Olen tässä parin vuoden päästä menossa lukemaan historiaa yliopistoon, se on ollut unelmana ala-asteelta asti. Viime vuosina minua on peloteltu, ettei historiaa lukeneet työllisty ollenkaan, koska alalla on työllisyystilanne huono. Kannattaako lähteä lukemaan unelmieni ammattia itselleni, jos tulevaisuudessa minun palkkani maksetaan työttömyyskassasta?
Voisin siis tehdä minkälaisia töitä tahansa; opettajana, tutkijana, jne. Ja minkälaisia hommia historiaa pääaineena lukeneet yleensä tekevät?
kannattaako lukea historiaa?
*pelkää*
34
7979
Vastaukset
- vanhempi jäärä
Kannattaako lähteä lukemaan unelma-alaa, jolta on erittäin vaikea työllistyä? Kannattaako lähteä lukemaan työllistävää alaa, josta ei ollenkaan pidä? Kenpä tietäis sen.
Fakta on kuitenkin se, että puhtaat humanistiset ja luonnontieteet työllistävät huonosti. Sovelluskohde pitäisi löytää tekniikan tai talouden puolelta, jos ei halua olla muutaman tutkijanpaikan ja hieman useamman opettajanpaikan varassa. Informaatiotutkimus, viestintä ja kielet voisivat olla humanistille sopivia edes jonkin verran työllistäviä sivuaineita.
Toisaalta, kaikki eivät työllistymistä murehdi. Sekin on yksi mahdollinen linjanveto: lukee mitä haluaa ja työllistyy jos työllistyy.- Yks epeli
"Fakta on kuitenkin se, että puhtaat humanistiset ja luonnontieteet työllistävät huonosti. Sovelluskohde pitäisi löytää tekniikan tai talouden puolelta, jos ei halua olla muutaman tutkijanpaikan ja hieman useamman opettajanpaikan varassa."
Humanististen aineiden keskuudessa on melko selkeä jako niihin tieteisiin, joista on mahdollisuus saada edes jotain koulutusta vastaavaa työtä ja niihin, joilla melko suurella varmuudella joutuu kortistoon. Sellaiset humanistiset aineet, joista pääsee opettajaksi työllistävät parhaiten. Kielet ja historia enemmin arkeologiaa, kulttuuriantropologiaa jne.
"Informaatiotutkimus, viestintä ja kielet voisivat olla humanistille sopivia edes jonkin verran työllistäviä sivuaineita."
Informaatiotutkimus ehkä (kirjasto-ala), mutta kielillä et juuri edistä työllistymistä, ellet kielten opettajaksi aio. Miksi edes mainitsit viestinnän, joka kärsii ehkä suurimmasta ylikoulutuksesta koko maassa? Viestinnästä ei humanisti työllisty, kyllä se vaan pitää olla viestinnän maisteri (valtiotiet. maisteri) hyvällä työkokemukselta alalta ja suhteilla varustettuna.
"Toisaalta, kaikki eivät työllistymistä murehdi. Sekin on yksi mahdollinen linjanveto: lukee mitä haluaa ja työllistyy jos työllistyy."
Ihan hyvä pointti. Jotkut haluavat hieman varmistella, toiset tekevät asioita puhtaasta intohimosta kantamalla vähän huolta huomisesta. - perustelut
"...luonnontieteet työllistävät huonosti."
-Tähän viitteitä ja/tai perusteluja kiitos! - Anonyymi
perustelut kirjoitti:
"...luonnontieteet työllistävät huonosti."
-Tähän viitteitä ja/tai perusteluja kiitos!Tähtitiede, puhdas matematiikka tai teoreettinen fysiikka ilman sopivia sivuaineita olkoot esimerkkeinä luonnontieteiden estetiikasta, arkeologiasta tai kulttuuriantropologiasta.
- HHHate
Noin 50 % historian opiskelijoista päätyy opettajiksi, loput ovat sekavissa hommissa, esim. mediassa, järjestöissä, museoissa, arkistoissa tai kortistossa (ha haa). Vain murto-osasta tulee kaavailemiasi tutkijoita. Historia ei ole työllistymisen kannalta varmimpia, mutta oikein korttinsa pelaamalla voi saada ihan tyydyttävänkin työn vaikkapa historian opettajana. Valmistumisen jälkeen monet historian maisterit tosin joutuvat etsimään vakituista hommaa pitkäänkin (myös opettajat), jotkut jämähtävät pätkätyö- ja työttömyyskierteeseen. Jollekin joka ei liikaa murehdi huomista nuo pätkätyöt voivat toki sopia hyvin. En osaa antaa patentti-vastausta kysymykseen "kannattaako lukea historiaa?" eikä kukaan muukaan voi tehdä sitä, sinä päätät mikä oikealta tuntuu tilanteessasi. Historiaa kannattaa varmasti lukea ja sitä pitääkin lukea ihan yleissivistyksen rakentamiseksi, mutta kannattaa tarkkaan harkita haluaako sitä myös opiskella ja haluaako siitä tulevaisuuden, joka voi olla hieman epävarma.
- HHHate
tällä keskustelualueella on aina silloin tällöin noussut keskustelu historian opiskelusta ja opiskelun jälkeisestä elämästä. Kelaa takaisin vanhoja keskusteluja tai etsi haku-jutulla vanhoja keskusteluja. Muualtakin toki kannattaa etsiä tietoa, koska tällä palstalla näkee aika pessimistisiä ja vääristyneitäkin puheenvuoroja, mutta toisaalta sekin on parempi kuin ylioptimistiset mainoslauseet historian opiskelun autuudesta.
Tuorein keskustelu on tälläinen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1500000000000005&conference=4000000000000024&posting=22000000016562576 - vinksallaan
---loput ovat sekavissa hommissa, esim. mediassa, järjestöissä, museoissa, arkistoissa---
Kuinka niin sekavissa hommissa? Ei arkistossa ainakaan... No, usko tai älä, monet suorastaan haluavat mainitsemiisi töihin (eivät siis joudu niihin mitenkään vahingossa tai pakon edessä) ja viihtyvät loistavasti. - Maisteri
Tosiaan opettajahommat ovat lähes ainoita, joilla jotenkin työllistyy. Historian opettajia tosin koulutetaan liikaa. Luulen, että opettajiksi opiskelee reilusti yli puolet. Opinto-oppaiden hehkuttamat muut alat ja johtavat asiantuntijatehtävät ovat poikkeuksia.
Tosin tiedän itsekin museovirkailijoita, arkistovirkailijoita, yliopiston yliassistentin, päätoimittajan ja muutamia muita toimittajia, tehtaan henkilöstöpäällikön ja apulaiskaupunginjohtajan, mutta he obvat harvoja poikkeuksia.
Historiaa kannattaa opiskella, on se niin mielenkiintoista, mutta kannattaa hankkia myös jokin oikea ammatti. Loppu oli vitsiä. Opettajaksi opiskelevien kannattaa myös miettiä sopivia sivuaineita, joiden avulla työllistyy varmemmin, esimerkiksi taloustieto, uskonto, elämänkatsomustieto jne. - Maisteri
vinksallaan kirjoitti:
---loput ovat sekavissa hommissa, esim. mediassa, järjestöissä, museoissa, arkistoissa---
Kuinka niin sekavissa hommissa? Ei arkistossa ainakaan... No, usko tai älä, monet suorastaan haluavat mainitsemiisi töihin (eivät siis joudu niihin mitenkään vahingossa tai pakon edessä) ja viihtyvät loistavasti.Historian maisteri ei todellakaan valitse työpaikkaansa, hänestä eivät työnantajat kilpaile. Jokainen vähänkin alaa sivuava työpaikka on lottovoitto historian maisterille.
- HHHate
vinksallaan kirjoitti:
---loput ovat sekavissa hommissa, esim. mediassa, järjestöissä, museoissa, arkistoissa---
Kuinka niin sekavissa hommissa? Ei arkistossa ainakaan... No, usko tai älä, monet suorastaan haluavat mainitsemiisi töihin (eivät siis joudu niihin mitenkään vahingossa tai pakon edessä) ja viihtyvät loistavasti.noita hommia halveksu. Luet vaan väärin viestiäni tai sitten olen ilmaissut itseäni huonosti. "Sekalaiset hommat" on toki melko huono ilmaus, mutta menköön. Haluttuja ne muutkin hommat ovat, sitä en epäile, koska niihin on usein pilvin pimein hakijoita.
Tosiasia on kuitenkin se, että opettajiksi historiasta pääasiassa työllistytään. Sekin on kovan työn takana, mutta nuo muut hommat ovat vieläkin paljon kovemman työn takana. Suosittelisin melkein opettajan pätevyyttä, koska nuo muut hommat ovat tosiaan kiven takana. Opettajana voi tehdä sitten vaikka luokanopettajan sijaisuuksia, ryhtyä opoksi, reksiksi tai opettaa jotain muutakin sikäli mikäli on sopivia sivuaineita esim. kieliä tai uskontoa(, joita voi siis hätätapauksessa opettaa, jos historian opettajana ei tärppää). - HHHate
Maisteri kirjoitti:
Tosiaan opettajahommat ovat lähes ainoita, joilla jotenkin työllistyy. Historian opettajia tosin koulutetaan liikaa. Luulen, että opettajiksi opiskelee reilusti yli puolet. Opinto-oppaiden hehkuttamat muut alat ja johtavat asiantuntijatehtävät ovat poikkeuksia.
Tosin tiedän itsekin museovirkailijoita, arkistovirkailijoita, yliopiston yliassistentin, päätoimittajan ja muutamia muita toimittajia, tehtaan henkilöstöpäällikön ja apulaiskaupunginjohtajan, mutta he obvat harvoja poikkeuksia.
Historiaa kannattaa opiskella, on se niin mielenkiintoista, mutta kannattaa hankkia myös jokin oikea ammatti. Loppu oli vitsiä. Opettajaksi opiskelevien kannattaa myös miettiä sopivia sivuaineita, joiden avulla työllistyy varmemmin, esimerkiksi taloustieto, uskonto, elämänkatsomustieto jne."Tosiaan opettajahommat ovat lähes ainoita, joilla jotenkin työllistyy. Historian opettajia tosin koulutetaan liikaa. Luulen, että opettajiksi opiskelee reilusti yli puolet. Opinto-oppaiden hehkuttamat muut alat ja johtavat asiantuntijatehtävät ovat poikkeuksia."
Realistinen ja hiukan pessimistinen näkemys, mutta allekirjoitan ajatukset. Opettajan pätevyyttä suosittelen, sen avulla voi tosiaan saada jotain ihan oikeita töitäkin, jos ei historian opettajana, niin ehkä jonkin muun alan opettajana.
"Tosin tiedän itsekin museovirkailijoita, arkistovirkailijoita, yliopiston yliassistentin, päätoimittajan ja muutamia muita toimittajia, tehtaan henkilöstöpäällikön ja apulaiskaupunginjohtajan, mutta he obvat harvoja poikkeuksia."
Silti nämä poikkeukset nostetaan aina esiin, kun puhutaan työllistymisvaihtoehdoista. Se on "viattomien" opiskelijoiden sumutusta - siis mainoslässytystä opintoesitteissä. Tiedän minäkin yhden toimitusjohtajan joka on historian maisteri, mutta hän pääsi virkaansa, kun iskä lähti eläkkeelle. Tämä tapaus oli haahuillut ja opiskellut kaikkea "turhaa" ja sivistävää, mutta silti hänelle kävi hyvin, kun tausta oli turvattu. Mediaankin päätyy toki joitain tapuksia, mutta aika harvoin, koska tunku on valtava ja viestinnän pääaineilijoidenkin on vaikea saada edes lyhyitä työsuhteita. Vähäiset ja lyhyet museo- arkisto- ja tutkijapestit jaetaan "hyville tyypeille" siis niitä saa suhteilla, älkää siis kysykö miten, joillakin vaan sattuu olemaa epämääräisiä "suhteita".
"Historiaa kannattaa opiskella, on se niin mielenkiintoista, mutta kannattaa hankkia myös jokin oikea ammatti. Loppu oli vitsiä. Opettajaksi opiskelevien kannattaa myös miettiä sopivia sivuaineita, joiden avulla työllistyy varmemmin, esimerkiksi taloustieto, uskonto, elämänkatsomustieto jne. "
Tämä ajatus on (melkein) kuin suoraa päästäni. - ilmaistu
HHHate kirjoitti:
noita hommia halveksu. Luet vaan väärin viestiäni tai sitten olen ilmaissut itseäni huonosti. "Sekalaiset hommat" on toki melko huono ilmaus, mutta menköön. Haluttuja ne muutkin hommat ovat, sitä en epäile, koska niihin on usein pilvin pimein hakijoita.
Tosiasia on kuitenkin se, että opettajiksi historiasta pääasiassa työllistytään. Sekin on kovan työn takana, mutta nuo muut hommat ovat vieläkin paljon kovemman työn takana. Suosittelisin melkein opettajan pätevyyttä, koska nuo muut hommat ovat tosiaan kiven takana. Opettajana voi tehdä sitten vaikka luokanopettajan sijaisuuksia, ryhtyä opoksi, reksiksi tai opettaa jotain muutakin sikäli mikäli on sopivia sivuaineita esim. kieliä tai uskontoa(, joita voi siis hätätapauksessa opettaa, jos historian opettajana ei tärppää).Puhuit sekavista hommista. Sekalaiset vielä ymmärtää. ;)
- kokkeli
HHHate kirjoitti:
"Tosiaan opettajahommat ovat lähes ainoita, joilla jotenkin työllistyy. Historian opettajia tosin koulutetaan liikaa. Luulen, että opettajiksi opiskelee reilusti yli puolet. Opinto-oppaiden hehkuttamat muut alat ja johtavat asiantuntijatehtävät ovat poikkeuksia."
Realistinen ja hiukan pessimistinen näkemys, mutta allekirjoitan ajatukset. Opettajan pätevyyttä suosittelen, sen avulla voi tosiaan saada jotain ihan oikeita töitäkin, jos ei historian opettajana, niin ehkä jonkin muun alan opettajana.
"Tosin tiedän itsekin museovirkailijoita, arkistovirkailijoita, yliopiston yliassistentin, päätoimittajan ja muutamia muita toimittajia, tehtaan henkilöstöpäällikön ja apulaiskaupunginjohtajan, mutta he obvat harvoja poikkeuksia."
Silti nämä poikkeukset nostetaan aina esiin, kun puhutaan työllistymisvaihtoehdoista. Se on "viattomien" opiskelijoiden sumutusta - siis mainoslässytystä opintoesitteissä. Tiedän minäkin yhden toimitusjohtajan joka on historian maisteri, mutta hän pääsi virkaansa, kun iskä lähti eläkkeelle. Tämä tapaus oli haahuillut ja opiskellut kaikkea "turhaa" ja sivistävää, mutta silti hänelle kävi hyvin, kun tausta oli turvattu. Mediaankin päätyy toki joitain tapuksia, mutta aika harvoin, koska tunku on valtava ja viestinnän pääaineilijoidenkin on vaikea saada edes lyhyitä työsuhteita. Vähäiset ja lyhyet museo- arkisto- ja tutkijapestit jaetaan "hyville tyypeille" siis niitä saa suhteilla, älkää siis kysykö miten, joillakin vaan sattuu olemaa epämääräisiä "suhteita".
"Historiaa kannattaa opiskella, on se niin mielenkiintoista, mutta kannattaa hankkia myös jokin oikea ammatti. Loppu oli vitsiä. Opettajaksi opiskelevien kannattaa myös miettiä sopivia sivuaineita, joiden avulla työllistyy varmemmin, esimerkiksi taloustieto, uskonto, elämänkatsomustieto jne. "
Tämä ajatus on (melkein) kuin suoraa päästäni.Tiedoksi harhaluulo:
Viestinnän VTM:t ja opiskelevat työllistyvät loistavasti. Opiskeluaikana jo ensimmäisenä vuonna monet pääsevät viestintätoimitoihin tai yrityksiin lehdistä puhumattakaan! Joten meillä kyllä riittää töitä!
Medianomeilla asiat ovat huonommin.
Piti vai selkeyttää asia, kun siitä on niin monta kertaa mainittu tässä keskustelussa. - Tyhjän toimittaja23
HHHate kirjoitti:
tällä keskustelualueella on aina silloin tällöin noussut keskustelu historian opiskelusta ja opiskelun jälkeisestä elämästä. Kelaa takaisin vanhoja keskusteluja tai etsi haku-jutulla vanhoja keskusteluja. Muualtakin toki kannattaa etsiä tietoa, koska tällä palstalla näkee aika pessimistisiä ja vääristyneitäkin puheenvuoroja, mutta toisaalta sekin on parempi kuin ylioptimistiset mainoslauseet historian opiskelun autuudesta.
Tuorein keskustelu on tälläinen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1500000000000005&conference=4000000000000024&posting=22000000016562576Realismiin monesti luokitellaan jopa pessimismi..
- tässähäntämäkaion
HHHate kirjoitti:
"Tosiaan opettajahommat ovat lähes ainoita, joilla jotenkin työllistyy. Historian opettajia tosin koulutetaan liikaa. Luulen, että opettajiksi opiskelee reilusti yli puolet. Opinto-oppaiden hehkuttamat muut alat ja johtavat asiantuntijatehtävät ovat poikkeuksia."
Realistinen ja hiukan pessimistinen näkemys, mutta allekirjoitan ajatukset. Opettajan pätevyyttä suosittelen, sen avulla voi tosiaan saada jotain ihan oikeita töitäkin, jos ei historian opettajana, niin ehkä jonkin muun alan opettajana.
"Tosin tiedän itsekin museovirkailijoita, arkistovirkailijoita, yliopiston yliassistentin, päätoimittajan ja muutamia muita toimittajia, tehtaan henkilöstöpäällikön ja apulaiskaupunginjohtajan, mutta he obvat harvoja poikkeuksia."
Silti nämä poikkeukset nostetaan aina esiin, kun puhutaan työllistymisvaihtoehdoista. Se on "viattomien" opiskelijoiden sumutusta - siis mainoslässytystä opintoesitteissä. Tiedän minäkin yhden toimitusjohtajan joka on historian maisteri, mutta hän pääsi virkaansa, kun iskä lähti eläkkeelle. Tämä tapaus oli haahuillut ja opiskellut kaikkea "turhaa" ja sivistävää, mutta silti hänelle kävi hyvin, kun tausta oli turvattu. Mediaankin päätyy toki joitain tapuksia, mutta aika harvoin, koska tunku on valtava ja viestinnän pääaineilijoidenkin on vaikea saada edes lyhyitä työsuhteita. Vähäiset ja lyhyet museo- arkisto- ja tutkijapestit jaetaan "hyville tyypeille" siis niitä saa suhteilla, älkää siis kysykö miten, joillakin vaan sattuu olemaa epämääräisiä "suhteita".
"Historiaa kannattaa opiskella, on se niin mielenkiintoista, mutta kannattaa hankkia myös jokin oikea ammatti. Loppu oli vitsiä. Opettajaksi opiskelevien kannattaa myös miettiä sopivia sivuaineita, joiden avulla työllistyy varmemmin, esimerkiksi taloustieto, uskonto, elämänkatsomustieto jne. "
Tämä ajatus on (melkein) kuin suoraa päästäni.Toimittajaksi voi tosiaan päästä lähes millä papereilla vain. Vaikka roskakuskin. Toimittajan ammatti Suomessa ei vaadi muodollista koulutusta. Lisäksi on totta, etteivät opinto-oppaiden hehkutukset ja menestystarinat ole mitään muuta kuin markkinointia, jolla yliopistot saavat uusia opiskelijoita ja työnnettyä vanhat maisteriputkesta ulos. Näin yliopistot varmistavat rahoituksensa, eikä ketään yliopistoissa kiinnosta, mihin nuoret työllistyvät, jos työllistyvät, kunhan rahahana on auki. Jokaiselle hipsuvarvastieteenkin lukijalle toitotetaan opinto-oppaissa ja manioksissa: Minna, 26: "Valmistuin Turun yliopistosta keväällä 2010 limnologian pääaineesta filosofian maisteriksi. Sivuaineina luin seminologiaa ja vähän kosmetologiaa. Otin runsaasti kursseja myös burman kielestä ja pikkiriikkisen museologiasta. Olen kaiken kukkuraksi suorittanut muinaissloveenin perusopinnot. Proffamme sanoi opintojen alkuvaiheessa, olikohan toisella viikolla, että pääaineestamme lähes kaikki hyvin arvosanoin valmistuneet revitään käsistä. Huomenna matkustan poikaystäväni kanssa Nykiin, minusta tulee YK:N pääsihteeri! En malta odottaa, että pääsen vinguttamaan Visaa ja shoppaileen! Ihanaa!" Todellisuus ei mene ihan näin kaikilla. Tosiasiassa moni historioitsija revitään käsistä tiskaukseen, siivoojaksi, bussinkuljettajaksi tms. En lähde sanomaan, mitä kenenkin kannattaa tehdä, mutta kannattaa miettiä HYVIN tarkkaan, mitä lähtee lukemaan ja missä itsensä näkee kymmenen vuoden päästä. Ollako maisteri viestinnällisissä tehtävissä, sinä ainoana tuhannen hakijan joukosta, vai niiden 999:n muun maisteristason hakijan muassa kiillottamassa kenkiä? Kas, siinä pulma.
- mina
Pari viikkoa sitten kävin Tampereen yliopiston historian pääsykokeissa. Kovasti tahdon sisään päästä, enkä hakenutkaan mihinkään muualle. Minua todella kiinnostavat aineet ovat harvassa, joten en nyt mieti työllistymistä. Sen murehtimiselle on aikaa myöhemminkin.
- FM04
Kovasti kuulostat minulta noin kymmenen vuotta sitten... Tosin omat kokemukseni ovat kulttuuriantropologiasta, mutta uskon, että moni historiaa opiskellut on samassa tilanteessa.
Itse hain opiskelemaan kolme kertaa ennen kuin tärppäsi. Jo hakiessani tiesin, etten todellakaan halua mitään muuta ja vaikka kurssikaverit yksi toisensa jälkeen vaihtoivat pääainetta parempien työllistymismahdollisuuksien vuoksi, minä se vaan tuhahtelin heille ja jatkoin sitkeästi. Lopputuloksena maisterin tutkinto taskussa, mutta alan töistä ei tietoakaan. Valmistumisesta on aikaa kaksi vuotta ja koko ajan olen hakenut mitä tahansa edes hiukan koulutukseeni viittaavaa työtä todella aktiivisesti. Olen siis hakenut myös esim. toimistotyötekijän, tallentajan tms. lyhytaikaisiakin pestejä, mutta ei...
Tällä hetkellä olen asiakaspalvelutehtävissä määräaikaisessa työsuhteessa. Harkitsen jonkinlaista lisäkoulutusta, että saisin esim. opettajan pätevyyden opiskelemiini sivuaineisiin. Toinen vaihtoehto on opiskella kokonaan uusi ammatti. Nykyisenkaltaisessa tilanteessa en voi enää pääni hajoamatta kovin kauan jatkaa.
Siltikin, kaikesta tästä huolimatta en kadu että opiskelin juuri sitä, mikä itseäni eniten kiinnosti. Se hiukan harmittaa, että jos olisin jo opiskeluaikana miettinyt tarkalleen, millaisiin työtehtäviin haluan, olisin voinut suunnitella sivuainevalintani tarkemmin. Oma taktiikkani "vähän kaikkea" ei todellakaan kannata! Myös harjoittelupaikan valinnassa olisi kannattanut käyttää enemmän harkintaa.
Totta on, että työllistymistä ehtii ajatella sitten vasta valmistumisen jälkeen. Silloin se kuitenkin saattaa iskeä vasten kasvoja aika ikävällä tavalla, ellei sitä lainkaan etukäteen mieti. - Historian FM mle 05
FM04 kirjoitti:
Kovasti kuulostat minulta noin kymmenen vuotta sitten... Tosin omat kokemukseni ovat kulttuuriantropologiasta, mutta uskon, että moni historiaa opiskellut on samassa tilanteessa.
Itse hain opiskelemaan kolme kertaa ennen kuin tärppäsi. Jo hakiessani tiesin, etten todellakaan halua mitään muuta ja vaikka kurssikaverit yksi toisensa jälkeen vaihtoivat pääainetta parempien työllistymismahdollisuuksien vuoksi, minä se vaan tuhahtelin heille ja jatkoin sitkeästi. Lopputuloksena maisterin tutkinto taskussa, mutta alan töistä ei tietoakaan. Valmistumisesta on aikaa kaksi vuotta ja koko ajan olen hakenut mitä tahansa edes hiukan koulutukseeni viittaavaa työtä todella aktiivisesti. Olen siis hakenut myös esim. toimistotyötekijän, tallentajan tms. lyhytaikaisiakin pestejä, mutta ei...
Tällä hetkellä olen asiakaspalvelutehtävissä määräaikaisessa työsuhteessa. Harkitsen jonkinlaista lisäkoulutusta, että saisin esim. opettajan pätevyyden opiskelemiini sivuaineisiin. Toinen vaihtoehto on opiskella kokonaan uusi ammatti. Nykyisenkaltaisessa tilanteessa en voi enää pääni hajoamatta kovin kauan jatkaa.
Siltikin, kaikesta tästä huolimatta en kadu että opiskelin juuri sitä, mikä itseäni eniten kiinnosti. Se hiukan harmittaa, että jos olisin jo opiskeluaikana miettinyt tarkalleen, millaisiin työtehtäviin haluan, olisin voinut suunnitella sivuainevalintani tarkemmin. Oma taktiikkani "vähän kaikkea" ei todellakaan kannata! Myös harjoittelupaikan valinnassa olisi kannattanut käyttää enemmän harkintaa.
Totta on, että työllistymistä ehtii ajatella sitten vasta valmistumisen jälkeen. Silloin se kuitenkin saattaa iskeä vasten kasvoja aika ikävällä tavalla, ellei sitä lainkaan etukäteen mieti.Olisin voinut kirjoittaa itse juuri saman, FM04. Historian alalla ja humanistisilla aloilla muutenkin on ensiarvoisen tärkeää tietää mitä on tekemässä. Silloin voi hankkia tarpeelliset kontaktit, kokemukset ja näytöt työllistymistä varten. Esimerkiksi määrätietoisesti arkistotoimeen haluava kyllä sinne työllistyy ja pääsee jopa ihan hyville palkoillekin. Tämä pätee pitkälti valitettavasti jopa opettajan uraa ajateltaessa, sillä työpaikoista on kova pula.
Aiempiin viestiin viitaten vielä noista historioitsija toimitusjohtajana jutuista ym. voisi sanoa että noissa tapauksissa on kyse raa'asti sanottuna pikemminkin siitä että historian alan FM ei ole diskriminoinut heitä noista hommista kuin siitä että se olisi ollut urakehityksen pohjana. - HHHate
Historian FM mle 05 kirjoitti:
Olisin voinut kirjoittaa itse juuri saman, FM04. Historian alalla ja humanistisilla aloilla muutenkin on ensiarvoisen tärkeää tietää mitä on tekemässä. Silloin voi hankkia tarpeelliset kontaktit, kokemukset ja näytöt työllistymistä varten. Esimerkiksi määrätietoisesti arkistotoimeen haluava kyllä sinne työllistyy ja pääsee jopa ihan hyville palkoillekin. Tämä pätee pitkälti valitettavasti jopa opettajan uraa ajateltaessa, sillä työpaikoista on kova pula.
Aiempiin viestiin viitaten vielä noista historioitsija toimitusjohtajana jutuista ym. voisi sanoa että noissa tapauksissa on kyse raa'asti sanottuna pikemminkin siitä että historian alan FM ei ole diskriminoinut heitä noista hommista kuin siitä että se olisi ollut urakehityksen pohjana.Historian opiskelijan työllistymistä edistäisi huimasti se, että opiskelija mahdollisimman varhain - mieluummin jo opiskelun aloittaessaan - tietäisi mitä haluaa. Tavoite täytyy olla tietysti realistinen, toimitusjohtajan, proffan tai päätoimittajan työstä ei ehkä kannata haaveilla - niihin duuneihin ei oikeastaan pääse, ja jos pääseekin täytyy olla pitkä ura jo takana.
Opettajaksi pyrkivä löytää kyllä työtä, jos vaan lähtee alusta alkaen luomaan kontakteja, hakemaan työkokemusta ja ennen kaikkea opiskelee tarpeellisia sivuaineita (kasvatustiedettä jne.) Arkisto ja kirjastoalaltakin löytyy duunia, jos vain alkaa jo alusta pohjustaa sellaista uraa. Media-alalta voi todennäköisimmin löytää työtä jostain paikallislehdestä... Tutkijan duuni on ehkä hieman epävarmempi, muttei sekään mahdoton, jos pitää suhteet kunnossa laitokseensa ja opiskelee tutkijanuraa silmällä pitäen - hyvä opintomenestys on tietysti välttämätöntä. - HHHate
FM04 kirjoitti:
Kovasti kuulostat minulta noin kymmenen vuotta sitten... Tosin omat kokemukseni ovat kulttuuriantropologiasta, mutta uskon, että moni historiaa opiskellut on samassa tilanteessa.
Itse hain opiskelemaan kolme kertaa ennen kuin tärppäsi. Jo hakiessani tiesin, etten todellakaan halua mitään muuta ja vaikka kurssikaverit yksi toisensa jälkeen vaihtoivat pääainetta parempien työllistymismahdollisuuksien vuoksi, minä se vaan tuhahtelin heille ja jatkoin sitkeästi. Lopputuloksena maisterin tutkinto taskussa, mutta alan töistä ei tietoakaan. Valmistumisesta on aikaa kaksi vuotta ja koko ajan olen hakenut mitä tahansa edes hiukan koulutukseeni viittaavaa työtä todella aktiivisesti. Olen siis hakenut myös esim. toimistotyötekijän, tallentajan tms. lyhytaikaisiakin pestejä, mutta ei...
Tällä hetkellä olen asiakaspalvelutehtävissä määräaikaisessa työsuhteessa. Harkitsen jonkinlaista lisäkoulutusta, että saisin esim. opettajan pätevyyden opiskelemiini sivuaineisiin. Toinen vaihtoehto on opiskella kokonaan uusi ammatti. Nykyisenkaltaisessa tilanteessa en voi enää pääni hajoamatta kovin kauan jatkaa.
Siltikin, kaikesta tästä huolimatta en kadu että opiskelin juuri sitä, mikä itseäni eniten kiinnosti. Se hiukan harmittaa, että jos olisin jo opiskeluaikana miettinyt tarkalleen, millaisiin työtehtäviin haluan, olisin voinut suunnitella sivuainevalintani tarkemmin. Oma taktiikkani "vähän kaikkea" ei todellakaan kannata! Myös harjoittelupaikan valinnassa olisi kannattanut käyttää enemmän harkintaa.
Totta on, että työllistymistä ehtii ajatella sitten vasta valmistumisen jälkeen. Silloin se kuitenkin saattaa iskeä vasten kasvoja aika ikävällä tavalla, ellei sitä lainkaan etukäteen mieti.Jep... olet ehkä varoittava esimerkki päämäärättömästä humanistisesta haahuilusta, vaikka en tunne tapaustasi, mutta siltä vaikuttaa viestisi perusteella. Humanistisiin aineisiin kuuluu toki monenlaisia aineita, joista jotkut työllistävät ihan hyvin, jotkut huonosti. Väittäisin, että historia on kielten ohella parhaiten työllistäviä humanistisia aineita, kulttuuriantroplogia, arkeologia yms. työllistävät huonommin.
- Historian FM mle 05
HHHate kirjoitti:
Jep... olet ehkä varoittava esimerkki päämäärättömästä humanistisesta haahuilusta, vaikka en tunne tapaustasi, mutta siltä vaikuttaa viestisi perusteella. Humanistisiin aineisiin kuuluu toki monenlaisia aineita, joista jotkut työllistävät ihan hyvin, jotkut huonosti. Väittäisin, että historia on kielten ohella parhaiten työllistäviä humanistisia aineita, kulttuuriantroplogia, arkeologia yms. työllistävät huonommin.
Vielä tuosta yltiöpositiivisesta mainonnasta...
Esitteiden työllistymistilastoja ei kannata muuten uskoa ja tutkimuksetkin kannattaa lukea huolella.
Työllistymistutkimukset tehdään yleensä siten että valmistuneelle lähetetään kysely ja toki vain kyselyyn vastanneet huomioidaan. Tiedän yleisenä ilmiönä olevan etteivät työttömänä olevat tai alaa vaihtaneet viitsi vastata niihin, se tuntuu tavallaan erityisen nöyryyttävältä, muistona omasta epäonnistumisesta.
Omalta osaltani kun itselleni valmistumisen jälkeisenä työttömyysjaksona tuli työllistymiskysely heitin sen suoriltaan suuttuneena roskiin. Lapsellista? Kyllä. Inhimillistä? Mielestäni kyllä.
Tämän vuoksi työllistymislukemat näyttävät positiivisemmilta kuin ovatkaan.
Toisekseen niissä huomioidaan aika optimistisesti "alan mukainen" työllistyminen. Jossain on saatettu merkitä esim. papiksi työllistynyt historian alan fm koulutustason mukaiseksi työksi. No, kyllähän papiksikin tarvii akateemisen koulutuksen mutta ei suinkaan historian alan maisteria... - mina
FM04 kirjoitti:
Kovasti kuulostat minulta noin kymmenen vuotta sitten... Tosin omat kokemukseni ovat kulttuuriantropologiasta, mutta uskon, että moni historiaa opiskellut on samassa tilanteessa.
Itse hain opiskelemaan kolme kertaa ennen kuin tärppäsi. Jo hakiessani tiesin, etten todellakaan halua mitään muuta ja vaikka kurssikaverit yksi toisensa jälkeen vaihtoivat pääainetta parempien työllistymismahdollisuuksien vuoksi, minä se vaan tuhahtelin heille ja jatkoin sitkeästi. Lopputuloksena maisterin tutkinto taskussa, mutta alan töistä ei tietoakaan. Valmistumisesta on aikaa kaksi vuotta ja koko ajan olen hakenut mitä tahansa edes hiukan koulutukseeni viittaavaa työtä todella aktiivisesti. Olen siis hakenut myös esim. toimistotyötekijän, tallentajan tms. lyhytaikaisiakin pestejä, mutta ei...
Tällä hetkellä olen asiakaspalvelutehtävissä määräaikaisessa työsuhteessa. Harkitsen jonkinlaista lisäkoulutusta, että saisin esim. opettajan pätevyyden opiskelemiini sivuaineisiin. Toinen vaihtoehto on opiskella kokonaan uusi ammatti. Nykyisenkaltaisessa tilanteessa en voi enää pääni hajoamatta kovin kauan jatkaa.
Siltikin, kaikesta tästä huolimatta en kadu että opiskelin juuri sitä, mikä itseäni eniten kiinnosti. Se hiukan harmittaa, että jos olisin jo opiskeluaikana miettinyt tarkalleen, millaisiin työtehtäviin haluan, olisin voinut suunnitella sivuainevalintani tarkemmin. Oma taktiikkani "vähän kaikkea" ei todellakaan kannata! Myös harjoittelupaikan valinnassa olisi kannattanut käyttää enemmän harkintaa.
Totta on, että työllistymistä ehtii ajatella sitten vasta valmistumisen jälkeen. Silloin se kuitenkin saattaa iskeä vasten kasvoja aika ikävällä tavalla, ellei sitä lainkaan etukäteen mieti.Tuskin jätän työ pohdintoja valmistumisen jälkeiseen aikaan. Kyllä nuo pyörivät mielessä jo sivuaineita valitessa. Opettajan pedagogiset opinnot tahdon ehdottomasti suorittaa, myös kirjastoala kiinnostaa.
Historian opettajaksi kun pyrin niin toki yhteiskuntatiede tulee myös vastaan, mutta mikä sopisi mahd. kolmanneksi opetettavaksi aineeksi? Paljonko ainetta tulee lukea, jotta saa siihen opettajan pätevyyden? - Maisteri
mina kirjoitti:
Tuskin jätän työ pohdintoja valmistumisen jälkeiseen aikaan. Kyllä nuo pyörivät mielessä jo sivuaineita valitessa. Opettajan pedagogiset opinnot tahdon ehdottomasti suorittaa, myös kirjastoala kiinnostaa.
Historian opettajaksi kun pyrin niin toki yhteiskuntatiede tulee myös vastaan, mutta mikä sopisi mahd. kolmanneksi opetettavaksi aineeksi? Paljonko ainetta tulee lukea, jotta saa siihen opettajan pätevyyden?Nykyään taloustieto, uskonto tai elämänkatsomustieto ja valitsemaasi aineopintojen verran eli entinen cum laude. Entisvanhanen yhdistelmä historia, äidinkieli viroissa taitaa olla enää muinaisjäänne.
- ratkaisee
Sivuaineista riippuen voit siis valmistua opettajaksi, yliopiston opettajaksi/tutkijaksi (vaatii tohtorinkoulutusohjelman), museoalalle ja arkistoihin, jopa toimittajaksi tai ulkoministeriöön. Eli kannattaa funtsia sivuaineet hyvin ja pyrkiä jo opiskeluaikana työharjoitteluun.
- Humongous
Tätähän propagandassa kuulutellaan mutta kannattaa miettiä tulevaa ammattia ennen kaikkea PÄÄAINEEN osalta.
Jos haluaa vaikkapa toimittajaksi kannattanee opiskella suoraan vaan tiedotusoppia pääaineena. UM:lle parhaiten taitaa sopia juristi. Siinä tutkinnossa on myös se puoli että jos ei pääse UM:n hommiin niin mahdollisuudet työllistyä muualle ovat todella paljon laajemmat kuin vaikkapa sivuainein tuunatulla FM-tutkinnolla.
Museonhoitajaksi ja arkistotehtäviin lausumasi pitää täysin paikkansa. - Maisteri
Humongous kirjoitti:
Tätähän propagandassa kuulutellaan mutta kannattaa miettiä tulevaa ammattia ennen kaikkea PÄÄAINEEN osalta.
Jos haluaa vaikkapa toimittajaksi kannattanee opiskella suoraan vaan tiedotusoppia pääaineena. UM:lle parhaiten taitaa sopia juristi. Siinä tutkinnossa on myös se puoli että jos ei pääse UM:n hommiin niin mahdollisuudet työllistyä muualle ovat todella paljon laajemmat kuin vaikkapa sivuainein tuunatulla FM-tutkinnolla.
Museonhoitajaksi ja arkistotehtäviin lausumasi pitää täysin paikkansa.Yhdessä vaiheessa oli liikkeellä huhu, että yleisen historian opinnot, sivuaineina vieraat kielet ovat semmoinen yhdistelmä, että varsinkin vientiteollisuus suorastaan tappelee näistä maistereista. En satu tietämään ketään.
- Humongous
Maisteri kirjoitti:
Yhdessä vaiheessa oli liikkeellä huhu, että yleisen historian opinnot, sivuaineina vieraat kielet ovat semmoinen yhdistelmä, että varsinkin vientiteollisuus suorastaan tappelee näistä maistereista. En satu tietämään ketään.
Tiedän kaksi henkilöä jotka ovat vientiteollisuuden palveluksessa juuri tuollaisella aineyhdistelmällä. Molemmissa tapauksissa kyseessä eksoottinen kieli. Toisaalta kun kummassakin tapauksissa ko. henkilöillä oli vuosia aikaisempaa markkinointikokemusta niin on kyseenalaista mikä merkitys niillä historian opinnoilla oli...
- *pelkää* mutta vähemmän, ehkä
että miten toimii sellanen yhdistelmä, kuin pääaineena historia ja sivuaineena lukis sitte uskontotiedettä ja eksegetiikkaa.. eli tähtäys olis johonkin suunnilleen uskontohistorioitsijaks. onko ihan toivoton? mahdollisesti siihen vois sitte lukea latinaa kanssa. tiedän, että ala on ainakin melkosen suppea, mutta onko tällä tavoin työllisyystilanne parempi?
(toisaalta voisinhan tässä lukea itseni historian, yhteiskuntaopin, uskonnon ja ranskan/englannin opettajaksi, vaikka sitten opiskeluaika venyy melkosen pitkäksi, mutta työllistyminen olis parempi)- Turvennuija
Uskontotieteen ja historian yhdistäminen on persoonallinen valinta, mutta aivan mahdotonta sanoa työllistääkö sellainen yhdistelmä - on se kuitenkin melko suppea alue, kuten sanoit. Jos haluat varmistella tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu selvästi paremmalta. Tuolla uskontotiede ja historia yhdistelmällä suuntautuisit selkeästi tutkijaksi, ja se ei liene kaikkein varmin vaihtoehto, kuten jo sanottu. Mutta eipä tiedä...
- kunhan pohdiskelin
Minulla on vähän samanlainen tilanne. Historiaa kiinnostaisi opiskella, mutta työllistyminen hieman arveluttaa. Olen saanut kahdenlaista informaatiota: opo, joka on myös hissanopettaja, kannusti opiskelemaan historiaa ja olen kuullut myös muita rohkaisevia puheenvuoroja, jotka väittävät historian opiskelijan työllistyvän, jos tämä on aktiivinen ja opiskelee tähtäin kirkkaana oikeita sivuaineita. Toisaalta olen kuullut synkkiä puheenvuoroja, että edes opettajaksi opiskelleet eivät saa mitään työtä, vaikka ainoa tavoitteensa oli nimenomaan opettajuus. Suurin osa puheenvuoroista on jostain väliltä, valitellaan epävarmuutta, mutta sanotaan, ettei tilanne ole kuitenkaan lainkaan mahdoton.
Olen kyllä käynyt läpi kaikki muut uravaihtoehdot. Teknisille aloille eikä lääkikseen ole mitään mahiksia, koska sain lyhyen matikan, fysikan ja kemian juuri ja juuri läpi vitosena (säälistä kai koska olin muuten niin hyvä oppilas). Lukuaineet oli kaikki vähintään kiitettäviä. (Historia, filosofia ja äidinkieli kiinnostivat kaikkein eniten.) Ja sitten muista potentiaalisista opiskeluvaihtoehdoista kauppis ja oikis eivät kiinnosta, eivätkä nekään kuitenkaan takaa aivan varmaa työtä. Mieluummin teen nimittäin mielenkiintoisempaa työtä (esim. opettajana), vaikka sata kertaa pienemmällä palkalla. Käytännön duuneihin en sopeudu, koska olen aika kädetön. Enpä ainakaan haluaisi, että minulle tulisi joskus itseni kaltainen putkimies, puhumattakaan että hän rakentaisi taloani tai hoitaisi minua sairaalassa.
Olen tähtäämässä nimenomaan historian opettajaksi. Voin kyllä opettaa esim. äidinkieltä, uskontoa, filosofiaa ja psykologiaa, miksen voisi tehdä oponkin hommia, mutta historian ja yhteiskunnallisten aineiden opettajuus on tavoite numero yksi. Mielestäni sovin opettajaksi, koska olen hyvä puhuja ja esitelmien pitäjä, ja toisaalta olen aika syvällinen ja synkkä pohdiskelija – sanavalmis joka tapauksessa. Opettajan pestin saadakseni olen valmis muuttamaan vaikka toiselle puolelle maata, mihin tahansa perähikiälle (olenhan maalta kotoisinkin) tai vaihtoehtoisesti kaupunkiin.
Muut historia-alan vaihtoehdot eivät kiinnosta aivan yhtä paljon tai ole yhtä realistisia vaihtoehtoja kuin opettajuus, vaikka en ole täysin poissulkenut niitäkään. Tutkijan hommia on vaikea saada ja ne ovat usein pätkätöitä. Toisaalta minusta ei ehkä olekaan tutkijan hommaan kammiossa, joka vaatii tavatonta pitkäjänteisyyttä. Museo, arkisto ja kirjasto eivät oikein kiinnosta ja ne ovat vähän epävarmoja työllistäjiä. Toki ottaisin työpaikan niiltä aloilta vastaan, jos tarjottaisiin, mutta mieluummin opetan, jos saan opettaa. Ja toimittajan hommat eivät oikein kiinnosta ja niitä on vieläpä vaikea saada; ja jos kiinnostaisikin pyrkisin opiskelemaan tiedotusoppia. Niinpä olen päättänyt mennä opiskelemaan historiaa ja pyrin historian opettajaksi sekä opiskelen mahdollisesti myös jonkin muun opetettavan aineen parantaakseni työllistymismahdollisuuksiani.
Hain tänä keväänä opiskelemaan historiaa ja haen kyllä ensi vuonnakin, jos en pääse… Olen ajattelultani ja kiinnostuksenkohteiltani aika humanistisesti suuntautunut ja historia taitaa parhaiten vastata sitä mikä kiinnostaa. Itse opiskelusta pidän melko varmasti, koska olen avoimessa suoritellut historiaa, ja se vaikuttanut todella mielenkiintoiselta (myös pakkopullat ovat kiinnostaneet). Olenkin melko varma, että pidän opiskelusta myös varsinaisena yliopisto-opiskelijana. Itse opiskeluajasta aion ottaa kaiken irti. Saa nähä miten käy.- Humongous
Kun suuntautuu määrätietoisesti opettajapuolelle, opiskelee muitakin opetettavia sivuaineita ja tekee sijaisuuksia jo opiskeluaikana niin kyllä saat töitä.
Ps. Opettajan pätevyys ei suinkaan sulje pois tutkijanuraa myöhemmin. Jos olet opettanut muutaman vuoden ja tutkijan hommat vetävät voit tehdä lisurin tai väikkärin siinä missä suoraan opiskelujen jälkeen jatko-opinnot aloittanut. Erona on vain se että opettajan virassa olevalla on jotain mihin palata jos tutkijan tai korkeakouluopettajan ura ei opinnäytteen jälkeen vedäkään... - kunhan pohdiskelin
Humongous kirjoitti:
Kun suuntautuu määrätietoisesti opettajapuolelle, opiskelee muitakin opetettavia sivuaineita ja tekee sijaisuuksia jo opiskeluaikana niin kyllä saat töitä.
Ps. Opettajan pätevyys ei suinkaan sulje pois tutkijanuraa myöhemmin. Jos olet opettanut muutaman vuoden ja tutkijan hommat vetävät voit tehdä lisurin tai väikkärin siinä missä suoraan opiskelujen jälkeen jatko-opinnot aloittanut. Erona on vain se että opettajan virassa olevalla on jotain mihin palata jos tutkijan tai korkeakouluopettajan ura ei opinnäytteen jälkeen vedäkään...Olen kuullut ja lukenut, että paras taktiikka humanistipuolella on nimenomaan pedata yhtä uraa. Sellainen varmistelu, että opiskelenpa nyt varmuuden vuoksi vaikka tiedotusoppia, museologiaa, informaatiotiedettä, valtio-oppia, oikeustiedettä ja taidehistoriaa, jos jokin sitten tärppäisi. Haahuilu ei tosiaan kannata, muttei myöskään tälläinen laaja-alaisuus. Työllistymistä edistää paljon se, että ajattelee epävarman pääaineen rinnalle käytännöllisiä sivuaineita, minun tapauksessani esim. kasvatustiedettä. Ei minun mitään kulttuuriantropologiaa kannata lukea, vaikka se kiinnostaisikin. Itseään voi sivistää rajattomasti vapaa-ajalla - ei sitä pakko ole yliopistossa tehdä, jos se huonontaa työllistymismahdollisuuksia. On hyvä mietiskellä sivistävän historian opiskelun ohessa sitä tulevaisuuttakin.
Historian opettajuus ei ehkä ole kutsumusammatti, mutta se on realistinen ja miellyttävä vaihtoehto, kun olen kaikkia vaihtoehtoja puntaroinut. Voisin toki yrittää tutkijaksi (mikä miellyttäisi työnä kovasti), mutta se tuntuu liian huteralta vaihtoehdolta elämän kannalta. En kuitenkaan halua rakentaa elämääni täysin hiekalle, mutta haluan siitä nauttia toki mm. opiskelemalla sitä, mikä kiinnostaa.
- Anonyymi
Älä mene. Viisitoista vuotta määräaikaisia työsuhteita eri aloilta takana, vasta nyt ensimmäinen vakituinen virka - sekin 500 kilometrin päässä sieltä missä puoliso ja lapset asuvat. Ennen perheen perustamista takana työn perässä muuttamisen takia rikki menneitä parisuhteita. Saapa nähdä miten nyt käy. Kamalasti vaivannäköä ja lopputulos on tämä. Ainoa työ, jonka onnistuin saamaan samalta paikkakunnalta, jolla puolisolla on vakituinen työpaikka, oli kahden kuukauden sijaisuus
Rakenna sitten tulevaisuuttasi ja eläkevuosiasi tuollaisen silpun varassa. Harmittaa, että tuli lapsia hankittua, koska en pysty olemaan kuin satunnaisesti heidän elämässään läsnä. Ehkä molemminpuolinen ikävä helpottaa ajan myötä.- Anonyymi
Hyvä harrastus on hissa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1542646- 241996
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha221991Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891786Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671540Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201306Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371202- 111198
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91171