Onko miehenne ollut mukana synnytyksessä? Miten hyvin hän toimi teidän tukihenkilönänne? Entä miten rakkaus- ja seksielämänne on sujunut synnytyksen jälkeen? Miten synnytyksessä mukana on vaikuttanut mieheenne?
Ja jos ette ole ottaneet miestä mukaan, niin miksei? :)
Ja jos ette ole ottaneet miestä mukaan, niin miksei? :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mies oli mukana synnytyksessä, mutta ei ollu kovin aktiivinen, mutta lähinnä halusinkin vaan jonkun pitään kädestä kii ja jakaan sen kokemuksen. Mies arvostaa mua nyt enemmän, kun tietää millasta touhua se synnytys on. Seksiä ei olla vielä kokeiltu, mutta jälkivuoto on nyt lopuillaan, että aika pian vissiin. Mies haluis jo kovasti. Synnytyksestä aikaa 2 ja puol viikkoo.
Mukana oli meilläkin kun käynnistettiin. Miehellä kävi aika pitkäksi ja sitten kun minulla meni kivut niin pahaksi etten voinut liikkuakkaan enää, hän ei kestänyt katsoa kärsimyksiäni reppana. Mies piti kädestä, hiero ja semmosta pientä. Oli haltioissaan kun näki poikamme tulevan maailmaan! Ehdottomasti mies mukaan, on hänellekkin elämän kokoinen kokemus!
Niin ja seksi meillä aloitettiin kuukausi synnytyksen jälkeen, ja seksi elämä parani vain.
Mies oli mukana ja minä pidin sitä tärkeänä, enkä olisikaan halunnut tehdä sitä ilman häntä. Mies tosin tunsi olevansa vain tiellä, eikä ilmeisesti vieläkään tajua miten paljon hänen läsnäolonsa auttoi. Uskon hänen nyt ymmärtävän osittain miltä synnytys tuntuu.
Seksiin päästiin noin 3 viikkoa synnytyksestä. Vähän aristelen, mutta ihanaa kun ei tarvitse enää vatsaa varoa ja pääsee vähän erikoisempiinkin asentoihin.
Rakkauselämä.. no kait siinäkin kaikki hyvin. Yritän ottaa herran huomioon ja saada hänelle tarpeellisen olon.
Mulla ei tosiaan mies ollu loppuun asti, vaan siihen asti kun laitettiin epiduraali. Tiesin, ettei pysty olee loppuun asti, kun on hiukan sairaala- ja piikkikammoinen. Eikä veren näkeminenkään kauheen hyvää tee. Mulla oli ystävä mukana loppuun asti. Miehelle kun teki pahaa jo nähdä mun kipuni. Eikä siitä juurikaan olis siellä mitään hyötyä ollu, kun kuitenki olis tuupertunu viimeistään ponnistusvaiheessa. Mutta alkuun oli kiva kun oli mukana vaikka koskea en antanut. Kun teki niin kipeää supistukset. Mulla käynnistettiin synnytys.
Eipä se kyllä ole seksi- tai rakkauselämään vaikuttanut vaikka mies näkikin miten kipeää synnytys tekee. Seksiä harrastettiin kuuden viikon kuluttua synnytyksestä.
Avautumisvaiheen pyysin saada olla rauhassa. Mies kumminkin oli samassa huoneessa, mutta pysytteli taka-alalla kun halusin keskittyä yksikseni. Kutsui aina kätilöä paikalle kun tuli supistukset alkoivat kovenemaan. Jossain vaiheessa alkoi hieroa selkääni kipujen voimistuessa ja hieroikin sitten niin tosissaan että selkä oli kipeä seuraavana päivänä. :) Ponnistusvaiheessa mieheni kannustaminen loi uskoa, että kyllä tämä tästä, kyllä se vauva sieltä ulos tulee kunhan vain jaksan vielä.
Synnytyksen jälkeen piti vauvaamme sylissä ja hoiti häntä, kun itse olin heikossa kunnossa menetettyäni paljon verta. Siinä ei itse pahemmin jaksanut vauvaa nostella, joten oli ihanaa, että vauva sai olla isänsä sylissä.
Rakkaus- ja seksielämä on syventynyt synnytyksen ja vauvan saannin jälkeen, ja itse ainakin olen paljon vapautuneempi tuon kokemuksen jälkeen.
Mies oli tukena ja seurana synnytyksessä, mistä olen kiitollinen..kovien supistusten aikana tuntui helpottavalta, kun piti kädestä kiinni.
Petipuuhat alkoi varovaisella kokeilulla jälkitarkastuksen jälkeen..pikkuhiljaa halut alkaneet palata kummallakin..kroppakompleksit tosin tulee välillä:)
Synntys tuntui helpommalta, kun ei tarvinnut yksin olla ja kärvistellä..mieleen on jäänyt Silja Linen ärsyttävä mainos, jossa tyypit hyppii ja se musiikki rallattaa..silloin tuli jäekyttävän kivulias supistus..:)
Kaikki muu on toiminut hyvin, mutta miehestä oli enemmänkin haittaa kuin hyötyä synnytyksessä. Hän ensinnäkin synnytyksen käynnistyttyä olisi halunnut jäädä nukkumaan, oli kuulemma kovin väsynyt. Toiseksi söi minulle tuodun ruoan synnytyssairaalassa, oli nälkäinen.
Sanomattakin lienee selvää, että erosimme sittemmin. Mies osoittautui aikalailla "mammanpojaksi" muutenkin.
kannusti upeasti ja pystyin supistusten aikana puristaa kädestä ja painaa pään syliin :) Käskystäni pysyi pois tieltä ja tuli kun tarvitsin. Kärsivällisesti odotti kun olin valmis sänkyyn synnytyksen jälkeen, ja tuntuu muuten paremmalta kun ikinä! Muutenkin suhde muuttunut niin paremmaksi, vaikka välillä epäilin ettei tästä tule ikinä mitään.