14.6. Julkishallinnon tiedotepalvelu stt 165
****STT-TIEDOTEPALVELU****
Oikeusministeriön työryhmä on saanut valmiiksi ehdotuksensa lapsen elatusavun suuruuden laskemista koskevaksi ohjeeksi. Ohjeen tarkoituksena on antaa elatusavun määrän arvioinnille aiempaa selvästi tarkemmat mittapuut ja näin yhdenmukaistaa määrittelyä. Ohjeistus koskisi sekä elatusavun vahvistamista että aikaisemmin vahvistetun elatusavun muuttamista. Työryhmä luovutti ehdotuksensa oikeusministeri Leena Luhtaselle tänään.
Ohje olisi tarkoitettu ennen kaikkea kuntien sosiaaliviranomaisille, kun he opastavat vanhempia elatusavun oikean määrän arvioimisessa ja harkitsevat, voidaanko vanhempien tekemä elatusapusopimus vahvistaa.
Elatusavun suuruuteen vaikuttavat tekijät on lapsen elatuksesta annetussa laissa kuvattu sangen yleispiirteisesti. Niinpä kunnat ovat laskeneet elatusavun määrät eri tavoin, minkä takia lapsen asuinpaikka on käytännössä vaikuttanut elatusavun suuruuteen.
Työryhmän mielestä ohjeen avulla myös vanhemmat itse voisivat selvittää, mikä heidän tapauksessaan on oikea elatusavun määrä. Näin edistettäisiin elatusavun vahvistamista sopimusteitse ja vähennettäisiin sitä koskevia riitoja tuomioistuimissa.
Ehdotuksen mukaan elatusavun suuruutta laskettaessa lähtökohtina ovat lapsen elatuksen tarve ja kummankin vanhemman elatuskyky. Näille laissa väljästi kuvatuille kriteereille työryhmä on pyrkinyt löytämään täsmentävän tulkinnan. Koska ohjeen antaminen ei perustu laissa olevaan valtuutukseen, sillä ei olisi sitovaa vaikutusta, vaan se olisi luonteeltaan suositus.
Lapsen peruskulutus taulukon mukaan, erityiskulut tapauskohtaisesti
Lapsen elatuksen tarvetta arvioitaessa yleisinä kustannuksina pidettäisiin ohjeesta suoraan ilmenevää rahamäärää, jonka suuruus riippuu siitä, mihin ikäryhmään lapsi kuuluu. Työryhmän ehdottamat määrät perustuvat Tilastokeskuksen kulutustutkimusten pohjalta arvioituun suomalaisten lasten keskimääräiseen peruskulutukseen. Alle kouluikäisen lapsen yleisten kustannusten määränä pidettäisiin 250 euroa, 7 - 12 -vuotiaiden osalta 290 euroa ja 13 - 17 -vuotiaiden lasten osalta 390 euroa kuukaudessa.
Tämän lisäksi lapsen asumiskustannuksina otettaisiin huomioon ohjeessa osoitettu osuus lapsen kanssa asuvan vanhemman asumismenoista. Lapsen päivähoitomaksut, koulutuskulut, erityisen harrastuksen kulut ja eräät näihin verrattavat kulut otettaisiin huomioon joko tosiasiallisten kustannusten tai kohtuullisina pidettävien kustannusten suuruisina. Lapsilisä ja lapsen muut kuin satunnaiset tai vähäiset tulot vähennettäisiin edellä mainittujen kustannusten määrästä.
Elatuskyvyn määrittelyssä huomioon sekä yleiset että erityiset elinkustannukset
Vanhemman elatuskyvyn määrittelyssä tulot ja mahdollisuudet hankkia tuloja sekä varallisuus otettaisiin huomioon tapauskohtaisen selvityksen pohjalta. Elatuskyvystään vanhempi saisi yleisiin elinkustannuksiinsa vähentää ohjeessa osoitetun rahamäärän.
Vanhemman yleisten elinkustannusten määrän arviointi pohjautuisi kulutustutkimuksista saatuun tietoon. Yleisten elinkustannusten määränä pidettäisiin yksin asuvan henkilön tai yksinhuoltajan osalta 500 euroa ja parisuhteessa elävän henkilön osalta 420 euroa kuukaudessa.
Lisäksi vanhempi saisi vähentää joko tosiasiallisten tai kohtuullisina pidettävien kustannusten suuruisina muun muassa asumiskustannuksensa, erityiset terveydenhoitokustannukset ja työmatkakustannukset sekä eräin rajoituksin lapsen tapaamisesta aiheutuvat matkakustannukset. Myös opintolainan korot ja lyhennykset otettaisiin vähennyksenä huomioon. Jos vanhemmalla on muita elatusvastuita, hän saisi lisäksi vähentää ohjeessa osoitetun määrän näiden täyttämiseksi.
Jos lapsesta erossa asuva vanhempi tapaamisoikeuden nojalla pitää lasta runsaasti luonaan, hän saisi tehdä luonapitovähennyksen. Se tehtäisiin elatusavusta ohjeessa osoitetun taulukon mukaisesti.
Maksun kohtuullisuus arvioitava kokonaisuutena
Ohjeen mukaan elatusavun suuruus laskettaisiin jakamalla lapsen elatuksen tarve vanhempien kesken heidän elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Lapsesta erossa asuva vanhempi vastaisi kuitenkin lapsen elatuksesta enintään elatuskykynsä mukaisella määrällä.
Kun elatusavun suuruus on laskettu ohjeen mukaisesti, olisi lopuksi vielä arvioitava, onko lopputulos kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullinen. Näin siksi, että tyypillisiä tilanteita ajatellen laaditussa ohjeessa ei ole voitu ottaa huomioon kaikkia yksittäistapauksissa joskus merkityksellisiä seikkoja. Arvioinnin sitä edellyttäessä voitaisiin lasketun elatusavun määrää pienentää tai suurentaa.
Elatusavun määrän muuttamiselle selkeä laskentatapa
Ehdotuksen mukaan elatusavun muuttaminen edellyttäisi sellaista olosuhteiden muutosta, että uusien tietojen perusteella laskettu elatusavun määrä poikkeaa aikaisemmin vahvistetusta määrästä vähintään 15 prosenttia. Lisäksi edellytettäisiin, ettei muutos ole lyhytaikainen ja että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua maksavan vanhemmat olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.
Lisätietoja:
työryhmän puheenjohtaja, lainsäädäntöneuvos Markku Helin, puh. (09) 1606 7665, ja työryhmän sihteeri, tutkija Mette Manninen, puh. (09) 1606 7663
(sähköposti: [email protected] [email protected]>)
Työryhmän mietintö: www.om.fi/36207.htm
*****************************************
*TIEDOTE*TIEDOTE*TIEDOTE*TIEDOTE*TIEDOTE
****STT-TIEDOTEPALVELU****
Oikeusministeriön työryhmä on saanut valmiiksi ehdotuksensa lapsen elatusavun suuruuden laskemista koskevaksi ohjeeksi. Ohjeen tarkoituksena on antaa elatusavun määrän arvioinnille aiempaa selvästi tarkemmat mittapuut ja näin yhdenmukaistaa määrittelyä. Ohjeistus koskisi sekä elatusavun vahvistamista että aikaisemmin vahvistetun elatusavun muuttamista. Työryhmä luovutti ehdotuksensa oikeusministeri Leena Luhtaselle tänään.
Ohje olisi tarkoitettu ennen kaikkea kuntien sosiaaliviranomaisille, kun he opastavat vanhempia elatusavun oikean määrän arvioimisessa ja harkitsevat, voidaanko vanhempien tekemä elatusapusopimus vahvistaa.
Elatusavun suuruuteen vaikuttavat tekijät on lapsen elatuksesta annetussa laissa kuvattu sangen yleispiirteisesti. Niinpä kunnat ovat laskeneet elatusavun määrät eri tavoin, minkä takia lapsen asuinpaikka on käytännössä vaikuttanut elatusavun suuruuteen.
Työryhmän mielestä ohjeen avulla myös vanhemmat itse voisivat selvittää, mikä heidän tapauksessaan on oikea elatusavun määrä. Näin edistettäisiin elatusavun vahvistamista sopimusteitse ja vähennettäisiin sitä koskevia riitoja tuomioistuimissa.
Ehdotuksen mukaan elatusavun suuruutta laskettaessa lähtökohtina ovat lapsen elatuksen tarve ja kummankin vanhemman elatuskyky. Näille laissa väljästi kuvatuille kriteereille työryhmä on pyrkinyt löytämään täsmentävän tulkinnan. Koska ohjeen antaminen ei perustu laissa olevaan valtuutukseen, sillä ei olisi sitovaa vaikutusta, vaan se olisi luonteeltaan suositus.
Lapsen peruskulutus taulukon mukaan, erityiskulut tapauskohtaisesti
Lapsen elatuksen tarvetta arvioitaessa yleisinä kustannuksina pidettäisiin ohjeesta suoraan ilmenevää rahamäärää, jonka suuruus riippuu siitä, mihin ikäryhmään lapsi kuuluu. Työryhmän ehdottamat määrät perustuvat Tilastokeskuksen kulutustutkimusten pohjalta arvioituun suomalaisten lasten keskimääräiseen peruskulutukseen. Alle kouluikäisen lapsen yleisten kustannusten määränä pidettäisiin 250 euroa, 7 - 12 -vuotiaiden osalta 290 euroa ja 13 - 17 -vuotiaiden lasten osalta 390 euroa kuukaudessa.
Tämän lisäksi lapsen asumiskustannuksina otettaisiin huomioon ohjeessa osoitettu osuus lapsen kanssa asuvan vanhemman asumismenoista. Lapsen päivähoitomaksut, koulutuskulut, erityisen harrastuksen kulut ja eräät näihin verrattavat kulut otettaisiin huomioon joko tosiasiallisten kustannusten tai kohtuullisina pidettävien kustannusten suuruisina. Lapsilisä ja lapsen muut kuin satunnaiset tai vähäiset tulot vähennettäisiin edellä mainittujen kustannusten määrästä.
Elatuskyvyn määrittelyssä huomioon sekä yleiset että erityiset elinkustannukset
Vanhemman elatuskyvyn määrittelyssä tulot ja mahdollisuudet hankkia tuloja sekä varallisuus otettaisiin huomioon tapauskohtaisen selvityksen pohjalta. Elatuskyvystään vanhempi saisi yleisiin elinkustannuksiinsa vähentää ohjeessa osoitetun rahamäärän.
Vanhemman yleisten elinkustannusten määrän arviointi pohjautuisi kulutustutkimuksista saatuun tietoon. Yleisten elinkustannusten määränä pidettäisiin yksin asuvan henkilön tai yksinhuoltajan osalta 500 euroa ja parisuhteessa elävän henkilön osalta 420 euroa kuukaudessa.
Lisäksi vanhempi saisi vähentää joko tosiasiallisten tai kohtuullisina pidettävien kustannusten suuruisina muun muassa asumiskustannuksensa, erityiset terveydenhoitokustannukset ja työmatkakustannukset sekä eräin rajoituksin lapsen tapaamisesta aiheutuvat matkakustannukset. Myös opintolainan korot ja lyhennykset otettaisiin vähennyksenä huomioon. Jos vanhemmalla on muita elatusvastuita, hän saisi lisäksi vähentää ohjeessa osoitetun määrän näiden täyttämiseksi.
Jos lapsesta erossa asuva vanhempi tapaamisoikeuden nojalla pitää lasta runsaasti luonaan, hän saisi tehdä luonapitovähennyksen. Se tehtäisiin elatusavusta ohjeessa osoitetun taulukon mukaisesti.
Maksun kohtuullisuus arvioitava kokonaisuutena
Ohjeen mukaan elatusavun suuruus laskettaisiin jakamalla lapsen elatuksen tarve vanhempien kesken heidän elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Lapsesta erossa asuva vanhempi vastaisi kuitenkin lapsen elatuksesta enintään elatuskykynsä mukaisella määrällä.
Kun elatusavun suuruus on laskettu ohjeen mukaisesti, olisi lopuksi vielä arvioitava, onko lopputulos kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullinen. Näin siksi, että tyypillisiä tilanteita ajatellen laaditussa ohjeessa ei ole voitu ottaa huomioon kaikkia yksittäistapauksissa joskus merkityksellisiä seikkoja. Arvioinnin sitä edellyttäessä voitaisiin lasketun elatusavun määrää pienentää tai suurentaa.
Elatusavun määrän muuttamiselle selkeä laskentatapa
Ehdotuksen mukaan elatusavun muuttaminen edellyttäisi sellaista olosuhteiden muutosta, että uusien tietojen perusteella laskettu elatusavun määrä poikkeaa aikaisemmin vahvistetusta määrästä vähintään 15 prosenttia. Lisäksi edellytettäisiin, ettei muutos ole lyhytaikainen ja että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua maksavan vanhemmat olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.
Lisätietoja:
työryhmän puheenjohtaja, lainsäädäntöneuvos Markku Helin, puh. (09) 1606 7665, ja työryhmän sihteeri, tutkija Mette Manninen, puh. (09) 1606 7663
(sähköposti: [email protected] [email protected]>)
Työryhmän mietintö: www.om.fi/36207.htm
*****************************************
*TIEDOTE*TIEDOTE*TIEDOTE*TIEDOTE*TIEDOTE
Vastaukset 5
Vanhimmat
mukiinmenevä ehdoitus, mutta vastahankaan vääntäjiä aina löytyy, niin puolin kuin toisin. Ei pysty etävanhempi heikompaa lähivanhempaa "huijaamaan" eikä lähivanhempi mittaamaan ylimääräistä etävanhemmalta "harrastusten" kustannuksilla, joita on voinut keksiä päästään.
..eräin kohdin annettu ohjeistus on ongelmallinen (nopealla lukaisulla):
Suurin ongelma liittyy lasten tapaamisiin liittyviin kustannuksiin. Alle 100 euroa kuukaudessa olevia tapaamiskuluja (lähinnä siis matkakulut) ei huomioida ollenkaan ja tätä toisaalta suuria tapaamiskuluja huomioidaan enintään 100e/kk/lapsi. Eli esim. jos lapsen tapaamisesta on kuukaudessa esim. 250 e matkakulut kuukaudessa niin niistä huomioidaan elatusavun suuruutta määrättäessä vain 100 e. Eli myös 100 e/kk (tai alle) olevat matkakulut jäävät kokonaisuudessaan tapaavan vanhemman kannettaviksi. Ja matkakuluthan ylipäätään jää perinteisesti kokonaan tapaavan vanhemman kustannettaviksi, jos vanhemmat eivät pääse niistä sopuun.
Tämä OM:n ottama näkökanta saattaa vastata KKO:n kantaa, mutta ei ole sopusoinnussa Euroopan ihmisoikeussopimuksen (7 lisäptk 5 art) kanssa.
Lisäksi luonapitovähennys, johon etävanhempi nyt siis olisi oikeutettu on täysin riittämätön. Vai mitä muuta voi sanoa siitä, että 13-17 -vuotiaan, jonka perustarpeeksi ohjeen mukaisesti katsotaan 390e/kk, puolet kuukaudesta (13-15 yötä/kk) kestävä luonapito oikeuttaa vain 54 euron vähennykseen (=n. 3,60 e/pvä), jolla tuskin saa edes ruokia ostettua lapselle.
Lisäksi iso periaatteellinen ongelma on siinä, että vanhemman uuden puolison vähätuloisuus voidaan ottaa vanhemman elatuskykyä VÄHENTÄVÄNÄ tekijänä (tosin se otetaan vain 50% huomioon), mutta koko ohjeistus ei lausu mitään siitä, että jos ko. uusi "kölppä" on erityisen hyvätuloinen, että se voitaisiin ottaa vanhemman elatuskykyä KOROTTAVANA tekijänä huomioon. Eli "kölpällä" on oikeus (avioliittolain mukaiseen) elatukseen omalta aviopuolisoltaan, muttei mitään velvollisuutta OM:n mukaan edesauttaa vastaavasti oman aviopuolisonsa elatusta (siis ainakiin siten että ko. avioliittolain säätämä velvollisuus huomioitaisiin vanhemman elatuskykyä korottavana tekijänä elatusavun suuruutta arvioitaessa).
En tiedä onko ko. kohta vahingossa jäänyt huomiotta, kun en siitä mitään mainintaa koko muistiossa huomannut (luin siis melko pikaisesti läpi). Minusta erittäin ongelmallinen kohta ohjeistuksessa tämä "Lipponen-Hertzberg -asetelma" ja sen toispuoleinen huomioiminen.
On siinä paljon positiivistakin, mutta nuo mainitut kohdat olisi ollut helppo ratkaista, niin olisi minulta saanut vielä paremman vastaanoton. Tavoitehan on kaikin puolin kannatettava: oikeudenmukaiset elatusmaksut kaikkien osapuolten kannalta, niin ettei niistä tarvitsisi välttämättä kenenkään oikeussalissa kärhämöidä (ellei itse välttämättä tahdo).
Lisäksi hoitomaksu huomioidaan kokonaisuudessaan vähentävänä tekijänä lähin maksuissa, vaikka sen määräytymiseen vaikuttaa myös lähin uuden puolison tulot.
Kovaksi on laskettu minimielatuksen tarve. Kun lasketaan vielä asumiskulut ollaan jälleen sellaisissa summissa, että ihmitellä pitää, että kuinka sitä pystyikään elättämään koko perheen silloin, kun lapset vielä asuivat saman katon alla. Niin erossahan lapset tavanomaisesti menivätkin äidin luo.
Mielenkiintoista lukea lapsen peruskuluista. Missähän vaiheessa elatustukeen olisi tulossa kaivattua korotusta? Elatustuki ei kata edes pienimmillä lapsilla sitä puuttuvaa etävanhemman osuutta lapsen elatuksessa.