alkuperäinen tarkoitus on ollut aina se sosiaalisuuden kehittäminen ja tapaaminen toisten kanssa ja ei se mihinkään ole hävinnyt eikä häviä. Nyt vain jo tututkin ihmiset uskataa nauttia tanssimisesta yhdessä ja pian taas uudestaan. Joskus se on kuin yhteislenkillä kävisi mutta huomattavasti ilahduttavammalla tavalla.
Permäinen ajatus on että, peritty tanssi periytyy ja on valmis kehittymään uudeksi perimäksi.
Kirjoitukseni lähti hyvin henkilökohtaisista kokemuksista enkä siten voi puhua kuin omasta puolestani. Minä en sinänsä vastusta muutosta, mutta olen ehkä tavanomaista kriittisempi tarkastellessani asioiden muuttumista. Kun asiat muuttuvat, tuo se mukanaan sekä positiivisia että negatiivisia ilmiöitä.
Sanoin jossain vaiheessa, että tanssimaailma on muodostunut jollain tavalla kovemmaksi. Vertasit tuossa tätä tanssimisen kehittymistä siihen, että monet muutkin lajit kehittyvät jopa huippu-urheilutasolle. Tässäpä onkin juuri se seikka, mikä tuo mukanaan sen kovuuden lajiin kuin lajiin. Tähänkö suuntaan ollaan lavatansseissakin menossa?
On tunnettu tosiasia, kuinka jo hyvin nuorena lapset laitetaan kilpailutilanteeseen hyvin pienimuotoisissakin lajin harrastuspiireissä. Jos et ole tarpeeksi hyvä, sinut laitetaan vilttiketjuun istumaan ja katsomaan kun paremmat pelaavat. Tässäpä meillä on Kehitystä. Tämän kehityksen vuoksi meillä on maailmanluokan kisoissa huippuja, joita me kannustamme tv:n ääressä suu vaahdossa. Huippu-urheilun kova maailma luo meille idoleita, joiden vuoksi saamme tuoppi kädessä puolentoista promillen humalassa kokea olevamme tärkeitä. Harva siinä tilanteessa jaksaa ajatella laajempaa kokonaisuutta ja sitä millaisin arvostuksin tähän tilanteeseen on tultu.
Minua sinänsä ei maailman parantaminen kiinnosta pätkääkään tai ainakin hyvin vähän. Minä seuraan kehitystä ja annan sen mennä niin kuin se menee. Minua kiinnostaa lähinnä se, kuinka itse voin luovia tässä arvojen ja arvostuksen sekamelskassa. Olen kokenut tämän nykymenossa aika vaikeaksi. Syy on juuri se, että helposti tempautuu tähän kovaan menoon mukaan, vaikka oikea tapa itselle olisi suhtautua asioihin pehmeämmin. Tämä asia on sellainen, että siitä täytyy itseään jatkuvasti muistuttaa. Näin tein mm. viime viikonlopun tansseissa. Yritin ottaa rauhallisemmin, pehmeämmin ja vähemmän pingottaen ja vähemmän SUORITTAEN. Osin siinä onnistuinkin. Ja samaa linjaa aion jatkaa. Ongelma onkin vain se, etten tätä seikkaa unohtaisi.
Olen samaa mieltä, että tanssin yksi tarkoitus on sosiaalisuuden kehittäminen ja tapaaminen toisten kanssa eli kohtaaminen nimenomaan. Ja siitäkin olen samaa mieltä, että se ei häviä. Mutta jos vauhti on liian kova, juuri tuo Kohtaaminen isolla K:lla saattaa jäädä kehityksen huumassa hieman jalkoihin.
Muutama päivä sitten tuli ohjelma (jota en kyllä nähnyt), jossa mm. todettiin, että ennen oli bensapumpulla mies joka veti käden lippaan. Siinä oli yksi luonnollinen sosiaalinen kohtaaminen, jota ei enää ole. Nykyään työnnetään kortti automaattiin ja samalla pidetään silmällä, ettei kukaan vaan ole tarpeeksi LÄHELLÄ, ettei pääse kurkkimaan olan takaa tunnuslukua. Siinäpä vain yksi esimerkki siitä, kuinka kohtaamiset ovat vähentyneet muuallakin yhteiskunnassa. Ja olikos se Danny joka lauloi, että "täällä ei kukaan tunne edes naapuriaan" ja kaipasi Kuusamoon. Nämä kirjoitelmani täällä ovatkin vain oikeastaan osa minun matkaani sinne omaan "Kuusamooni" ja pohdintaa siitä, etten vain eksyisi tieltä.
Mikäpä tansseissa on kovemmaksi muuttunut? Varsinaista koventelua eli tahallisesti haettuja tappeluja ei oikeastaan enää ole.
Ei tarvitse enää olla humalassa kun menee tanssimaan, osataan pyöriä jopa kahteen suuntaan.
Siinä mielessä olen samaa mieltä, että moni harjoitellut tulee lavalle suorittamaan opittuja kuvioita yms. Onneksi se ei osaamisen tasoon liityvä juttu, vaan lähimenneisyydessä alkaneen harjoittelun mukanaan tuoma ilmiö. Samaan tapaan kuin hiihtokoulussa ollut haluaa kokeilla saamaansa oppia käytännössä.
Sitten kun taas aikaa kuluu niin voidaan tulla takaisin nautiskeluun jossa osaaminen on sitten varsinaista herkkua. Ilman toisen pään sisälle menemistä on mielestäni melko turhaa (ja itsekästä) arvioida toisen ihmisen mielenliikeitä silloin kun hän keskittyy pariinsa.
Jos opin kursseilla foksin oikean käännöksen ja teen sen lavalla, se on tavallista tanssimista, ei suorittamista.
Jos opin kursseilla foksin vasemman käännöksen ja teen sen lavalla, se ei vielä ole suorittamista, mutta minua pidetään hyvänä tanssijana.
Jos opin kursseilla avauksen ja kävelyn, ja teen sen lavalla, se alkaa olla suorittamista. Saan kummastuneita, mutta pääosin positiivisia katseita.
Jos opin kursseilla fuskun kädenalikuvion ja teen sen lavalla foksimusiikin soidessa, se on suorittamista. Muiden mielestä en enää nauti tanssista.
Jos opin kursseilla jiveä ja tanssin sitä lavalla svengaavaan foksiin, se on ehdottomasti suorittamista, elvistelyä ja taitojen esittelyä. Muiden mielestä haluan vain ylpistellä, enkä nauti tanssista.
Ei se mielestäni ihan noinkaan mene. Parisen viikkoa sitten näin erään harvinaisen taitavasti tangoa tanssivan parin. Siitä ei tullut suorittamisen vaikutelmaa. Ei ole kuitenkaan mitenkään harvinaista, että näkee hymyttömän tai muuten tiukkailmeisen parin, jossa parin välinen "koneksöniä" ei näy juuri ollenkaan. Vauhtia on kyllä yllin kyllin, mutta parin välinen kontakti puuttuu kokonaan, ainakin näin ulkopuolisen silmään.
Tietysti tällainen pari varmaan nauttii omalla tavallaan, mutta minun silmääni tuollainen meno vaikuttaa pikemminkin kolme-neljä tuntia kestävältä tiukalta juoksutreeniltä tanssiaskelin kuin sellaiselta lavatanssilta, millaisena minä olen lavatanssin oppinut ymmärtämään. Melkein tekee mieli sanoa, että herran jumala relatkaa nyt vähän.
Tietysti minun ei tarvitse puhua toisista tanssijoista. Minä TIEDÄN, mitä on tanssilattialla suorittaminen ja mitä on hieman rennompi toiminta, jota minä kutsun tanssimiseksi. Kuten aiemminkin sanoin, minun ongelmani ei ensisijaisesti ole muuttaa toisten suorittamista miksikään, ainoastaan omaani. Enkä tietenkään voi sanoa, että suorittaminen olisi tanssissa kiellettyä. Senkus suorittavat. Ilmiö kuitenkin on mielestäni olemassa ja se myös näkyy.
Siitä olen samaa mieltä "pata5" nimimerkin kanssa, että tämä suorittaminen on sikäli luonnollista, että uudet tanssilajit ovat kuitenkin valtaosalle outoja ja vaatii aikaa ennen kuin suorittaminen muuttuu tanssimiseksi. Tässä mielessä suurin osa tanssijoista on tällä hetkellä välitilassa. Haluan kuitenkin itse suorittamisesta pois silläkin hinnalla, että joudun yksinkertaistamaan hieman repertuaariani. Saan silloin tanssimisesta enemmän.
Suorittaminen ei ole muissakaan taitolajeissa mikään tuntematon käsite. Tekee mieleni verrata tanssimista taitoluisteluun, joissa kahdessa on mielestäni tässäkin suhteessa hyvin paljon yhteistä. Jossain taitoluistelijassa nimittäin vain on sitä jotakin. He saattavat epäonnistua jopa itse suorituksessaan, mutta yleisö vain rakastaa heitä. He osaavat luoda sen koneksönin yleisön ja itsensä välille. Tämä on se sama yhteys, mikä muodostuu paritanssissa parin välille. Se tekee koko jutusta sen JUTUN. On myös taitoluistelijoita, jotka suorittavat ohjelmansa läpi. He eivät sykähdytä.
PS. Taitoluistelussa nykyään edes maailman huiput eivät kykene viemään ohjelmistoaan läpi luotevan sujuvasti. Vaadittava taso on liian vaikea lähes kaikille. Tämä näkyy erityisesti hypyissä. Hypyt nimenomaan suoritetaan, ne eivät ole luonteva jatko ja osa muuta ohjelmistoa. Ne ovat ERILLISIÄ suorituksia. Taiteellisen vaikutelman arvostelussa tästä varmaan sakotetaankin, mutta minusta tällaisista ylivaikeista yrityksistä voisi rokottaa vieläkin enemmän. Tällainen arvostelun muutos muuttaisi hieman senkin lajin luonnetta ja mielestäni oikeaan suuntaan. Tai sanotaanko, että siihen suuntaan, mihin minä soisin sen menevän. Minua tietenkään maailman trendipellet eivät tässäkään asiassa kuuntele. Mutta omapahan on häpeänsä. :)
"Ei se mielestäni ihan noinkaan mene" kommentoi QM. Ei minunkaan mielestäni.Kommenttini oli lähinnä ironinen yritys kuvata sitä KESKUSTELUA (sen logiikkaa tai logiikan puutetta), jota usein käydään tanssin ympärillä, sekä näillä palstoilla että lavoilla ja ravintoloissa.
Suorittaminen (tai muu "elvistely") yhdistetään (ja siis minun mielestä väärin) liian usein vain kuviohin tms. tai niiden puutteeseen. Siitähän ei todellakaan ole kyse, kuten QM on jo kirjoittanutkin. Olen itse "suorittanut" paljon enemmän aiemmin, kun tekniikka oli vielä puutteellisempaa kuin mitä se nyt on.
(Ainakin) itselle parempi tekniikka, tottuneempi rytmikorva ja viennin hallinta on tuonut tanssiin paljon enemmän reutoutta, flirttiä, kommunikaatiota, tulkintaa ja nautintoa.
Mitä tanssi on mielestä:liikettä,hyvää mieltä,haastetta,sosiaalisia kontakteja ja uusi tuttavia,aivo jumppaa ja jupaa yleesä koko keholle.
Mikä tässä tanssissa mättää joita kuita?Onhan joka liikunta muodossa omat sääntönsä ja neuvonssa.Useimmassa myös on omat liikkeensä ja moudatettavat kuviot aivan kuin tanssissa.Joku tai jotkut osaavat ja hallitsevat niitä enemmän kuin toiset.
Enkä ymmärrä myös väitettä miksi muka jivettäjät ja saivaajat olisi joku uusi ilmiö.Mitäs ne meidän isät ja äitit tai mummut ja ukot tanssi nuoruudessaan muuta kuin edellä mainittuja.Siis vanha juttu uudelleen lämitettynä tääkin ..muotiilmiö.Kyllä varmaan joskus 50-60 luvuilla nahkatakkit,lyhyet hamet ja temmari ja ponnarit häiritsi yhtä paljon kun nykyää nämä käden ali tanssijat.Itte olen tavallinen luomutanssija enkä osaa kun jiven perusaskeleet ja nekin jostakin hamasta 70 luvulta.
Onhan näitä himourheilulaje muitakin joku hakkaa nyrkkeilysäkkiä hikihatussa ,kuka juoksee 30km parikertaa päivässä eikä oo moksiskaan joku pelaa lätkää tai jalista eikä nää mitään muuta,.. onhan näitä.Sen verran tidän useampaan noista että on nuokin lajit muuttuneet vuosien saatossa ja kuis ollakkaan suorittaminen sielläkin tulee vastaan. EI VIKA ole urheilun tai liikunnan harrastajassa vaan NYKYAJASSA. Kaikessa on oltava hyvä ja pärjättävä,on oltava sitä ja tätä niin ja näin muuten ei ole mitään.Voisko sanoa että tiedostamaton kilpailu kulkee muka kaikkialle minne mennään ja missä ollaan..JA sitten ku onkin joku tavallinen normaali rauhallin liikunta tai urheilu tilanne niin se ei olekkaan mitään.Tulee tyhjyyden tunne ettei ollut mitään.
Mitä tulee kaikennäkösiin iskujuttuihin,flirtiin,ja muuhun silmäpeliin mitä nykyään on joka urheilu tai liikunta tms paikka ,onko se mikään ihme.Ihmiset on kasvatettu vapaammin ainakin 70 luvun alusta asti.Erotaan,karataan tai ulosheitettään paljon helpommin kun ennen..on yksinäisiä ihmisiä enemmän kun ennen.Rahaan on mahdolliseti enemmän kun emmen.
EIKÖ olis aika omituista JOS esim lavatanssit olis niinkun joskus 50 luvulla.Ilmapiiri olis aika toinen ,vaikkakin sillinkin käytiin nurkantakan pullolla ja tappelemassa naisista ja vähän muutakin ..pussaamassa kai myös(itte kuljin vielä isän mukana tuollon et en tiiä).
Olen kirjoittanut tätä sillä ajatuksella että esim perinteiset lavatanssit on liikunharrastus siinä kun mikä muukin.Siellä on aivan samoin monentasoisia osaajia ja liikkujia kun missä muussa liikunta muodossa tahansa sillä erotuksella vain että kaikki liikkuu samassa tilassa ja samaan aikaan eikä esim eritasoryhmissä.
Kuten sanoin olen tavallinen luomutanssia joka omaa perusaskeleetja vähän mausteita..notkeutta,hyvää seuraamis vaistoa enkä pelkää haastetta.Ja nämäkin on tulleet vain tanssimalla pääosin puolison kanssa.
Mikä sen kivempaa kuin ajella rauhassa lavalle tanssia siellä jalkansa kipeiksi ja ajella pois.Siinä sivussa tavata ihmisä uusi sekä vanhoja.JA voisko sitä sanoa varastaa siinä sivussa niiltä ns paremmin osaavilta joku liike jota voi sitten hioa ittelle.