Iltojen pimetessä innostuin uusimaan tuttavuutta kirjoihin, joita pidin hauskoina joskus teini-ikäisenä. Nimittäin Anni Polvan kirjoihin. Hauskuus oli muuttunut lähinnä ärsyttävyydeksi vanhimpia lukuunottamatta. Eniten ihmetytti/kammoksutti kirjojen tekopirteiden henkilöiden suhde kahviin. Jatkuvasti kahvi tulelle, pyöräytettiin kahvit, virkistäydyttiin kahvilla. Melkein tuli ripuli vain osanotosta, kun "tiristi vielä neljännen kupillisen pannusta".
Kertokaa minulle, 40-60 -luvut muistavat, oliko tosiaan kahvi noin hallitsevassa osassa inehmon elämää, läträttiinkö tällä sinänsä erinomaisella juomalla niin ylenpalttisesti, vai onko Polva maaninen? Sen verran muistan itsekin, että vielä 60-luvulla tavanomainen tuliainen oli kahvipaketti. Huh, eilisiltaisen kirjan jäljiltä on yhä hieman etova olo.
Opetus; viihdekirjallisuutta ei tule ottaa haudanvakavasti :)
Kertokaa minulle, 40-60 -luvut muistavat, oliko tosiaan kahvi noin hallitsevassa osassa inehmon elämää, läträttiinkö tällä sinänsä erinomaisella juomalla niin ylenpalttisesti, vai onko Polva maaninen? Sen verran muistan itsekin, että vielä 60-luvulla tavanomainen tuliainen oli kahvipaketti. Huh, eilisiltaisen kirjan jäljiltä on yhä hieman etova olo.
Opetus; viihdekirjallisuutta ei tule ottaa haudanvakavasti :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
kahvia läträtään tänäpäivänä yhtä paljon kuin ennenkin, ellei sitten enmmänkin. Nyt on joka-ainoassa paikassa kahviautomaatteja ja kahvinkeittimiä joista kansa käy lorauttamassa mukillisen.
Ennen kahvinkeittokin oli seremonia ja kahvin laatu riippui keittäjästä. Nykyään se vain pannaan tippumaan ja se on sillä siisti.
Kahvi oli tuolloin arvokasta, eihän sitä sodan aikana edes saanut. Metsätyömiesten 40-50-luvuilla palkkioina saamiin tehopakkauksiinkin kuului kahvia.
Teetähän ei tuolloin juotu paljoakaan.
Kahvi vaati myös työtä kotosalla. Kahvihan myytiin kaupasta aluksi papuina. Sen saattoi jauhaa kaupassa tai kahvimyllyssä kotona. Olipa sellaistakin kahvia, joka paahdettiin kotona.
Kahvilla oli arvonsa. Se olikin kahvikultaa.
minähän vuonna ne anni polvan kirjat on kirjotettu. jos ne on sodan jälkee 5o-60 luvul ,sillo kyl olttii kahvii tarjoomassa, kun se alko vappautuu säännöstelystä.ja kirjois varmaa useinkin,sehän kkuulosti niin hienolle,männä kahvipöytään.miepä otan huomenna kirjastosta lainaks yhen ,pittää oikein lukkee mite fiinisti ja usein hää kahvii tarjoilee.
muistelen et kahvil on enne ollu iso merkitys ,se on ollu haluttu nautinto aine,vois verrata et ko miehil oli pontikka niin naisil oli kahvi.
mie en jaksa muistaa mist minun äiti sai kahvin papuja,hänel oli kahvii pienes kangaspussissa vaik sitä ei ollu mistää saatavilla, no olihan hää semmonen sumpliikki ihminen et kaikkee hää sai ain vähä järjestettyy säänöstelystä huolimatta.
meil sanottii kahvia kohviksi ,hienot naiset sano kaffee.välil sanottii myös poroiksi, kun pantii vanhat porot kiehumaan ,vettä vain tilkka ja sikurii,niin äiti sai kahvikupillisen,sen hää joi lautaselt sokeripalasen kanssa jos oli.
sumpit keitettiin moneen kertaan. sumpit vaihettiin jos tuli tärkeä vieras,mut ain pantii nokare sikurii,pelkkää kahvia ei raaskittu keittää.
mie en tykänny kahvist, enkä juuri juo paljoo vielkää. hajusta tykkäsin ja tykkään vielkii enenmän ko itte kahvista.meen usein kaupungis käyves konditorriaan sen kahvin tuoksun vuoksi ,juon limonaatia ja syön leivoksen ,haistelen hyvää tuoksua.nyt ko kaupast saa kahvin- tuoksukynttilöitä niin polttelen kotona semmosii kesät ,talvet.
jouin ain paahtamaan pavut.hella kuumennetti sopivaksi ja pavut kaaetttiin hellan levylle ja siin sit niitä käänneltii.kahvi jauhettii meil ain ko sitä keitettii,niin ei aromit karannu.
topi sano et teetä ei juotu,se oli tosiaa vierasta siihen aikaa. jos joskus kävi niin ettei ollu kahvii,äiti joi meiän kanssa keitettyy sokerivettä.
on se kahvi huumaava aine,mie ko juon sitä harvemmin, tunttuu kupillisesta ko olis ottanut yhen martiinin.jote oon aatellu et onkohan se ihan vaaraton nautinto aine.
paremmin ei vois sannoo ko topi, et kahvi oli minunkin nuoruuessa,
kahvikultaa.
Ei ole muistoja 40-50 luvun kahvin juomisesta, mutta sen tiedän, että jos tänä päivänä tulisivat yleiseen käyttöön
kahvi, tee ja mahd. myös kaakao ja tietysti tupakka, niin apteekkituotteita niistä tulisi.
Siksi, että niissä on niin monia hyvinvointiin vaikuttavia aineita ja kyllähän se itsekin huomaa kun juop pitkän ajan päästä kahvia, että millainen piristusruiske se on elimistölle.
tuost sinun kirjotuksest tuli mieleen et ko nykyajan ihminen juop niin paljo kahvii,toiset työssään on ain kuppi vieres,niin ko se on piristysruiske kute sanoit, ihmisethä käyp ylikierroksella koko ajan, eikä mikkää ihme jos tulee sressii, kun ei olla luonnollissa tilassa ollenkaa
onko hyö tutkineet mikä osuus on kahvilla ylirasittumisseen.
hyvät ihmiset juokaa vaan juhlatilaisuuessa kahvii. kahvikupin tilalla kannattas syyä vaik viinirypäleitä tai muuta hedelmää, minust hedelmät piristää, ko mie tunnen itteni nuutuneeksi.
Tarinat kahvista kirvoittavat väistämättä lapsuusmuistoni.
Elettiin noin v-35. Tulin koulusta. Vanhemmat olivat työssä. Koti oli autio ja kylmä. Panin ensitöikseni tulen hellaan, otin kuparisen 2,5 litran kahvipannun ja keitin itselleni täyden pannun kahvia. Tein ruisleivästä voileivän ja kun kahvi oli valmista alkoi nautiskelu. Kuppi kahvia jossa oli puolet maitoa eli vasikanjuomaa, kuten äitini sanoi. Kävi niin, että kun kahvi kupista loppui ja voileipää vielä jäi kaadoin uuden kupillisen. Kun taas voileipä loppui ja kahvia jäi tein uuden voileivän. Näin aina siihen asti kunnes kaikki kahvi oli juotu....
Ja vielä tänäänkin tykkään kahvista.
Tunnelmallinen tarina - ja selventää suuresti kahvin asemaa silloin.
Itse en tulisi toimeen tuota jumalten juomaa - mukillinen tuhtia kahvia aamusella on ehdoton edellytys ihmisarvoiseen elämään :) Mutta kahden litran pannullinen - nostan hattua Sinulle ja elimistöllesi :)
Kyllähän kahvi oli tärkeätä ennen muinoin.
Kahvi tulelle yhtenään. Vieraitakin tuli yllättäen, jotka toivat kahvipaketin tuliaisiksi.
Naapurit kävivät tuon tuosta päivä- ja iltakahville.
Kyllä kahvi maistuikin, kun oli pannukahvia. Välillä myös nuotiokahvia.
kun ei ollut kaljakapakkaa lähellä .
Eikä kaupastakaan saanut muutä kun sitä "rapa kaljaa".
Eiköhän siinäkin ollut jokin syy ?
Siihen kahvin juontiin.
Kyllä kahvi hyvää on mielestäni.
kerron sen verrran , että tuossa noin 15-16 vuotiaana niitä luki innolla, muttta kun oli kulunut noin kymmenen vuotta , kun ed.menneen mieheni veljentytär oli alle 20 vuotias, toi niitä luettavakseni, huomasin etten millään enää kestänyt niitä lukea, se lukemisen into Anni Polvaan oli loppunut. Jotenkin vaan se oli niin imelää ja ällöä, niin minulle kävi.
kahvia juoda minunkin että sain silmäni auki , kun jouduin aikaseen aamulla lehmien lypsyyn, olin kait 15 vuotias, kun äiti ja isä olivat matkoilla , eli piti jonkun lehmät "tillata" (tarkoittaa hoitaa), ennen varsinaiseen työhön menoa, ja se kahvi oli ihan vihreää, niin myrkkyä se oli , ei muuten olis silmät auenneet, voi niitäkin aikoja onneksi on menneet ne ajat elämässäni ohi mutta onhan mitä muistelee koville otti kolmivuorotyö ja lehmien hoito.
kävihän siinä lopuksi niin että (kun vanhempani olivat 2 viikkoa reisussa ) ja lehmiä oli kaksi ettei se toinen niistä lehmistä enää antanutkaan mitään maitoa minulle , piti naapurin rouvan se toinen lypsää, tämä myös poikkesi asiasta mutta kuitenkin......
Mitä ihmettä Sinä joit ?
Kun oli vihreetä , eihän kahvi ole sen väristä!
Vai oliko se kahvi pannu homeessa??
Kahvi oli arvostettua, kun sitä myytiin kortilla ja kupongeilla.
Muistelen että lapsillakin oli kuponki, ja kun meillä oli iso perhe, tuli kuponkeja enemmän, ja myimmekin niitä joskus rikkaammille, kun hartaasti pyysivät.
Sotien aikanahan kahvia ei saatu, mutta sen sijaan oli myynnissä kahvin korviketta ja sikuria. Jonkinlainen piristyshän kansalle oli tarpeen.
Anna-Maijan antama kuvaus taitaa liittyä pienviljelijäperheen elämään. Siinäkin jouduttiin varmasti ponnistelemaan, kaksi lehmää kun takasivat vain osan toimeentulosta. Varmaan elämä vuosikymmenten soluessa kuitenkin helpottui. - Kahvi taitaa tosin piristää edelleenkin.
kuparipannulla keitettyä, en tiedä vaikuttiko se siihen , mutta oli pakko keittää tosi vahvaa, muuten en olisi selvinnyt, juu ja samaan hengenvetoon kerron topille että oikeassa olet , pienviljelystila oli 2,5 hehtaarin kokoinen , aikoinaan sotaveteraanelle annettu niin sanottu asutustila, siinä joutui kaikki koville töitten kanssa, ja kun meidänkin perhe oli suuri , voit arvata että työtä riitti väsymykseen asti , ei siinä paljon lapsuutta tai nuoruutta tunnettu, me vanhimmasta päästä jouduimme tosi paljon paiskimaan töitä, kun piti nuorimpia lapsiakin siinä välissä hoitaa, mutta siinähän oppi elämään, ettei se leipä leveää ollut, ensimmäisen alushameenkin sain vasta kun pääsin rippikouluun, vaikka olin jo 13 vuotiaasta ollut vieraankin palveluksessa, kaikki rahat meni kotiin.
No sellaista oli silloin, tämä juttu paisui ihan toiseen asiaan mutta niihän se usein on että alkaa rönsyilemään, kuten nyt alkoi kahvista, ja Anni Polvasta
Koululaisen aamupala oli ainakin meillä -50 luvulla kaksi kupillista sumppikahvia ja pala vehnästä. Oli juhlaa, kun sai juoda ilman "taroja" keitettyä kahvia.
Meillä kotona ei syöty "lounaita" eikä "päivällisiä", ei myöskään tarjoiltu "iltateetä". Sellaisista kuulin myöhemmin koulukavereilta.
Tässäpä olisi aihetta murhemieleen ja menetetttyjen asioiden haikailuun.
Miten olenkaan selvinnyt? Lounaita, päivällisiä, iltateehetkiä on riittänyt minullekin kohtuullisesti.
Olen huomannut kauhukseni, että minusta on tullut keräilijä. Olen alkanut kerätä hyvän ruuan ja juoman tuomaa mielihyvää läskinä. Miten onnistuisin säilyttämään hyvän mielen mutta karistamaan kehoa ympäröivän läskin? Uskon, että meitä on monia. Ehdotan läskikapinan aloittamista netitse oma-apuryhmänä. Toimisin mielelläni vertaisohjaajana, tervetuloa!
Odotan yhteydenottoja! Terveisin Hili(ma)kka.
Silloin joutuivat lapsetkin tekemään työtä perheen toimeentulon hyväksi. Ei kukaan puhunut lapsityövoiman väärinkäytöstä.
Kun näinkin paljon olet jo poikennut kahvista, A.-M., niin tekee mieli jatkaa asiaa ja kysäistä: Mitä seurasi osaltasi sen jälkeen: opintie, kivikylä ja kerrostalo, tehdastyö, konttorin pöytä, toisin sanottuna maaltapako, vai edelleenkin samainen maaseutuympäristö?
ei silloin katsottukaan pahaksi asiaksi, nyt on toisin,(välihuomautuksen sanon ) että harmittaa kun kirjoitin pitkän jutun siitä miten jatkui, ja suomi24 sitten vaan ilmoitti että on remontissa, Meni hukkaan pitkä kirjoitukseni, noh ehkei sitä olisi ollut kovin kiva edes lukea, Nyt en kerkiä enempää, mutta saatan kertoa myhöhemmin . menee energiaa vaan hukkaan eli miksiköhän ei suomi remottiaan tee öisen aikaan, tai kai se on tehtävä kun se vika tulee, kas vaan kun sattui juuri kirjoitukseni aikaan.
terveisin A,M
Aivan, ei silloin puhuttu aterioiden nimistä. Puhuttiin vain syömisestä: syötiin aamulla, syötiin päivällä ja syötiin illalla; joskus juotiin kahvia.
Aamiainen, lounas, päivällinen, illallinen ja kahvitunti kuulostivat kovin herraskaisilta.
Tuolloin oli aivan luonnollista, että lapset joivat kahvia, aivan kuin se olisi ollut ravintoaine. Pantiinhan siihen sekaan tosin maitoa.
Kyllä yksi ja toinen on varmasti kerännyt ylimääräistä taakka vartalolleen, ja tärkeää siitä olisi päästä eroon.
Hili(ma)kan ajatus painonpudotuskampanjasta on todella kannatettava ajatus, varsinkin kun lähestyy vuodenaika, jona paino yleensä tahtoo lisääntyä.
ja rönsyilee. Huh. Pitäiskö heittäytyä kaalisoppakuurille?
Mistä te sitä läskiä löydätte, kun ei meidän sioissa sitä enää juurikaan ole eikä kunnon läskisoosia saa tekemälläkään.
ei sitä vissiin kukkaa läskisoossii syökkää ennää muut ko mie.Minul on oikeeta kunnon sianlihhaa mis on kolmen neljän sentin läskiraita,saan ostettuu sitä maalaistalosta ain joulukuun 10pv tienoilla.siellä syötetään ruokajätteillä possut ja perunoilla,jote on murreeta lihhaa. Sekin visii loppuu lähivuosina, ko isäntä alkaa olla jo niin vanha.
mie oon vuos kymmenii syönny lauantaisin perunaa ja sianlihakastiketta,tai tirripaistii ja hapanleipää,tapa on jäänt jalmarin ajoilta.ja hyvvää on,enkä oo kyllästynny.
minul on päinvastoin et oon liian laiha.syön paljo rasvaa,et lihosin mut en tiiä mihin se rasva mennee,ko ei tuu sinne mihin pitäs.siin on se vaiva et verenpaine tahtoo olla liian alhaalla ja mielestäin laiha ihminen tulee noppeemin vanhan näköseks.mie oon saanu piettyy suht koht normaalipainon viime aikoina,kun oon jättäny raskaat työt pois.mitkään vaatteet ei istu kauniisti ,kun ei ole kurveja, vaik ois mite hieno mekko,se vaan roikkuu päällä.pulskat ihmiset säilyvät kasvoistaankin nuorenpina.
mutta kyl mie ymmärrän et liikalihavuus on nykyajan ongelma.paljo on vikkaa elintarvikkeissakin.mie tunnen yhen 110 kiloisen nuoren ihmisen joka kävi ameriikassa ja hää sano ,et hää tuns ensimmäisen kerran ittensä hoikaksi floridiaalaisten rinnalla.
siel vast monet pulskia onkin,ehkä syynä on valmis ruoka,mitä hyö kuulema paljo syövät.
minust vois ihminen olla vähä tukevakkii,tärkeintä ettei ole mittää vaivoja sen takkii,siks kannattaa liikkua paljon et pyssyy vetreenä ja terveysarvot hyvinä.sillä ei vähän liikapainoo ain ole vaarallista.minust rehevä nainen on kaunis,niinko se levyraatin raakelrouvakin.
Ihmiset tekkee itelleen turhaa murhetta kiloistaa. en tiiä kuka tai mikä tuon kauneusihanteen tekkee maailmaan,nyt muodis olevat luurankoihmiset. minnuu ihan puistattaa katsoo, ko lapaluut näkkyy ja kasvot, ko kallon päälle ois veetty ohut nahka, minun silmis se muoti on vallan kamala.Sanotaa et naises pittää olla suloutta,mite voip sannoo jostain luurangonlaihasta niin.sie joka kärsit liikakiloista ,jospa alkasit aattelee et ne onkin sinun sulot.
minust aito nainen pittää olla hiukan pyöreä, hyvä ryhtinen, puhas, ja hyvältä tuoksuva.
luulen et semmoses naises miehen silmä leppää ja naisetkii on ylpeitä kanssasisarestaa.
Olettekos maistaneet noita tavallisen, perinteisen kahvikupposen rinnalle ilmestyneitä "trendi" kahveja?
Vaihtoehtoja näyttäisi olevan. On cappuccinoa, tazzaa, lattea, kardemumma- suklaa- inkiväärikahvia sun ties mitä muuta.
Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset ainakin näyttävät nykyisin noita kahviloissa tilaavan.
Ennenvanhaan kun vietiin kylään kahvipaketti viemisinä, niin sehän oli sodan jälkeisinä aikoina arvokas tuliainen.
Ja olisiko siinä ollut vielä myöhemminkin taustalla sellainen ele, että viemällä kahvipaketti, talon emäntä ei joutunut kiusalliseen asemaan, ettei vieraalle olisi ollut mistä keittää kahvia. Jos talossa vaikka ei sattunut olemaan sillä hetkellä liiemmälti kahvia.
Vieraan käynti ei näin verottanut kovin paljoa talon kahvivarastoa kun vieraan lähdettyä jäi täys paketti. Kun kauppaan saattoi olla pitkä matka, ei sinne kipaistu pikku asian takia.
Kupillinen vastakeitettyä kahvia, työpäivän lomassa, kauniina kesäpäivänä ulkona, tai kylmänä syyspäivänä lämpimässä keittiössä on nautinto.
Mutta painunut kahvi tai jossakin kyläpaikassa puoliväkeen juotu "personkuppi" väkevää kahvia on kauhistus ja tietää närästystä moneksi tunniksi.
kahvia juodaan ja enemmänhän nykyään juodaan kahvia kuin mitä silloin entis aikaan.
Silloiinhan se oli kuitenkin aina seurustelujuoma ja myös tärkeäää oli että niitä tarjottavia pikkuleipiä ym kakkuja oli sitte montaa (seitsemää ainakin) sorttia tarjolla. Huono talo jos ei kunnon kaffeja saanut .
Nykyään kuitenkin kahvinjuonti on lisääntynyt entisestään kun uskalletaan ja on tullut nuo erilaiset kahvit mukaan kuvioihin mausteiset ja muut espressot ja kapuzinotkin
Koita nyt vain kestää ota vaikka jääkahvit seuraavaksi
Iloista viikon alkua kahvin merkeissä ja pian keittelen joulukahveja kaikille ja itselleni.