Tämän palstan kaikki lukijat eivät ehkä ole ihan puolueetonta väkeä pohtimaan seuraavaksi esittämääni. Väitteeni ym. perustuvat vain omiin mutu-havaintoihini, eikä niihin saa suhtautua ryppyotsaisesti;)
Itse naisena, jo aikuisena sellaisena;)olen sitä mieltä, että nyky-Suomessa naisten keskinäinen hellittely julkisillakin paikoilla on yleisesti hyväksytympää kuin miesten vastaava toiminta.
Naisten välisestä seksistä miehet usein itse sanovat, että se on myös herkkää ja kaunista katseltavaa; siinä harvoin pakotetaan toista johonkin, vaan halutaan tasa-arvoisesti tuottaa toiselle mielihyvää. Tämän "harmittomuuden"
vuoksi väitänkin, että naistenvälinen seksi koetaan yleisesti jotenkin "luonnollisempana" ja viattomampana kuin kahden miehen välinen seksi.
Eläinmaailmassakin tämä on nähtävissä; esim. apinalaumassa (tässä kohtaa voi nauraa;)), mikä nyt lähinnä muistuttaa ihmisyhteisöä eläinmaailmassa, naarasapinat hyväilevät toisiaan jatkuvasti hyvinkin intiimisti, eikös. Urosapinat käyvät tekemässä joskus kiima-aikaan temppunsa ja tämän jälkeen siirtyvät sivuun "touhuamaan omiaan". Naaraat jäävät kantamaan huolta jälkikasvustaan ja toisistaan kauniilla ja hyvinkin inhimillisellä tavalla.
Väitän, että naisten välistä hellyyttä on lähes kautta historian katseltu enemmän sormien läpi kuin miesten välistä. Onko se mahdollisesti johtunut siitä, että aikoinaan nainen on usein tahtomattaan naitettu jo nuorena miehelle, jolle hänen on täytynyt suorittaa aviovelvollisuutensa halusipa sitä itse tai ei. Tämän vuoksi naiselle "sallittiin" mahdollisuus "harmittomiin" hetkiin toisen naisen kanssa. Mahtuuhan historiaan toki todella puritaanisiakin aikoja, jolloin oikein mikään inhimillinen ei ollut sallittua jos hieman kärjistän ja kyllähän tänäänkin nainen elää kovin eriarvoisissa yhteiskunnissa toisiinsa nähden.
Heitänkin nyt kysymyksen: onko nainen ja mies välttämättä luotukaan elämään kahdestaan, sidoksissa toisiinsa loppuelämäkseen? Onko uskonto ja raamatun ohjeistamat vaatimukset sekä erilaiset yhteiskunnan vaateet aikojen saatossa muokanneet nykyisen normiparisuhteen kaavan?
Kommentoikaa- huumoriakaan unohtamatta;)
Itse naisena, jo aikuisena sellaisena;)olen sitä mieltä, että nyky-Suomessa naisten keskinäinen hellittely julkisillakin paikoilla on yleisesti hyväksytympää kuin miesten vastaava toiminta.
Naisten välisestä seksistä miehet usein itse sanovat, että se on myös herkkää ja kaunista katseltavaa; siinä harvoin pakotetaan toista johonkin, vaan halutaan tasa-arvoisesti tuottaa toiselle mielihyvää. Tämän "harmittomuuden"
vuoksi väitänkin, että naistenvälinen seksi koetaan yleisesti jotenkin "luonnollisempana" ja viattomampana kuin kahden miehen välinen seksi.
Eläinmaailmassakin tämä on nähtävissä; esim. apinalaumassa (tässä kohtaa voi nauraa;)), mikä nyt lähinnä muistuttaa ihmisyhteisöä eläinmaailmassa, naarasapinat hyväilevät toisiaan jatkuvasti hyvinkin intiimisti, eikös. Urosapinat käyvät tekemässä joskus kiima-aikaan temppunsa ja tämän jälkeen siirtyvät sivuun "touhuamaan omiaan". Naaraat jäävät kantamaan huolta jälkikasvustaan ja toisistaan kauniilla ja hyvinkin inhimillisellä tavalla.
Väitän, että naisten välistä hellyyttä on lähes kautta historian katseltu enemmän sormien läpi kuin miesten välistä. Onko se mahdollisesti johtunut siitä, että aikoinaan nainen on usein tahtomattaan naitettu jo nuorena miehelle, jolle hänen on täytynyt suorittaa aviovelvollisuutensa halusipa sitä itse tai ei. Tämän vuoksi naiselle "sallittiin" mahdollisuus "harmittomiin" hetkiin toisen naisen kanssa. Mahtuuhan historiaan toki todella puritaanisiakin aikoja, jolloin oikein mikään inhimillinen ei ollut sallittua jos hieman kärjistän ja kyllähän tänäänkin nainen elää kovin eriarvoisissa yhteiskunnissa toisiinsa nähden.
Heitänkin nyt kysymyksen: onko nainen ja mies välttämättä luotukaan elämään kahdestaan, sidoksissa toisiinsa loppuelämäkseen? Onko uskonto ja raamatun ohjeistamat vaatimukset sekä erilaiset yhteiskunnan vaateet aikojen saatossa muokanneet nykyisen normiparisuhteen kaavan?
Kommentoikaa- huumoriakaan unohtamatta;)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei!
Pohditpa mielenkiintoisia :) Omakohtaisten kokemusteni kautta olen miettinyt yksilötasolla samoja juttuja. Kyllähän sitä miehistä seuraa voi oppia sietämään ja elämäänkin miehen kanssa "ihan kivasti", mutta täysin tyydyttävää se ei ainakaan minulle voisi olla. Eläessäni miehen kanssa, olen kaivannut suunnattomasti kosketusta naiseen ja aitoa suhdetta. Toisaalta toteutuessaan suhde naiseen olisi kaikki, mitä sillä rintamalla tarvitsen ja haluan. En tiedä siis, olenko lesbo vai bi.
Saman minäkin olen ollut havaitsevinani, että naisten välinen rakkaus olisi sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin miesten. Kaikella tuntuu olevan jokin etologinen tai evolutiivinen selitysmallinsa, joten ehkäpä tässäkin - kuten ounastelitkin! Ehkä myös se sosiologinen totuus, että naisen itsenäisyys ja omavaraisuus suhteessa miehiin on vähentänyt tarvetta sitoutua mieheen. Itsenäinen nainen voi antaa tunteidensa kulkea pakottamatta romanttisen rakkauden kautta seksuaaliseen kontaktiin ja sitoutumiseen, kun taas miehestä riippuvainen joutuu alistumaan "miehiseen" malliin, jossa ensin on seksuaalinen himo ja vasta sitten romanttinen rakkaus ja sitoutuminen... En tiedä?!
Olen juuri sitä mieltä, että yhteiskunta ja nimenomaan miesten luoma yhteiskunta ja säännöt on kautta aikojen sanellut paljon naisen asemaa ja käyttäytymistä. Raamattuakin ovat monet erityisesti miehet kirjoittaneet ja muokanneet itselleen sopivaksi.
Tietyntyyppisenä naisena minun olisi helppo sanoa, ettei naisten ole alunperinkään ollut tarkoitus elää miehen kanssa loppuelämäänsä. Mutta loppuelämästä naisen kanssa voin puhua vain omasta puolestani. Enpä muuta haluaisi kuin oman naisen, jonka hiuksista apinaemona voisin kirppuja kaivella.
Veikkaan että vallitseva käytäntö on paras, koska muunlaiset (haaremit yms.) ovat hävinneet pois.
mihin haaremit hävinneet, miehille sallitaan edelleenkin useita vaimoja
antiikin homoseksuaaliset suhteet? sehän oli sentään rakkauden ideaali!
sosiaaliset normit ovat heitelleet valtavasti kulttuurista ja yhteiskunnasta (yhteisöstä) toiseen.
nyt vaan elellään aikaa, jossa esim. naisen raiskaus on kohtalaisen ok, mutta homostelu ei ollenkaan. :-P
olen joskus mietiskellyt, että aikanaan esim pohjoiseuroopan metsästäjä-keräilijäkansoilla homoilla ja lesboilla on ollut oma tarpeellinen roolinsa - kun miehet on olleet metsällä ja naiset kotona, on hellyyttä ja lämpöä ollut silti tarjolla ;-)
tämähän selittäisi bisseyden yleisyyden, se on vaan evoluution tuoma lisähelpotus ihmiselon kivikkoiseen taipaleeseen!
kristinusko toi suomeenkin ulkoa annetun moraaliohjeistuksen. voisin kuvitella että sitä ennen homot ja lesbot olisivat ainakin olleet hyvin siedettyjä, sillä eihän luonnonuskoilla ole mitään luontoa vastaan?
raamattua jos ruetaan katselemaan, niin sen nykyisessä väännöksessä ja käännöksessä puhutaan lähinnä vain miesten välisestä haureudesta.
olisko se naisten rakkaus sitten jotenkin vähemmän syntistä?
tosin eevahan on kaiken syntisen alku ja juuri... mutta koska mies on lähempänä jumalaa ja nainen on vain viettiensä viemä, on ihan ymmärrettävää, että nainen ei osaa "hillitä itseään", kun taas miehen pitäisi tietää, mikä on oikein ja mikä väärin?:-D
Hyviä näkökulmia Aelita!
"tosin eevahan on kaiken syntisen alku ja juuri..."
...pitäneekö tuokaan väite paikkaansa! Joku Parta-Mooses lie tuonkin keksinyt, jotta nainen saatiin vaikenemaan seurakunnassa? ;)
raamatusta sen verran, että se on MINUN mielestäni hyvin pitkälle papiston vallanväline.
mitä sitten taas antiikin aikoihin tulee, niin eikös ne nyt ollut ne "homot kun jylläs yleisesti ympäriinsä ja sitten vaan lesboksella lesbot", kärjistettynä siis..
todella hyviä kommentteja ja ajatuksia teillä :)