Veljeni oli kuin Vaahteramäen Eemeli

Tuli tässä mieleeni nyt kun koulut on taas loppu ja kesälomat alkaneet, että omassa lapsuudessani oli varma kesätyöpaikka pikkuveljen "lapsenlikkana" :)

Oli kesä -52 ja äiti ja isä olivat toisella paikkakunnalla heinäniityllä yön reissulla. Meitä oli 4 lasta yksin kotona, pikkuveli 2 vuotta vanha.
Veli oli vikkelä kintuistaan ja kova poika testaamaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.
Eräänä päivänä kuului keittiön rapuista hänen huutoansa: - Ilti, ilti! hän huusi. Syöksyimme katsomaan ja kauhuksemme näimme hänen lykänneen päänsä rappujen aitalaudoitukseen. Oli kiinni kuin ruuvipenkissä. Iso sisko yritti venyttää lautoja sivuun ja käski minun yrittää muljauttaa pojan päätä pois. Ei onnistunut.
Silloin minulla välähti! Saippua auttaa! Kysyin siskolta onko meillä mäntysaippuaa. - Mitä sinä sillä? hän kysyi. - Mene katsomaan saunalta.
Juoksin saunalle mutta siellä oli vaan tavallista saunasaippuaa, mäntysaippuaa sen olla pitää, joten juoksin naapuriin "Iivarin mamman" luo ja pyysin hengästyneenä saada lainata mäntysaippuaa.
- Mitä sinä sillä tekisit? Selitin, että pikkuveli on lykännyt päänsä laudoitukseen, mutta me hieromme hänen päähänsä mäntysaippuaa niin kyllä se siitä irtoaa! :))
Iivarin mamma nauroi hyvän aikaa ja seurasi sitten perässäni meille, vetäisi hihat ylös ja punnersi laudat syrjään että rutina kävi.
Niin saatiin poika irti piinapaikastaan ja hän halusi heti mennä päiväunille :) Siitä lähtien hän varoi menemästä aidan lähelle. Kulki selin seinän vierustaa pitkin aivan kuin olisi pelännyt että aita vetäisee hänet taas hampaisiinsa.