vasta parannuksen armon saanut

..VL:t eivät ymmärrä ?! HMM ?

"ette voi käsittää tätä vapautunutta tunnnetta kun saa synnit anteeksi"

Että sinä olet ainoa joka on saannut tunnea, että synnit ovat anteeksi annettu jos ajattelet etteivät muut käsitä sitä vapautta?

Onko tämä nyt joku ihan uusi uskonto ja sinä tulet ihmisiä tänne herättelemään? Millä nimellä tämä "herätys" kulkee, tuollako "uusi jumalanlapsi", ihan osuva nimi uudelle "herätykselle".

ilman kyl vl-lahkoa oon saanut synnit anteeks ja se on todella ihana asia!

Raamatussa vapaus ja pelastus tarkoittavat samaa.
Kyllä se sinun vapauden tunteesi on vain väliaikaista. Kohta olet jo synnin kuormittama ja tunnet itsesi kahlituksi. Sitten vaan uusi synninpäästö ja vapauden tunne. Ja nämä vuorottelevat niin kuin yö ja päivä. Elämähän onkin rytmiä eli vastakohtaisuuksien vuorottelua. Olet hyväksynyt synti käsitteen niin kuin se on opetettu.

Vapaa on se, joka on voittanut maailman. Maailma tarkoittaa tätä aineellista, havainto- ja muotomaailmaa. Maailmalla Jeesus ei tarkoittanut mitään pahuuteen viittavaa. Vapaus voidaan saavuttaa silloin, kun emme tee erotteluja asioiden välillä, ei hyvän eikä pahankaan, eli kaiken kattavassa ykseydessä.

Assalaam aleykum!
(Rauha olkoon teille)

Olen iloinen puolestasi. Olen entinen vl. Kaikki alkoi siitä, että synnyin vl-perheeseen, mut vieraannuin siitä aikuistuttani. Jossain vaiheessa sain vl-kieltä käyttäen "parannuksen armon". Se oli hieni kokemus niin henkisesti, hengellisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kokonaisvaltainen ja keventävä itse tapahtumana.

Mun kohdalla vain kävi niin, että usko ei muuttunut eläväksi ja koin vl-seurakuntaelämän itselleni vieraaksi ja teennäiseksi. Kunnes, lähdin liikkeestä 10 vuotta sitten.

No, nyt mä oon muslimi. Olen siis mies, en arabin kanssa avioitunut suomalaisnainen, niin kuin olisit voinut olettaa. Syy: kun eka kerran menin moskeijaan, tunsin olevani kotona. 10 vuodessa minua ei kiinnostanut tippaakaan mikään uskonto ja olin aina vakuuttanut ihmisille, että en voisi kuvitella koskaan liittyväni mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Toisin kävi. Nyt mulla on rakastava Jumala ja rakkaita veljiä ja siskoja. Ja se keskinäinen rakkaus on todella aitoa. Hetki, jolloin minusta tuli muslimi on jossain määrin samankaltainen, mutta tietyiltä osin hyvin erilainen kuin vl-uskoontulo. Jos käyttäisin vertauksia, niin vl-uskoontulo oli kuin pikainen nousuhumala ja islamiin tulo kuin olisin saanut vahvan suojakuoren mailman pahuutta vastaan. Muistan hyvin sen hetken, kun se tapahtui eräässä moskeijassa. Ja koskaan ennen en ole itkenyt onnellisuudesta niin paljon kuin tämän kolmen kuukauden aikana...

Allahu-akbar