Sairaseläkkeeltä takaisin veronmaksajaksi ja töissä jo toista vuotta. Viimeinen sähköhoitojakso oli puolisen vuotta ennen duunin alkua ja aloittaessa jouduin luopumaan osasta lääkkeistä jotta pystyn toimimaan. Helppoa ei ole ollut, mutta nyt on mennyt ylivoimaiseksi. Nyt on samoin sitten hoitoon pääsy mennyt stadissa ylivoimaiseksi. Mtt:ssä ei juuri psykiatrin aikoja saa, joten yksityiseen olen joutunut turvautumaan ja tämän rahoittanut kulutusluotolla. Alkaa olemaan tämäkin polku loppu. Kolmasosa tuloista menee ed. velan hoitoon ja asumisen jälkeen muuhun jää noin 500 euroa kuussa. Siitä lääkkeet jne...
En oikein tiedä mitä tehdä. Olo on karmea. En rupea uskottelemaan ketään pahasta olosta vaan totean, että karmea ja itkuinen on. Jotain pitäis tehdä tai tää päättyy metron alle.
En oikein tiedä mitä tehdä. Olo on karmea. En rupea uskottelemaan ketään pahasta olosta vaan totean, että karmea ja itkuinen on. Jotain pitäis tehdä tai tää päättyy metron alle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
käydä jonkun lähipaikkakunnan terveyskeskuksen vastaanotolla, josta saisit apua esim. lähetteen sairaalaan (jos tarve) tai muuta apua?
Kokeilin tuota terveyskeskusta. Heittivät takaisin mtt:n, vaikka nimenomaan sitä varten tulin, ettei mtt:stä aikoja saa. Puolentoista vuoden aikana olen saanut yhden psykiatriajan, joka sekin palohälytyksen takia loppui odottaessa, kun sairaala evakuoitiin... huvittava tilanne murphyä niin murphyä.
Eli pitäis varmaan taas ripustautua, jotta pääsis suljetulle ja sitä kautta katsottais lääkitys uudestaan.
Minkä ikäinen olet?Oletko nainen vai mies?