Onko kenelläkään henk.koht. kokemuksia lapsen sijoittamisesta perhekotiin ja vapaaehtoisesta huostaanotosta?Lapsi tarvitsee ympärivuorokautista valvontaa ja kotona hieman mahdoton toteuttaa.Onko ketään joutunut samanlaisen tilanteen eteen...? Kiitos jo etukäteen...!
Huostaanotto
Lapsen parhaaksi
4656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen aikapaljon lueskellut aiheesta ja myöskin seurannut dokumentteja. Mielestäni huostaanotto on aika radikaali ja lopullinen toimenpide ja vaatii varmaan todella hyvät syyt vaikka olisi vapaaehtoinen. Sinun asemassasi ottaisin selvää sijaisperhetoiminnasta. Lapsen sijoittaminen ei ole lopullinen toimenpide vaan lapsi voi palata kotiin kun ja jos kotona olosuhteet muuttuvat. Tästä saat tietoa varmasti ainakin sosiaaliviranomaisilta tai jos et heti halua asiaan viranomaisia niin esim. Mannerheimin lastensuojeluliitolta. Kannattaa varmasti miettiä pitkään ja hartaasti ennenkuin päätöksiä tekee ja miettiä nimenomaan mikä on lapselle parhaaksi. Voimia sinulle asian kanssa.
Jos ja kun lapsi sijoitetaan perhekotiin niin on aina ensi sijassa katsottava että se tehdään lapsen parhaaksi.
Kuten ymmärrän että lapsi on jotenkin vaikea koska se ei onnistu kotona ja tarvitsee ympärivuorokautista valvontaa.
On mielestäni jo niin vakavassa tilanteessa että sinun olisi toimittava heti välittömästi, auttaaksesi lasta pääsemään mahdollisimman pian perheeseen jossa on siihen mahdollisuus.
Ominpäin ja yksin et siinä tule onnistumaan.
Tarvitset ehdottomasti apua keskustella viranomaisten kanssa ongelmastasi. Voihan ratkaisuja olla muitakin kuin sijoitus perhekotiin.
Voin sanoa että meitä perheitä ei ole noin vaan saatavissa kuin tilauksesta. Riippuu tietenkin vähän paikkakunnasta missä asuu. Ei kaikilla sijaiskodeilla ole sellaisia mahdollisuuksia että voi olla yhden lapsen ympärivrk. valvojana.
Lapsi on yksi tasaveroinen perheen jäsenistä hänellä on samat säännöt, rajat, arvo sekä edut kuin meillä muillakin perheessä.
On sitten vielä lapsen ikä joka merkitsee hyvin paljon.
Myös se mikä on ongelma.
Sijoitus ei tarvitse olla lopullinen sekin riippuu mikä on syy sijoitukseen/huostaanottoon. Omasta kokemuksestani tiedän että lapset voivat hyvin perheissä joissa saavat tuntea olonsa kaikinpuolin hyväksi.
Ei pidä unohtaa sitä jatkuvaa yhteyttä omiin vanhempiin ja sukulaisiin se on aina hyvin tärkeää ottaa huomioon.
Kuinka usein lapsi tapaa vanhempiaan on suunnittelu kysymys.
En tiedä oikein mitä muuta haluat tietää, voisin kirjoittaa vaikka miten paljon mutta en silti vastaisi mihinkään kysymykseesi.
Ole rohkea, rehellinen ja avoin itseäsi ja lastasi kohtaan.
Tiedän että tarvitset paljon tukea ja sitä on saatavissa jos vain itse niin haluaa.
Sinä todella välität ja rakastat lastasi koska annoit tämän ajatuksen meille muille pohdittavaksi.
Olet astunut jo sen kynnyksen yli joka on se vaikein että toteaa oman voimattomuutensa lapsen vanhempana.
Kiitän kommentistasi.
Kerron sen verran tilanteestani,että nämä asiat ovat jo vireillä sosiaaliviranomaisten kanssa.Eli on vaan ajan kysymys milloin lapsi saa paikan.Ja tietysti pitää selvittää ensin millainen paikka olisi paras vaihtoehto ko. lapselle.
Siinä olet oikeassa,että tarvitsen keskustelu apua,ja sitä olen jo hakenutkin,myös saanut.
Pahinta omassa mielessä on itsesyytökset.Tuntuu,että huostaanottohan on vain ongelmaperheissä tapahtuva juttu,ei meillä.Lapsi on kotona saanut osakseen rakkautta,eikä kotona ole ollut mitään alkoholi/huume ongelmaa.Sana huostaanotto on sinällään jo "pelottava".Avohuollon puolella ei ole tarpeeksi tukitoimia tälläiselle lapselle.Lastenpsykiatri oli myös vahvasti sitä mieltä,että lapsi tarvitsee koko ajan aikuisen läsnäolon.Kotona se tosiaan on hankalaa toteuttaa,on muitakin lapsia ja aikuisten pitää myös käydä työssä jne.En missään tapauksessa edes harkitsisi tälläistä,jos tietäisin että itse pystyisin olemaan lapsen kanssa 24h/vrk.Nämä eivät tosiaan ole niin yksiselitteisiä juttuja kun toiset ehkä luulevat,sellaiset kenellä asioista ei ole kovinkaan paljoa tietoa.
Lapsen vanhempana haluan olla erittäin tiiviissä yhteistyössä eri tahojen kanssa,sekä olla lapseni rinnalla näissä asioissa.Olenpa pyytänyt apua myös tilanteeseen,jossa lapselle kerrotaan asiasta.En todellakaan halua,että lapseni kokee olevansa muita huonompi.Enkä halua,että lapselle jää tunne että hänet on hylätty sen takia ettei hän osaa olla niinkuin muut.Ja kysymyshän on siitä,ettei hän itse voi omalle olemiselleen mitään.Eli ei itse pysty kaikkea ymmärtämään,eikä voi sille mitään jos on rauhaton jne.
Tässä tosiaan muutamia minun ajatuksiani.
On hyvä,että näinkin kipeistä asioista jotkut ihmiset ovat valmiita keskustelemaan,etten ole ainoa.
Ystävättäreni poika oli lähes murrosikäinen, kun perheessä alkoi olla niin paljon vaikeuksia, että pojan olo muuttui kovin hankalaksi. Silloin kaikkien osapuolten yhteisten keskustelujen tuloksena poika sijoitettiin nuorten vastaanottokotiin, jossa oli asiantuntijoita ja ympärivuorokautinen tuki ja valvonta. Siellä pojan kouluvaikeudet alkoivat tasaantua, hän kävi peruskoulun ja meni lukioon, pääsi hyvin arvosanoin ylioppilaaksi ja on nykyisin hyvässä ammatissa ja kahden pojan isä. Hän on ikuisesti onnellinen siitä, että äiti suostui hänen sijoittamiseensa pois kotoa pahimpien vuosien ajaksi.
Onnea lapsellesi ja koko perheelle!