Moi!
Nyt kun raskautta on takana jo jonkin aikaa, niin on alkanut miettiä tulevaisuutta. Pelottaako teitä muita, että kuinka rahat riittävät kaikkeen tarpeelliseen ja että kuinka pienenä vauva on pakko laittaa hoitoon, kun on pakko palata töihin??!
Entäs tuntuuko että äippäraha riittäisi? Joko olette saaneet tietoa paljonko saatte äippärahaa/päivä.
Itse saan 25 euroa ja se tuntuu pieneltä se..
Apua!
Nyt kun raskautta on takana jo jonkin aikaa, niin on alkanut miettiä tulevaisuutta. Pelottaako teitä muita, että kuinka rahat riittävät kaikkeen tarpeelliseen ja että kuinka pienenä vauva on pakko laittaa hoitoon, kun on pakko palata töihin??!
Entäs tuntuuko että äippäraha riittäisi? Joko olette saaneet tietoa paljonko saatte äippärahaa/päivä.
Itse saan 25 euroa ja se tuntuu pieneltä se..
Apua!
Vastaukset 9
Vanhimmat
No ei kannate "valittaa",itse saan minimi äippärahan.
Mies töissä.kyllä meillä ainakin tulee rahat riittämään normaaliin elämiseen ja joskus huvittelua.
Itse saan minirahaa ja hyvin on pärjätty. Mies on täysipäiväinen opiskelija ja nostaa opintotukea eikä olla nostettu opintolainaa eikä myöskään saada toimeentulotukea sossusta koska emme nosta opintolainaa.
Meillä tulot on siis 380e (25pv äitiysraha) -muutosverokortin vero 19% = 307,80e + 100e lapsilisä + opintotuki (259e - 10%vero) 233,10e sekä asumistukea 400e. Yhteensä siis 1040,90e- Vuokraan menee 500e ja 540e jää käteen. Siitä maksamme joka toinen kuukausi nettimaksun 55e, joka kolmas kuukausi sähkölaskua 110e ja kuukausittain puhelinlaskut minulla noin 20e ja miehellä noin 25e. Lisäksi käytämme kertakäyttövaippoja joihin menee noin 40e kuussa. Teen itse kotiruuan ja lapselle soseet. Joskus ostamme valmiita hedelmäsoseita ja purkkiruokaa kun menemme esim kyläilemään useammaksi tunniksi tms.
Joten lopputuloksena sanoisin että me pärjäämme vallan mainiosti. Kaikki isommat erät, kuten lapsen vakuutusmaksu (erääntyy kerran vuodessa), lukukausimaksu (niinikään erääntyy kerran vuodessa), vararahasto äkillisiä menoja kuten auton korjausta ja auton vakuutusmaksuja ja veroja varten kaikki me säästetään meidän tuloista. Hyvin on saatu säästöön rahaa ja pärjätty. Ei ole ikinä edes tullut mieleenkään että joutuisimme kituuttaan. Pakastin on täynnä lihaa, kanaa ja leipää, marjoja ja jätskiä yms. Sieltä sitä otetaan, kaupassa käydään välillä kerran viikossa isoilla ostoksilla ja joskus toisinaan tulee käytyä jopa lähes joka päivä... Ruokaan menee vaihtelevasti rahaa, meillä ostetaan aina mikä on kilohinnaltaan halvinta (paitsi sikaa meillä ei syödä) eli perunat pääasiassa 10kg:n tai 15 kg:n säkeissä, riisi itämaisesta kaupasta 10 tai 15kg:n säkeissä, lihat tarjouksesta, marjat ostetaan kesällä isoissa satseissa ja pakastetaan tai poimitaan osa itse ja pakastetaan. Itse leivon kaikki piirakat, kääretortut, leivokset, pullat ja kakut, nekin gluteenittomana. Leipäkone tekee leivät silloin kun ei jaksa kauppaan raahautua, vaikka yleensä hankitaan isoissa satseissa leivätkin pakastimeen. Ruuat tehdään itse jne.
Eipä ole tulltu kertaakaan mieleen että olisi kiire töihin. Ensinnäkin lapsi on pieni vain kerran. Itselläni on opiskelut vielä kesken. Niihinkin palaan vasta parin vuoden päästä, tahdon olla kokopäiväisenä kotiäitinä nyt lapsellemme ja ehkäpä yritämme heti perään toistakin. Ajattelemme että sellainen kahden vuoden ikäero voisi olla hyvä. Kohta siirryn kotihoidontuelle jossa tuloni nousevat hieman. Sillä tuskin on mitään merkitystä koska tulemme nyt hienosti toimeen.
...varmaan itse kutakin, mutta eiköhän sitä pärjää, kun tinkii "turhat menot" minimiin. Ja vielä kun on mahtava tukiverkko (molempien vanhemmat, sukulaiset ja ystävät) ympärillä, tietää, että kyllä sitä tavalla tai toisella pärjää rahallisesti ja materiaalisesti.
Enemmän huolettaa "henkinen pärjääminen", kun ensimmäistä tässä odotetaan eli osaako hoivata lasta oikein ja miten parisuhteen käy vauvan synnyttyä? Se pelottaa enemmänkin kuin rahallisesti pärjääminen...
Rv 24 (23 3)
Ma jaan miehen palkalla elelemaan, mika hirvittaa valilla aika kovasti. Kauhistuttaa rahojen riittavyys ja toisena se, etta on "riippuvainen" toisesta. Taytyy vaan opetella jattamaan kaikki turhuus ja keskittya olennaiseen.
on kyllä aika pieni, mutta usko pois ei Suomen valtio sinua pulaan jätä, kyllä sinä saat muitakin tukia, haet sossusta toimeentulotukea vuokraan ym. Ei ne sua rahatta jätä, kyllä antavat varmasti vaaville rattaisiin ja muihinkin tarvikkeisiin rahaa, ja saathan äitiyspakkauksenkin:)
Itse haen tänään äitiyspakkauksen postista, vähän olen tohkeissani, vaikka olen nähnyt kelan sivuilta millaisia vaatteita siellä on:)))
Itseänikin jännitti tosi kovasti että miten pärjään kun en tiennyt että sen äippärahan voi saada vuoden 2004 verotulojen mukaan, ajattelin että jos se tulee puolenvuoden takaisten tulojen mukaan ni ei hyvin mene (jouduin jäämään pois töistä alkuraskaudella.
Eli mun äippäraha on toista sataa/pv, jolla varmasti pärjää kun miehenikin on työssä, mutta meneehän siitä se vero.
Kaverilla ihan samantapainen tilanne ku siulla, he ottivat kylmästi miehen pois kirjoilta ja isukki laittoi kirjat kaverilleen joka ei ole toimeentulon piirissä, sillä he pärjäävät OIKEIN hyvin nyt (ei ole yksikään laitos ottamassa miehen tuloja huomioon).
Ja teille työssäkävijöille jotka varmasti kritisoitte tätä tekstiä, kun joudutte maksamaan kovasti veroa, niin sanompa teille vaan että niin olen minäkin maksanut/tulen maksamaan, eikä harmita pätkääkään että tuore äiti saa kaikki mahdolliset avustukset, vaikka se meidän veroeuroista meneekin, ei se kuitenkaan niin iso summa ole, ja lapsen hyväksihän se menee.
Elä ota paineita tuosta asiasta, nautiskele nyt vaan raskaudesta ilman paineita, tai sitten voisit vaikka varata ajan sossuun, ihan vain kysyäksesi mahdollisuuksistasi ja vaikka kertoa tuo huolesi siellä, sitten ainakin saat rauhan.
Paaljon onnea tulevalle mamille ja oikein hyvää kesää:)
T: Pallomaha
Nyt alko hävettää ku luin nuo kaikki tekstit ja pakko lisätä, että meillä on aika kovat lainat päällä. Sen takia ei oltaisi pärjätty, jos olisi tullut minimi äippäraha.
Mutta kuten itsekkin varmaan huomasit noiden toisten vastattujen perusteella, että kyllä sitä vain pärjää, vaikka on autot ja kaikki.
Niin siis, kyllä meillä mies on kohtuupalkkaisessa työssä ja ihan oma asunto ja autokin löytyy, joten vaikka kävelisin käsilläni sinne ehdottamaasi sossuun, niin sieltä ei meille mitään annettaisi, enkä edes ole hetkeäkään kuvitellut, että sossuun joutuisin/saisin mennä. Koskaan en ole siellä (joutunut) käymään. Mutta tottahan hirvittää tulevaisuus, kun tulot tippuvat noin rankasti jos lasketaan vaan kylmästi euromäärä/päivä. Jos sinä saat äippärahaa pitkälti toistasataa euroa/päivä, niin olet kyllä ollut todella loistavapalkkaisessa työssä, mikä tietysti on hyvä juttu. Minulla itselläni nyt sattui sellainen tapaus, että vuoden 2004 verotuksen perusteella otetuista tuloista, joista äippärahani lasketaan, jouduin olemaan melko pitkään pois töistä, koska elämäntilanteeni mullistui muutaman todella rankan tapahtuman vuoksi (joita en nyt tähän halua eritellä..) ja viimeisten 6 kk:n tulot ovat pudonneet, sillä heti kun työnantajani kuuli raskaudestani, hän irtisanoi minut (mistä tietenkin taistelin!!) ja suostui sitten perumaan irtisanomisensa, jos teen osa-aikaista työtä. Tulojen perusteella minulla on siis kaikista huonoin mahdollinen aika tulla raskaaksi ja jäädä äippälomalle :)
Muuten kyllä vaavi on tervetullut!!
Mutta että sossuun.. tuskin menen!
Pointtini siis oli tuossa alkuperäisessä kirjoituksessani, että tulevaisuus jännittää myös rahan vuoksi ja harmittaa jos joudun sen vuoksi palaamaan "liian" aikaisin töihin ja viemään pikkuisen liian aikaisin hoitoon. Kun minulle liian aikaisin tarkoittaa heti silloin 10 kk:n ikäisenä kun äippäloma loppuu.
Mitenkäs teillä muilla ns. normaalipalkkalaisilla on suunnitelmat? Tuntuuko että joudutte palaamaan pian taas töihin, vaikka ette sitä välttämättä tahtoisikaan?
Mukavaa kesää ja odotusta kaikille!
-LittleMoney-
ps. muistaako kukaan näin äkkiseltään kuinka paljon oli se kotihoidon tuki/kk, jos jää vielä äippäloman jälkeen kotiin pikkuista hoitamaan??
Heippa. kyllä sitä tulee mietittyä ja kyllä se pelottaakin, kun on nuori, ja juuri muuttamassa yhteen poikaystävän kanssa ekaa kertaa pois kotoa. kyllä sitä tulee mietittyä miten sitä selviää ja varsinkin kun toinen lähtee vielä armeijaan kun vauva on pieni. koko kesä pitää tehdä ahkerasti töitä niin rahaa tulee säästöön. mutta itse olen tottunut kaikki ruoat tekemään itse ym että eiköhän siitä selvitä. :)
vaikka tulen saamaan vaan minimipäivärahan ja miehelläkään ei palkka päätä huimaa. Kyllä sitä pärjää kun elää varojensa mukaan. :) Ja apua saa aina. :) Tsemppiä! Älä huolehdi liikaa!