kannattaako lukea historiaa?

"Fakta on kuitenkin se, että puhtaat humanistiset ja luonnontieteet työllistävät huonosti. Sovelluskohde pitäisi löytää tekniikan tai talouden puolelta, jos ei halua olla muutaman tutkijanpaikan ja hieman useamman opettajanpaikan varassa."

Humanististen aineiden keskuudessa on melko selkeä jako niihin tieteisiin, joista on mahdollisuus saada edes jotain koulutusta vastaavaa työtä ja niihin, joilla melko suurella varmuudella joutuu kortistoon. Sellaiset humanistiset aineet, joista pääsee opettajaksi työllistävät parhaiten. Kielet ja historia enemmin arkeologiaa, kulttuuriantropologiaa jne.

"Informaatiotutkimus, viestintä ja kielet voisivat olla humanistille sopivia edes jonkin verran työllistäviä sivuaineita."

Informaatiotutkimus ehkä (kirjasto-ala), mutta kielillä et juuri edistä työllistymistä, ellet kielten opettajaksi aio. Miksi edes mainitsit viestinnän, joka kärsii ehkä suurimmasta ylikoulutuksesta koko maassa? Viestinnästä ei humanisti työllisty, kyllä se vaan pitää olla viestinnän maisteri (valtiotiet. maisteri) hyvällä työkokemukselta alalta ja suhteilla varustettuna.

"Toisaalta, kaikki eivät työllistymistä murehdi. Sekin on yksi mahdollinen linjanveto: lukee mitä haluaa ja työllistyy jos työllistyy."

Ihan hyvä pointti. Jotkut haluavat hieman varmistella, toiset tekevät asioita puhtaasta intohimosta kantamalla vähän huolta huomisesta.

"...luonnontieteet työllistävät huonosti."


-Tähän viitteitä ja/tai perusteluja kiitos!

perustelut kirjoitti:

"...luonnontieteet työllistävät huonosti."


-Tähän viitteitä ja/tai perusteluja kiitos!

Tähtitiede, puhdas matematiikka tai teoreettinen fysiikka ilman sopivia sivuaineita olkoot esimerkkeinä luonnontieteiden estetiikasta, arkeologiasta tai kulttuuriantropologiasta.

tällä keskustelualueella on aina silloin tällöin noussut keskustelu historian opiskelusta ja opiskelun jälkeisestä elämästä. Kelaa takaisin vanhoja keskusteluja tai etsi haku-jutulla vanhoja keskusteluja. Muualtakin toki kannattaa etsiä tietoa, koska tällä palstalla näkee aika pessimistisiä ja vääristyneitäkin puheenvuoroja, mutta toisaalta sekin on parempi kuin ylioptimistiset mainoslauseet historian opiskelun autuudesta.

Tuorein keskustelu on tälläinen:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1500000000000005&conference=4000000000000024&posting=22000000016562576

---loput ovat sekavissa hommissa, esim. mediassa, järjestöissä, museoissa, arkistoissa---

Kuinka niin sekavissa hommissa? Ei arkistossa ainakaan... No, usko tai älä, monet suorastaan haluavat mainitsemiisi töihin (eivät siis joudu niihin mitenkään vahingossa tai pakon edessä) ja viihtyvät loistavasti.

Tosiaan opettajahommat ovat lähes ainoita, joilla jotenkin työllistyy. Historian opettajia tosin koulutetaan liikaa. Luulen, että opettajiksi opiskelee reilusti yli puolet. Opinto-oppaiden hehkuttamat muut alat ja johtavat asiantuntijatehtävät ovat poikkeuksia.

Tosin tiedän itsekin museovirkailijoita, arkistovirkailijoita, yliopiston yliassistentin, päätoimittajan ja muutamia muita toimittajia, tehtaan henkilöstöpäällikön ja apulaiskaupunginjohtajan, mutta he obvat harvoja poikkeuksia.

Historiaa kannattaa opiskella, on se niin mielenkiintoista, mutta kannattaa hankkia myös jokin oikea ammatti. Loppu oli vitsiä. Opettajaksi opiskelevien kannattaa myös miettiä sopivia sivuaineita, joiden avulla työllistyy varmemmin, esimerkiksi taloustieto, uskonto, elämänkatsomustieto jne.

vinksallaan kirjoitti:

---loput ovat sekavissa hommissa, esim. mediassa, järjestöissä, museoissa, arkistoissa---

Kuinka niin sekavissa hommissa? Ei arkistossa ainakaan... No, usko tai älä, monet suorastaan haluavat mainitsemiisi töihin (eivät siis joudu niihin mitenkään vahingossa tai pakon edessä) ja viihtyvät loistavasti.

Lue lisää

Historian maisteri ei todellakaan valitse työpaikkaansa, hänestä eivät työnantajat kilpaile. Jokainen vähänkin alaa sivuava työpaikka on lottovoitto historian maisterille.

vinksallaan kirjoitti:

---loput ovat sekavissa hommissa, esim. mediassa, järjestöissä, museoissa, arkistoissa---

Kuinka niin sekavissa hommissa? Ei arkistossa ainakaan... No, usko tai älä, monet suorastaan haluavat mainitsemiisi töihin (eivät siis joudu niihin mitenkään vahingossa tai pakon edessä) ja viihtyvät loistavasti.

Lue lisää

noita hommia halveksu. Luet vaan väärin viestiäni tai sitten olen ilmaissut itseäni huonosti. "Sekalaiset hommat" on toki melko huono ilmaus, mutta menköön. Haluttuja ne muutkin hommat ovat, sitä en epäile, koska niihin on usein pilvin pimein hakijoita.

Tosiasia on kuitenkin se, että opettajiksi historiasta pääasiassa työllistytään. Sekin on kovan työn takana, mutta nuo muut hommat ovat vieläkin paljon kovemman työn takana. Suosittelisin melkein opettajan pätevyyttä, koska nuo muut hommat ovat tosiaan kiven takana. Opettajana voi tehdä sitten vaikka luokanopettajan sijaisuuksia, ryhtyä opoksi, reksiksi tai opettaa jotain muutakin sikäli mikäli on sopivia sivuaineita esim. kieliä tai uskontoa(, joita voi siis hätätapauksessa opettaa, jos historian opettajana ei tärppää).

Maisteri kirjoitti:

Tosiaan opettajahommat ovat lähes ainoita, joilla jotenkin työllistyy. Historian opettajia tosin koulutetaan liikaa. Luulen, että opettajiksi opiskelee reilusti yli puolet. Opinto-oppaiden hehkuttamat muut alat ja johtavat asiantuntijatehtävät ovat poikkeuksia.

Tosin tiedän itsekin museovirkailijoita, arkistovirkailijoita, yliopiston yliassistentin, päätoimittajan ja muutamia muita toimittajia, tehtaan henkilöstöpäällikön ja apulaiskaupunginjohtajan, mutta he obvat harvoja poikkeuksia.

Historiaa kannattaa opiskella, on se niin mielenkiintoista, mutta kannattaa hankkia myös jokin oikea ammatti. Loppu oli vitsiä. Opettajaksi opiskelevien kannattaa myös miettiä sopivia sivuaineita, joiden avulla työllistyy varmemmin, esimerkiksi taloustieto, uskonto, elämänkatsomustieto jne.

Lue lisää

"Tosiaan opettajahommat ovat lähes ainoita, joilla jotenkin työllistyy. Historian opettajia tosin koulutetaan liikaa. Luulen, että opettajiksi opiskelee reilusti yli puolet. Opinto-oppaiden hehkuttamat muut alat ja johtavat asiantuntijatehtävät ovat poikkeuksia."

Realistinen ja hiukan pessimistinen näkemys, mutta allekirjoitan ajatukset. Opettajan pätevyyttä suosittelen, sen avulla voi tosiaan saada jotain ihan oikeita töitäkin, jos ei historian opettajana, niin ehkä jonkin muun alan opettajana.

"Tosin tiedän itsekin museovirkailijoita, arkistovirkailijoita, yliopiston yliassistentin, päätoimittajan ja muutamia muita toimittajia, tehtaan henkilöstöpäällikön ja apulaiskaupunginjohtajan, mutta he obvat harvoja poikkeuksia."

Silti nämä poikkeukset nostetaan aina esiin, kun puhutaan työllistymisvaihtoehdoista. Se on "viattomien" opiskelijoiden sumutusta - siis mainoslässytystä opintoesitteissä. Tiedän minäkin yhden toimitusjohtajan joka on historian maisteri, mutta hän pääsi virkaansa, kun iskä lähti eläkkeelle. Tämä tapaus oli haahuillut ja opiskellut kaikkea "turhaa" ja sivistävää, mutta silti hänelle kävi hyvin, kun tausta oli turvattu. Mediaankin päätyy toki joitain tapuksia, mutta aika harvoin, koska tunku on valtava ja viestinnän pääaineilijoidenkin on vaikea saada edes lyhyitä työsuhteita. Vähäiset ja lyhyet museo- arkisto- ja tutkijapestit jaetaan "hyville tyypeille" siis niitä saa suhteilla, älkää siis kysykö miten, joillakin vaan sattuu olemaa epämääräisiä "suhteita".

"Historiaa kannattaa opiskella, on se niin mielenkiintoista, mutta kannattaa hankkia myös jokin oikea ammatti. Loppu oli vitsiä. Opettajaksi opiskelevien kannattaa myös miettiä sopivia sivuaineita, joiden avulla työllistyy varmemmin, esimerkiksi taloustieto, uskonto, elämänkatsomustieto jne. "

Tämä ajatus on (melkein) kuin suoraa päästäni.

HHHate kirjoitti:

noita hommia halveksu. Luet vaan väärin viestiäni tai sitten olen ilmaissut itseäni huonosti. "Sekalaiset hommat" on toki melko huono ilmaus, mutta menköön. Haluttuja ne muutkin hommat ovat, sitä en epäile, koska niihin on usein pilvin pimein hakijoita.

Tosiasia on kuitenkin se, että opettajiksi historiasta pääasiassa työllistytään. Sekin on kovan työn takana, mutta nuo muut hommat ovat vieläkin paljon kovemman työn takana. Suosittelisin melkein opettajan pätevyyttä, koska nuo muut hommat ovat tosiaan kiven takana. Opettajana voi tehdä sitten vaikka luokanopettajan sijaisuuksia, ryhtyä opoksi, reksiksi tai opettaa jotain muutakin sikäli mikäli on sopivia sivuaineita esim. kieliä tai uskontoa(, joita voi siis hätätapauksessa opettaa, jos historian opettajana ei tärppää).

Lue lisää

Puhuit sekavista hommista. Sekalaiset vielä ymmärtää. ;)

HHHate kirjoitti:

"Tosiaan opettajahommat ovat lähes ainoita, joilla jotenkin työllistyy. Historian opettajia tosin koulutetaan liikaa. Luulen, että opettajiksi opiskelee reilusti yli puolet. Opinto-oppaiden hehkuttamat muut alat ja johtavat asiantuntijatehtävät ovat poikkeuksia."

Realistinen ja hiukan pessimistinen näkemys, mutta allekirjoitan ajatukset. Opettajan pätevyyttä suosittelen, sen avulla voi tosiaan saada jotain ihan oikeita töitäkin, jos ei historian opettajana, niin ehkä jonkin muun alan opettajana.

"Tosin tiedän itsekin museovirkailijoita, arkistovirkailijoita, yliopiston yliassistentin, päätoimittajan ja muutamia muita toimittajia, tehtaan henkilöstöpäällikön ja apulaiskaupunginjohtajan, mutta he obvat harvoja poikkeuksia."

Silti nämä poikkeukset nostetaan aina esiin, kun puhutaan työllistymisvaihtoehdoista. Se on "viattomien" opiskelijoiden sumutusta - siis mainoslässytystä opintoesitteissä. Tiedän minäkin yhden toimitusjohtajan joka on historian maisteri, mutta hän pääsi virkaansa, kun iskä lähti eläkkeelle. Tämä tapaus oli haahuillut ja opiskellut kaikkea "turhaa" ja sivistävää, mutta silti hänelle kävi hyvin, kun tausta oli turvattu. Mediaankin päätyy toki joitain tapuksia, mutta aika harvoin, koska tunku on valtava ja viestinnän pääaineilijoidenkin on vaikea saada edes lyhyitä työsuhteita. Vähäiset ja lyhyet museo- arkisto- ja tutkijapestit jaetaan "hyville tyypeille" siis niitä saa suhteilla, älkää siis kysykö miten, joillakin vaan sattuu olemaa epämääräisiä "suhteita".

"Historiaa kannattaa opiskella, on se niin mielenkiintoista, mutta kannattaa hankkia myös jokin oikea ammatti. Loppu oli vitsiä. Opettajaksi opiskelevien kannattaa myös miettiä sopivia sivuaineita, joiden avulla työllistyy varmemmin, esimerkiksi taloustieto, uskonto, elämänkatsomustieto jne. "

Tämä ajatus on (melkein) kuin suoraa päästäni.

Lue lisää

Tiedoksi harhaluulo:

Viestinnän VTM:t ja opiskelevat työllistyvät loistavasti. Opiskeluaikana jo ensimmäisenä vuonna monet pääsevät viestintätoimitoihin tai yrityksiin lehdistä puhumattakaan! Joten meillä kyllä riittää töitä!

Medianomeilla asiat ovat huonommin.

Piti vai selkeyttää asia, kun siitä on niin monta kertaa mainittu tässä keskustelussa.

HHHate kirjoitti:

tällä keskustelualueella on aina silloin tällöin noussut keskustelu historian opiskelusta ja opiskelun jälkeisestä elämästä. Kelaa takaisin vanhoja keskusteluja tai etsi haku-jutulla vanhoja keskusteluja. Muualtakin toki kannattaa etsiä tietoa, koska tällä palstalla näkee aika pessimistisiä ja vääristyneitäkin puheenvuoroja, mutta toisaalta sekin on parempi kuin ylioptimistiset mainoslauseet historian opiskelun autuudesta.

Tuorein keskustelu on tälläinen:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1500000000000005&conference=4000000000000024&posting=22000000016562576

Lue lisää

Realismiin monesti luokitellaan jopa pessimismi..

HHHate kirjoitti:

"Tosiaan opettajahommat ovat lähes ainoita, joilla jotenkin työllistyy. Historian opettajia tosin koulutetaan liikaa. Luulen, että opettajiksi opiskelee reilusti yli puolet. Opinto-oppaiden hehkuttamat muut alat ja johtavat asiantuntijatehtävät ovat poikkeuksia."

Realistinen ja hiukan pessimistinen näkemys, mutta allekirjoitan ajatukset. Opettajan pätevyyttä suosittelen, sen avulla voi tosiaan saada jotain ihan oikeita töitäkin, jos ei historian opettajana, niin ehkä jonkin muun alan opettajana.

"Tosin tiedän itsekin museovirkailijoita, arkistovirkailijoita, yliopiston yliassistentin, päätoimittajan ja muutamia muita toimittajia, tehtaan henkilöstöpäällikön ja apulaiskaupunginjohtajan, mutta he obvat harvoja poikkeuksia."

Silti nämä poikkeukset nostetaan aina esiin, kun puhutaan työllistymisvaihtoehdoista. Se on "viattomien" opiskelijoiden sumutusta - siis mainoslässytystä opintoesitteissä. Tiedän minäkin yhden toimitusjohtajan joka on historian maisteri, mutta hän pääsi virkaansa, kun iskä lähti eläkkeelle. Tämä tapaus oli haahuillut ja opiskellut kaikkea "turhaa" ja sivistävää, mutta silti hänelle kävi hyvin, kun tausta oli turvattu. Mediaankin päätyy toki joitain tapuksia, mutta aika harvoin, koska tunku on valtava ja viestinnän pääaineilijoidenkin on vaikea saada edes lyhyitä työsuhteita. Vähäiset ja lyhyet museo- arkisto- ja tutkijapestit jaetaan "hyville tyypeille" siis niitä saa suhteilla, älkää siis kysykö miten, joillakin vaan sattuu olemaa epämääräisiä "suhteita".

"Historiaa kannattaa opiskella, on se niin mielenkiintoista, mutta kannattaa hankkia myös jokin oikea ammatti. Loppu oli vitsiä. Opettajaksi opiskelevien kannattaa myös miettiä sopivia sivuaineita, joiden avulla työllistyy varmemmin, esimerkiksi taloustieto, uskonto, elämänkatsomustieto jne. "

Tämä ajatus on (melkein) kuin suoraa päästäni.

Lue lisää

Toimittajaksi voi tosiaan päästä lähes millä papereilla vain. Vaikka roskakuskin. Toimittajan ammatti Suomessa ei vaadi muodollista koulutusta. Lisäksi on totta, etteivät opinto-oppaiden hehkutukset ja menestystarinat ole mitään muuta kuin markkinointia, jolla yliopistot saavat uusia opiskelijoita ja työnnettyä vanhat maisteriputkesta ulos. Näin yliopistot varmistavat rahoituksensa, eikä ketään yliopistoissa kiinnosta, mihin nuoret työllistyvät, jos työllistyvät, kunhan rahahana on auki. Jokaiselle hipsuvarvastieteenkin lukijalle toitotetaan opinto-oppaissa ja manioksissa: Minna, 26: "Valmistuin Turun yliopistosta keväällä 2010 limnologian pääaineesta filosofian maisteriksi. Sivuaineina luin seminologiaa ja vähän kosmetologiaa. Otin runsaasti kursseja myös burman kielestä ja pikkiriikkisen museologiasta. Olen kaiken kukkuraksi suorittanut muinaissloveenin perusopinnot. Proffamme sanoi opintojen alkuvaiheessa, olikohan toisella viikolla, että pääaineestamme lähes kaikki hyvin arvosanoin valmistuneet revitään käsistä. Huomenna matkustan poikaystäväni kanssa Nykiin, minusta tulee YK:N pääsihteeri! En malta odottaa, että pääsen vinguttamaan Visaa ja shoppaileen! Ihanaa!" Todellisuus ei mene ihan näin kaikilla. Tosiasiassa moni historioitsija revitään käsistä tiskaukseen, siivoojaksi, bussinkuljettajaksi tms. En lähde sanomaan, mitä kenenkin kannattaa tehdä, mutta kannattaa miettiä HYVIN tarkkaan, mitä lähtee lukemaan ja missä itsensä näkee kymmenen vuoden päästä. Ollako maisteri viestinnällisissä tehtävissä, sinä ainoana tuhannen hakijan joukosta, vai niiden 999:n muun maisteristason hakijan muassa kiillottamassa kenkiä? Kas, siinä pulma.

Kovasti kuulostat minulta noin kymmenen vuotta sitten... Tosin omat kokemukseni ovat kulttuuriantropologiasta, mutta uskon, että moni historiaa opiskellut on samassa tilanteessa.

Itse hain opiskelemaan kolme kertaa ennen kuin tärppäsi. Jo hakiessani tiesin, etten todellakaan halua mitään muuta ja vaikka kurssikaverit yksi toisensa jälkeen vaihtoivat pääainetta parempien työllistymismahdollisuuksien vuoksi, minä se vaan tuhahtelin heille ja jatkoin sitkeästi. Lopputuloksena maisterin tutkinto taskussa, mutta alan töistä ei tietoakaan. Valmistumisesta on aikaa kaksi vuotta ja koko ajan olen hakenut mitä tahansa edes hiukan koulutukseeni viittaavaa työtä todella aktiivisesti. Olen siis hakenut myös esim. toimistotyötekijän, tallentajan tms. lyhytaikaisiakin pestejä, mutta ei...

Tällä hetkellä olen asiakaspalvelutehtävissä määräaikaisessa työsuhteessa. Harkitsen jonkinlaista lisäkoulutusta, että saisin esim. opettajan pätevyyden opiskelemiini sivuaineisiin. Toinen vaihtoehto on opiskella kokonaan uusi ammatti. Nykyisenkaltaisessa tilanteessa en voi enää pääni hajoamatta kovin kauan jatkaa.

Siltikin, kaikesta tästä huolimatta en kadu että opiskelin juuri sitä, mikä itseäni eniten kiinnosti. Se hiukan harmittaa, että jos olisin jo opiskeluaikana miettinyt tarkalleen, millaisiin työtehtäviin haluan, olisin voinut suunnitella sivuainevalintani tarkemmin. Oma taktiikkani "vähän kaikkea" ei todellakaan kannata! Myös harjoittelupaikan valinnassa olisi kannattanut käyttää enemmän harkintaa.

Totta on, että työllistymistä ehtii ajatella sitten vasta valmistumisen jälkeen. Silloin se kuitenkin saattaa iskeä vasten kasvoja aika ikävällä tavalla, ellei sitä lainkaan etukäteen mieti.

FM04 kirjoitti:

Kovasti kuulostat minulta noin kymmenen vuotta sitten... Tosin omat kokemukseni ovat kulttuuriantropologiasta, mutta uskon, että moni historiaa opiskellut on samassa tilanteessa.

Itse hain opiskelemaan kolme kertaa ennen kuin tärppäsi. Jo hakiessani tiesin, etten todellakaan halua mitään muuta ja vaikka kurssikaverit yksi toisensa jälkeen vaihtoivat pääainetta parempien työllistymismahdollisuuksien vuoksi, minä se vaan tuhahtelin heille ja jatkoin sitkeästi. Lopputuloksena maisterin tutkinto taskussa, mutta alan töistä ei tietoakaan. Valmistumisesta on aikaa kaksi vuotta ja koko ajan olen hakenut mitä tahansa edes hiukan koulutukseeni viittaavaa työtä todella aktiivisesti. Olen siis hakenut myös esim. toimistotyötekijän, tallentajan tms. lyhytaikaisiakin pestejä, mutta ei...

Tällä hetkellä olen asiakaspalvelutehtävissä määräaikaisessa työsuhteessa. Harkitsen jonkinlaista lisäkoulutusta, että saisin esim. opettajan pätevyyden opiskelemiini sivuaineisiin. Toinen vaihtoehto on opiskella kokonaan uusi ammatti. Nykyisenkaltaisessa tilanteessa en voi enää pääni hajoamatta kovin kauan jatkaa.

Siltikin, kaikesta tästä huolimatta en kadu että opiskelin juuri sitä, mikä itseäni eniten kiinnosti. Se hiukan harmittaa, että jos olisin jo opiskeluaikana miettinyt tarkalleen, millaisiin työtehtäviin haluan, olisin voinut suunnitella sivuainevalintani tarkemmin. Oma taktiikkani "vähän kaikkea" ei todellakaan kannata! Myös harjoittelupaikan valinnassa olisi kannattanut käyttää enemmän harkintaa.

Totta on, että työllistymistä ehtii ajatella sitten vasta valmistumisen jälkeen. Silloin se kuitenkin saattaa iskeä vasten kasvoja aika ikävällä tavalla, ellei sitä lainkaan etukäteen mieti.

Lue lisää

Olisin voinut kirjoittaa itse juuri saman, FM04. Historian alalla ja humanistisilla aloilla muutenkin on ensiarvoisen tärkeää tietää mitä on tekemässä. Silloin voi hankkia tarpeelliset kontaktit, kokemukset ja näytöt työllistymistä varten. Esimerkiksi määrätietoisesti arkistotoimeen haluava kyllä sinne työllistyy ja pääsee jopa ihan hyville palkoillekin. Tämä pätee pitkälti valitettavasti jopa opettajan uraa ajateltaessa, sillä työpaikoista on kova pula.

Aiempiin viestiin viitaten vielä noista historioitsija toimitusjohtajana jutuista ym. voisi sanoa että noissa tapauksissa on kyse raa'asti sanottuna pikemminkin siitä että historian alan FM ei ole diskriminoinut heitä noista hommista kuin siitä että se olisi ollut urakehityksen pohjana.

Historian FM mle 05 kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa itse juuri saman, FM04. Historian alalla ja humanistisilla aloilla muutenkin on ensiarvoisen tärkeää tietää mitä on tekemässä. Silloin voi hankkia tarpeelliset kontaktit, kokemukset ja näytöt työllistymistä varten. Esimerkiksi määrätietoisesti arkistotoimeen haluava kyllä sinne työllistyy ja pääsee jopa ihan hyville palkoillekin. Tämä pätee pitkälti valitettavasti jopa opettajan uraa ajateltaessa, sillä työpaikoista on kova pula.

Aiempiin viestiin viitaten vielä noista historioitsija toimitusjohtajana jutuista ym. voisi sanoa että noissa tapauksissa on kyse raa'asti sanottuna pikemminkin siitä että historian alan FM ei ole diskriminoinut heitä noista hommista kuin siitä että se olisi ollut urakehityksen pohjana.

Lue lisää

Historian opiskelijan työllistymistä edistäisi huimasti se, että opiskelija mahdollisimman varhain - mieluummin jo opiskelun aloittaessaan - tietäisi mitä haluaa. Tavoite täytyy olla tietysti realistinen, toimitusjohtajan, proffan tai päätoimittajan työstä ei ehkä kannata haaveilla - niihin duuneihin ei oikeastaan pääse, ja jos pääseekin täytyy olla pitkä ura jo takana.

Opettajaksi pyrkivä löytää kyllä työtä, jos vaan lähtee alusta alkaen luomaan kontakteja, hakemaan työkokemusta ja ennen kaikkea opiskelee tarpeellisia sivuaineita (kasvatustiedettä jne.) Arkisto ja kirjastoalaltakin löytyy duunia, jos vain alkaa jo alusta pohjustaa sellaista uraa. Media-alalta voi todennäköisimmin löytää työtä jostain paikallislehdestä... Tutkijan duuni on ehkä hieman epävarmempi, muttei sekään mahdoton, jos pitää suhteet kunnossa laitokseensa ja opiskelee tutkijanuraa silmällä pitäen - hyvä opintomenestys on tietysti välttämätöntä.

FM04 kirjoitti:

Kovasti kuulostat minulta noin kymmenen vuotta sitten... Tosin omat kokemukseni ovat kulttuuriantropologiasta, mutta uskon, että moni historiaa opiskellut on samassa tilanteessa.

Itse hain opiskelemaan kolme kertaa ennen kuin tärppäsi. Jo hakiessani tiesin, etten todellakaan halua mitään muuta ja vaikka kurssikaverit yksi toisensa jälkeen vaihtoivat pääainetta parempien työllistymismahdollisuuksien vuoksi, minä se vaan tuhahtelin heille ja jatkoin sitkeästi. Lopputuloksena maisterin tutkinto taskussa, mutta alan töistä ei tietoakaan. Valmistumisesta on aikaa kaksi vuotta ja koko ajan olen hakenut mitä tahansa edes hiukan koulutukseeni viittaavaa työtä todella aktiivisesti. Olen siis hakenut myös esim. toimistotyötekijän, tallentajan tms. lyhytaikaisiakin pestejä, mutta ei...

Tällä hetkellä olen asiakaspalvelutehtävissä määräaikaisessa työsuhteessa. Harkitsen jonkinlaista lisäkoulutusta, että saisin esim. opettajan pätevyyden opiskelemiini sivuaineisiin. Toinen vaihtoehto on opiskella kokonaan uusi ammatti. Nykyisenkaltaisessa tilanteessa en voi enää pääni hajoamatta kovin kauan jatkaa.

Siltikin, kaikesta tästä huolimatta en kadu että opiskelin juuri sitä, mikä itseäni eniten kiinnosti. Se hiukan harmittaa, että jos olisin jo opiskeluaikana miettinyt tarkalleen, millaisiin työtehtäviin haluan, olisin voinut suunnitella sivuainevalintani tarkemmin. Oma taktiikkani "vähän kaikkea" ei todellakaan kannata! Myös harjoittelupaikan valinnassa olisi kannattanut käyttää enemmän harkintaa.

Totta on, että työllistymistä ehtii ajatella sitten vasta valmistumisen jälkeen. Silloin se kuitenkin saattaa iskeä vasten kasvoja aika ikävällä tavalla, ellei sitä lainkaan etukäteen mieti.

Lue lisää

Jep... olet ehkä varoittava esimerkki päämäärättömästä humanistisesta haahuilusta, vaikka en tunne tapaustasi, mutta siltä vaikuttaa viestisi perusteella. Humanistisiin aineisiin kuuluu toki monenlaisia aineita, joista jotkut työllistävät ihan hyvin, jotkut huonosti. Väittäisin, että historia on kielten ohella parhaiten työllistäviä humanistisia aineita, kulttuuriantroplogia, arkeologia yms. työllistävät huonommin.

HHHate kirjoitti:

Jep... olet ehkä varoittava esimerkki päämäärättömästä humanistisesta haahuilusta, vaikka en tunne tapaustasi, mutta siltä vaikuttaa viestisi perusteella. Humanistisiin aineisiin kuuluu toki monenlaisia aineita, joista jotkut työllistävät ihan hyvin, jotkut huonosti. Väittäisin, että historia on kielten ohella parhaiten työllistäviä humanistisia aineita, kulttuuriantroplogia, arkeologia yms. työllistävät huonommin.

Lue lisää

Vielä tuosta yltiöpositiivisesta mainonnasta...

Esitteiden työllistymistilastoja ei kannata muuten uskoa ja tutkimuksetkin kannattaa lukea huolella.

Työllistymistutkimukset tehdään yleensä siten että valmistuneelle lähetetään kysely ja toki vain kyselyyn vastanneet huomioidaan. Tiedän yleisenä ilmiönä olevan etteivät työttömänä olevat tai alaa vaihtaneet viitsi vastata niihin, se tuntuu tavallaan erityisen nöyryyttävältä, muistona omasta epäonnistumisesta.

Omalta osaltani kun itselleni valmistumisen jälkeisenä työttömyysjaksona tuli työllistymiskysely heitin sen suoriltaan suuttuneena roskiin. Lapsellista? Kyllä. Inhimillistä? Mielestäni kyllä.

Tämän vuoksi työllistymislukemat näyttävät positiivisemmilta kuin ovatkaan.

Toisekseen niissä huomioidaan aika optimistisesti "alan mukainen" työllistyminen. Jossain on saatettu merkitä esim. papiksi työllistynyt historian alan fm koulutustason mukaiseksi työksi. No, kyllähän papiksikin tarvii akateemisen koulutuksen mutta ei suinkaan historian alan maisteria...

FM04 kirjoitti:

Kovasti kuulostat minulta noin kymmenen vuotta sitten... Tosin omat kokemukseni ovat kulttuuriantropologiasta, mutta uskon, että moni historiaa opiskellut on samassa tilanteessa.

Itse hain opiskelemaan kolme kertaa ennen kuin tärppäsi. Jo hakiessani tiesin, etten todellakaan halua mitään muuta ja vaikka kurssikaverit yksi toisensa jälkeen vaihtoivat pääainetta parempien työllistymismahdollisuuksien vuoksi, minä se vaan tuhahtelin heille ja jatkoin sitkeästi. Lopputuloksena maisterin tutkinto taskussa, mutta alan töistä ei tietoakaan. Valmistumisesta on aikaa kaksi vuotta ja koko ajan olen hakenut mitä tahansa edes hiukan koulutukseeni viittaavaa työtä todella aktiivisesti. Olen siis hakenut myös esim. toimistotyötekijän, tallentajan tms. lyhytaikaisiakin pestejä, mutta ei...

Tällä hetkellä olen asiakaspalvelutehtävissä määräaikaisessa työsuhteessa. Harkitsen jonkinlaista lisäkoulutusta, että saisin esim. opettajan pätevyyden opiskelemiini sivuaineisiin. Toinen vaihtoehto on opiskella kokonaan uusi ammatti. Nykyisenkaltaisessa tilanteessa en voi enää pääni hajoamatta kovin kauan jatkaa.

Siltikin, kaikesta tästä huolimatta en kadu että opiskelin juuri sitä, mikä itseäni eniten kiinnosti. Se hiukan harmittaa, että jos olisin jo opiskeluaikana miettinyt tarkalleen, millaisiin työtehtäviin haluan, olisin voinut suunnitella sivuainevalintani tarkemmin. Oma taktiikkani "vähän kaikkea" ei todellakaan kannata! Myös harjoittelupaikan valinnassa olisi kannattanut käyttää enemmän harkintaa.

Totta on, että työllistymistä ehtii ajatella sitten vasta valmistumisen jälkeen. Silloin se kuitenkin saattaa iskeä vasten kasvoja aika ikävällä tavalla, ellei sitä lainkaan etukäteen mieti.

Lue lisää

Tuskin jätän työ pohdintoja valmistumisen jälkeiseen aikaan. Kyllä nuo pyörivät mielessä jo sivuaineita valitessa. Opettajan pedagogiset opinnot tahdon ehdottomasti suorittaa, myös kirjastoala kiinnostaa.

Historian opettajaksi kun pyrin niin toki yhteiskuntatiede tulee myös vastaan, mutta mikä sopisi mahd. kolmanneksi opetettavaksi aineeksi? Paljonko ainetta tulee lukea, jotta saa siihen opettajan pätevyyden?

mina kirjoitti:

Tuskin jätän työ pohdintoja valmistumisen jälkeiseen aikaan. Kyllä nuo pyörivät mielessä jo sivuaineita valitessa. Opettajan pedagogiset opinnot tahdon ehdottomasti suorittaa, myös kirjastoala kiinnostaa.

Historian opettajaksi kun pyrin niin toki yhteiskuntatiede tulee myös vastaan, mutta mikä sopisi mahd. kolmanneksi opetettavaksi aineeksi? Paljonko ainetta tulee lukea, jotta saa siihen opettajan pätevyyden?

Lue lisää

Nykyään taloustieto, uskonto tai elämänkatsomustieto ja valitsemaasi aineopintojen verran eli entinen cum laude. Entisvanhanen yhdistelmä historia, äidinkieli viroissa taitaa olla enää muinaisjäänne.

Tätähän propagandassa kuulutellaan mutta kannattaa miettiä tulevaa ammattia ennen kaikkea PÄÄAINEEN osalta.

Jos haluaa vaikkapa toimittajaksi kannattanee opiskella suoraan vaan tiedotusoppia pääaineena. UM:lle parhaiten taitaa sopia juristi. Siinä tutkinnossa on myös se puoli että jos ei pääse UM:n hommiin niin mahdollisuudet työllistyä muualle ovat todella paljon laajemmat kuin vaikkapa sivuainein tuunatulla FM-tutkinnolla.

Museonhoitajaksi ja arkistotehtäviin lausumasi pitää täysin paikkansa.

Humongous kirjoitti:

Tätähän propagandassa kuulutellaan mutta kannattaa miettiä tulevaa ammattia ennen kaikkea PÄÄAINEEN osalta.

Jos haluaa vaikkapa toimittajaksi kannattanee opiskella suoraan vaan tiedotusoppia pääaineena. UM:lle parhaiten taitaa sopia juristi. Siinä tutkinnossa on myös se puoli että jos ei pääse UM:n hommiin niin mahdollisuudet työllistyä muualle ovat todella paljon laajemmat kuin vaikkapa sivuainein tuunatulla FM-tutkinnolla.

Museonhoitajaksi ja arkistotehtäviin lausumasi pitää täysin paikkansa.

Lue lisää

Yhdessä vaiheessa oli liikkeellä huhu, että yleisen historian opinnot, sivuaineina vieraat kielet ovat semmoinen yhdistelmä, että varsinkin vientiteollisuus suorastaan tappelee näistä maistereista. En satu tietämään ketään.

Maisteri kirjoitti:

Yhdessä vaiheessa oli liikkeellä huhu, että yleisen historian opinnot, sivuaineina vieraat kielet ovat semmoinen yhdistelmä, että varsinkin vientiteollisuus suorastaan tappelee näistä maistereista. En satu tietämään ketään.

Lue lisää

Tiedän kaksi henkilöä jotka ovat vientiteollisuuden palveluksessa juuri tuollaisella aineyhdistelmällä. Molemmissa tapauksissa kyseessä eksoottinen kieli. Toisaalta kun kummassakin tapauksissa ko. henkilöillä oli vuosia aikaisempaa markkinointikokemusta niin on kyseenalaista mikä merkitys niillä historian opinnoilla oli...

Uskontotieteen ja historian yhdistäminen on persoonallinen valinta, mutta aivan mahdotonta sanoa työllistääkö sellainen yhdistelmä - on se kuitenkin melko suppea alue, kuten sanoit. Jos haluat varmistella tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu selvästi paremmalta. Tuolla uskontotiede ja historia yhdistelmällä suuntautuisit selkeästi tutkijaksi, ja se ei liene kaikkein varmin vaihtoehto, kuten jo sanottu. Mutta eipä tiedä...

Kun suuntautuu määrätietoisesti opettajapuolelle, opiskelee muitakin opetettavia sivuaineita ja tekee sijaisuuksia jo opiskeluaikana niin kyllä saat töitä.

Ps. Opettajan pätevyys ei suinkaan sulje pois tutkijanuraa myöhemmin. Jos olet opettanut muutaman vuoden ja tutkijan hommat vetävät voit tehdä lisurin tai väikkärin siinä missä suoraan opiskelujen jälkeen jatko-opinnot aloittanut. Erona on vain se että opettajan virassa olevalla on jotain mihin palata jos tutkijan tai korkeakouluopettajan ura ei opinnäytteen jälkeen vedäkään...

Humongous kirjoitti:

Kun suuntautuu määrätietoisesti opettajapuolelle, opiskelee muitakin opetettavia sivuaineita ja tekee sijaisuuksia jo opiskeluaikana niin kyllä saat töitä.

Ps. Opettajan pätevyys ei suinkaan sulje pois tutkijanuraa myöhemmin. Jos olet opettanut muutaman vuoden ja tutkijan hommat vetävät voit tehdä lisurin tai väikkärin siinä missä suoraan opiskelujen jälkeen jatko-opinnot aloittanut. Erona on vain se että opettajan virassa olevalla on jotain mihin palata jos tutkijan tai korkeakouluopettajan ura ei opinnäytteen jälkeen vedäkään...

Lue lisää

Olen kuullut ja lukenut, että paras taktiikka humanistipuolella on nimenomaan pedata yhtä uraa. Sellainen varmistelu, että opiskelenpa nyt varmuuden vuoksi vaikka tiedotusoppia, museologiaa, informaatiotiedettä, valtio-oppia, oikeustiedettä ja taidehistoriaa, jos jokin sitten tärppäisi. Haahuilu ei tosiaan kannata, muttei myöskään tälläinen laaja-alaisuus. Työllistymistä edistää paljon se, että ajattelee epävarman pääaineen rinnalle käytännöllisiä sivuaineita, minun tapauksessani esim. kasvatustiedettä. Ei minun mitään kulttuuriantropologiaa kannata lukea, vaikka se kiinnostaisikin. Itseään voi sivistää rajattomasti vapaa-ajalla - ei sitä pakko ole yliopistossa tehdä, jos se huonontaa työllistymismahdollisuuksia. On hyvä mietiskellä sivistävän historian opiskelun ohessa sitä tulevaisuuttakin.

Historian opettajuus ei ehkä ole kutsumusammatti, mutta se on realistinen ja miellyttävä vaihtoehto, kun olen kaikkia vaihtoehtoja puntaroinut. Voisin toki yrittää tutkijaksi (mikä miellyttäisi työnä kovasti), mutta se tuntuu liian huteralta vaihtoehdolta elämän kannalta. En kuitenkaan halua rakentaa elämääni täysin hiekalle, mutta haluan siitä nauttia toki mm. opiskelemalla sitä, mikä kiinnostaa.

Hyvä harrastus on hissa!