Mitä siellä tehdään? Onko terapia pakollista, mitkä asiat on pakollisia, onko ihmiset toisilleen vaarallisia, leviääkö huhut siellä olosta helposti sairaalan ulkopuolelle? Saako vain levätä? Kuinka pitkään joutuu/saa olla, onko minimiaikaa? Entä jos ei pääse pois?
Kertokaa kaikkee mahollista.
Kertokaa kaikkee mahollista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko menossa suljetulle vai avo-osastolle?
Riippuu paljon mestasta minne pääset tai minne joudut. Suljetulla tahdonvastaiseen vietynä pakollinen tarkkailuaika on min 4 vrk.
Olin tosi masentunut pari vuotta sitten,sillon se oli niin paha että loppujen lopuksi otin paljon viinaa ja lääkkeitä tarkotuksena päästä pois.No,en kuollut ja piti herätä häpeään ja sit mentiin psykiatriselle ..keskustelu ryhmän kanssa jossa oli hoitajia ja psykiatreja ja terapeutteja..koin sen noloksi MUTTA ennen kaikkea näin potilaita jotka osastolla olivat...jonne ajattelin tulevani lepäämään..en todella tuntunut olevan siinä kunnossa kuin muut näkemäni potilaat ja tiein ettei paikka ole oikea minulle !!! Söin jonkin aikaa Sipralexiä...sitten jätin sen pois...puolitoista vuotta ylä- ja alamäkeä.Sitten vaan ajattelin että elämässä on tapahduttava muutos..lopetin tupakoinnin ja aloin fillaroida miltei joka päivä 10-20 km..viikossa olokoheni todella rajusti...lenkki saa endorfiinit helpottamaan oloa..kunto koheni ja ennenkaikkea PÄÄN olotila muuttui aivan toiseksi !!!! Jos tupakoit lopeta ja aloita joku liikuntaharrastus..sellanen että hengästyt kunnolla ja kesto on n45min-1 tunti.Älä nuku pitkään aamulla,älä juo paljoa ilolientä ja syö kunnolla myös aamupala.
Kokeile 1 viikko näitä ja mieti miltä olosi tuntuu ...voi olla että jatkat innolla.Ajattele että omin avuin voisit parantaa elämääsi..se on tosi hieno tunne !!!!
Hyviä neuvoja mutta ei jaksa noudattaa kun on niin masentunut.
Minusta sairaalassa oli hyvä olla, ei ollut velvollisuuksia tai vastuuta. Sai vaan olla ja pysähtyä. Ihmiset olivat mukavia eikä ketään tarvinnut pelätä. Minulle siitä oli apua. Olin 5 vrk sisällä. Siellä sai ulkoilla pari kertaa päivässä.
Masennus jatkuu ja syvenee niin kauan kun sille ei jaksa tehdä mitään !! Ensimmäinen askel ylöspäin on se kun saa tehdyksi jotain UUTTA,se voi olla hyvin,hyvin pienestä kiinni.Yhden viikon kokeilun jaksaa tehdä.Tekemättömyys,masennukseen vajoaminen,periksi antaminen,ne vaikuttaa suurelta osin myös fyysisesti ja sitä kautta hankisesti.Nyt kun ilmat on hienot niin päätä vaikka parina päivänä nousta hyvissä ajoin ylös ja liikkua ulkona ja syödä hyvin ja olla polttamatta ja olla juomatta kaljaa tms...KAKSI PÄIVÄÄ ja se saattaa jatkua ja muuttaa koko lopun elämäsi.Itselläni se pitkään aamulla nukkuminen oli tosi karseeta...samat asiat jauhoi mielessä...ei ollut mitään syytä nousta ylös jne jne...
Oli hirveetä. Muu porukka oli tosi huonokuntoista. Henkilökunta istui lasikopissaan. Minä istuin huoneessani. Oletin, että jotain aloitetta olisi tullut henkilökunnan taholta, sillä pelkästään jonkun terveen ihmisen seura olisi auttanut pahaan oloon. Olinhan myös peloissani, kun näin ensimmäistä kertaa laitosporukkaa, jota ei varmaan yritettykään kuntouttaa kotioloihin. Vasta kun ilmoitin lähteväni kotiin (jossa olisi jotenkin turvallista), henkilökunta kiinnostui ja jopa joku lääkäri näyttäytyi. Lähdin silti ja päätin, että en palaa kyseiseen sairaalaan enää koskaan, vaikka menisi miten huonosti.
Kerran kävin katsomassa ystävää yhdessä toisessa sairaalassa ja siellä vaikutti inhimillisemmältä. Joten ei voi yleistää.
muuten paitsi, että hoidon saamiseksi sai olla aktiivinen. Mutta masentunut saa kyllä levätä rauhassa. Olin viisi viikkoa vapaaehtoisesti sairaalassa itsemurhayrityksen jälkeen. Aluksi oli shokki kun huomasi muut potilaat (ajattelin etten mä oo hullu vaan masentunut), mutta kun heihin tutustui, huomasi ettei tarvi pelätä ja että ihmisiä me ollaan kaikki, meillä on vaan eri sairauksia. Meillä oli toisten potilaiden kanssa antoisia keskusteluja ja sain jopa ystäviä.
Tarkkailujakson (4 vrk) sain heti alusta ulkoilla tunnun yksin ja sen jälkeen kulkea ihan vapaasti. Ovet oli tietty lukossa ja hoitajat aukaisi ne aina. Parin viikon jälkeen sain olla kotilomalla to-su, mikä oli hyvä, sillä kolmen hengen huoneessa aloin kaivata yksityisyyttä.
Mun omahoitaja oli ihana, lääkäri asiallinen ja kaikin puolin on jäänyt positiivinen mielikuva jaksosta.
sanoa siitä tietojen leviämisestä, että jos joku tuttu näkee sut siellä, voi tieto levitä, mutta henkilökunnalla on ehdoton vaitiolo. Ja voit kieltää tietojen antamisen toisiin hoitolaitoksiin tai omaisille.