Mistähän oikein johtuu kun nykysin tuntuu että elämä junnaa paikallaan. Ei tapahdu paljon mitään ja itsekin on kuin märkä rätti eikä jaksa osallistua että tapahtuisi.
Duunissa on paska pomo ja tekeillä oleva iso fuusio syö voimia ja tulee tunne ettei vähempää voisi kiinnostaa. oma tulevaisuus on täysin avoin ja siltin on vain olo että hoh hoijaa, katsotaan mitää tuleman pitää.
Parisuhteessa kaikki on periaatteessa ok, on mies jota ihan aidosti rakastan mutta kun tuo rontti ei ole valmis sitoutumaan ja vähiten asiaan ei liene vaikuta hänen äitinsä negatiivinen suhtautuminen minuun ja suhteeseemme.
Asunto pitäis vaihtaa, mutta kun ei sekään oikein etene. OIkeaa ei ole tullut kohdalle, piti odottaa ensin parvekeremontti pois alta ja nyt sitten ei sopivia ehdokkaita löydy, kesällä kun asuntomarkkinoilla tuntuu olevat total kuollutta jne.
Vanhus kissa vanhenee ja heikkenee koko ajan, sekin painaa mieltä ja vanhus isä samoin jne. jne.... lisäksi mieltä painaa tuleva juhannus jota pakosti vietetään avomiehen suvun parissa ja kun lähtökohdat on mitä on niin en oikein jaksaisi :-(
Revi tästä nyt riemua.... että tämmöstä tällä kertaa, ei ole hyvä päivä tänään, ei.
Duunissa on paska pomo ja tekeillä oleva iso fuusio syö voimia ja tulee tunne ettei vähempää voisi kiinnostaa. oma tulevaisuus on täysin avoin ja siltin on vain olo että hoh hoijaa, katsotaan mitää tuleman pitää.
Parisuhteessa kaikki on periaatteessa ok, on mies jota ihan aidosti rakastan mutta kun tuo rontti ei ole valmis sitoutumaan ja vähiten asiaan ei liene vaikuta hänen äitinsä negatiivinen suhtautuminen minuun ja suhteeseemme.
Asunto pitäis vaihtaa, mutta kun ei sekään oikein etene. OIkeaa ei ole tullut kohdalle, piti odottaa ensin parvekeremontti pois alta ja nyt sitten ei sopivia ehdokkaita löydy, kesällä kun asuntomarkkinoilla tuntuu olevat total kuollutta jne.
Vanhus kissa vanhenee ja heikkenee koko ajan, sekin painaa mieltä ja vanhus isä samoin jne. jne.... lisäksi mieltä painaa tuleva juhannus jota pakosti vietetään avomiehen suvun parissa ja kun lähtökohdat on mitä on niin en oikein jaksaisi :-(
Revi tästä nyt riemua.... että tämmöstä tällä kertaa, ei ole hyvä päivä tänään, ei.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämä vertaantuu siihen aiemminkin esille tuomaani nelikymppisen miehen 5A-ongelmaan. Samaan aikaan tulee ajankohtaiseksi akan, asunnon, auton, ammatin ja alushousujen vaihto. Helppoa ei ole kellään. Olisko kyse kuitenkin vähän elintaso-ongelmista, aika moni maailmassa elää ilman asuntoa, työtä, lähimmäisiä, lemmikkejä ei ole vara pitää jne. Ei prkl, kirjoitit provon, nyt menin lankaan...
Voi kun olisikin provo, ihan oikeaa ankeaa oloani tässä vaan puran ulos.
On totta että maailmassa on asunnottomia, työttömiä, köyhiä ja vaikka mitä ongelmia, en sitä vähättele, mutta (nyt tulee se älämölöä aiheuttava osa) miksi juuri nyt, oman kurjan olon keskellä minun tulisi tuntea huonoa omaatuntoa niistä.
Olen onnekas kun olen päässyt työnsyrjästä kiinni vaikka mistään sen maineikkaammasta paikasta en voi hehkuttaakkaan, mutta kyllä, työpaikka on..... toistaiseksi. Kattokin pään päälläni on ja ihan omalla selkänahalla hankittu ja muutenkin olen omillani pyrkinyt tulemaan toimeen koko aikuiselämäni.
Terveyttäkin on suotu, mitä nyt 2 isohkoa diagnoosia rasittaa muuten puhdasta rekisteriäni joten ei kyse etten tiedostaisi tilannetta, mutta saan kai silti olla raukka ressukka ajoittain. Vai onko se lupa sallittu vain syrjäytyneille ja niille kaikkein kurjimmille tapauksille?
Joo, onhan sitä itse kullakin joskus siipi maassa, uskotaan. Jotenkin kun itsellekin on tullut useampaan otteeseen elämässä oikein kunnolla turpiin, on alkanut arvostaa ihan arkisia asioita.
Pienistä asioista ne onnen hetket rakentuu. Itselleen kun jaksaa nauraa, niin niin kauan menee hyvin, toiset nauraa kuitenkin. Asetetaan vaatimukset sen mukaan, mitä jakaja korttipakasta jakaa.
Mitäs ne oikein tärkeät asiat elämässä on? Sellainen terveys, jonka kanssa tulee jollain lailla toimeen, vaivojahan riittää monelle. Joku, jolta saa rakkautta ja jolle antaa rakkautta. Vapaus. Jonkinlainen työ. Luonto. Joku oma juttu, oli se sitten harrastus tai mitä tahansa. Asennetta, ei anneta periksi. Olla nöyrä, muttei nöyristellä.
Aivan, totta puhut..... tänään vaan ei ole hyvä päivä, tekisi mitä vain..... ehkä otan nuo alempana ehdotetut "dobingit" käyttöön kunhan kotiudun, katsotaan.....
Olet tullut oikeaan paikkaan - täällähän meitä, kohtalotovereita on... ;D
Tässä osanottava neuvoni tilanteeseesi;
Hae kaupasta suklaata (paljon), pullo hyvää valkkaria ja joku nyyhkyleffa... tuhoa suklaa ja valkkari, katso se elokuva ja itke itsesääli hevolle... huomenna näyttää paremmalle ja voit jopa hymyillä tälle päivälle ;D
Muista myös, että elämällä on hassu tapa järjestyä aina ;D
Totuuden sanoja virkat..... onko mitään tässä maailmassa jota ei suklaa ja viinipullo parantaisi ;-) Ja siitä asioiden taipumuksesta järjestyä, niinhän se on...... tässä alkaa vain tämä käyttöön otettu jatkopinnakin loppua tätä jatkuvaan odotteluun ja vehtaamiseen, mutta kai se on kolmas jatkopala pinnalle vielä kaivettava *katoaa jatkopinnakaapin uumeniin*
*kiitos*
se välillä on...ei näy valonpilkettä missään...mutta, aina se vaan siitä kirkastuu ja jos ei niin tapahdu,on murhetta tuoville asioille tehtävä jotain...tsemppiä...:)
Tunnistan samantapaisia tuntemuksia itsessäni. Olen järkeillyt asian niin, että kun niin innolla kesää odotan ja lämmintä ja muuta - ja sitten huomaan, että mikään ei kuitenkaan tavallaan muutu - arki pysyy samana kuin talvellakin, mies "se sama vanha", duunikin yhtä tylsää kuin talvellakin jne.... niin väkisinhän sitä tuntee olonsa jotenkin "petetyksi" ja masentuneeksi, eikö vaan?
Eli ne turhat odotukset siitä, että kesällä olisi jotenkin parempaa ja erilaista, kostautuu...
Voisiko olla näin?
ole iloinen ett on joku vaikka ei näköjään hyvästä ymmärrä mitään ja anna suvun olla omassa arvossa kaikilla on tapana työntää nokka joka sopaan , ei mitään uutta tassä maassa ei kun tsemppiä ja hyvät kesän jatkot . tv sk