Voisitteko rehellisesti kertoa miten käännyitte Islamiin ja miten koette elämisen suomalaisessa yhteiskunnassa? Kun ei ole moskeijaa, pystyttekö elämään ja muodostamaan yhteisön jossa voi keskustella ja ystävystyä. Kuka teille opetti islamin rukouksista ja miltä se tuntui? Onko teidän aviomiehet muslimeita? Miltä tuntui pitää huivia ensimmäisen kerran ja miten vanhemmat ja ystävät suhtautuivat? Olen opiskellut Islamia ja muitakin uskontoja ihan pienestä saakka ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän uskon Allahiin/Jumalaan. Toisaalta olen ajatellut, onko pakko kääntyä Islamiin. Eikö pelkkä usko riitä. Suomessa ja muuallakin euroopassa rasismi elää voimakkaasti ja kääntyminen pelottaa. Pelotta etten löydä sopivaa aviomiestä tai yhteiskunta ei hyväksyisi minua.
Kääntyminen Islamiin ja eläminen suomalaisessa yhteiskunnassa
The truth
291997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
haluisin tahan sun viestiin vastata vaikka mulla on aina vaikeeta selittaa miten loysin totuuden...musta tuntuu etta mulla aina oli kysymyksia elamasta ja sen tarkoituksessa,mutta en loytany naihin vastauksia perheeni on kristitty mutta ei kauheen harjoittavia...kuitenkin vanhempani erosivat ja muutimme paakaupunkiin siella tutustuin meidan pihalla yhteen somalialaiseen tyttoon kenensta tuli mun paras ystava...kavin usein niiten kotona ja koko perhe kuva ja kayttaytyminen kiinosti minua ruesin tutkimaan islamia ja kaikki tapahtu niin luonollisesti sen jalkeen..olin silloin 15... en itse asu suomessa mutta olen asunu siella muslimina 6 vuotta...on siina hyvaia ja huonoja puolia,mutta onneksi kylla ne hyvat voittaa suomessa on uskonnon vapaus voi kayda koulua ja olla tyo elamassa vaikka oiskin jonkun uskonen huonot puolet ovat vaan nama islamin vihaajat jotka valilla sanovat jonkun kommentin mutta ei niita kannata niin vakavasti ottaa...on suomessa monikin moskeeja en tieda ootko paakaupunki seudulta siel ainakin on monta...mulla ainakin oli tosi iso ja laheinen ystava piiri kenen kanssa pystyi olla oma itsensa ja ymmartaa toisiamme suurin osa suomalaisia muslimeita musta tuntuu sen takia kun pystyy niin hyvin ymmartamaan toisiamme kun on jotenkin samanlainen tausta ja molemmat viela oppimis vaiheessa vaikka ei opiskelu lopu koskaan...opin ite rukoilee kirjoista ja ihan vaan silleen etta liittyi mukaan vaikka ei viela osannu
silleen musta tuntuu etta oppii nopeiten nykyaan myos netista saa paljon hyvia oppaita ja videoita missa nakee selkeasti ja selvasti miten tehda...naimisiin menin jokunen vuos sitten palanneen veljen kanssa ja ollaan tultu hyvin toimeen tassakin musta tuntuu etta auttaa se etta ymmartaa toisiaan perheen suhtautumista ym...huivin kanssa hehe muistan etta mua pelotti ja tuntui erillaiselta mutta kuitenkin tuntui hyvalta etta sen uskalsi laittaa ja tunsin itteeni kotoisaksi,olin pikku siskoni kanssa metrossa ja kun huomasi etta ei mikaan hataa ollu eika kaikki vihannu sua niin ei ollu ongelmia...vanhemmillani oli ensin tosi vaikeeta ennakko luulojen takia,et voi nyt sita tullaan alistumaan ja joku rystaa hanet johonki arabi maahan mutta kun huomas etta olen viela sama mina ja etta en ole millaan lailla alistettu ja voin hyvin ja olen iloinen itteeni kanssa he myos hyvaksyivat sen ja nyt olen varmaan laheisin mun aidin kanssa minun 5 siskosta ja se kenen luokse han tulee jos tarvitsee neuvoa tai tukea...aiti on iloinen etta tietaa etta olen turvassa enka makaa jossakin ojassa kannissa tai huumeissa,etta osaan pitaa puoliani ja vaatia oikeuksiani oli mika oli.tiedan sinun pelkosi ja moni ystavistani on kayny sen lapi mutta ei kannata pelkaa,islamissa tarkein ja ainut periaatteessa missa on tarkoitus tai millaan muulla ei ole tarkoitus ilman sita on usko yhteen jumalaan, ei se etta kaytat huivia tai teet jonkun asian nailla ei le merkitysta ilman uskoa...eika sinun tarvitse heti tulla mikaan kaiken tietava usko on tarkein...en tieda saako mun viestista mitaan selvaa toivon mukaan saa...jos on jotain kysyttavaa tai epaselvyyksia niin hengailen taalla:)
selvää saanut.
Tuntuu kivalta että joku ymmärtää. Olen siinä vaiheessa elämää ettei ymmärtäjiä oikein löydy. Jos puhuisin ystävilleni ajatuksistäni, luulen ettei yhteistä ymmärrystä löydy. Minulla aukesi silmät Islamia kohtaan lopullisesti kun satuin olemaan New Yorkissa kun WTC tuli alas. Olen myös asunut maassa missa missä minulla oli paljon Muslim- ystäviä mutten ikinä uskaltanut kysyä heidän uskostaan kun luulin että se pahoittaa heidän mielensä. Ja luulin myös että jos kysyisin jotain tukalaa niin he ajattelisivat että pilkkaan heitä mikä ei ole totta sillä en halua pahoittaa kenenkään mieltä. Kaipaan sitä ystävyyttä ja yhteisymmärrystä elämän tosiasioita kohtaan ja nyt kun asun Suomessa vielä syksyyn asti, on vaan niin yksinäinen olo. Olen lukenut paljon Islamista eikä se eroa paljon siitä mihin olen jo aina uskonut. Minulle opeettiin niitä jo lapsena. Vanhemat vaan ihmettelevät miksi minulla ei ole poikaystävää (olen 27) vaan keskityn opiskeluun ja en polta enkä käytä alkoholia. Ihmetelee miksi minulla on ystävä arabiemiraatissa....tykkään pitää hameita. Mutta toisaalta sukumme on vanhaa körttisukua (ainakin tuntuu siltä) joten harras usko on normaalia meidän perheessä. Mutta tulevaisuudessa, kun saan opinnot valmiiksi niin sitten keskityn enemmän elämän kysymyksiin Islamin piirissä. Tämä palsta on muuten hyvä. Hengenpelastaja joillekin.
tiedan tunteesi...hassua minakin pelkasin aina kysya
ja ihmetella vaikka nyt muslimina toivon etta ihmiset kysyisi ja kylla aika moni tekevatkin,ja vastaan mielellani,eika se yhtaan loukkaa enka ajattele millaan lailla pahalla,mullakin on joskus pyoriny noi samantapaiset kysymykset mu paassa:) mutta nyt taas aika on juossu ja olen yksi muslimeista ja kaikki tuntuu niin luonolliselta,en pystyisi kuvittelee elavani toisella lailla...ja jos sanot etta perheesi on uskovaisia niin uskon etta he ymmartaisivat paremmin sun loytoa ja kunnioittavat sita etta uskot ja halut "mielyttaa" jumalaa...ainakin taalla afrikassa missa olen nytten on silleen,taalla kaikki kunnioittavat sita etta uskoo vaikka oiskin hieman erillainen kasitys elamasta mutta jo se etta uskoo jumalaan riittaa siihen etta saa ison kunioituksen.kuulostat aika yksinaiselta(naissa asioissa siis) ja silta etta mietit paljon naita kysymyksia...sinuna ottaisin vaan iisisti ja teet niinkuin tuntuu ja mika tuntuu oikealta,uskosamme ei ole pakkoa,eika se ole tehty vaikeaksi...ja ihana kuulla etta joku lukee naita asioita tosissaan joskus mietin etta onko edes mitaan jarkea taalla kirjoittaa ajatuksia ja yrittaa korjata vaarin kasityksia,mutta on tassa nakojaan hyvaakin:)voisin antaa mun maili osoiten mutta en halua antaa sen taalla et ei paady vaaraan kayttoon... en voi muuta sanoa kun tsemppia ja ota iisisti,ja muista ei olla koskaan yksin Jumala on aina kuuntelemassa joten jos on kysymyksia tai huolia niin kaanny haneen,ja yhtakkia kaikki huolet on jo veks :)
Salam aleikum Maryam, Niin, olisi kiva jutella enemmän mutta ymmärrän pelkosi. Kyllä lähin perheeni ymmärtää, mutta ei välttämättä kaikki. Ei se haittaa. Ja kyllä täytyy sanoa että yksinäistä on. Kun ei voi puhua ihmisten kanssa jotka ymmärtää eikä aina ajattele että hänessä on jotain vikaa kun väkevät ei maistu tai kun pojat ei kiinnosta. Mutta tosiaan, Englantiin olen lähdössä syksyllä ja jotenkin elämä helpottuu siellä kun minulta ei kysellä miksi haluan elää tietyllä lailla. Siellä elämä on paljon vapaampaa, toisaalta pelottavaa, mutta niinkuin sanoit, ei minun tarvi pelätä. Allah will take care of me.
VAIN naisille?
siis nyt oon ite pihalla siin nyt oli vaan mun tuntemukset ja tarina...
KIITOS Kun vastasit Maryam. May Allah be with you.
Olen itse nainen mutta en halua estää miehiä vastaamasta.
Jäi nimimerkki pois tuosta kiitos tekstistä. Se oli minä.
>Voisitteko rehellisesti kertoa miten käännyitte Islamiin ja miten koette elämisen suomalaisessa yhteiskunnassa?>
Olin kiinnostunut uskonnollisuudesta jo nuoresta lähtien, vaikken ollut koskaan erityisen harjoittava kristitty. Minulle oli kuitenkin selvää, että on tiettyjä asioita, joita ei pilkata ja joita täytyy kunnioittaa ja yksi niistä on Jumala ja uskonto. Nuorena aikuisena olin päätynyt elämäntilanteeseen, jossa tarvitsin Jumalan apua palatakseni oikealle tielle, koska olin eksynyt pois siltä. Aloin etsiä Jumalaa, totuutta ja parannusta. Olin "sairas", koska tein paljon vääriä asioita, mutta Jumala paransi minut kertomalla, miten minun pitäisi elää ja välttää ongelmat. Minulla ei ollut omalle uskolleni mitään erityistä nimeä, mutta kun aloin tutkia islamia, tunnistin siinä sen, mitä uskoin sydämessäni. Koin, että palasin takaisin siihen, mihin olin uskonut aiemmin. Islamissahan puhutaan islamiinpaluusta, koska uskotaan, että kaikki ihmiset ovat syntyneet muslimeina fitran tilassa, mutta yhteiskunta tekee ihmisestä jotain muuta. Minua kiinnosti vain se, että löytäisin tasapainon elämääni ja saisin korjattua Jumala-suhteeni sellaiseksi kuin se oli ollut joskus nuorempana.
Yhteiskunnan jäsenenä elämiseen vaikuttaa todella moni asia, ei vain uskonto.
>Kun ei ole moskeijaa, pystyttekö elämään ja muodostamaan yhteisön jossa voi keskustella ja ystävystyä.>
Muslimien piirissä toimivat samat ystävyyden pelisäännöt kuin yleensäkin. Joidenkin kanssa synkkaa ja toisten ei. Yleensä ystävyys alkaa jostain yhdistävästä tekijästä. Se voi olla joko samanlainen elämänasenne, elämäntilanne, harrastukset, samanlainen näkökulma islamiin, kulttuuri (mistä maasta puoliso) jne... Muita muslimeja voi tavata islamilaisissa keskuksissa, joita kutsutaan puhekielessä "moskeijoiksi", vaikkei täällä Suomessa ole tietääkseni yhtään oikeaa moskeijaa.
>Kuka teille opetti islamin rukouksista ja miltä se tuntui?>
Opettelin sen itsenäisesti löydettyäni internetistä ensimmäiset rukousoppaat. Koska olin kaivannut Jumalaa ja tapaa palvella Häntä ja parantaa elämäni, tunsin että ensimmäisen kerran minulla on todellinen keino lähestyä Häntä ja ilmaista omat pyyntöni: pyytää johdatusta oikealle tielle, pyytää että Jumala estää minua menemästä harhaan (elin siinä, mutta halusin pois), pyytää Jumalalta anteeksi ja ylistää Jumalaa - kaikkea tätä yhdessä, kumartua Jumalan suuruuden edessä ja tunnustaa, että minä olen vain voimaton Jumalan palvelija, jonka elämä on vain Jumalan vallassa. Islamin perusfilosofia "alistuminen Jumalan tahtoon" merkitsi minulle sitä, että hyväksyn oman paikkani ja asemani Jumalan edessä. Hyväksyn sen, että minä olen heikko Jumalan edessä. Tunsin, että on vain minä ja Allah. Muslimiyhteisön puute ei ollut mikään ongelma, koska tiesin, että Allah näkee ja kuulee kaiken. Yksin rukoillessani, tietäessäni, että vain Allah tietää minun rukoilevan, teki siitä vieläkin vilpittömämpää. Kaikissa teoissa tärkeintä on vilpittömyys, että sen tekee vain Allahin vuoksi.
>Onko teidän aviomiehet muslimeita?>
Kyllä. Musliminainen ei voi olla naimisissa muun kuin muslimimiehen kanssa. Enkä muunuskoista huolisikaan sen jälkeen kun olen löytänyt islamin. :)
>Miltä tuntui pitää huivia ensimmäisen kerran ja miten vanhemmat ja ystävät suhtautuivat?>
Ensimmäiset kerrat tuntuivat pelottavilta, mutta totuin siihen nopeasti. Minulla ei ollut alussa varsinaisesti paineita pitää huivia, koska aloin pitää sitä jo ennen lopullista uskontunnustusta. Perheeni suhtautui asiaan ihan hyvin. Olin valmistellut heitä henkisesti vihjailemalla kiinnostuksestani islamiin, joten se ei tullut heille yllätyksenä eikä järkytyksenä (ainakin luulisin niin). Ystävillä oli välillä hankalaa hyväksyä ja sopeutua, koska en halunnut tehdä enää tiettyjä asioita. Olen etääntynyt joistakin vanhoista ystävistä, mutta olen löytänyt tilalle paljon muslimiystäviä.
>Olen opiskellut Islamia ja muitakin uskontoja ihan pienestä saakka ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän uskon Allahiin/Jumalaan. Toisaalta olen ajatellut, onko pakko kääntyä Islamiin. Eikö pelkkä usko riitä.>
Alhamdulillah. Johdattakoon Jumala (Allah) sinut oikealle tielle. Uskoa ja uskontunnustusta ei voi laittaa erilleen. Jos sinulla on usko Jumalaan (Allahiin), silloin sinä tunnustat uskosi ja alat elää sen mukaan. Jos sinä uskot, että ei ole muuta jumalaa paitsi Allah ja Muhammad (saas) on Hänen lähettiläänsä, uskot islamin opinkappaleisiin, niin sinun täytyy tunnustaa se kielellä ja sinusta tulee muslimi. Ei voi sanoa, että on "usko", jos ei tunnusta ja toimi sen mukaan.
>Suomessa ja muuallakin euroopassa rasismi elää voimakkaasti ja kääntyminen pelottaa.>
Mielestäni tätä asiaa liioitellaan. Jokaisella muslimilla on tästä asiasta erilaiset kokemukset ja tuntemukset. Minäkin pelkäsin todella paljon, että kaikki ihmiset inhoavat minua, jos laitan huivin päähän ja minut tunnistetaan muslimiksi. Ajattelen asiaa kuitenkin niin, että minulla on oma elämäni ja oikeus elää sitä muslimina. Enkä minä koe olevani niin erilainen. Koen itseni erilaiseksi vain silloin kun joudun viettämään aikaani täysin erilaiset arvot omaavien ihmisten kanssa, mutta yleensä voin valita oman seurani.
>Pelotta etten löydä sopivaa aviomiestä tai yhteiskunta ei hyväksyisi minua.>
Ainakaan musliminaisilla ei ole ongelmia löytää aviomiestä. Monet muslimimiehet etsivät itselleen tositarkoituksella vaimoa ja kosintoja tulee enemmän kuin ehtii miehiä haastatella.
Ajattelen, että yhteiskunnan muodostavat kaikki ihmiset yhdessä. On mahdotonta, että kaikki pitäisivät kaikista. En minäkään ymmärrä kaikkia ihmisiä ja heidän elämäntapaansa, mutta varmasti hekin löytävät itselleen oman paikkansa tästä maailmasta.
Kiitos kauniista sanoistasi. Niin, toki ymmarran että ystävyys on muslimille kuin muullekin tärkeä asia mutta siihen kuuluu niin paljon ja ajattelisin että on vaikeaa juhlia Islamilaisia kalenterijuhlia,täällä suomessa kun ystäväpiiri on niin pieni ja sen ilon lahjan on niin mukava jakaa muiden ihmisten kanssa kuten sukulaisten ja vanhempien.Tämä ajatus oli syynä, miksi kysyin kysymyksen moskeijasta ja ystävyydestä.Minä olen elänyt Islamin ohjeita noudattaen monia vuosia englannissa vain itseäni suojellakseni pahalta. Kulttuuri siellä on kovin erilainen ja pieni suomalainen tyttönen ilman mitään turvaa on vaarassa. Minä kun en halua että vastakkainen sukupuoli heittää herjauksia ja siellä kaikenmoinen kosketteu on normaalia. Mutta ehkä kun saan opintoni siellä valmiiksi niin käännyn tai jos minä löydän jonkun jonka kanssa jakaa elämän tuomat haasteet (ja hän tulee olemaan muslimi, käännyn ilo mielin). Ei minullaaan uskolleni ole ikinä ollut nimeä, ennen kuin nyt. Kiitos kumminkin sinulle. Ymmärrän jos kaikki ei halua vastata tai edes lukea typeriä kysymyksiäni. Minulla on vaan matka kuljettavana eikä se ole helppo ilman apua.Eikä takaisin entiseen ole paluuta, jos se nyt on edes ollut niin erilaista verrattuna mitä tuleman pitää.Anteeksi jos olen loukannut joitain henkilöitä. Se ei ole ollut tarkoitukseni.
Minä roikun kahden maailman välillä. Halu palaamiseen on, mutta taito ja pelko siitä että onko haluni vilpitön, pidättelee minua.
Olen koko elämäni uskonut Jumalaan, mutten ole kuulunut kirkkoon. Suomalainen kirkko ja luterilainen usko jäivät etäisiksi. Olen ollut aina kiinostunut uskonnoista ja historiasta. Kun tutustuin egyptiläiseen mieheeni, oli niin erilaista huomata kuinka hänelle usko on niin joka hetkinen asia. Kaikki kiitos kuuluu Jumalalle, ei ole niin pientä asiaa etteikö kiitosta sanottaisi. Usko hyvään ja taas jonkun mennessä pieleen, kohti uusia seikkailuja. Kun kuuntelet harrasta kristittyä, voi menna tuntikausia, ennen kuin sinulle selviää usko. Kun kuuntelen miestäni, ei mene viittäminuuttia.
Kadehdin mieheni vilpitöntä elämänasennetta ja uskon mukanaan tuomaa sisäistä rauhaa. Islamissa on paljon asioita jota arvostan ja haluan elämääni. Mikä minua pidättelee? Samantapaiset ajatukset kuin sinulla. Pelkään myös etten olisi tarpeeksi tosissani. Islam on kuitenkin uskontona elämäntapa. Joskus oikein toivon, että mieheni patistaisi minua kääntymään, mutta ei.
Tutki, punnitse ja valitse sinulle oikea suunta. Islamiin palaaminen tuntuu minusta vain niin isolta vastaukselta kaikkiin kysymyksiin.
Iso vastaushan se on,ja toisaalta se oikea.Koska se on niin kunnioitettava asia, uskonto ja islam, tahtoisin, jos kääntyisin, oppia sitä joltain joka jaksaisi opettaa ja eikä jattäisi minua oman onneni nojaan jos ja kun teen virheitä. Olen kumminkin aika tempperamenttinen ja koen vaikeana vaan istua ja hyväksyä. Minuun on istutettu sana "miksi" niin vahvasti. Ja henkilökohtaisesti haluaisin opiskella islamia ilman kulttuurisia vaikutteita vaikka arabialainen kulttuuri ja taide on kiinnosanut minua aina. Kuitenkin haluaisin, oman oppimiseni takia, pitää ne erillään.
Kulttuurivaikutteet erillään ainakin aluksi, jos se on mahdollista.
ja vallankin kun perehtyy islamiin kirjoista ja faktoista. Minulle se on mahdotonta, enää. Peilaan kuitenkin suurimman osan mitä tiedän, miehestäni ja muista egyptiläisistä tuttavistani. Toisaalta, mahdollisuus että islam jää sinulle "kylmäksi" pelkkinä faktoina ilman ihmisiä, on mahdollista. Ja paras asia minusta islamissa on juuri se kuinka se oikeasti positiivisessa mielessä vaikuttaa yksilön toimintaan ja ajatusmaailmaan. Mieheni on korvaamaton, hän vastailee maltilla tunteja kysymyksiini. Ei hermostu eikä loukkaannu vaikka pureudun islamissa ilmeneviin ongelmiin. Kestää kyseenalaistamisen ja juuri sen miksimiksimiksi-kyselyn. Totta todellakin on se, että kulttuurin vaikutus islamiin on valtaisa, kun vertailee eri maita.
Niin, se kulttuurin merkitys. Paljasta ja kylmää ilman kulttuuria. Senhän takia monet yrittää luoda islamilaista maailmaa maihin jotka ovat kristittyjä, ihan ymmärrettävistä syistä.
Siis, kristinusko on se valtionusko.
Kaikkihan on mahdollista ja vallankin kun perehtyy islamiin kirjoista ja faktoista. Minulle se on mahdotonta, enää.
Kaikille uusille muslimeille ja islamista kiinnostuneille suosittelen sivustoa www.islaminfo.fi
Sieltä saa myös ihania siskoja keskustelukumppaneiksi, kun ottaa sivun tekijöihin yhteyttä inshaAllaah..
Rauhaisaa kesäpäivää kaikille!:O)
Kiitos kovasti. Otan neuvostasi vaarin.
Sheikki Muhammad Salih al-Munajjidin ajatuksista. Tuo sivusto katsoo ko sheikin olevan pätevä islaminoppinut.
"Eri henkilöiden esittämiin kysymyksiin vastaukset on laatinut mm. Sheikh Muhammad Salih al-Munajjid, tunnettu islamilainen luennoitsija ja kirjoittaja. Islam Info-sivuston moderaattorit ovat kääntäneet ne englannista suomenkielelle. Sheikh al-Munajjidin käyttää vastauksissaan vain luotettavia lähteitä, jotka perustuvat Koraaniin ja sunnaan. Viitteet tietolähteistä on pyritty lisäämään."
http://www.islaminfo.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=47&Itemid=1
Salaam aleikum sisko
Itse oon 17 vuotias poika/mies:D ja käännyin Islamiin tässä pari kolme viikkoa sitten (olin rukoillut pari kertaa päivässä 2kk ennen sitä)
ja olen nyt rukoillut 5 kertaa päivässä aina.
Itse löysin totuuden sillä tavalla että luin Malcolm X'in elämänkerran (ne jotka ei tiiä kuka Malcolm X on nii googlatkaa se:D) ja siitä sitten innostuin lukemaan ja tutkimaan islamia, olin ollut 10 vuotta täys ateisti ja mielestäni kaikki jotka uskoivat jumalaan voisi tappaa ja haudata:D
Siinä sitten kun tutkin islamia ja luin ruotsinkielisen koraanin niin vain aloin uskoa enemmän ja enemmän sama juttu koski sitä ku keskustelin toisten muslimien kanssa niin mun imam vahvistu.
Mul ei itsellä oo ollu mitään ongelmia yhteisön kanssa kun ei näe ulkoopäin että oon muslimi mut kyllä se sitten puheesta huomaa, pari kaverii ei oo halunnu hyväksyä sitä et oon muslimi eikä vanhemmat ne on ollu isoimmat ongelmat..
Ja en mäkään oo virallisesti muslimi vaikka oon sanonu Shahadan (uskontunnustuksen) moskeijassa ja ainakin 5 kertaa päivässä (tai itseasiassa 10 kertaa kun se sanotaan 2 kertaa per rukous:D)
Ja inshallah löydät sopivan aviomiehen.
niin ja siitä moskeijasta niin onhan meillä niitä meidän moskeijoita vähän joka paikassa jossain kosteassa kellarissa:) Itse vietän paljon aikaa pasilan moskeijassa:D
Käännyin islamiin jo yli 20 vuotta sitten muslimimieheni myötä. Noihin aikoihin islam ei vielä ollut Suomessa "muodissa" ja kääntyminen tapahtui melkein aina avioliiton kautta.
Emme ole uskonnollinen perhe ja islam on meille enemmänkin elämäntapa niinkuin muillekin täkäläisille, siis emme asu Suomessa.
Avioliiton alkuaikoina tutkin kyllä islamia vähän myös uskontona, mutten siitä mitään kummempaa löytänyt; uskonto uskontojen joukossa, ei parempi eikä pahempi.
miehesi myötä, jos islam ei merkitse sinulle mitään ja on vain uskonto uskontojen joukossa? Oliko sinun pakko, painostettiinko sinua siihen, vai mikä mahtoi olla syynä?
Olen aidosti kiinnostunut tietämään, sillä itsekin avioiduin 20 v sitten muslimimiehen kanssa ja asumme uskomailla (muslimi valtiossa)enkä minä ole kääntynyt islamin uskoon. Meillä on 2 lasta eivätkä hekään ole muslimeita, olemme sopineet että päättävät sitten itse mitä haluavat kun kasvavat aikuisiksi.
uskoin, että se on paras vaihtoehto perheemme ja etenkin lapsiemme sopeutumiselle muslimiyhteisöön. Eipä siitä haittaakaan ole ollut.
Varsinaista painostusta en kokenut, mutta mieheni ja hänen perheensä kyllä kovasti toivoivat kääntyväni.
Niinkuin jo sanoinkin, uskonto ei minulle merkitse paljon, mutta perheeni merkitsee ja olen valmis vaikka vähän valehtelemaan perheyhteyteni vuoksi.
Tämä ei varsinaisesti vastaa kysymykseesi, mutta tahtoisin tosissani alkaa muslimiksi, uskon ja monen muun asian takia. Minun sukuni on niin vanhanaikainen, joka vastustaa kaikkia uskontoja ja niistä eniten islamia sen saaman huonon julkisuuden takia. Mulla on paljon ystäviä arabimaissa ja perheeni ei suhtaudu niihin ystävyyssuhteisiin kovinkaan hyvin. Mutta minulle ne ystävät ovat tärkeitä, koska ne ovat ainoita jotka kannustavat minua uskomaan ja etsimään totuuttaa Allahista.
Olen yrittänyt muuttaa perheeni käsitystä islamista. Tiedän millainen käsitys heillä on, koska minulla oli n. vuosi sitten aivan samanlainen, että kaikki muslimit syrjivät naisia ja ovat terroristeja. Siinä erehdyin ja pahasti. Suuret kiitokset Allahille, joka avasi silmäni tästä. Minun perhe ei ymmärrä. minä todella tahtoisin, mutta pelkään sukuani, pelkään asuinpaikkaanikin. Asun pienessä kylässä ja alle päivässä kierisi huhu ympäri kylää - ja kuntaa ja melkovarmaan saisin paheksuvia katseita. en tunne täällä ketään muslimia.
toivon, että opiskeluni jälkeen voin muuttaa etelämpiin maihin ja harjoittaa islamia oikein. En näin salamyhkäisesti.
Itse käänyin islamiin muutama vuosi sitten. Muslimi mieheni kertoi minulle koraanista, koraanin ihmeistä ja tutustutti minut tarinoihin ja niiden historiaan ja alkuperiin. Kävimme myös yhdessä läpi jonkinlaisia koraanin selitysteoksia, hän siis luki niitä arabiaksi ja käänsi niitä sitten minulle englanniksi. Mieheni myös opetti minut rukoilemaan.
En tietenkään voi sanoa, että tietäisin edes murto osaa siitä mitä minun kuuluisi tietää, mutta se minkä tiedän sai minut täysin vakuuttuneeksi että suuntani on oikea.
Välini katkesivat vanhempiini joksikin aikaa minun palattuani islamiin, mutta ne eivät tosin olleetkaan silloin kovin vahvalla pohjalla.. mutta myöhemmin kun he huomasivat, ettei islam ollut muuttanut minua mitenkään ihmisenä, vaan minulle olivat tulleet eri arvot elämääni suhteet palautuivat takaisin. Isäni kanssa jopa parantuivat. Äitini ei kyllä vieläkään hyväksy täysin huiviani, ja välillä muistaa huomautella asiasta. Olenkin kysynyt häneltä, haluaisiko hän että minä kulkisin kaupungilla sitten lähinnä porton vaatteissa, esittelisin itseäni humalapäissäni ja harrastelisin yhden illan suhteita, kuin että eläisin mieheni rinnalla yksiavioisessa kunniallisessa suhteessa??
En kuitenkaan aijo katkaista suhteitani vanhempiini, sillä Koraanissa kehoitetaan pitämään side vanhempiin, minkä Allah on meille luonut. Minulla ei ole lupaa niskoitella vanhemmilleni, sillä he ovat minut kasvattaneet. Ainoa syy on katkaista side, on se, että he vaatisivat minua jättämään islamin!
Ystäviä minulla edelleen on kristittyjen parista, ja he ovat hyväksyneet minut ja valintani!
Aluksi oli outoa pukeutua huiviin, mutta mnyt sitä ei edes ajattele! jos haluat voit harjoitella kotona huivin käyttöä.. Älä kuitenkaan tee mitään pakosta!
Suomessa uskoisin on ihan hyvä elää musliminakin! Olen vain todennut sen, että ne jotka tietävät islamista kaikkein vähiten ovat kaikkein kova äänisimmin arvostelemassa islamia! Oikeanlaista keskustelua tuskin saa aikaiseksi näiden ihmisten kanssa. He luultavasti ovat liian peloissaan edes kuulemaan mistä islamissa todella on kyse! Islam antaa oikeuden kyseenalaistaa asioita ja kehottaa ihmisiä etsimään tietoa..
Islamiin sinun ei ole hätiköityä palata. Allah antaa uskon sinulle sydämeesi tai on sen antamatta. Ja kun tunnet että aika on oikea, teet oikean valinnan!
Pelko tulevasta on tietenkin luonnollista nyt, mutta kun olet päätöksesi tehnyt, ihmettelet, mitä siinä oikein pelkäsit!! Itse koin syvän rauhan tunteen, ja olen huomannut henkisesti vahvistuvani vielä enemmän mitä lähemmäksi olen Allahia kulkenut! huomaan kuinka ihmiset ovat kiinni maallisissa asioissa ja kuinka raha, materiaali ja alkoholi näyttelee suurta osaa heidän elämässään. Itse olen jättänyt nämä asiat taakseni, ja nautin ihanan seesteisistä koti-illoista perheeni ja rakastavan puolisoni kainalossa. Miehen rinnalla joka todella arvostaa minua, huolehtii minusta ja joka on ottanut velvollisuudekseen täyttää jokaisen toiveeni.
Tälläisen elämän sain, kun sitä Allahilta pyysin!