kuin muut *merkit*?
Onkohan tästä tilastoja..
kaikesta kun tuntuu olevan..
Kalojen tunneherkkyys? Kalojen itsemurhat?
Liiallinen aistiminen - muiden ihmisten läpilukeminen - ja pettyminen?
SUICIDE.
Onkohan tästä tilastoja..
kaikesta kun tuntuu olevan..
Kalojen tunneherkkyys? Kalojen itsemurhat?
Liiallinen aistiminen - muiden ihmisten läpilukeminen - ja pettyminen?
SUICIDE.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jostain syystä välivesissä uiskentelu ei tunteissa luonnistu. Joko uidaan välillä todella pinnassa tai aivan pohjassa. Joko kaikki on aivan kamalaa tai sitten kamalan ihanaa. Ja se ottaa voimille, eikä pelkästään omille voimille.
No itse olen oppinut noihin välivesiinkin, mutta välillä kyllä on aika synkkää rypemistä.. Liian.. Hyvin monta kertaa on käynyt mielessä.. Mutta toisaalta (ilmeisesti onneksi =D)olen todennut sen ,niin raukkamaiseksi teoksi ,että olen antanut elämän yrittä voittaa..Ja on se voittanut..
Edellytykset kyllä varmasti monella kalalla on hyvät ,tämänkin suhteen, mutta toisaalta tietynlaista syvällistä elämänmyönteisyttä ja ymmärystäkin kaloilla käsittäkseni on.. Mene ja tiedä..
ajattelee -- tosin aina välillä elämässä tulee tilanteita, jotka vievät aivan pohjavesiin --
ja voimat meinaavat loppua. Itsekin pidän järjen tasolla itsemurhaa raukkamaisena tekona, tunteen tasolla pystyn sen ymmärtämään, että siihen joku päätyy.
Mietin, ovatko *kalat* tunneherkkyytensä vuoksi erityisvaarassa. Toisaalta aistivat muiden tunteet.. ja jopa asettavat muiden tarpeita omiensa edelle --- ja jossain vaiheessa se voi kostautua- viedä romahdukseen, jos ei huolehdi tarpeeksi niistä omista tarpeistaan ja tunnevarastoaan pidä eheänä-- ei anna *vuotaa liikaa muiden käyttöön*-- jos joku ymmärtää, mitä tarkoitan.
Ok. Hyvää yötä. Kalat. Ym.
ymärrän hyvinkin kun itsekkin olen kala. Me kalat olemme liian sinisilmäisiä uskomme ihmisten rehellisyyteen ja hyvyteen, siksi me joudumme niin usein kärsimään. Kala on taiteellinen ja voimakas tunneihminen. Kauan ärsytettynä se vetäytyy syviin vesiin turvaan maailman pahuudelta. Sen jälkeen pitää olla hyvä onkimies joka saa sen takaisin pintavesiin.
hyvä kuulla.
Kiitos kommentista.
;)
Tilastoja maaliskuulla syntyneiden itsemurhista--ei tietoa.
Tuskin suuria eroja eri vuodenaikojen mukaan.
Kalamiehelläni on tapana riidan jälkeen todeta:"minusta kyllä pääset", eli hän uhkailee vähän väliä itsarilla.Olen niin jumalattoman kyllästynyt tuommoiseen uhkailuun, etten noteeraa sitä enää mitenkään.Kerran taisin tokaista, että "siitä vaan, jos siltä tuntuu".Hohhoijaa...
Itselläni on käynyt todella monta kertaa itsemurha mielessä mutta aina on noustu :) tälläkin hetkellä lasku vaihe päällä mutta vielä se elämä jossain loistaa :P
Itsekin kalana tunnustan, että olen "itsemurha altis". Yhden kalan tunnen, joka on itsemurhaa lähes yrittänyt. Kalat, jotka ovat yhteydessä tunteisiinsa ja elävät tunteiden meressä, tuntevat hyvin voimakkaasti vastaantulevat epäkohdat. Kalat mieheni ei ole ollenkaan samanlainen kuin minä, hän elää järjen maailmassa eikä kiinnitä huomiota tunteisiinsa, joten hän ei velloudu tunteiden aallokossa.
Kalat ovat helposti ympärillä olevan ilmapiirin puntari. Ja itselläni on voimakkaat vaatimukset itseni ja elämäni suhteen, joten se ei helpota "selviytymistä".
Olipa yllätys itselleni, kun elämässäni olen kokenut erittäin vaikeita menetyksiä aikaisemmin, niin muutaman kuukauden seurustelusuhteen päättyminen olikin melkein syy yrittää itsemurhaa. Onneksi jäi ajatukseksi.
mielessä ole tullut mieleen itsemurha..edes pahinpina päähän potkimis päivinä. mulla on ollut aina salainen ase niihin päiviin..julmetun hyvä mielikuvitus jolla pääsee vaikka huitsinnevdaan tai vaikka leikkimään rinsessaa jo tarve vaatii:)
yks hyvä keino pysäyttää tilanne sillon kun homma on ottanut takapakkia liian monta askelta on hiljaisuus..sulkea se tv, kännykkä, radio ja toisten suut. olla yksin ja kuunnella sitä hiljaisuutta ja omia ajatuksia..voin taata että kolme tuntia piisaa aivan salettiin ja jo tekee mieli ihmisten ilmoille.
itse en ole sitä tyyppiä joka juoksee kavereiden luona ongelmista vatvomassa....eipähän tarvii sanoa että ei ne ymmärrä..ja näin ollen voin vapaasti sano heillekin että sori en jaksa nyt tällä heetkellä kuunnella..enhän minäkään kaada omaa eläämäni sun niskaan ja pyydä sua sitä ratkasemaan...ehkä huomenna sitten.
Näin elän minä enkä vielä ole itsemurhaa harkinnu :)
Hmm.... aikaisemmin olen ollut toisenlainen mut ehkä kyllästynyt oleen toisten " jäteastiana" joten puhut kuin minun suullani. Ajattelin jo et omituiseksi olen tullut kun noin muutuin. Saatan istua, tähtitaivaalle tuijotellen parikin tuntia ja lataudun taas. Mut " jäteastiaksi " en enään ala. Olen kuin kylmettänyt itseni ja oppinut välittämään itestä siinä kuin naapuristakin. Siis toinen ei mene tarpeitteni ohi. Omituinen olen.
enpä usko - uskokaa mitä haluatte.