Tässä eilisen HS:tä yksi juttu ajatuksia herättämään. On tässä kokonaisuudessaan:
[Huom. eiliset keskustelukumppanit,joiden kanssa juttu jäi kesken: en ole unohtanut. Palaan vielä koneen ääreen]
Kulttuuri/ Keskellä viikkoa
Eero Hämeenniemi
Totuus Euroopasta?
Helsinkiläinen kirjakauppa. Suosittu toimittaja esittelee uutuuskirjaansa. Kokeneen ammattipuhujan kultivoitu ääni jäsentele ajatukset kauniiksi lauseiksi. Puhe on Euroopasta ja eurooppalaisuudesta.
Höristän korviani, kun kirjailija julistaa, ettei Adolf Hitler itse asiassa oikeastaan ollut eurooppalainen, koska hänen ajattelunsa ja toimintansa eivät heijastaneet eurooppalaisen ajattelun arvomaailmaa. Puhuja on vakuuttava. Kannattaako silti vakuuttua?
Euroopassa on tehty paljon ja ajateltu paljon. Niin paljon, etten ainakaan minä kykene löytämään mitään erityistä yhteinäistä linjaa, jota kannattaisi kutsua eurooppalaiseksi ajatteluksi tai arvomaailmaksi. Täällä ovat eläneet historian merkittävimmät materialismin ja ateismin rakentajat, mutta myös tunnetuimmat idealistiset filosofit, kirkkoisät ja uskonpuhdistajat.
Ajatus demokratiasta syntyi Kreikassa, kehittyi Italian kaupunkivaltioissa ja saavutti nykyisen muotonsa Ranskan (ja Yhdysvaltojen) vallankumouksessa.
Kuitenkin myös sana totalitarismi on eurooppalainen keksintö. Benito Mussolini puhui usein totalitaarisesta valtiosta, ”lo stato totalitario”. Ehkei Mussolinikaan ollut eurooppalainen?
Ajatus Hitlerin ja Mussolinin heittämisestä eurooppalaisen tradition ulkopuolelle saattaa tuntua houkuttelevalta. Voimmeko kuitenkaan leikata heitä irti rikkomatta historian kudosta? Haluammeko luopua esimerkiksi indologian suurmiestä Max Mülleristä tai säveltäjä Richard Wagnerista, koska he ennen Hitleriä olivat rakentamassa myyttiä arjalaisesta sankarirodusta? Entä Winston Churchill? Hän kai sentään edustaa sitä eurooppalaista perinnettä, jonka haluamme tunnustaa omaksemme?
Saddam Husseinin konnantöitä on viime aikoina lueteltu tiedotusvälineissä. Usein on viitattu siihen, miten hän käytti myrkkykaasuja Irakin kansalaisia vastaan.
Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun irakilaiset saivat tutustua kaasuhyökkäyksen kauhuihin. Britannian ilmavoimat pommittivat Irakin siviileitä kaasukranaateilla yli puoli vuosisataa ennen Saddamia. Strategian oli suunnitellut silloinen siirtomaa-asioiden sihteeri, Winston Churchill.
Islamilaisen maailman aatevirtauksiin on viime aikoina tunnettu lännessä kovasti kiinnostusta. Jotkut ovat väittäneet, että poliittinen terrorismi olisi luonteva seuraus islamin arvomaailmasta. Toiset ovat kiirehtineet sanomaan, ettei todellinen islam hyväksy väkivaltaa viattomia kohtaan, ja että terroristien tulkinta uskonnostaan on joko täysin väärä tai ainakin kovin kapea.
Minusta olisi yllättävää, jos islamin kaltainen rikas ja moniulotteinen uskonto joko pakottaisi ihmisen väkivallan tielle tai tekisi terroriteot mahdottomiksi. Muistetaanpa vain, miten monenlaisia hyviä ja pahoja tekoja on vuosisatojen saatossa perusteltu kristillisin argumentein.
Islamilainen tai kristillinen tai eurooppalainen arvomaailma pitää sisällään mahdollisuuden lähes millaisiin tekoihin hyvänsä. Väkivalta syntyy konkreettisista ja yhteiskunnallisista syistä. Se ei perustu abstraktioihin siitä, millainen on muslimi tai länsimaalainen. Molemmat voivat olla lähes millaisia tahansa.
Toisten demonisoimisen ja itsensä idealisoimisen kiusausta lienee vaikea vastustaa. Kun eurooppalaisten hyveiden luetteloa tehdään, pitää älyllisen rehellisyyden hyve kuitenkin muistaa liittää muiden oivallisten ominaisuuksiemme joukkoon.
[Huom. eiliset keskustelukumppanit,joiden kanssa juttu jäi kesken: en ole unohtanut. Palaan vielä koneen ääreen]
Kulttuuri/ Keskellä viikkoa
Eero Hämeenniemi
Totuus Euroopasta?
Helsinkiläinen kirjakauppa. Suosittu toimittaja esittelee uutuuskirjaansa. Kokeneen ammattipuhujan kultivoitu ääni jäsentele ajatukset kauniiksi lauseiksi. Puhe on Euroopasta ja eurooppalaisuudesta.
Höristän korviani, kun kirjailija julistaa, ettei Adolf Hitler itse asiassa oikeastaan ollut eurooppalainen, koska hänen ajattelunsa ja toimintansa eivät heijastaneet eurooppalaisen ajattelun arvomaailmaa. Puhuja on vakuuttava. Kannattaako silti vakuuttua?
Euroopassa on tehty paljon ja ajateltu paljon. Niin paljon, etten ainakaan minä kykene löytämään mitään erityistä yhteinäistä linjaa, jota kannattaisi kutsua eurooppalaiseksi ajatteluksi tai arvomaailmaksi. Täällä ovat eläneet historian merkittävimmät materialismin ja ateismin rakentajat, mutta myös tunnetuimmat idealistiset filosofit, kirkkoisät ja uskonpuhdistajat.
Ajatus demokratiasta syntyi Kreikassa, kehittyi Italian kaupunkivaltioissa ja saavutti nykyisen muotonsa Ranskan (ja Yhdysvaltojen) vallankumouksessa.
Kuitenkin myös sana totalitarismi on eurooppalainen keksintö. Benito Mussolini puhui usein totalitaarisesta valtiosta, ”lo stato totalitario”. Ehkei Mussolinikaan ollut eurooppalainen?
Ajatus Hitlerin ja Mussolinin heittämisestä eurooppalaisen tradition ulkopuolelle saattaa tuntua houkuttelevalta. Voimmeko kuitenkaan leikata heitä irti rikkomatta historian kudosta? Haluammeko luopua esimerkiksi indologian suurmiestä Max Mülleristä tai säveltäjä Richard Wagnerista, koska he ennen Hitleriä olivat rakentamassa myyttiä arjalaisesta sankarirodusta? Entä Winston Churchill? Hän kai sentään edustaa sitä eurooppalaista perinnettä, jonka haluamme tunnustaa omaksemme?
Saddam Husseinin konnantöitä on viime aikoina lueteltu tiedotusvälineissä. Usein on viitattu siihen, miten hän käytti myrkkykaasuja Irakin kansalaisia vastaan.
Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun irakilaiset saivat tutustua kaasuhyökkäyksen kauhuihin. Britannian ilmavoimat pommittivat Irakin siviileitä kaasukranaateilla yli puoli vuosisataa ennen Saddamia. Strategian oli suunnitellut silloinen siirtomaa-asioiden sihteeri, Winston Churchill.
Islamilaisen maailman aatevirtauksiin on viime aikoina tunnettu lännessä kovasti kiinnostusta. Jotkut ovat väittäneet, että poliittinen terrorismi olisi luonteva seuraus islamin arvomaailmasta. Toiset ovat kiirehtineet sanomaan, ettei todellinen islam hyväksy väkivaltaa viattomia kohtaan, ja että terroristien tulkinta uskonnostaan on joko täysin väärä tai ainakin kovin kapea.
Minusta olisi yllättävää, jos islamin kaltainen rikas ja moniulotteinen uskonto joko pakottaisi ihmisen väkivallan tielle tai tekisi terroriteot mahdottomiksi. Muistetaanpa vain, miten monenlaisia hyviä ja pahoja tekoja on vuosisatojen saatossa perusteltu kristillisin argumentein.
Islamilainen tai kristillinen tai eurooppalainen arvomaailma pitää sisällään mahdollisuuden lähes millaisiin tekoihin hyvänsä. Väkivalta syntyy konkreettisista ja yhteiskunnallisista syistä. Se ei perustu abstraktioihin siitä, millainen on muslimi tai länsimaalainen. Molemmat voivat olla lähes millaisia tahansa.
Toisten demonisoimisen ja itsensä idealisoimisen kiusausta lienee vaikea vastustaa. Kun eurooppalaisten hyveiden luetteloa tehdään, pitää älyllisen rehellisyyden hyve kuitenkin muistaa liittää muiden oivallisten ominaisuuksiemme joukkoon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tämän ja tykkäsin. Kolumni on jälleen osoitus siitä, että Hämeenniemen teksti on paljon ymmärrettävämpää ja antoisampaa kuin hänen sävellyksensä. Erinomainen puheenvuoro - Hämiksellä on ollut sellaisia ennenkin - todistaa, että ihmisen pitää olla viisas ja sivistynyt, jotta hän osaisi säveltää kummallisesti.
En tiedä mitään Hämiksen sävellyksistä, mutta sen tiedän, että hän on säveltäjä. Ja olen myös tykännyt hänen kolumneistaan. Vuosi sitten hän kirjoitti, ettei aio luopua parrastaan, vaikka tilanne oli mikä oli (after 11.9.) ja vaikka muslimiksi luullaankin.