yhdessä anomaan anteeksiantoa hoikilta arvostelijoiltamme!! Olen itse TODELLA pahoillani, että olen rumentanut teidän päiväänne ja hengittänyt raskaasti jonossa! Voitteko ikinä löytää sydämestänne armoa anteeksiantoon, jos lupaan, että juoksen joka päivä 10 kilometriä, syön salaattia ja mikä tärkeintä, saan ihmisarvoni hoikistumalla takaisin. Voitteko sitten pliis sanoa, että minäkin olen ihminen, jolla on järkeä, elämä ja tunteet?
Ryhdytään
kaikki pullukat
14949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
pysyt hoikkana, etkä liho heti takaisin pulleroksi!
tiennytkään,että pitää anoa anteeksiantoa laihoilta.No,seuraavaksi minä sitten niijaan kauniisti ja katson kyynelsilmin laihojen puoleen,sanoen:anteeksi että olen vuokrannut yksiön seisomapaikaltani,voi,voi,oliko tämä sinun tonttimaata?
Liiskataan ne laihat jonossa vieläkin laihemmiksi. Laihat laihduttakoon itsensä näkymättömiin tilaa viemästä jonoista.
Kyllä laihojen pitää sopeutua yhteiskuntaan siinä missä muidenkin. Eihän sitä noin epäsosiaaliseksi pidä ryhtyä, vaikka kateellisia lihaville olisivatkin.
Sinua vaan kadehditaan kun sinun ei tarvitse lenkkeillä ja kuihtua nälässä.
Mitä, jos oltaisiin vain ihmisiä toisille ihmisille? Ilman paino,- pituus,- rikkaus,- rakkaus-, ym. rajoja. Jos kokeilisi hymyillä, kun joku irvistää, miltähän se tuntuisi irvistelijästä? Jos kumartuisi sen sammuneeksi luullun ihmisen viereen ja kysyisi, tarvitseeko apua? Miltä se mahtaisi tuntua itsestä, hyvältä vai pahalta?
Ei taida olla enään paljoo pelkästä viinasta nukahtaneita. Minä en ainakaan kumartuisi kyselemään mitään vaan soittaisin ambulanssin.
Irvistelijöille ei kannata alkaa hymyilemään tai voi hymy hyytyä kivuksi.
No, anteeksi en olemassa oloani ala pyytelemään, en laihoilta enkä keneltäkään muultakaan. Miksi ihmeessä pitäisi pyydellä anteeksi laihoilta? Meistä jokainen on kuin hyttysen paska itämeressä tässä maailmankaikkeudessa, jos sitäkään, joten olitpa lihava tai laiha, meillä ei ole kenelläkään niin suurta vaikutusta elämänmenoon, että anteeksi pitäisi pyydellä!
Edelleen olen sitä mieltä, että ihmisen pitäisi olla ihminen toiselle eikä susi, niin kuin täällä näyttää. Aion kulkea pää pystyssä edelleenkin.
Kyllä tarvitsisi läskien liikkua ja syödä kevyesti.
Mieluummin nautin pienistä herkuista silloin tällöin, liikun melko vähän (tule lähinnä ulkona käveltyä) ja olen hoikka, normaalipainoinen, KUIN herkkuja ja ruokaa kärsäänsä ahtaava sika, joka ei ole terveellistä ja ihanaa elämää nähnykään. :)
nimimerkin Näin Se On ja Ruokaa Kärsäänsä Ahtavan Sian ?
Pieniä herkkuja kaikki me nautitaan ja liikutaan melko vähän :)) - voi mikä nauretus, keksi ny jotain parempaa, vai eikö sulla ole millä prassailla??
Mitä sitä parempaa keksimään kuin sanon sen mikä on totta?
Miten siihen brassailu liittyy?
Kyllä minä mieluummin olen valitsemallani tiellä, jolla voin syödä pari kertaa viikossa pienen herkun ja liikkua kevyesti (puoli tuntia päivässä, eli suositusten mukaan) hyötyliikunnat ja olla samalla hoikka. Elämä on ihanaa. Miksi siis kadehtisin lihavia/ylipainoisia?
Onko siinä jotain väärää?
Ei lihavuudessa ole mitään kadehtimisen arvoista, mutta voi olla, että tunnet jonkun lihavan, jolla on joku ominaisuus, jota sinulla ei ole. Sitä voi kadehtia. Sehän ei ole painoasia.
Jos olet ollut koko ikäsi hoikka, sinusta tuskin koskaan tulee kovin lihavaa. Olet oppinut ruuan merkityksen: syö elääksesi, äläkä elä syödäksesi.
Monilla meillä lihavilla on mennyt "ruokakello" sekaisin ja sen rukkaamiseen menee aikaa. Se ei ole mikään taikatemppu, vaan opiskelua, mitä ruoka merkitsee ja mitä ei. Ja vielä sitäkin, että ei tarvitse syödä itseään tajuttomuuden partaalle.
Minäkin olisin varmasti valinnut saman tien kuin sinä, mutta valitettavasti minun kohdallani asiat meni vähä eritavalla. Mutta kyllä se oikea tie löytyy, täytyy vain olla sinnikäs.
Enhän minä ole väittänyt että siinä olisi jotain väärää, vaan että mistä nämä kaksi tyyppiä erottaa ?? Tasan tarkkaan moni "Ruokaa Itseensä Ahtava Sika" toimii juuri niin kuin sinä. Tuo sinun liikuntasi on yksinkertaisesti aivan liian vähän paino-ongelmasta kärsivälle ja herkut vaativat enemmän kuin kevyttä liikuntaa.
Ole edelleenkin iloinen hoikkuudestasi ja kaikkea hyvää sinulle, mutta älä esitä asiantuntijaa.
"Jos olet ollut koko ikäsi hoikka, sinusta tuskin koskaan tulee kovin lihavaa. Olet oppinut ruuan merkityksen: syö elääksesi, äläkä elä syödäksesi."
Ei pidä paikkaansa, moni kokee asian karvaasti lähestyessää ikälukua 40 v.
Minäkin olin alipainoinen testeissä alta 30 v.