Lapsenlapsi on pieni, siis ikäänsä nähden. Lapsi syö huonosti. Äiti on rikkinäisestä kodista, jossa hän on tuntenut olevansa syrjitty ja hyljätty, joten ymmärrän, että hän antaa suuren huomion nyt ainokaiselleen.
Mies on jäänyt niin toiseksi, että hänen mielipiteensä ovat kuin "hyttysen surinaa" vaimon korvissa. Lapsi pompottaa äitiä syömättömyydellä ja valvomisella.
Isän on turha yrittää puuttua, koska äiti tiukasti sanoo, että lapsen pitää itse saada valita. "Pienissä asioissa" hän ei anna lasta pakottaa.
Äiti petasi etukäteen huonon koulumenestyksen itselleen ja muille. Hän vetosi jo kesällä lapsen pieneen kokoon ja muisteli, että lukihäiriöisiä on ollut suvussa "ennenkin". Sanoimme, että ei 6-vuotiaasta voi päätellä mitään, vaan pitää nyt odottaa koulunkäyntiä. Äiti sanoi, että hänellä itsellään oli vaikeuksia matikassa, eikä hän ole ikinä ollut kiinostunut lukemisesta.
Lapsen koulu meni huonosti. Läksyjen kanssa oli vaikeuksia, ja koska ilta meni aina lähes pikkutunneille, oli ikuinen väsymys päällä. Lukeminen ei suju kunnolla, mutta kauniita kirjaimia ja numeroita kyllä kirjoittaa, on huolellinen työssään.
Kunpa voisin olla kuukaudenkin lapsen kanssa kahdestaan, niin hän oppisi ihan rauhallisesti säännölliseen ruokailuun, läksyjenlukuun, leikkeihin ja normaaliin nukkumisrytmiin, sillä ei hänessä ole huomattavissa suurta kapinointia tai vastaan haraamista. Hän on hyvin herttainen lapsi.
Tähän oppimiseen ei tietenkään ole mahdollisuutta, joten olen vain sivustakatsojan roolissa.
Minä vähän suren, sillä tunnen, että lapselle on tulossa vaikeampia aikoja.
Mies on jäänyt niin toiseksi, että hänen mielipiteensä ovat kuin "hyttysen surinaa" vaimon korvissa. Lapsi pompottaa äitiä syömättömyydellä ja valvomisella.
Isän on turha yrittää puuttua, koska äiti tiukasti sanoo, että lapsen pitää itse saada valita. "Pienissä asioissa" hän ei anna lasta pakottaa.
Äiti petasi etukäteen huonon koulumenestyksen itselleen ja muille. Hän vetosi jo kesällä lapsen pieneen kokoon ja muisteli, että lukihäiriöisiä on ollut suvussa "ennenkin". Sanoimme, että ei 6-vuotiaasta voi päätellä mitään, vaan pitää nyt odottaa koulunkäyntiä. Äiti sanoi, että hänellä itsellään oli vaikeuksia matikassa, eikä hän ole ikinä ollut kiinostunut lukemisesta.
Lapsen koulu meni huonosti. Läksyjen kanssa oli vaikeuksia, ja koska ilta meni aina lähes pikkutunneille, oli ikuinen väsymys päällä. Lukeminen ei suju kunnolla, mutta kauniita kirjaimia ja numeroita kyllä kirjoittaa, on huolellinen työssään.
Kunpa voisin olla kuukaudenkin lapsen kanssa kahdestaan, niin hän oppisi ihan rauhallisesti säännölliseen ruokailuun, läksyjenlukuun, leikkeihin ja normaaliin nukkumisrytmiin, sillä ei hänessä ole huomattavissa suurta kapinointia tai vastaan haraamista. Hän on hyvin herttainen lapsi.
Tähän oppimiseen ei tietenkään ole mahdollisuutta, joten olen vain sivustakatsojan roolissa.
Minä vähän suren, sillä tunnen, että lapselle on tulossa vaikeampia aikoja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihana kun välität lapsenlapsestasi. Itse olen pienen vauvan nuori äiti, ja arvostan isovanhempien huolenpitoa, mutta joskus sekin tuntuu menevän yli.
"Kunpa voisin olla kuukaudenkin lapsen kanssa kahdestaan, niin hän oppisi ihan rauhallisesti säännölliseen ruokailuun, läksyjenlukuun, leikkeihin ja normaaliin nukkumisrytmiin." En tarkoita arvostella, mutta mieti miltä tuo sitaatti kuulostaa. Jos annat tuon lapsen äidin ymmärtää, että olet tuota mieltä - siis että jos JUURI SINÄ saisit olla lapsen kanssa, niin KAIKKI korjaantuisi - et oikeastaan tue äidin vanhemmuutta... Itse tiedän, miltä tuntuu, kun isovanhemmat tuntuvat jyräävän alle. Jos joka puolelta tuntuu tulevan syytteleviä sormia, ja ihan kaikki tuntuisivat olevan OMALLE LAPSELLE parempia vanhempia, kuin itse, niin siitä tulee aika luuseriolo... Tuskin haluat tarkoituksella painaa miniääsi maan rakoon, mutta yritä miettiä tämän äidin kannalta. Tuskin itsekään äitinä olisit pitänyt vastaavanlaisesta itseeni kohdistuvasta asenteesta ("ei tuo kumminkaan osaa, minäpä nyt tähän puutun ja teen kaiken paremmin").
Voit tietysti neuvoa äitiä hellävaraisesti, mutta älä syyttele, siitä ei ole kenellekään hyötyä.
Toivottavasti lapsenlapsesi koulu ja syöminen alkaa pian sujua! Hyvää jatkoa teille!
...sanoa, että en ole neuvonut missään asiassa, saati esittänyt arvostelua tai syytettä. Lapsi hoidetaan niin hyvin kuin ikinä voi lasta hoitaa. Hän saa hyvän kasvatuksn. Tarkoitin sillä kuukaudella sitä, että lapsen elämänrytmi pitäisi saada rauhallisesti uusiin uomiin, ja siihen äiti ei pysty, sillä hänen mielestään lapsen itsensä pitää valita esim. nukkumaanmenoaikansa.
Hänen pitäisi olla kotoa poissa jonkin aikaa, että opisi luonnollisella tavalla normaalimman elämänrytmin.
Kyllähän se kuulostaisi aika leiritykseltä, eikä se olekaan mitenkään mahdollista. Sanoinpahan vain.
Minä en anna lapsen äidin "ymmärtää" mitään, kuten pelkäät. Minä arvostan häntä, ja vähän vain suren isän puolesta, joka on pudotettu kelkasta.
He ovat aikuisia, itsenäisiä ihmisiä, jotka eivät minun neuvojani kaipaa.
...mutteivät välttämättä sitä kerro:) voithan esittää tuollaista aikataulutusta, varmasti tekee vanhemmillekin hyvää, jos on tutut rutiinit päivästä toiseen. Olisipa meilläkin selkeä rytmi *huokaa*.
Sitten kun olet esittäny asiasi, niin vanhemmat joko toimivat niinkuin ehdotat tai sitten eivät :)
Poikasi taitaa olla "kasvatettu" melkoiseksi tossukaksi, kun ei pysty lapsensa puolia pitämään. Sinuna kääntäisin katseeni ennemminkin poikaasi enkä miniään.
"Mies on jäänyt niin toiseksi, että hänen mielipiteensä ovat kuin "hyttysen surinaa" vaimon korvissa".
Haqloo onko kaikki mikä on mennyt pieleen miniän vika, kun poikasi mielipide ei kuulu. Helppo tapa vetää itsensä ja poikansa pois kasvatusongelmista. Hyvää kesää sinullekin!
että minkälainen isä perheessä on...
"ne tekee jotka osaa ja jotaka ei osaa opettaa muita"
Aika naivia syyttää vain äitiä, jos kerran perheessä on isäkin. Onko isä elämässään loistavasti menestynyt?
Sosioekonomisella asemalla on taipumus perityä. Niin se vain on. Jos vanehmpia ei ole koulu kiinnostanut, niin eivät he voi kiinnostusta lapsellekkaan opettaa.
Tämä mummo on kyllä aiheesta huolissaan!
Ei lapsen kuulu saada valita nukkumaanmenoaikojaan eikä muutoinkaan päättää itse elämästään. Kyllä se on vanhempien tehtävä asettaa selvät rajat lapselle ja lapsen totella vanhempiaan.
Tuosta kierteestä ei hevillä irti pääse jos ei kyseistä äitiä laiteta ojennukseen. Lapsi kärsii selvästikin. Jos läksyjä pitää tehdä pikkutunneille on vika jossain muussa kuin lapsessa itsessään. Olettaako äiti että lapsi tekee läksynsä itse ja saako lapsi jopa valita ajankohdan jolloin läksyjä viitsii tehdä? Lapsi on jatkuvasti yliväsynyt, onko se ihme ettei ruoka maita ja yöunet ovat katkonaiset? Ymmärsin ettei lapsen kohdalla kyse ole kuitenkaan mistään vakavasta sairaudesta joka aiheuttaa huonon ruokahalun yms? Olisko ruuassa vika? Olisko vika siinä että kyseinen lapsi on valtavan masentunut tilanteesta jossa hänellä ei ole selviä rajoja?
Samoin lapsen isältä odottaisi painavampaa sanan käyttöä vaimonsa tapaan "kasvattaa" lasta jos nyt kasvattamisesta voidaan edes puhua?
Mummolle suosittelen mahdollisimman pikaista jutustelua oman poikansa kanssa jotta tämä osaisi ja todellakin laittaisi perheessä kurin päälle, enkä tarkoita nyt mitään keskitysleiritouhua vaan selvästikkään kyseinen äiti ei osaa kasvatuksen perustaitoja ja jos mummolla on niitä neuvoja antaa niin NEUVO IHMEESSÄ! Oikein säälittää lapsiparan puolesta. Ymmärrän hyvin mummon kommentin että saisi kuukauden olla kaksin lapsen kanssa niin lapsen elämä saisi jonkinlaisen järjestyksen. Olen itse rikkinäisestä ja alkoholisoituneesta perheestä kotoisin ja "ymmärrän" tämän äidin suhtautumistavan lapseensa toisaalta mutta se EI TODELLAKAAN OLE TERVE SUHTAUTUMISTAPA!!!
Haluaisin kysyä että mistä sinä tiedät tuon kaiken? Siis että lapsi saa oikeasti päättää kaikista asioista? Onko lapsen äiti kertonut, lapsi itse, poikasi vai oletko ollut paikanpäällä?