Kirjoitan ensi keväänä ylioppilaaksi. Olen viime aikoina ryhtynyt ajatteleen vakavissani, että jos hakisin opiskelemaan kauppakorkeakouluun.
Voisiko joku kertoa, että onko kouluun aivan mahdotonta päästä sisään, ellei ole todella hyvät koulutodistukset?
Onko opiskele kauppakorkeakoulussa todella raskasta ja vaativaa, niinkuin usein kerrotaan?
Kertokaa faktoja ekonomiksi opiskelusta...
Kiitos... =)
Voisiko joku kertoa, että onko kouluun aivan mahdotonta päästä sisään, ellei ole todella hyvät koulutodistukset?
Onko opiskele kauppakorkeakoulussa todella raskasta ja vaativaa, niinkuin usein kerrotaan?
Kertokaa faktoja ekonomiksi opiskelusta...
Kiitos... =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
- todistuksella sinänsä ei ole mitään väliä. Sisään pääsee kahta väylää: joko pelkkien pääsykoepisteiden perusteella tai pääsykoe- ja todistuspisteiden yhteismäärän perusteella. Hyvät paperit helpottavat, mutta ne eivät pilaa mahdollisuuksia. Edellyttävätpä vain että pääsykokeesta on saatava hyvät tulokset.
- Eipä ole erityisen vaikeaa. Tietysti riippuu omasta lahjakkuudesta. Esimerkiksi tutkintoon kuuluu varsin paljon kieliä. Jos on aivan toivoton kielissä niin vaikeuksia on luvassa. Opiskelun vaikeuteen voi vaikuttaa paljon itse; tosi guruksi haluavalla kyllä riittää tekemistä. Mutta niinhän se on kaikkialla.
Tärkeintähän on että jos tuonne haluaa niin alaa voi ja kannattaa alkaa opikella vaikka reilusti etukäteen ihan niitä pääsykokeita ajatellen. Merkittävä osa niistä asioista kun ei muutu yhtikäs mihinkään. Kirjastosta voi hakea sen rahoituksen kirjan (ja aiempien vuosien rahoitusten kirjat, ne on hyvin saatavilla - ja samat asiat löytyy kyllä muistakin kirjoista, mitä enemmän lukee niin sitä paremmin ymmärtää), kansantalouden kirja(t) kannattaa ehdottomasti lukea, se on ehkä vaikein lukiotietojen perusteella. Samoin muut vanhat kirjat voi hommata (organisaatiokäyttäytyminen, markkinointi, matematiikka). Noita lukemalla saa jotain kuvaa että mitä tulevaisuudessa on luvassa, ja ennen kaikkea ne opettavat niitä perustietoja mitä pääsykokeissa tarvitaan. Osa kysymyksistä kun on pelkkiä knoppeja (yhdistä joku teoria tiettyyn kehittäjään), mutta mukana myös kysymyksiä esim. jostain ilmiöstä, ja niihin oppii vastaamaan opettelemalla ne asiat, ei kirjat. Tämä pätee etenkin kansantaloustieteeseen. Kalliit valmennuskurssit eivät ole läheskään niin tärkeitä kuin se että haet lähimmästä kirjastosta jotain hiukan muuta luettavaa kuin Dan Brownin uusimmat. Ja jos alkaa tuntua siltä että ihan paska juttu, ehdit reilusti kehitellä kasaan suunnitelma B:n.
Kauppakorkea on varmasti hyvä vaihtoehto, jos jaksaa tahkoa niiden viiden kirjan parissa yo-kokeiden jälkeisen kevään ja alkukesän. Tietysti jos lahjoja on laajemmalti (hyvä yo-todistus ---> hyvät alkupisteet paperivalintaan) ja matematiikka ja fysiikka kulkee, niin kannattaa myös harkita TTK:n tai TTY:n tutaa. Tällöin ei mene matemaattinen "lahjakkuus" hukkaan. Mitään KTM vs. tuta-DI tappelua tähän ei varmasti kukaan halua, joten jätetään asia aloittajan mietintämyzzyyn. Tuta-Di:n koulutukselle löytyy omat painavat perustelut tietyissä tapauksissa, kuten myös tietysti vastaavasti KTM-tutkinnollekkin.
Tietysti jos tuo tekniikka ei kiinnosta yhtään, niin kauppakorkeaan sitten vain. Kauppakorkeaan sisäänpääsy ei ole varmasti mikään ongelma, jos motivaatiota ja ahkeruutta riittää. Kirjojen asioiden ymmärtäminen ja sisäistäminen vievät paljon aikaa, ulkoaopetteluakin joutunee varmasti harrastamaan, mutta se pelkkä "haukionkala"- menetellä ei riitä. Tietysti jos rahallisesti olet valmis satsaamaan, niin pitkä valmennuskurssi ei ainakaan ole haitaksi kauppakorkeaan pyrittäessä.
Harmi vain kun eivät vielä kauppakorkeaan (eikä pahemmin muuallekkaan)ole alkaneet hyödyntämään tuota ainereaalia esim. antamalla vaikka yhteiskuntaopin ainereaalissa valtakunnallisesti parhaille menestyneille suoran opinto-oikeuden. Kauhea hypetysthän tuon puolesta taannoin oli, mutta asiaan ei taida olla vielä tulossa parannusta.
Mutta lukiolaisten "Viksu" tiedekilpaluissa menestyneille on mahdollista avata ne ovet. Ja nain on tehtykin.
Mielestani tama on huomattavasti parempi tapa, koska yhteiskuntaoppi kuitenkin sidottu (yo-kokeessa siis) tiukasti historiaan ja se on hieman vaara nakokulma.
Automaatio yo-kokeen perusteella ei olisi mielestani toimiva tapa.
Pointtisi Tuta- asiasta oli kylla rautaa. Viiden kirjan lukeminen on kova urakka.
1) Ei ole mahdotonta. Sinne otetaan iso osa PELKÄSTÄÄN pääsykokeen perusteella. Eli jos luet hyvin, pääset olivat paperit mitä tahansa.
2) Ei ole todella vaativaa ja raskasta. Toki yliopistotason opinnot aina jotain vaativat, mutta eivät mitään ylivoimaisuuksia ole. Etenkään kauppiksessa.
Oikeustieteellisestä ja teknillisistä yliopistoista (esim. TKK otaniemessä ja Oik.tied.tiedekunta Helsingin yliopistossa) valmistutaan hitaammin, eli kauppiksesta on helpompi valmistua kuin sieltä. Tunnettu tosiaasia on myös se, että kauppatieteilijöille kertyy opintoviikkoja varsin paljon etenkin parin ensimmäisen vuoden aikana.
Suosittelen lämpimästi. Ellei itseäni olisi alkanut todella kiinnostamaan tutkijan ura toisella alalla, olisin jo valmis ekonomi.
"Oikeustieteellisestä ja teknillisistä yliopistoista (esim. TKK otaniemessä ja Oik.tied.tiedekunta Helsingin yliopistossa) valmistutaan hitaammin, eli kauppiksesta on helpompi valmistua kuin sieltä."
- kriittisenä tutkijana tiedät varsin hyvin, ettei tuonkaltaisia johtopäätöksiä voi tehdä. Näin ainakin toivon.
Juu, olet osittain oikeassa.
Näillä keskustelupalstoilla annetuilla peruslähtöasetelmilla ja muilla tiedoilla ei ylipäätään voi mitään kovin varmaa sanoa. Siksipä yritän yksinkertaistaa.
Alkuperäisen kirjoittajan mainitsema "helppous" on varsin subjektiivinen käsite.
Minä ymmärrän helppoutena sen, että valtaosa opiskelijosita valmistuu kohtuullisessa ajassa ilman suuria ongelmia. Siihen perustui "johtopäätös". Ja se on mielestäni aivan relevantti.
Mitä helppous sinun mielestäsi on?