..josta todella pidän. Loukkasin todella. Tilanteeme riistäytyi käsistä ja tein hänelle selväksi että hänelle olen kuollut. Että kaikki tunteeni ovat kuolleet ym. En tarkoittanut näitä sanojani, mutta sanottu mikä sanottu. Kadun koko sydämestäni enkä tiedä miten saisin tämän tilanteen ennalleen, olimme kuitenkin ihastuneita toisiimme. Kaipaan häntä koko ajan, olen surullinen. En olisi tahtonut tätä, mutta nyt en tiedä miten enää toimia. Välitän hänestä todella, ja olen tilanteesta todella lukossa. Mikään ei tunnu miltään, en tiedä mitä enää teksin. Onko kenelläkään ollut pahoja, inhottavia tilanteita kuten tämä? Ja miten olette niistä selvinneet? Tämä on todella kuluttavaa. Ja kyllähän minun aikuisena ihmisenä pitäisi tietää jo ettei tälläinen käytös ole oikeutettua. Olen niin pahoillani. Olen myös yrittänyt pyytää anteeksi, mutta hän lyö luurin korvaan. En tahdo menettää häntä, hänen kanssaan olen ollut aidosti onnellinen.
Miten tässä oikein kannattaisi toimia olematta mikään riippakivi tai ahdistaja? Tahdon sydämestäni asian korjautuvan.
Kiitos.
Miten tässä oikein kannattaisi toimia olematta mikään riippakivi tai ahdistaja? Tahdon sydämestäni asian korjautuvan.
Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jotka sanotaan vihassa, loukkaavat pahiten. Viha kannattaakin purkaa johonkin muuhun kuin kumppaniin, joku agressiivinen liikuntalaji olisi hyvä. Kannattaa laskea kymmeneen tai miettiä yön yli ennen kuin toiselle sanoo jostakin asiasta. Suosittelen parisuhdekirjallisuutta ja myötäelämisen taitoja.
niinkin, että pahempaa kuin väittää, että ei välitä toisesta olisi sanoa, että rakastaa toista, vaikka tämä olisikin pilaa. En halua puolustella tekoasi, mutta tehty mikä tehty. Joskus me jostain syystä loukkaamme eniten niitä, joita rakastamme. Kenties, koska heillä on kaikista suurin valta meidän elämäämme ja se voi olla todella pelottavaa. Ja tuntuu, että nykyaikana tuo läheisyyden pelko on saamasta meistä yliotetta, olemme kai niin tottuneet olemaan itsenäisiä ja pärjäämään yksin.
Oletko ajatellut kirjoittaa kirjettä tms. hänelle? Sillä ainakin tavoittaisi toisen? Selittäisit tekoasi enemmän. Toisaalta jos itse olisin toisena osapuolena, tarvitsisin paljon aikaa ja luottamusta sekä hyviä kokemuksia sinun puoleltasi. Mutta ehkä liiaallinen imelyys ja sanahelinä kannattaisi jättää pois? Ainakin itseäni ne vähän pelottaisivat..
Itse voin samaistua sinuun, koska minulla on elämästä paljon huonoja kokemuksia ja kun olen onnellinen niin pelkään niin kamalasti, että onni katoaa ja niinpä hävitän itse oman onneni, ettei muut kerkeä tekemään sitä. Typerää, mutta kai siinä on kyse jostain oman elämän kontrollista.
Onko viestisi muuten miehelle vai naiselle?
Auttaisko, jos lähettäisit muutaman ruusun ja kirjoittaisit anteeksi pyyntö kirjeen?