huostaanotoista, pitkästä aikaa.
Siinä kirjoittaja nosti esiin pari asiaa:
a) Miten yhdessä maailman rikkaimmista maista voi lasten tilanne olla tällainen kuin meillä on?
b) Miksi ministerit, puolueiden johtajat, kaupunginvaltuutetut eivät ota kantaa tilanteeseen?
Lastensuojelun ongelmat tuntuvat kiinnostavan vain järjestöjä ja yksityisiä kansalaisia. Todellisille vaikuttajille asiat eivät tunnu olevan edes kommentoinnin arvoisia.
-------------
Itse jatkan vielä edelliseen:
Koska päättäjät säätävät lait ja suuntaavat verorahojen käytön, ovat he vastuussa myös siitä, että rahat tulevat kansalaisten hyödyksi. Mutta mitenkäs nyt on tapahtunut?
Kansakunnan tulevaisuuden toivot, lapset ja nuoriso, on jätetty päättäjien taholta monessa asiassa heitteille:
-päiväkodeissa on henkilökuntaa liian vähän hoitaja/lapsi
-tarhojen ja koulujen materiaalikustannukset on vedetty vuosi vuodelta yhä alemmaksi, määrärahoja on nostettava
-erityisavustajia tarhoihin ja kouluihin lisää sekä luokkiin että välituntivalvojiksi
-koululuokat ovat liian suuria, niitä on pienennettävä
-luokanopettajien ja erityisopettajien, terveydenhoitajien ja koulupsykologien virkoja on lisättävä
-erityisluokkia, esim. ylivilkkaus- ja oppimishäiriöstä kärsiville lapsille joka kuntaan
-erityisluokkien opettajia koulutettava lisää
-psykiatrisessa hoidossa on hoitotakuun toimittava
-hoitopaikkoja ja kuntoutusta lisää sekä psykiatrisesti että neurologiselta pohjalta oireileville lapsille
-erikoislääkäreitä ja terapeutteja lisää
-kaikilla ala-asteikäisillä on oltava mahdollisuus päästä iltapäiväkerhoon, jos vanhemmat ovat töissä
-leikkikenttiä ei saa sulkea yhdeksikään kesäkuukaudeksi
-toimeentulotuen perusosaan saa sisältyä vain välttämättömät ruokakustannukset
-ttt:n perusosaan ei saa laskea lasten vaatekustannuksia, tv-lupaa, internettiä, eikä välttämättömiä puhelinkustannuksia, vaan ne on huomioitava hakemuksessa kuluina erikseen
-takautuvasti maksetut etuudet saa huomioida tulona vain sille kuukaudelle, jolle ne kuuluvat
-Lastensuojelu uusiksi, huostaanottoasiat tuomioistuimiin, joka koostuu ASIANTUNTIJOISTA käsittelemään lasten ja perheiden asioita
-perheille avohuollon tukea
-perustettava perhekuntoutuskeskuksia joka kuntaan
-voimassaolevat huostaanotot tarkistettava tuomioistuimissa ja purettava kaikki aiheettomat tai turhaan jatketut sijoitukset
-hoidolliset huostaanotot kiellettävä laissa
-lain taattava lapselle tarvittavat neurologiset- ja psykiatriset tutkimus-, hoito-, kuntoutus- ja terapiapalvelut
-huostaanoton jälkeen lasten oloja on valvottava yhtä tehokkaasti kuin bioperheessä lastensuojeluilmoituksen jälkeen
-kaikkien lasten kanssa työskentelevien rikosrekisteri tarkistettava, myös sakkorangaistukset, koska lievimmät pahoinpitely-ja seksuaalirikostuomiot eivät näy rikosrekisterissä
Siinä kirjoittaja nosti esiin pari asiaa:
a) Miten yhdessä maailman rikkaimmista maista voi lasten tilanne olla tällainen kuin meillä on?
b) Miksi ministerit, puolueiden johtajat, kaupunginvaltuutetut eivät ota kantaa tilanteeseen?
Lastensuojelun ongelmat tuntuvat kiinnostavan vain järjestöjä ja yksityisiä kansalaisia. Todellisille vaikuttajille asiat eivät tunnu olevan edes kommentoinnin arvoisia.
-------------
Itse jatkan vielä edelliseen:
Koska päättäjät säätävät lait ja suuntaavat verorahojen käytön, ovat he vastuussa myös siitä, että rahat tulevat kansalaisten hyödyksi. Mutta mitenkäs nyt on tapahtunut?
Kansakunnan tulevaisuuden toivot, lapset ja nuoriso, on jätetty päättäjien taholta monessa asiassa heitteille:
-päiväkodeissa on henkilökuntaa liian vähän hoitaja/lapsi
-tarhojen ja koulujen materiaalikustannukset on vedetty vuosi vuodelta yhä alemmaksi, määrärahoja on nostettava
-erityisavustajia tarhoihin ja kouluihin lisää sekä luokkiin että välituntivalvojiksi
-koululuokat ovat liian suuria, niitä on pienennettävä
-luokanopettajien ja erityisopettajien, terveydenhoitajien ja koulupsykologien virkoja on lisättävä
-erityisluokkia, esim. ylivilkkaus- ja oppimishäiriöstä kärsiville lapsille joka kuntaan
-erityisluokkien opettajia koulutettava lisää
-psykiatrisessa hoidossa on hoitotakuun toimittava
-hoitopaikkoja ja kuntoutusta lisää sekä psykiatrisesti että neurologiselta pohjalta oireileville lapsille
-erikoislääkäreitä ja terapeutteja lisää
-kaikilla ala-asteikäisillä on oltava mahdollisuus päästä iltapäiväkerhoon, jos vanhemmat ovat töissä
-leikkikenttiä ei saa sulkea yhdeksikään kesäkuukaudeksi
-toimeentulotuen perusosaan saa sisältyä vain välttämättömät ruokakustannukset
-ttt:n perusosaan ei saa laskea lasten vaatekustannuksia, tv-lupaa, internettiä, eikä välttämättömiä puhelinkustannuksia, vaan ne on huomioitava hakemuksessa kuluina erikseen
-takautuvasti maksetut etuudet saa huomioida tulona vain sille kuukaudelle, jolle ne kuuluvat
-Lastensuojelu uusiksi, huostaanottoasiat tuomioistuimiin, joka koostuu ASIANTUNTIJOISTA käsittelemään lasten ja perheiden asioita
-perheille avohuollon tukea
-perustettava perhekuntoutuskeskuksia joka kuntaan
-voimassaolevat huostaanotot tarkistettava tuomioistuimissa ja purettava kaikki aiheettomat tai turhaan jatketut sijoitukset
-hoidolliset huostaanotot kiellettävä laissa
-lain taattava lapselle tarvittavat neurologiset- ja psykiatriset tutkimus-, hoito-, kuntoutus- ja terapiapalvelut
-huostaanoton jälkeen lasten oloja on valvottava yhtä tehokkaasti kuin bioperheessä lastensuojeluilmoituksen jälkeen
-kaikkien lasten kanssa työskentelevien rikosrekisteri tarkistettava, myös sakkorangaistukset, koska lievimmät pahoinpitely-ja seksuaalirikostuomiot eivät näy rikosrekisterissä
Vastaukset 27
Vanhimmat
Laita tuota juttua eteenpäin, kunnille, lehtien toimistuksiin ja päättäjille.
Juurikaan ei noita juttuja päättäjät kommentoi, ehkä nyt on aika. Muistaisin yhden, marjatta steniuksen (vai onko kaukonen), paljonkin puhuneen sosiaaliasioista eri lehdissä, muuten melko vähissä jutut, eikö asia sitten päättäjiä kiinnosta.
ja omien lasten pahoinvointi voidaan hoitaa rahalla, ei tule huostaanottoa ja sijoitusta johinkin köyhään sijaisperheeseen. Ja tuskin päättäjät edes omista vanhemmistaan sen verran välittää, että puuttuisivat laillistettuun vanhusten joukkoteurastukseen.
Kyllä on sen verran kylmää porukkaa!
Otit selkeitä epäkohtia esille. Olen hyvin huonossa kunnossa, lapseni on huostassa, hoidossa laitoksessa, ja huostaanotto (=hoito)tulee vuoden kuluttua jatkumaan jossakin muualla. Em hoitolaitos, Pit.mäen int.hoito-osasto, on vuoden hoitanut perhettäni. Perheterapia on aivan samaa, mitä me jo avohoidon asiakkaina saimme...hoidossa olevan lapsen omasta yksilöterapiasta ei ole mitään tietoa. -Sitä alunperin v. 2001 halusin lapselleni saada ja siitä alkoi sopivan kasvuympäristön etsintä, jotta terapia voisi toteutua. Olin kauan vahva, nyt en ole ollut n. 1,5 vuoteen. Näen vain miten epäkunnioittavasti useat leipiintyneet työntekijät käyttäytyvät lastani kohtaan. Avaan aamuisin silmät, tuijottavat, ja kärsin. Pitää jaksaa olla äiti toiselle lapselleni. -Pitäisi.
Tuntuu, että minut on nuijittu totaalisesti ja sitten laitoksessa seurataan kuinka jaksan ja päädytty siihen, että en ole tarpeeksi kehittynyt äitinä. Kai. Näin sen koen. 5 vuotta kävin terapiaa ja omasta (ja perhetyöntekijän) mielestä minä olen hyvä äiti. On tunne, että en enää nenää osaa niistää oikein.
hyvästä vanhemmuudesta! Naura sinäkin niille, jos suinkin voit! Se on äärimmäisen loukkaavaa, mutta jos suinkin pystyt katsomaan ikään kuin vähän kauempaa asioita :( Tuntuu surkealta lohdutusyritykseltä...
Tyttö halusi ennen videoinnin alkua tulla samaan wc:een kanssani, että voi kertoa kahden kesken jonkin asiansa, jota ei halunnut henkilökunnan kuulevan. Myös tämä oli huomioitu videointituloksessa, sanottiin että en kuulema pysty tukemaan lapsen ikätasoista kehitystä, koska laskin lapsen samaan wc:een kanssani!!
Sitten pelattiin muistipeliä ja piirrettiin yhdessä samalle paperille jotain väriliiduilla. Puutteet vanhemmuudessani olivat sen aikana:
-en ottanut katsekontaktia lapseen riittävän usein
-kosketin lasta vain kerran
-en lohduttanut riittävästi
-ja sitten tuo wc-reissu
Siis jokainen tajuaa katsekontaktin vähyyden, tavalliseen keskustelutilanteeseen verrattuna, jos ihmiset istuu vastatusten toinen pöydän toisella puolella ja PELAA kortteja, joita on katsottava, kasattava, laskettava pareja, mikä lapselleni oli tärkeää koska hän yritti voittaa.
Kun piirtäminen alkoi, menin lapsen viereen ja siinä kerran laitoin käden hänen hartioilleen ja pidin hetken halauksessa, mutta tulos oli, että kosketin VAIN kerran. Kai tyttö olisi pitänyt idioottina, jos olisin hiplannut koko ajan. Ja mitä vastaavassa tilanteessa sanottaisiin isästä, joka hipelöi koko ajan tytärtään!
Juttelimme koko ajan ja olin yllättynyt kun tyttö alkoi kuvata näkemäänsä painajaisunta, tajusin että kaikki ei ole osastolla ok. Puhuimme siitä aika pitkäänkin ja otin kyllä osaa lapsen pelkoon ja rauhoitin häntä, mutta samalla ajattelin, että hyvä, saavat hyvää materiaalia, mitä käsitellä terapiassa jälkeenpäin.
Mutta tuon perusteella heidän lopullinen lausuntonsa oli, että en pysty riittävästi tunnetasolla tukemaan lasta! Sossuille oli infottu tuloksesta ja lueteltu nuo perusteet, jotka luettelin ranskalaisilla viivoilla. Sossut sanoivat ihmetelleensä esim. katsekontaktin vähyyttä, koska tapanani on aina katsoa silmiin keskustelukumppania, oli hän lapsi tai aikuinen. Sossuille ei oltu kerrottu, mitä teimme videoinnin aikana, vaan kaikki oli kuulema vain salaperäisesti jotenkin koottu heidän tietoonsa sen 4 kk:n aikana, jonka lapsi laitoksessa oli.
Kaiken kaikkiaan sossut nauroivat heidän tutkimukselleen ja sanoivat tuntevansa meidät paremmin ja pitemmältä ajalta kuin niiden törppöjen 45 minuutin videointi oli. Perustivat myös paljon sille kuvaukselle, mitä perhetyöntekijät olivat kertoneet yhdessä olostamme, eikä siinä ole moitteen sijaa.
Jos teilläkin perhetyöntekijä on teidän puolellanne, soita hänelle tai lähetä sähköpostia, jos hän juttelisi asiasta sossujen kanssa. Puhu myös lapsen terapian puutteesta ja hoitajien huonosta käytöksestä lasta kohtaan. Riitta Karhu-Toropainen on myös hyvin ymmärtäväinen, yritä keskuksen kautta soittaa hänelle ja varata keskusteluaika. Sinne kyllä osaston johtaja änkeää todennäköisesti mukaan, mutta yritä lääkäri saada ymmärtämään tilanne.
Toivon sydämestäni, että lastasi ei enää jatkosijoiteta mihinkään! Sanon ihan vain kannustukseksi yrittämiseen, että itse sain lapsen pois sieltä kun sossut olivat puolellamme. Sen toki tiedän, millaisia suurin osa lastensossuista on.
Netin kautta olen tutustunut äitiin, jota myös syyllistettiin maan rakoon Pitskun intensiivissä. Loppujen lopuksi äiti sai Riitta K-T:n suostumaan lähetteen antamiseen neurologisiin tutkimuksiin ja lapsi sai Asperger-diagnoosin. Sanotaan vaikka niin, että henkilökunta oli sen jälkeen vaisuhkoa äidin entiseen mollaamiseen verrattuna.
Uskon aivan täysin, että äitiydessäsi ei ole puutteita (siis täydellinen ei ole kukaan), mutta ne heidän tomppelit tutkimuksensa on laadittu niin, että jokaikisestä vanhemmasta löydetään jotain sanomisen sijaa.
Kun minun lapsellani oli ilkeän hoitajan kanssa paha olla, sekin johtui vain liioista kotilomista jne. Jos hoitajat ovat tosi törkeitä, esim. nimittelevät, tönivät, satuttavat lasta, kaikki kannattaa kertoa lääkärille ja samoin sossuille. Ehdota sossulassa, että saatte yrittää kotona ja vaikka perheneuvolan kautta terapiaa lapselle. Kerro, että mielelläsi jatkat perhetyöntekijän kanssa, sen he kuulevat aina mielellään ja se on samalla osoitus, että et kieltäydy lapsen tuesta ja hoidosta, vetoa näihin asioihin.
Kaikkea hyvää teille! Painajainen loppuu kun saat rakkaan kotiin luoksesi! Nämä olivat vain ehdotuksia, itse tiedät, mikä tapa toimia tuntuu parhaalta teidän tapauksessanne. Voimia!
Sinisilmälle
Olet luultavasti tyypillinen tarina perheestä, jonka elämään ulkopuoliset ihmiset ovat puuttuneet hoidon nimissä.
Kun lapsi viedään hoidettavaksi kodin ulkopuolelle ja äiti jää kotiin, mielestäni silloin mistään muka hoidosta ei ole hyötyä kummallekaan. Taas tuli todistettua, että terapiat vaan huonontavat vanhemmuutta, ei osaa edes oikein nenää niistää!
Mitähän annettavaa lapsen yksilöterapialla olisi lapselle? Oletko ottanut sevää, mitä se pitäisi sisällään ja millä tavoin se auttaisi lastasi. Siis ihan KONKREETTISESTI, ei ympäripyöreasti teoriassa.
Koskahan rahan vartijat havahtuvat huomaamaan mihin kaivoon rahojamme heitetään.
sormella osoitteluun,
lapsia kiusataan, väheksytään ja kohdellaan ala-arvoisesti ja epäinhimillisesti heitä "hoitavissa" laitoksissa.
Ketähän tässä yhteiskunnassa autetaan tälläisella viranomaistyöllä;
ei ainakaan lapsia eikä heidän perheitään.
Järjetöntä tuhlaamista;
rahan, ihmisten elämän, energian sekä kaiken lisäksi yksittäisten ihmisten työpanosten.
Täysremontti koko lastensuojelussa;
kaikenlainen saivartelu ja ei oleellisten asioiden kaivelu ja huomiointi
perheitä koskevissa asioissa ehdottomasti pois!
Turha työllistää lastensuojelun ammattilaisia sillä, onko jonkun perheen lapsilla "letit päässä vai ei"!
Kun lapsi perheiden elämää seurataan ammattitaidottomasti ja ei asiaankuuluvalla tavalla ja kirjoittamalla YLÖS KAIKKI,
leivän murutkin lattialta,
hiekan jyvät sängystä,
ollaan kyllä "eksytty" todella kauas sosiaalipuolen ammattilaisten ja ammattitaitoisten ihmisten
työtehtävistä ja -kuvioista.
Todella surkeaa ja ala-arvoista
on tämä tämänhetkinen
lasten suojelu työ.
kun köyhyyskeskustelu oli Eduskunnassa päättynyt:
Päiväys: Sat, 12 Mar 2005
Otsikko: HYVÄÄ HUOMENTA SUOMI HYVIN PYYHKII
Hyvät Suomen kansanedustajat
Lisää vinkkejä teille, että miten Suomi saadaan voimaan hyvin ja tunnette onnistuneenne tehtävissänne. Osahan on jo toteutunut:
Säästöjä sosiaali- ja terveysmenoissa: Sairaalaan joutuneet dementikot, vanhuksen jne, voimakkaan lääkityksen, nestehukan, aliravitsemuksen sekä makuuttamisen avulla hautaa. Kunnat säästävät, kela säästää. Hautaustoimistot menestyvät. (Huom. Yksityisyrittäjiä. Lisäys tehty 3.9.) Tämähän on jo pitkälle toteutunut Suomessa.
Työttömiltä yksinhuoltajilta lapset huostaan. Siinä vaiheessa yksinhuoltaja sekoaa,joutuu sairaalaan, saa lääkityksen päälle, muuttuu apaattiseksi ja jää vuoteen omaksi. On valmis kuolemaan. Kunnat säästävät, Kela säästää. Sijoituspaikat varsinkin laitokset tienaavat, pääsevät pörssiin. Ja sijaisperheet saavat lisätuloja. Osaksi jo toteutunut.
Jos yritykset muuttavat ulkomaille ja paljon jää työttömäksi ihmisiä, niin yli 40-kymppisille vahva lääkityspäälle - ei ne kuitenkaan töihin pääse ja sitten eivät halua eikä joka paikassa ole edes töitä tarjolla-. Kunnat säästävät, Kela säästää, Ay-liikkeet säästävät, jne.
Perintövero EHDOTTOMASTI pois. Näin monet ikääntyvät ihmiset pääsevät joutuisasti ikuiseen lepoon, kun perilliset haluavat osingoille.
Kohta ei tarvita julkisia palveluita. Kunnat säästävät, valtio säästää. Ja sittenhän voi alkaa työttömien kuntatyöläisten eliminoiminen, sitten valtion työntekijöiden eliminoiminan jne.
Ja kukaan ei ole "jurputtamassa" hyvin työnsä tehneille ministereille ja kansanedustjille golf-, Amerikan- ja muistakaan matkoista.
Pitkäaikaistyötön, opintovelkainen, kahden huostaanotetun ja yhden pienen pojan äiti, vanhempieni lapsi ja Suomen kansalainen.
Kiitän lämpimästi tuesta! -Kuten muitakin vastanneita. Enää en ihmettele, että laitos ei useista kyselyistä huolimatta järjestä vertaistukea ao paikan vanhemmille. Sijoituksen alussa olin varma, että tuo tuki kuuluu hoitopakettiin ilman muuta...
Nyt jatkettava kotiaskareita. Tunnen jopa iloa! Kiitos vielä!
mitkä olivat alkuperäiset syyt, joihin olisit halunnut tukea lapselle terapian kautta.
Tällä palstalla on annettu linkkejä, joissa voi tehdä nettitestejä mahdollisista neurologisista oireista lapsella. Jos pistemäärät niissä ovat plussan puolella, kannattaa harkita lähetteen pyytämistä neurologille testeihin.
Jos syyt lapsen ongelmiin löytyvätkin neurologiselta puolelta, koko intensiivi- ja yleensä psykiatrinen hoito saattaa olla pelkkää puoskarointia lapsen kohdalla. Psykiatrit eivät vain tunnista muita ongelmia kuin sen, että syyt kaikkeen ovat aina vanhemmissa...
ja varattomuus ja sossut käänsivätkin syyksi terapia n tarpeen!
"Pääministeri Paavo Lipponen jyräsi kahdeksan vuotta kansakuntaa kirjaimellisesti päin helvettiä. Vain eliittiä paapottiin ja paapotaan edelleen.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö sanoi budjettiriihessä 2000, että massatyöttömyys on turvattava. Kun on riittävä määrä työttömiä, jokainen työpaikka tuntuu armopalalta eikä ensiksi tule mieleen ryhtyä vaatimaan palkankorotuksia. Kun on riittävä määrä duunareita kortistossa, he eivät ala heti vaatia veronalennuksia, koska heidät elätetään verovaroilla.
Valtiovarainministerit Antti Kalliomäki ja Eero Heinäluoma jatkavat Lipposen viitoittamaa tietä. Heinäluoma ilmoitti vapun alla, että valtion "ylimääräiset" miljoonat eivät riitä köyhille, eläkeläisille tai sairaille."
http://groups.msn.com/Suomiparemmaksi/omawebsivu12.msnw
Jumputin koko alkuviikon itsekseni, että pitää alkaa rikkaaksi. Soittaisin Väestöliittoon ja pyytäisin lapsenhoitoapua aina kun siltä tuntuu. Vain tyhmät eivät ala rikkaiksi.
En jatkanut suhdettani hyvin toimeentulevaan puolisooni, koska hänen mielestään tärkeintä elämässä on, että saa hyvän koulutuksen ja sitten hyvän (=?) ammatin. Tästä meille tuli kasvatuskinaa ja lapseni (ed liitosta) kasvoi erimielisyyden keskellä. Siksi sijoituspäätös. Eli siis primaariperheessä kaaos. Erosin, jotta poistuisi tämä epäkohta. Olin jo kauan halunnut eroa, mutta oli ihan pieni yhteinen lapsi meillä. -Näitä uusperheen ongelmia?
Tällä hetkellä olen eläkkeellä. Lasten takia sinnittelin hakemusten kanssa: pyysin puoltoa last.suojelusta, jotta voisin keskittyä lasten kasvatukseen ja hoitoon. Sain puollon (mitä ei kulemma koskaan ennen ole pyydetty). Eläke myönnettiin.
Mutta tuo raha-asia. Laitoksen terapeutti sanoi, että on otettava huomioon realiteetit: jos avopalvelusta ei saa tukea/hoitoa lapsille, on sijoitus järkevä vaihtoehto.
Miksi Mulkut saavat kasvattaa lapsiaan? Joista tulee narsistisia Mulkkuja. (=Lipponen ja kaltaisensa, Kataisesta puhumattakaan).
Tyhmää on, että en voi siirtää lapsille sellaista kuvaa, että asiat, ongelmat, ovat ratkaistavissa. Että aina selvitään, kun pyydetään apua. -Onneksi sijoituksessa oleva lapseni tietää, miten valtaapitävät valehtevat. On 14 v. -Hän ihmettelee yleensäkin aikuisten tietämättömyyttä; kuinka kansaa sahataan linssiin. Kerron hänelle, että syy ei ole koulujakäymättömässä kansassa, vaan heissä, joilla on tod valta; he kykenevät manipuloimaan kansalaisia itseäänkin vastaan. Lapseni ymmärtää!
Olen toivonut terapiaa lapselleni, jotta hänen minäkuvansa tulisi myönteiseksi. Hänen perusluottamus on jäänyt heiveröiseksi, koska en ole kyennyt aikanaan tukemaan hänen minuuttaan, olin itse alemmuudentuntoinen ja pelkäsin henkemme puolesta, koska isänsä uhkasi usein tulla tappamaan meidät. Oma terapia auttoi minua ymmärtämään, että myös lapseni voisi saada pelkoihinsa (suuriin) apua, jos hän saisi terapeutin avulla kokea mitä on perusturvallisuus eli eheän minuuden A ja O.
Kävin itse tiiviin (=2 x vko) 5-vuotisen kuvataideterapian, lapseni hyötyisi myös kuvallisesta/toiminnallisesta terapiasta...toisaalta tärkeintä on ehdottoman luottamuksen ja toimivan vuorovaikutuksen syntyminen aikuiseen ja samalla tunne, että tulee ymmärretyksi ja kuulluksi. Luottamuksen syntyminen vie aikaa. Laitoksessa eläminen, periaatteiden keskellä eläminen, ei voi saada lasta tuntemaan olevansa kokonainen minä.
suurta kiinnostusta lapselle terapiaa tarjota, kuten olet jo huomannutkin.
Tiedän sellaisenkin tapauksen, jossa terve lapsi oli sijoitettu heillä intens.osastolle, eikä kahteen vuoteen saanut terapiaa, koska ei sitä tarvinnutkaan. Vanhemmat olivat eronneet ja äiti, jolla huoltajuus oli, ei halunnut lasta luokseen ja siksi äiti neuvotteli lapselle lisää aikaa sijoitukseen. Silloin vasta jatkoajan häämöttäessä tuo laitos heräsi tarjoamaan lapselle kuvataideterapiaa. Lapsi olisi aivan ehdottomasti halunnut isän luo asumaan, jossa siskokin oli, mutta se ei sopinut äidin suunnitelmiin. Lapsi ehkä tarvitsi jo kolmannelle vuodelle jotain terapiaa pelkästään siksi, että pystyy kestämään aiheettoman isästä erottamisen ja aiheettoman vankina pitämisen.
Sinun lapsesi kohdalla voi jatkosijoituksen asettaa kyseenalaiseksi jo pelkästään hoitajien ynseän suhtautumisen takia. Sekö muka rakentaa lapselle vahvaa identiteettiä, että häntä mitätöidään? Kun laitoksen lääkäri ymmärtäisi ja hyväksyisi vaikka sellaisen jatkosuunnitelman, että hän kirjoittaa lapselle lähetteen terapiaan, jossa voi käydä myöhemmin kotoa käsin.
Tuo Mim-videointi oli hurja kokemus. Koko järjestetty tilanne tuntui hyvin salamyhkäiseltä!
Minunkin kohdalla tartuttiin katsekontaktien vähyyteen. Sitten syntyi kuva, että lapseni hoivaa minua, (kun vanhemman kuulisi hoivata lasta. Oli tehtävä, jossa syötettiin toisillemme keksejä ja minä pyysin ensin lastani antamaan minun suuhun keksiä).
Perhetyöntekijän kanssa teimme vuorovaikutusharjoituksia muinoin aivan eri ilmapiirissä, hän kannusti meitä molempia ja ei jäänyt sellaista tunnetta, että minulla on oleellisia puutteita vanhempanaolemisessa. Häntä emme saa käyttää nyt, kun perhettä hoidetaan keskitetysti Pit.mäessä. -Aionkin ottaa aiheen esille lastensuojelutyöntekijän kanssa, olen rohkaistunut sen verran ja luottamusta on palannut, kun olen lukenut näitä kirjoituksia.
ensin... Näin opetti mulle kotona vanhemmat - lapset aina ensin. Ja jos kaapissa on vain yksi pala leipää, se on lapsen, ei vanhempien. Lapsena en voinut tajuta, että vanhemmat ajattelee näin, nyt se on päivänselvää!
Tsemppiä!
Niinhän minä kotona ja normaalioloissa annankin. Tuossa videoinnissa jännitin kun en tiennyt mikä leikki em hommeli on.
juuri niin hyvä ja vahva kuin itse sen ajattelee.
Itsetunto korkealle, Sinä Sinisimmu riität varmasti lapsellesi. Ole vain vahva ja usko itseesi ja omiin kykyihisi olla lapsellesi äiti.
Jokaiselle, joka joutuu näihin hoitolaitos"seurantoihin",
on varmaan kova paikka pitää itsensä kasassa ja luottaa omiin kykyihinsä.
"Kasvatuksellinen" seuranta on kova pala
kenelle tahansa hyvän itsetunnon ja -vahvuudenkin omaavalle lapsen vanhemmalle.
Luota itseesi!
"Tikuista saa asian tekemälläkin"
taitaa päteä ja pitää paikkansa näissä kasvatuksellisissa, hoidollisissa seurannoissa todella hyvin!
Kiitos tuesta! Juuri tuo koossapysyminen alkoi olla jo mahdotonta. Aloin oireilla vakavasti, oli (ja on vieläkin) paranoiaa ja kuolemankaipuuta. -Tämä taitaa olla toimivaa vertaistukea!
lapsi, ei sen ikäisen kanssa voi enää tuollaiseen pelleilyyn lähteä muuta kuin leikin kannalta. Vai olinko iän suhteen väärässä?
Mutta terapeutti tomppelithan lastenkodin johdon painostuksesta suhtautuvat näihin juttuihin niin vakavasti kuin kyseessä olisi henki ja elämä.
Niin onkin - lasten ja vanhempien - ennen kaikkea lapsen. Ja laitoksen henkilökunta veivaa asiat hinnalla millä hyvänsä niin, että jokainen vanhempi on mahdollisimman huono, että saataisiin jatkoa sijoitukselle.
Oli kyseessä pikkusiskon (5v.)kuvaaminen. Oon kertonut sekavasti. Tähän kevääseen saakka olin takuuvarma, (ei siis koskaan kuuna päivänä ollut käynyt mielessäkään, että minun (äidin) ja hänen vuorovaikutuksessa olisi juurikaan moitteen sijaa), että isoveli (14v.)vain tarvitsee hoidollista tukea. Heräsi pelko, kauhu, että nytkö hoivaan siskoa väärin ja asetetaanko äitiyteni kyseenalaiseksi kaikenkaikkiaan.
-Isoveli ei halunnut kuvaukseen edes tulla. Sanoi sitä pelleilyksi. Hällä on hirveä kokemus siitä Lastenlinnan (v.2002)ajoilta, jolloin meitä (minua) ei etukäteen informoitu sanallakaan, että kuvauksessa leikitään ja on toimintaa ja menin täysin kipsiin, kun kuvaaminen alkoi. (Luulin, että me vain keskustellaan ja se keskustelu kuvataan). Olen jännittäjä, paljon parantunut tosin.
oikein lastensuojelulaissa kielletty.... (naurua).
Kovia olette kokeneet, mutta toivotaan että saat voimia ja rohkeutta itsellesi ja omaan elämääsi ja samalla koko teidän perheen elämään.
Huumorilla ja naurulla pääsee kovinkin pitkälle ihmiselämässä.
Vain viranomaiset suhtautuvat "järjenköyhän vakavasti" omiin touhuihinsa
ja varsinkin omiin oppeihinsa ja ismeihinsä ihmisen elämän täydellisyyden tavoittelussa.
Mutta samanlaisia kuolevaisia ovat jokainen heistä omien virkojensakin takana, ja voivat olla vielä jopa .... kasvattajia, kuka tietää.
Voimia, iloa ja toivoa elämäänne.
Lehden mukaan syksyllä 2005 oli erityisoppilaita yli 7 % peruskoululaisista. Erityisoppilaitten osuus vaihtelee kunnittain tuntuvasti.
Vantaalla heitä on eniten 12.3 %
Espoossa 9.6 %
Jyväskylässä 9.3 %
Lahdessa 8.8 %
Helsingissä 7.1 %
Tampereella 5.4 %
Oulussa 5.4 %
Suurimmilla kunnilla onkin yhdessä opetusministeriön kanssa meneillään hanke, jossa selvitellään kuntien toisistaan poikkeavia siirtokriteerejä. Osassa kuntia siirtopäätös erityisopetukseen tehdään helposti, osassa vasta viime kädessä. Tavoite on yhdenmukaistaa käytäntöjä, jotta oppilaiden oikeusturva paranisi.
Hankkeessa pohditaan, miten jo yleisopetuksessa saataisiin riittävät opetuksen tukipalvelut, jolloin tarve erityisopetukseen siirtoihin lääketieteellisin ja psykologisin perustein vähenisi. "Siinä lääketieteellinen taho joutuu portinvartijan rooliin opetusta koskevissa ratkaisuissa ja huoltajia juoksutetaan hakemassa lausuntoja", rehtori Eero Väätäinen kuvaa ristiriitaa. Väätäinen laati Vantaan erityisopetuksesta selvityksen, joka tähtää prosenttiosuuden alentamiseen.
Vantaan apulaiskaupunginjohtajan Aulis Pitkälän mukaan erityisoppilaitten määrän kasvua ollaankin saamassa taittumaan. "Tukitoimet ensin, eli jo päiväkotiin ja alimmille luokille. Suosimme nyt myös määräaikaista ja osa-aikaista erityisopetusta muutamassa aineessa", Pitkälä kertoo Vantaalla pyritään myös vähentämään erityisluokkien määrää.
Vain runsas viidennes koko maan erityisoppilaista on varsinaisissa erityiskouluissa. Lähes neljännes oli integroitu kokonaan ja viidennes osittain yleisopetuksen ryhmiin. Kolmas osa sai opetuksen peruskoulujen erityisluokilla tai -ryhmissä.
Erityisopetus järjestettiin yleisopetuksen yhteydessä edellisvuotta useammin. Varsinaisen siirtopäätöksen saaneiden lisäksi suuri joukko peruskoululaisia saa osa-aikaista erityisopetusta lievien oppimis- ja sopeutumisvaikeuksien vuoksi.
Avainsanat edellisessä lehtijutussa ovat seuraavat:
"Hankkeessa pohditaan, miten jo yleisopetuksessa saataisiin riittävät opetuksen tukipalvelut, jolloin tarve erityisopetukseen siirtoihin lääketieteellisin ja psykologisin perustein vähenisi. ... Lähes neljännes oli integroitu kokonaan ja viidennes osittain yleisopetuksen ryhmiin. Kolmas osa sai opetuksen peruskoulujen erityisluokilla tai -ryhmissä."
Siis onko tuossa nyt jotain ideaa, että erityisopetuksen ryhmiä pitää vähentää sen takia, että vanhemmat eivät joutuisi juoksemaan lausuntojen perässä. Minkä takia esim. ylivilkkaudesta kärsivät lapset on 'integroitava yleisopetuksen ryhmiin'? Tai aistiyliherkkyydestä kärsivien lasten on oltava samassa luokassa metelöivien ylivilkkaiden kanssa?
Erityisryhmien perustaminen on tietysti kalliimpaa kuin oppilaiden pitäminen suurissa ryhmissä vaikka erityisavustajien turvin.
Tässä olisi taas yleisönosastokirjoitusten paikka, ennen kuin suuret kunnat tekevät opetusministeriön kanssa lasten oloja huonontavia päätöksiä hankkeensa puitteissa.
vuoden takaiseen tilanteeseen.
Kymmenen vuotta sitten olivat luokkakoot vielä keskimääräisesti oppilasmäärältään inhmillisiä sekä koulujen oppilasmäärät ala- tai yläastetta kohden huomattavasti pienempiä.
Eli oppilaiden säilyttäminen ja sullominen oppilasmääriltään suuriin kouluihin ja koululuokkiin, joita ei alunperin ole edes tarkoitettu tälläislle oppilasmäärille, on viimeisten vuosien säästökeskittämistä.
Suomella menee taloudellisesti paremmin kuin koskaan historiansa aikana, mutta
yhteiskunta elää kuin olisi pahin lama-aika menossa, olipa kyse päiväkodeista, kouluista, terveydenhuollosta, vanhustenhuollosta jne.
sydämin!
"Suomella menee taloudellisesti paremmin kuin koskaan historiansa aikana, mutta
yhteiskunta elää kuin olisi pahin lama-aika menossa, olipa kyse päiväkodeista, kouluista, terveydenhuollosta, vanhustenhuollosta jne."
Ja kun nämä nykyisen lama-ajan supistukset alkoivat, puhuttiin paljon siitä, että NIMENOMAAN lapset, vanhukset ja mielenterveyspotilaat olivat ne ryhmät, joilta karsittiin kaikki mahdollinen. On se melkoista säästämistä! Siis kaikilta niiltä ryhmiltä otettiin pois, jotka eivät itse pysty puolustamaan itseään.
Eiköhän valtio syö myös omaa tulevaisuuttaan kun lapset ja nuoret jätetään tuuliajolle.