Olin siellä jossain syvällä,
syvällä pohjasi sopukoissa,
sopukoissa pehmeissä vesissä,
vesissä tuuli vastasi tuuleen,
tuulen väreet kehoomme,
kehoomme joka värisi samaa värinää,
värinää yhtäaikaista,
aikaista oli jo muutenkin,
muuten teimme sitä näköjään koko yön.
syvällä pohjasi sopukoissa,
sopukoissa pehmeissä vesissä,
vesissä tuuli vastasi tuuleen,
tuulen väreet kehoomme,
kehoomme joka värisi samaa värinää,
värinää yhtäaikaista,
aikaista oli jo muutenkin,
muuten teimme sitä näköjään koko yön.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Tuuli sydämeen
osui,
oli voima suuri -
ihmeellinen.
Hyvää yötä.
Väreet sydänten,
alla,
tuulten,
lämpimien,
sydänten,
yön,
lämpöisten.
Soi yhtäaikaa
väreet sydänten,
oli yö se
ihmeellinen,
virtaa tummaa,
virtaa kirkasta..
lämpöä sieluihin
tulvivaa.
Yhtäaikaa,
tuulet soivat puissa,
puun mahlat yhtyvät toisiinsa,
lehdet värisevät,
toistensa kosketuksista,
kosketus henkii lämpöä.
Valvoen käy
iltatähti ylle
kahden puun,
yötuulessa huojuvien.
Juurilleen sidotut,
toisiinsa kaivatut.
Hiljaa helisevät lehtensä
puissa.
Aamun noustessa,
aamuntähti,
herättää kaksi,
toisiinsa kasvanutta,
juuriinsa sidottua,
uuteen päivään,
joka on heille,
aina yhteinen.
Alla Aamuntähden.
Yhteen kietoutuen,
kuiskaa kaksi vartta,
tuulten myrskyjen tulla.
On heillä salaisuus
yhteinen, värisee
sielunsa toisilleen
rakkautta - ikuisuutta.
Ikuisuutta,
alla kauniin taivaan,
toistensa liki,
toistensa lämpöä aistien,
aistien - rakkautta,
rakkautta,
alla,
lämpöisen taivaan.
Ikuisuus On.
Se on rakkaudella
sinetöity alla
kirkkaan tähtitaivaan,
alla iltatähden ja
sen aamunkoin.
Huokaa puut,
on unelmansa vehreys
heidän omansa.
Aina.
Vehreys alla,
sinetöidyn taivaan,
ikuisuus,
on jossain niin,
kaukana,
että se on,
rakkaudella täytetty,
koska kuitenkin,
se on niin lähellä,
se on hetki joka on tässä lämpöisenä.
Ja rakkaus viipyy
heidän välillään,
hiljaa hyväillen,
tuulessa keinuen,
myrskynä
joskus
vieraillen,
ja taas välilleen
tyyntyen. Kuiskaten.
Luonasi olen.
Kaikkein rakkain.
Koska haluan niin.
Tyyni meri,
myrskyää,
väliajoin,
lainehtii yli äyräittein,
kauhoo,
kovalla otteella,
rakkainta rakastaen,
yli kaiken.
Yöhön tuudittautuen,
nuo puut rannalla
meren ja tummenevan
yön, ulapan,
toisilleen
tuen suovat..
tuulen suojan,
tuulen kuiskauksen
kuulla.
"Hyvää yötä."
Kuulevat yön,
kuiskaukset,
nuo puut,
jotka vuosien,
jälkeen näkevät,
ulapat lähtevät,
laivat jotka,
tuulten voimassa,
yhtyvät samaan tuuleen,
meren.....?
"Hyvää yötä."
Puu huokaa,
meren ulapalle
tähyilee.
Pilviä
seurailee.
Tuulee ja
lehdet värisee.
Sinä siinä,
kuitenkin.
Olet.
Olethan.
Aaltojen äänet,
ulapalla.
Ääniä rakkauden,
hyökynä tulevat,
pärskeinä lämpöisinä,
tuulina värisevinä,
vasten kasvojamme,
yhteisinä aaltoina,
sävelinä.
Meren äärellä
tuulta on monta,
mysrky tyyneksi
muuttuu ja
takaisin
yltyy taas.
Juuret syvällä
maassa, Sinä
vierelläni,
pärskeet tyrskyjen
kasvoillamme,
suolana ihollamme.
Tule musertava
voima, jos uskallat.
Jos uskallat,
sillä me olemme,
kuin muuri,
sateenkaaren alla,
aarteena toisillemme,
turvana rikkaudessa,
sillä me olemme,
kultaakin kalliimpaa,
toisillemme,
sitä me olemme.
Taas Pimeys laskeutuu,
ylle meren ja maan,
nuo yksinäiset,
yhdessä vahvat,
vanhat puut,
voima rakkauden
heitä kannattaa.
Ei murra myrsky,
ei pahan juonet,
kun heillä toisensa
sydämet suojanaan.
Voiman lujuus,
meren aaltojen yllä,
purjeiden hyöky,
aaltojen henki,
kutsuu meitä,
myrskyn voittaneita,
ja kuitenkin,
sydän sykkii,
meillä samaa,
samaa aikaa.
He lähtevät,
myrskyyn, yöhön
tummaan,
purjeet aukaisten,
voima aaltojen,
lyö yli veneen
laitojen, vaan
kuu tummanpunainen
läpi mustien
pilvien,
kulkuaan yli
maininkien ohjaa.
Ohjaa läpi,
karikot väistää,
laiva tuo,
purjeet nostaa,
kiitää,
mutta,
ei kiirehdi,
laiva tuo,
sillä,
tuulet nuo,
ovat rakkauden,
purjeet,
puhaltavat,
samaan suuntaan.
Jo Aamuun
ja auringonkajoon
saapui pursi tuo,
sydämensä lujina,
läpi myrskyn
purjehtien,
karikot väistellen,
aallokosta
toiseen läpi
tumman yön,
he saapuivat
---
voimalla rakkauden.
Rantaan saapui pursi,
saareen hiekka,
jaloissa,
tuntui?
autiosaari,
tuntui lämpimältä,
kosketti monella tavalla,
saarella rakkaan kanssa,
kahdestaan,
ei muita.
Saareen paratiisin,
rantautuivat,
nuo kaksi,
meren yöllisen
kulkijaa tuntematonta.
Koskematon hiekka
alla jalkojen.
Meri uusi, sydän sama.
Paratiisin lämpö,
meren tuoksu,
hiekka lämmittää,
jalkoja,
ei polta,
kaksi sydäntä,
lyövät samaa,
säveltä,
tanssivat samaa,
tahtia,
paratiisin hiekalla.
Kevyt lämmin
tuuli(brise)puhaltelee
pitkin rantapoukamia,
kuopsahtaa mihin se tahtoo,
ja nousee jälleen,
suolaisen meren hento
tuoksu, meren heinä,
kalat kirkkaassa
vedessä -
keihästetään muutama.
Kerätään risut ja
sytytetään nuotio.
Illaksi evästä,
tähtien tarkkailuun
heijastinaineita pimeässä.
Meren tuoksu,
aavan jälkeen,
laineet meressä,
kirjoittavat,
?,
laineet,
myrskyävät,
nimiä,
rakkauden.
Laineet meren
tuovat rakkaani
nimen yhä uudestaan,
silmiini, korviini,
hiuksiini, suuhuni,
sydämeeni, sieluuni,
välillä kuiskaten,
ja pian myrskyisästi,
pauhaten. Voimakkaana.
Ja sitten lempeänä.
Tyyntyy. Hetkeksi.
Ei anna se rauhaa,
meri sydämeeni.
Meren kuiskaus,
laineet puhuvat,
rakkaani nimeä,
aaltoilevat kauniisti,
katsovat ulapalle,
ja aaltoilevat,
samaa reittiä,
rakkaani kanssa,
kuiskaus meren,
on rakkauden ääniä,
korville.
Hyvää yötä
maailma,
hyvää yötä
meri,
hyvää yötä,
rakkaani.
Hyvää yötä.
Hyvää yötä
kuiskaukset
ja huudot.
Hyvää yötä äänet
ja tuoksut.
Hyvää yötä
värit ja
sumuiset aamut.
Hyvää yötä,
linnut ja
neliapilat.
Maailma ja
meri.
Kun yön lämpöinen syke,
vaihtuu aamuun,
aamun uuden nousu,
pieni hento sade kastelee,
lämmittää meren aaltoja,
aallot,
keinuttavat yön kulkijoita,
herättävät lämpimästi syleillen,
hiekka rannalla odottaa,
lämpimästi syleilee,
jalkoja,
laiva rantaan saapuu.
Aamun tullessa,
laiva rantaan saapuu.
On haaksirikkoisia rakkauden,
laiva tulvillaan unien.
Rantaan rakkauden saapuen,
heidät unestaan herättäen.
Nuo kaksi kulkijaa,
elämässään etsijää,
ottavat purtensa,
jättävät saarensa.
Jatkavat matkaa.
Matkan kulku,
meren aalloilla,
jatkaa kulkua,
pursi johdattaa uutta,
tietä,
kohti uusia saaria,
uusia rantoja,
autioita,
lämpimän hiekkaisia,
tuulen suojia,
yllä tähdet,
alhaalla uuden maan.
Ja pursi matkaansa
jatkaa, kulkijat,
nuo kaksi mukanaan,
aallokot käyvät,
yli purren, nyt hennon,
myrsky nousee idästä,
valo unohtuu,
pimenee aurinko,
mustat kurjet
kiitää ohitse,
tähti taivaalle nousee.
Myrskyn jälkeen,
jälleen uusi huomen,
saa siipensä,
ottaa pursi siipensä,
alleen,
kiitää,
tyyntä meren silkki,
pintaa,
silkin pinnasta,
heijastuu taivaan kannel,
kirkas ja kuulas.
Meri tyyni on,
vaan pohjassa sen,
syvät virrat purtta
eteenpäin keinuttaa.
On arvaamaton,
pohja syvän sinisen meren.
Milloin myrskyksi yltyy,
milloin tyveneksi jälleen käy.
Purrella nuo kaksi,
armoilla meren ja sydänten myrskyjen.
Eteenpäin kiitää, nyt,
pursi tuo, vaan miten on
huominen?
Huominen kuljettaa,
sinisellä merellä,
kahta kulkijaa,
sydänten haltijaa,
eteenpäin vie,
pursi tuo,
monia nähnyt,
uppoamaton pursi,
sydänten kuljettaja,
merien tyynnyttäjä.
Meri kuljettaa,
meri kantaa,
silloinkin kun
myrsky heidät kohtaa.
Karikkoja täynnä,
syvyydet meren.
Vain, jos sydämensä
vahvoina yhdessä
uhmia vastaan lyövät,
he tulevat meren
rannalle toisen puolen.
Ja toisella puolen,
on saari autio,
kunnes kaksi kulkijaa,
rantautuu maihin,
maihin saaren,
jonka lämpö,
tervehtii kulkijoita,
hymyilee,
ja sanoo,
tämä saari on,
teidän paratiisi.
Kirkkaaseen siniseen
veteen,
lahden pyöreään
poukamaan,
he purtensa ohjaavat,
hiekka aaltoina varpaidensa
välissä,
ottaa vastaan uuteen
syliinsä nuo kaksi
merenkulkijaansa.
Pursi poukamaan,
jalat uudelle maaperälle.
Aurinkotuuli..
lempeä tuuli.
Lempeä tuuli vilvoittaa,
puhaltaa lämpimästi,
kasvoille,
aurinko taustalla,
kirkkaana,
tekee kuvioita mereen,
kuviot aaltojen kanssa,
tanssivat ympärillä saaren,
kaksi kulkijaa,
meren vierellä,
aaltojen rajassa,
katsovat merelle päin.