Jo kauan aikaa sitten, kun hankimme cockerspaniel-nartun joskus vuonna nakki... kasvattaja oletti että tietysti käytämme sitä näyttelyssä ja melkein hyppi seinille kun sanoimme, että emme aio käyttää.
Vieläkö samansuuntainen ajattelutapa vallitsee rotukoirien kasvattajilla? En paljon uskalla koiraa kysellä, jos taas kuvitellaan, että käytän sitä näyttelyssä ja suututaan jos kerron että en tee niin.
Eikö rotukoiria sitten voi pitää ihan vaan kotikoirana, ilman mitään näyttelyitä, harratuksia ja tuloksia?
Vieläkö samansuuntainen ajattelutapa vallitsee rotukoirien kasvattajilla? En paljon uskalla koiraa kysellä, jos taas kuvitellaan, että käytän sitä näyttelyssä ja suututaan jos kerron että en tee niin.
Eikö rotukoiria sitten voi pitää ihan vaan kotikoirana, ilman mitään näyttelyitä, harratuksia ja tuloksia?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Riippuu vähän rodusta mutta kyllä melko moni kasvattaja yrittää saada omistajan viemään koiran muutamaan näyttelyyn. Monet kasvattajat lisäävät myyntisopimuksiin mitä moninaisimpia muitakin lisäehtoja.
näyttelyissä vai ei..
ellei kyse ole sijoituskoirasta.
Voisihan sitä sopia kasvattajan kanssa että kasvattaja saa viedä näyttelyyn itse mikäli niin haluaa - ainakin minulle sopisi omistajana että jos kasvattaja haluaa jalostus meriittiä myymästään pennustaan niin siitä vaan...onhan se rodun jalostusta aatellen erittäin hyvä. Ja kertoo että on tunnollinen kasvattaja jolla on selkeät jalostustavoitteet eritoten kuin tavallisilla pennuttajilla. :)
Kennelliiton jalostustietokannasta näet, kuinka monella koiralla loppujen lopuksi on edes yksi näyttelytulos. Voit hämmästyä! Näin kasvattajan näkökulmasta se on harmillista. Kasvattajat jäävät vaille sitä palautetta työstään, mitä he tarvitsisivat kasvattaakseen laadukkaita koiria.
Näyttelyistä saa vain väärää palautetta. Näyttelyt ovat pilanneet jo liian monta rotua.
Olen kanssasi osittain samaa mieltä siitä, että liioiteltuja ominaisuuksia suosiva ulkomuotojalostus/näyttelyharrastus vie rotuja väärään suuntaan. Tässä asiassa kuitenkin tuomarit olisivat temppelinharjalla, jos tahtoisivat: kunnianhimoiset kasvattajat kyllä kasvattavat sellaisia koiria, jotka näyttelyissä menestyvät.
Omassa seurakoirarodussani ei tätä ongelmaa kuitenkaan ole. Ei esim. ole jakoa käyttö- ja näyttötyyppiin, ja näyttelykoirat ja kotimussukat tulevat pääsääntöisesti samoista pentueista. Mielestään "väärää" palautettahan kasvattajan ei tarvitse ottaa huomioon; kasvattajan velvollisuus on ennen kaikkea tuntea itse oma koiramateriaalinsa ja tietää, mihin sen kanssa pyrkii. Itse kuitenkin olen kiinnostunut tietämään, mitä muut eli tuomarit kasvateistani ajattelevat.
koiraani näyttelyyn jos haluaa mutta jos olen koiran ostanut täysihintaisena ei kasvattaja voi minua määrätä viemään ellei sellaista sopimusta ole tehnyt.
Itse kun en välitä näyttelyttämisestä mutta arvostan hyvän kasvattajan jalostustavoitteita ja antaisin kyllä hänen itsensä viedä näyttelyyn. Eikö se sovi kasvattajille?
En väittänytkään että moni koiran omistaja veisi näyttelyyn mistä moinen yhteenveto..puhuin vain itsestäni.
Juridisesti koira on kauppatilanteessa tavara.
Kohtuuttomia määräyksiä ei voi myyjä esittää. Otetaan esimerkiksi autokauppa, jos myyn sinulle auton en voi määrätä mutta toivoa voin, että ajaisit sillä kolme kertaa Turkuun jne.
Eli ei tarvi viedä koiraa näyttelyyn, jos ei taho, niin kuin Jope Ruanansuu laulaa.
saamatta, koska ilmoitin kantani näyttelyistä.
Eikä sekään riittänyt, että annoin suostumukseni sille, että kasvattaja saa viedä meidän koiramme niin halutessaan johonkin näyttelyyn, saadakseen meriittiä tuotoksistaan.
Minun pikkumussukkani on yksin ja ainoastaan kotikoira, sohvaperuna ja seuraksi perheelle. Minua ei todellakaan kiinnosta missikisatulokset; pentujakaan kun ei meidän pötköllä aiota teettää.
Tärkeämpää on eläinlääkärin lausunto terveystarkastuksesta. Meillä on täysin terve, vailla mitään merkkejä sairauksista tai kehityshäiriöistä.
Sinulle ja pentusellesi. Realismia on sitten todeta, että esim. 8-viikkoisena tehty eläinlääkärintarkastus kertoo vain sen, että pentu on sillä hetkellä niiltä osin terve kuin melko pinnallinen tarkastus osoittaa. Sen terveydestä pitkässä juoksussa ei ole sen kummempia takeita. Tämän ymmärtää helposti, kun ajattelee meitä ihmisiä. Harva meistäkään on koko ikänsä terve kuin pukki.
Näinhän se elämä menee; kaikille löytyy kuolinsyy.
Mutta onko sitten mielestäsi parempi käyttää eläimiä näissä missikisoissa jonkun silmämääräisesti ja nopeasti arvioitavana kuin että eläinlääkäri kuuntelee sydämen ja keuhkot, tarkistaa silmät, tassut, korvat ja luuston, testaa aistien toimivuuden jne?
Kyllä me aiotaan eläinlääkärissä käydä myöhemminkin, usko pois. Niin kuin varmaan sinäkin viet kauniit koirasi?
Minä toki käytän pentueet eläinlääkärin tarkastuksessa, kuten myös pentueen vanhemmat rotukohtaisissa terveystutkimuksissa. Ja jos omassa omistuksessani olevat koirat sairastuvat, eläinlääkäriinhän ne tietysti viedään! Sen lisäksi ne käyvät näyttelyssä. En oikein ymmärrä, miksi eläinlääkärin tarkastus ja näyttelyt olisivat jonkinlainen toisensa pois sulkeva vaihtoehto!
Minua todella kiinnostaisi tietää, mikä niissä parissa näyttelykäynnissä on niin ylivoimaisen vaikeaa. Kertokaapa te, jotka näin ajattelette. Kiitos jo etukäteen asiallisista, perustelluista vastauksista!
poissulkeva vaihtoehto tietenkään ole! Saatoin ehkä hieman ymmärtää väärin viittauksesi elämän realiteetteihin? Pointtini oli, että jos koirasta pidetään huolta, ei sen kuntoa tarvi käydä näyttelyissä tarkistuttamassa.
Mutta näyttelyistä kysyit:
ei meitä kaikkia kiinnosta esitellä koiriamme. Meille riittää, että koira voi hyvin. Että koira on tyytyväinen, hyvinruokittu ja rakastettu perheenjäsen. Se on meidän harrastuksemme.
Ymmärrän harrastuksena koiranäyttelyt. Kuin myös postimerkkikeräilyn ja base-hypyt. Jokainen taaplaa tyylillään, eikö?
Kasvattajana varmaan haluat meriittejä teettämistäsi pennuista, ymmärrän senkin täysin. Hienoahan se on näyttää kaikkia niitä kirjainlyhenteitä myös jälkeläisten osalta. Mutta sekin on sinun harrastuksesi, tietyn koirarodun jalostus.
Minun harrastukseni on koira itse. Pyydän anteeksi, että hankin puhtaan rotukoiran, haluamatta sille kirjainlyhenteitä, mutta vain sillä tavoin voin olla vähän varmempi sen luonteesta ja siitä, osaanko itse elää sen kanssa vuosikausia.
Näyttelykoiran elämä ei ole sitä koiramaisinta mahdollista. Tällä tarkoitan pahimmassa mahdollisessa tapauksessa koirien systemaattista väärinkäyttöä, jolla omistaja tyydyttää omat kunnianhimoiset luoja ties mitkä pyrkimyksensä.
Tuttavaperheessäni on kaksi suurta, alunperin lintukoiriksi jalostettua jaloa eläintä. Perheen emäntä on hurahtanut näyttelyihin. Hän raahaa koiraparkoja pitkin Eurooppaa (lentäen ja farmariauton takaosassa) jokaisessa mahdollisessa näyttelyssä. Koiria pidetään päivisin kotona häkeissä, etteivät mm. sotkisi turkkejaan.
Ihmisen kunnianhimoisten harrastusten takia!
En usko, että tuttavaperheeni tapaus on ainoa laatuaan. Sääliksi käy niitä kaikkia koiraparkoja!!
Siksi minä en edes käy näyttelyissä.
Ihan mielenkiintoista olisi tietää, minkä rotuinen lintukoira voi sotkea peruuttamattomalla tavalla turkkinsa, ellei asu häkissä? Olen omistanut lintukoiria itsekin, vaikka nykyiset koirani ovat seurakoiria; kaikki ovat saaneet ja saavat elää normaalia koiran elämää siitä huolimatta, että käyvät näyttelyissä.
Sivumennen sanottuna koirien pitäminen (liian pienissä) häkeissä on eläinsuojelulain vastaista enkä muutenkaan ymmärrä, miksi lintukoirat olisivat KOTONA (sisällä?) häkeissä.
Minä harrastan koirien kasvatusta, aivan, ja tavoitteena on jalostus eli rodun tason ylläpitäminen tai kohentaminen. Sen sijaan en ole ns. näyttelyfani, jollaisten tavoiteena ovat nämä tittelirivit. Kun toivon, että kasvattini käyvät edes MUUTAMASSA näyttelyssä (ei siis joka viikonloppu vuodesta toiseen), ei syynä todellakaan ole tittelit (niitä ei voi parilla näyttelyllä saavuttaa kuin poikkeustapauksessa) tai muut meriitit. Syynä on se TIETO joka näyttelyarvostelun avulla saadaan koirasta niin itselleni, uroksen omistajalle, muille kasvattajille ja rodun harrastajille.
Pennun ostajat toivovat saavansa terveen, hyväluonteisen ja rodunomaisen ulkomuodon omaavan koiran. Niin pitääkin. Harmillista on, ettei valtaosa koiranomistajista ymmärrä, miten suuri apu heistä olisi tämän tavoitteen saavuttamisessa ja ylläpitämisessä. Jos suuristakin pentueista esim. terveystutkimukset on tehty vain kasvattajan omistukseen jääneelle koiralle, niin kyllä on kasvattajalla orpo olo. Sama koskee näyttely- ja koetuloksia.
Kysyit mikä niissä kahdessa näyttelykäynnissä on niin ylivoimaisen vaikeaa...
Vastaus on, että inhoan ajatustakin, että pitäisi lähteä koiran kanssa sellaiseen paikkaan, ajaa autolla jonnekin, hikoilla, hermoilla, harrastaa. Parkkipaikkaongelmia, puhelinsoittoja ja varauksia, meteliä, epäsäännöllistä ruokailua, lasten hoitojärjestelyitä, muutenkin lyhyt viikonloppu lyhenee entisestään, kun ei ehdi tehdä mitään, vieraita ihmisiä, kiire kotiin... Inhoan paikkoja, missä on paljon ihmisiä, en tykkää pitää myöskään töissäni juurikaan palavereja ja esityksiä. Minä en lähde koiranäyttelyyn vaikka maksettaisi (ihan oikeesi - jos tosi paljon maksettaisi, voisin lähteä...) puhumattakaan että joutuisin tuosta itse maksamaan. En halua lähteä edes katsomaan koiria näyttelyyn. Ei kiinnosta yhtään.
anteeksi änkeytyminen keskustelun väliin, mutta minusta tämä on tärkeä puheenaihe. Koska on ihmisiä,jotka ovat aivan hirmuisen innostuneita näyttelyistä, ja toisaalta niitä jotka eivät pidä niitä erityisen tärkeänä, niin ei voi mielestäni vaatia ketään viemään koiraansa näyttelyyn...nimittäin aika usein törmää siihen että, kasvattajat jopa pitävät pennun myynnin ehtona näyttelyttämistä, valinnan vapaus täytyy olla.
Ostajalla on toki vapaus valita, mutta niin on kasvattajallakin. Jos joku ei halua myydä koiraa sille, joka ei halua menneä edes niihin pariin näyttelyyn, eipä sille mitään mahda. Onneksi useimmissa roduissa on sen verran paljon kasvattajia, että aina joku sen pennun myy. Sitä paitsi harva pentue on niin tasainen, etteikö siinä olisi jo lähtökohtaisesti kotikoiran alkuja "vain" lemmikeiksi.
Kerran erehdyin kysäisemään, miksi kyseiset koirat häkeissä ovat. Niiden hoito on kuulemma paljon helpompaa näyttelyihin, kun muuten sotkisivat itsensä sekä kodin isäntäväen poissa ollessa.
Koirat oli alun alkaen tarkkaan valittu vain näyttely koiriksi. Niitä ei ollut vaivauduttu kotiuttamaan normaali koti elämään.
Jos en väärin muista kyseessä oli sijoitus eli kasvattajakin edellytti näyttelyissä käymistä. Sitä en pysty sanomaan, oliko emäntä hurahtanut niistä sitten jo "vähän liikaa". Tuskin kukaan haluaa sijoitus koirilleenkaan tuollaista kohtelua?
Isoja ruskeita ne koirat olivat, tarkkaa rotua en muista.
mnielenkiintoiseen keskusteluun.
Minulle kasvattajana on hyvä rakastava koti tärkein mitä koira voi saada.
Toki pitäisin kovasti jos uusi omistaja haluasi jotain harrastaakin sen koiran kanssa. Muutakin kuin näyttelyt.
Se minua on harmittanut kun lupaillaan turhia. Esim sanotaan että, haluisi käydä näyttelyissä. Heille sitten valitaan mahdollisimman sopiva ja lupaava pentu. No sitten he ei käy kuitenkaan koskaan missään.
Samoin on muut harrastukset.
Toki saa ja pitääkin olla niin miten haluaa. Mutta kun koira keskimäärin elää 10 vuotta niin voisihan sitä kerran kaksi koiransa kanssa edes näyttelyssä käydä. Jos vielä olisi näyttelypaikka lähelläkin. En usko että, se nyt tulisi kenenkään kukkarolle ylivoimaiseksi. Mutta ketään ei voi pakottaa, eikä pidäkään.
Vielä enemmän kuitenkin tahtoisin että, omistajat käyttäisivät koiransa aikuisena esim lonkkakuvilla. Se olisi arvokasta tietoa. Seuraaviin pentuihimme jotka joskus syntyvät olen ajatellut 100-150 euron hinnanalennusta, ehtona koiran lonkkakuvaus 2,5 v ikään mennessä.
Ehkä tuttusi koirat ovat irlanninsettereitä? Ne ovat sen verran isoja koiria, että häkin pitäisi eläinsuojelulain mukaan olla todella iso! Ellei ole, rikotaan lakia.
ja en tule edes käyttämään,mutta minusta olisi reilua jos kertoisit pentua kysellessäsi,että et etsi näyttelypentua!
Itse olen koirieni kohdalla maininnut asian melkein heti ja näin ollen mitään väärinkäsityksiä ei ole sattunut
Kyllä mielestäni koiranomistajalla on oikeus olla käyttämättä rotukoiraansa näyttelyissä, jos ei halua. Tietenkin kasvattajaa harmittaa, jos hyvännäköistä ja luontoista koiraa ei käytetä näyttelyssä. Siksipä kun pentua alkaa etsimään niin kasvattajan olisi hyvä tietää millaista koiraa olet etsimässä. Kotikoirahan on eri asia kuin esim. näyttelykoira/käyttökoira. Näistä jutuista pitäisi sopia etukäteen, ettei tulisi sitten yhteentörmäyksiä.