Hei.
Elämä ei aina suju niinkuin on suunnitellut. Tämän sain itse kokea kun elämäntilanteeni pakotti minut luopumaan koirastani, ainakin toistaiseksi.Koirani jäi ystävälleni, jonka kanssa asuin ja tiedän sen olevan hyvissä käsissä. Hänellä on enemmän aikaa koiralleni.Silti ikävä ja syyllisyys painaa minua kovasti.
Koirani on vasta kahdeksan kuukauden ikäinen seisoja. Olen itse kouluttanut sen suurimmaksi osin ja ollut luullakseni myös lauman johtaja, enemmän kuin ystäväni. Välit koiraani oli hyvät. Kysynkin nyt teiltä, kuinka nopeasti koirani unohtaa minut? Vai unohtaako se? Miten se tulee käyttäytymään kun tapaamme jälleen? Tuleeko suuria valtataisteluja, voiko se enää hyväksyä minut? En tiedä kauanko tätä ero kestää, kuukausista jopa puoleen vuoteen, varmaa on vain että tulemme vielä olemaan yhdessä. Koira on kuulema käyttäytynyt normaalisti, ei siis mitään ikävän merkkejä, syömättömyyttä tms. olehavaittu. Se onkin luonteeltaan hyvin sosiaalinen, rakastaa jokaista ihmistä. Mutta miten tämän jälkeen..
Kertokaa..
Elämä ei aina suju niinkuin on suunnitellut. Tämän sain itse kokea kun elämäntilanteeni pakotti minut luopumaan koirastani, ainakin toistaiseksi.Koirani jäi ystävälleni, jonka kanssa asuin ja tiedän sen olevan hyvissä käsissä. Hänellä on enemmän aikaa koiralleni.Silti ikävä ja syyllisyys painaa minua kovasti.
Koirani on vasta kahdeksan kuukauden ikäinen seisoja. Olen itse kouluttanut sen suurimmaksi osin ja ollut luullakseni myös lauman johtaja, enemmän kuin ystäväni. Välit koiraani oli hyvät. Kysynkin nyt teiltä, kuinka nopeasti koirani unohtaa minut? Vai unohtaako se? Miten se tulee käyttäytymään kun tapaamme jälleen? Tuleeko suuria valtataisteluja, voiko se enää hyväksyä minut? En tiedä kauanko tätä ero kestää, kuukausista jopa puoleen vuoteen, varmaa on vain että tulemme vielä olemaan yhdessä. Koira on kuulema käyttäytynyt normaalisti, ei siis mitään ikävän merkkejä, syömättömyyttä tms. olehavaittu. Se onkin luonteeltaan hyvin sosiaalinen, rakastaa jokaista ihmistä. Mutta miten tämän jälkeen..
Kertokaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse ostin oman koirani entiseltä työkaveriltani n. 9 kk ikäisenä ja vaikka tapasin työkaveria todella harvoin, niin koirani vuosienkin päästä päästä päästi tunteensa valloilleen törmätessämme sattumalta entiseen omistajaansa - liikuttavia tapauksia :) Ikävää se ei kuitenkaan koskaan osoittanut, vaan kotiutui kyllä oikein nopeasti. Vanhemmalla koiralla voisi jo olla jopa vaikeuksia sopeutua uuteen kotiin. Myös tässä tapauksessa koira oli todella sosiaalinen ja tuli toimeen kaikkien kanssa. Harmi vain, että syöpä vei tämän rakkaani vain hieman yli kahdeksan vuoden iässä :(
en usko,että koirasi noin vain unohtaa sinut!koirat kyllä yleensä muistavat ihmiset aika hyvin!! =)
Unohtaa vähän ajan kuluttua, mutta muistaa sinut taas nähdessään.
itse olin kolme kuukautta vaihdossa ulkomailla ja koira oli vanhempieni hoidossa.en siis nähnyt koiraa kertaakaan tuon kolmen kuukauden aikana. sen jälkeen välini koiran kanssa olivat entistä läheisemmät. nyt kyseinen koira asuu vanhempieni luona ja nään sitä joululomalla ja kesän ajan. aina kun yhteen palataan niin välit on samanlaiset kuin ennenkin :)