Istun yksin pimeässä huoneessani,
taustalla soi Stratovariuksen Forever.
Katuvalo luo himmeää valoa kasvoilleni,
paljastaen pienet kyyneleet poskipäilläni.
Pyörittelen kädessäni metsästysveistäsi,
jonka terä välkehtii katuvalon loisteessa.
Hitaasti painat veitsen terän ranteelleni,
ja viillän.
Viillän kunnes tummanpunainen veripisara
roiskahtaa haavasta.
Puren huultani viiltäen yhä pidemmälle,
kyynelten valuvan silmistäni.
Kukaan ei välitä,
kukaan ei edes huomaisi,
vaikka hiljaa kuolisin pois...
taustalla soi Stratovariuksen Forever.
Katuvalo luo himmeää valoa kasvoilleni,
paljastaen pienet kyyneleet poskipäilläni.
Pyörittelen kädessäni metsästysveistäsi,
jonka terä välkehtii katuvalon loisteessa.
Hitaasti painat veitsen terän ranteelleni,
ja viillän.
Viillän kunnes tummanpunainen veripisara
roiskahtaa haavasta.
Puren huultani viiltäen yhä pidemmälle,
kyynelten valuvan silmistäni.
Kukaan ei välitä,
kukaan ei edes huomaisi,
vaikka hiljaa kuolisin pois...
Vastaukset 5
Vanhimmat
...rupee että kyllähän mä tän taas arvasin tai jotain...toi runon nimi vaan sai mut lukemaan tän...toi on niin tuttua mulle...Pegu tota sä tuskin uskot mua mutta älä arvioi mua ennen ku tunnet ees mua vähän...mä en ole se mitä esitän... voi paska, ku päässäki heittää... älä siis välitä jos asiaa tulee laidasta laitaan asiaa...
...ole sitä, mitä annan muiden luulla. Kaikki luulevat, että mä olen "äidin pikku tyttö", jolla on kaikki hyvin, mutta tosiasiassa mä olen sisältä hajoamispisteessä.. psykologiani lainatakseni, mä olen itsetuhoinen eikä mua saisi jättää yksin tällä hetkellä. Silti mä olen nytkin yksin kotona.
...meissä on jotain yhteistä...mä en ole sellanen mitä annan muiden luulla ja mä en todellakaan ole "äidin pikku tyttö", jolla on kaikki hyvin... en tiiä oonko hajoamispisteessä mutta todella lähellä sitä...mä en ole yksin... mutta musta taas tänäänkin tuntu siltä että mun perhe ei välitä musta... oikeestaan ihan tyhmästä syystä mutta tuntu vaan ja nyt mä taas tiiän että ne välittää mutta ne ei näytä sitä niin usein kun mä tarvitsisin sitä...
Jossain on aina joku kuka välittää.
Ja mun on pitänyt muutenkin sanoa jo vaikka kuinka kauan, että vaikutat ihan kivalta tyypiltä.
Mä luin noita sun kommentteja Keisarin ja angelin jutussa ja sä oot ihan oikeessa. Kukaan ei pysty elämään netin kautta ikuisesti. Tää on vaan virtuaalista juttelua, ei kukaan voi hankkia oikeita ystäviä vain runojen perusteella. Ystäviä kylläkin, nettituttuja, mut ei YSTÄVIÄ.
Koitahan säkin jaksaa runojen kirjoittelua, kyllä niille lukijoita riittää vaikka ei aina kommenttia tuliskaan :)
Meitä näyttää siis olevan aika joukko täällä=) Noh, ei hymy naamaa, me ollaan itsellemme pahasta...ne ajattelee mielestä, mutta ei ne tajuu, elleivät ole olleet samassa tilanteessa. Hienon runon kuitenkin tekaisit.