Tämä ei ole niille joilla on kaverilauma seisomassa vieressä ja TUNTEVAT ajoittaista yksinäisyyttä. Bestikseni ei ymmärrä minua "gigili gigili gigili"
tai vastaavaa roskaa.
Yksinäisyyden voi nähdä optimistisesti tai velloa kurjuudessaan. Näen pari vaihtoehtoa:
1. Mietit jatkuvasti miten yksin olet ja kärsit ja
hukkaat aikaa.
2. Harrastat/suoritat mitä tahansa mikä
tuottaa iloa ja koet elämää invidualisesti
pelkän tuskastelun sijaan.
Vaihtoehto kaksi mahdollistaa yksinäisyydessäkin elämästä nauttimisen.
Yksinäisyydessä tulee todellinen itse vastaan, kun pääsee irti laumaajattelun kahlitsevuudesta. Jotain positiivistakin on myös siis tässäkin valitettavassa olotilassa.
tai vastaavaa roskaa.
Yksinäisyyden voi nähdä optimistisesti tai velloa kurjuudessaan. Näen pari vaihtoehtoa:
1. Mietit jatkuvasti miten yksin olet ja kärsit ja
hukkaat aikaa.
2. Harrastat/suoritat mitä tahansa mikä
tuottaa iloa ja koet elämää invidualisesti
pelkän tuskastelun sijaan.
Vaihtoehto kaksi mahdollistaa yksinäisyydessäkin elämästä nauttimisen.
Yksinäisyydessä tulee todellinen itse vastaan, kun pääsee irti laumaajattelun kahlitsevuudesta. Jotain positiivistakin on myös siis tässäkin valitettavassa olotilassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä kyllä. Itselläni on juuri tuo tilanne että olen suhteellisen yksin ja kaikki aika kuluu opiskeluun tulevaa työelämä silmällä pitäen. Harmi vain että ei tätäkään kauaa jaksa. Tykkään kyllä äärettömästi treenata eri taitoja ja kehittää itseäni, mutta tasapaino puuttuu. Ei ihminen pysty loputtomin ajattelmaan että "mitä väliä että olen yksin, voihan sitä rauhassa tehdä jotain kehittävää". Kyllä se voi hetkittäin ja lyhyitä aikoja olla ihan toimiva resepti mutta pitkällä aokavlillä se ei riitä mihinkään. Hullukti tulee kun kaikki päivät vaan ykin jotain nysvää.
> Yksinäisyydessä tulee todellinen itse vastaan, kun pääsee irti laumaajattelun kahlitsevuudesta.
Mulla tuo yksinäisyys on melkolailla totaalista. Minimaaliset sukulaissuhteet: vanhemmat ja enot kuolleet, sisaruksilla on oma elämä. Kaveripiiriä ei juuri ole. Tähän vaikutti oleellisesti n. 8 vuotta koettu koulukiusaamisen, joka vei pitkäksi aikaa luottamuksen muihiin ihmisiin ja joka vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista vielä kolmekymppisenä. Että revi siitä... huumoria.
> Harrastat/suoritat mitä tahansa mikä
tuottaa iloa ja koet elämää invidualisesti
pelkän tuskastelun sijaan.
Pelkkää kulissia ei jaksa ylläpitää ikuisesti. Sen verran pinnalliseksi on tämä elämä mennyt, jotta kyllä se aito tutustuminen alkaa kuulua kaukaa haetulta.
Toi kaikki riippuu paljon ihmisen persoonast. Joillekki ihmisille yksinäisyys ei ole edes mikään suuri ongelma, jotkut jopa viihtyvät yksin. Ja jotkut taas.. eivät vaa pysty kuvittelemaan elämä yksin ja kärsii siitä joka päivä. Ja ite satun olemaan sellane :/
Minä olen tuntenut itseni yksinäiseksi nyt noin kolmisen vuotta. Ystäviä ei ole, on vain perhe. Työnteko ja liikunnan harjoittaminen vievät ajatuksia muualle, mutta en väitä etteikö se tietty tunne olisi joka viikko mukana. Etenkin viikonloppuna koen usein tylsiä hetkiä. Usein iltaisin yksinäisyyden tunne on rinnassa ja pohdiskelen sitä ja mitä minulle tapahtuu. Toinen puoli minussa pitää yksinäisyydestä, ei ole mitään "kahleita". Kuulostaa tietenkin vähän mökkihöperöltä, mutta saanpahan surffailla perjantai-iltana netissä aivan vapaasti eikä tarvitse lähteä mihinkään kenenkään kanssa. Ei soi puhelin koko ajan eikä minua kukaan kutsu baareihin joissa on mielestäni tylsää. Mutta toisaalta silti joskus itkettää kun näin sitä tuntee elämän jonkin verran turhaksi ja mitään syytä elämälle ei ole.
...mutta ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin, joka tarvitsee lajitoveria lähelleen. Miten voit esim. lisääntyä jos haluat suoriutua loppuun asti inviduaalisesti?
tuntea pahaa oloa yksinäisyydestä.miksi meidät yksinäiset syötetään lääkkeillä onnelliseksi?yksinäisyydestä johtuva paha olo on täysin luonnollista.ei lääkkeitä yksinäisyyden hoitoon.