Kuulutteko niihin, jotka tunnette aina hieman epämiellyttävää painetta kun on joku juhlapyhä tulossa? Mielestäni ihmisillä on aina hirvittäviä odotuksen ja onnistumisen paineita. On ihan pakko keksiä jotain IHANAA, kun tuntuu, että "jos ei tapahdu mitään, niin mä KUOLEN...!"
Juhannuksenakin on PAKKO olla kaunista ja lämmintä kun PITÄÄ olla ULKONA, mielummin veden äärellä ja PITÄÄ KÄYDÄ SAUNASSA ja PITÄÄ GRILLATA MAKKARAA ja juoda OLUTTA...
Onko kellään täällä jotain IHAN OMIA, ei tyypillisiä juhannusperinteitä, jotka merkitsevät teille paljon ja joita voi harrastaa esim. jossain, jossa ei ole mökkiä, saunaa, rantaa tai grilliä.....??? ;o)
Olisi kiva kuulla!
Juhannuksenakin on PAKKO olla kaunista ja lämmintä kun PITÄÄ olla ULKONA, mielummin veden äärellä ja PITÄÄ KÄYDÄ SAUNASSA ja PITÄÄ GRILLATA MAKKARAA ja juoda OLUTTA...
Onko kellään täällä jotain IHAN OMIA, ei tyypillisiä juhannusperinteitä, jotka merkitsevät teille paljon ja joita voi harrastaa esim. jossain, jossa ei ole mökkiä, saunaa, rantaa tai grilliä.....??? ;o)
Olisi kiva kuulla!
Vastaukset 12
Vanhimmat
... maalannut monta taulua. Kun on yksin, voi levittää maalit ja materiaalit, eikä tarvitse olla yhtään vieraskorea.
Hyttyset, puusee, grillinoki ja rasva eivät houkuttele. Kylmä järven vesi ei houkuttele. Veden kanto saunaan ei houkuttele. Ei moottoriveneen melu ja katkut. Ei liioin juopottelu tai mikään hilluminen.
Niin, yhtään mitään perinteistä en kaipaa.
Kun en ole ainoa, tai emme ole ainoita. Ennen muinoin oli kuten alotuksessa sanotaan pakko tehdä sitä sun tätä. Kunnes kerran päätettiin pitää vastakohta Juhannus. Nyt se sitten on jatkunut jo montavuotta. Ei sitten tee yhtään mieli juhlia olemattomia juhlija. Me juhlimme sitten kun ei ole juhannus.
Vain amatöörit juhlivat vappuna ja juhannuksena.Juhlat ovat pakanallista alkuperää, onttoja sisällöltään. Elokuussa on parempi liikkua vesilläkin, kun vesi on läpimämpää ja voi jo nukkuakin, kun yöllä ei ole luonnottoman valoisaa. Juhannuksena kaikki örveltävät rannoilla päissään satoi tai paistoi ja karkottavat pahoja henkiä kokkotulilla syöden epäterveellistä ruokaa istuttuaan ensin tuntikausia kuumassa autossa kiukuttelevien kakaroiden ja vastahakoisten teinien kanssa ruuhkaisella maantiellä.Hukkumiskuolemia aiheutuu ja rattijuopumuksia sekä pahoinpitelyitä puhumattakaan ei-toivotuista raskauksista ja sukupuolitaudeista.
Onhan Juhannus keskikesän juhla,meillä on perinteistä vain koivujen laitto mökillä rappusten viereen,yksi kummallekkin puolelle.
Ne antavat sen tunnelman minkä pitääkin, muuta sitten ei juhlitakkaan,ei mitään vesien äärellä olemista eikä muutakaan juhlaa, häihin kutsut tulevat ja niissä juhlitaan,mutta en mene niihinkään juhliin.Lahjakortin lähetän ja se piisaa.Kun juhannus on mennyt,niin kohta on kesäkin ohi.Ehkä ne juhlimiset ovatkin nuorten juhlia, kukin taaplaa tyylillään.
..mitäs me mummot. Vaikkemme mekään olla Juhannusta juhlittu mitenkään kovaäänisesti. Nuorena sai tarpeekseen. Ei sitä enään jaksa.
Yleensä kutsutaan, mutta jos ei, niin en koe jääneeni mitään paitsi. En minä jaksa valvoa kovin myöhään. Enkä minä nyt juhannuksen takia näe mitään syytä juoda päätänikään täyteen.
Yleensäkin kaikissa juhlissa on loppujen lopuksi mukavampi tunnelma, kun ollaan selvin päin.
Kokko poltetaan. Katsotaan miten kokko on rakennettu, palaako se vai ei. Joskus se ei pala, jos se on rakennettu huonosti.
Mieleeni on jäänyt yksi juhannusjuhla kauan sitten. Oli suuri kokko, jota oli rakennettu viikkokaupalla. Oli paljon yleisöä kokon ympärillä. Sitten se sytytettiin. Se oli ehtinyt palaa n. 20 minuuttia, kun kokosta ryntäsi ulos hätääntynyt rotta. Se viis veisasi sankasta yleisömuurista, vaan juoksi henkensä kaupalla ihmisten jalkojen välistä tiehensä.
Se herätti aikamoista hilpeyttä. Vaikkei kukaan erityisemmin rakasta rottia, niin oli huojentavaa, että se selvisi hengissä palavasta kokosta, eikä se pakovaiheessa pelännyt yhtään mitään eikä ketään paitsi tulta ja kuumuutta. Vauhtia sillä ainakin riitti!
Sain taas kerran mielikuvitukseni liikkeelle kun kerroit rottatapauksen. Oli se hyvä että pelastui. Luojanluomia me olemme kaikki ja samallainen oikeus elämään, vaikka oltaisiin toisillemme vaarallisia.
Lähden juhliin jos kutsutaan - mutta eihän tuo muuten ole kuin tervetullut, vähän pitempi viikonloppu.
"Melkein" perinteinen juhannus meillä: Poltetaan se alkukesän aikana kerätty roskakasa pois - kokkoa pelkän kokon vuoksi ei rakenneta. Grillikin on, naapuriperheen kanssa useimmat lähivuodet istuskeltu sitten siinä ilta. Ei mökkiä ei saunaa eikä muuta sellaista, keskellä peltoa melkein vaan vietetään hetki aikaa (ja omat eväät tietysti mukana). Tosin juhlapyhät ovat täällä meille vain yksi päivä muiden joukossa...ei edes vapaapäivä. Ehkä meillä on kompromissi mieheni muistoissa olleista mökkijuhannuksista (joita se kait kaipaa, kun on kaupungista lähtöisin) ja minä kait en viettäisi sitä juhannusta mitenkään, kun en edes ymmärrä sitä kesämökkikulttuuria - kuulostaa "naisen painajaiselta". Lapsista kokko on kiva...
(Eihän se juhannus nyt enää samaa voi olla mitä nuorena, kun lähdettiin porukalla rannoille pitämään hauskaa ja viettämään aikaa - voisi kyllä olla hauskempi tapa se...mitä ihmettä mä ajattelen?)
En suunnittele mitään juhannukseksi, annan tuulen viedä. Asun pk-seudulla ja tänä juhannuspäivänä aion mennä Kauppatorille katsomaan autiutta ja kävellä muutenkin pitkin tyhjää kaupunkia, yksin.
En tiedä sitten, mistä johtuu, mutta en ole edes nuorena kokenut, että minun pitää tehdä jotakin, jos en halua. Ei minua yhtään haittaa, vaikka koko muu maailma viettäisi juhannusta. Juhannukseen liittyy kaikki se, mistä minä en pidä: viina, makkara, sauna, uiminen, hyttyset, värjöttely... Mutta minä en nyt juuri pidäkään mistään. Erityisesti inhoan kaikenlaista pönöttämistä. Sitä, kun ollaan tärkeitä, eikä osata tai uskalleta olla kokonaisina läsnä. (Tämä loppu ei liity mitenkään aiheeseen, kunhan puhisen.)
kesä ja kaikki?
*ja saamarin aurinkoihottuma, ripsraps*