Muistatko, kuinka me päädyimme pellolle vaikka kohde oli kaupunki? Olimme viattomia ja onnellisia. Teimme pilaa ihmisistä ja nauroimme, jotta aika olisi kulunut nopeammin. Uskoimme, että elämä tulisi aina olemaan sellaista pilvillä leijumista.
Vuodet kuluivat ja halusimme kokea kaiken. Muistan aina sen yön kun tulit kyyneleet silmissä ovelleni ja kuinka halasin sinua aamuun saakka.
Sinun kanssasi varastimme naapuriltamme viinapullon ja joimme sen sen erään kaupan takana. Tutustuimme uusiin ihmisiin ja sammuttiin pihallasi olevaan riippukeinuun. Entäpä se kun juoksimme kaatosateessa poliiseja karkuun tupakka-askit kourassa? He saivat meidät kiinni ja odotimme tyhjässä huoneessa vanhempiamme. Silloin meidän ystävyydestä tuli jotain suurempaa.
Vietimme päivät yhdessä rakastuneina. Aika kului ja sitten eräissä juhlissa tein virheen. Meidän aikamme oli ohi ja ystävyytemme oli pilalla. Meillä oli siitä lähtien omat ystävät -tai sinulla oli, minulla ei. "Paras" ystäväni vei minulta poikaystävän ja käytti minua hyväkseen. Minusta tuli se, kenelle valehdeltiin ja ketä pystyi käyttämään hyväkseen. Kotona olin perheen musta lammas jonka perään ei jaksettu enään katsella. Näiden synkkien aikojen keskellä tajusin kenestä saisin uskollisen ja virkistävän, mutta silti niin väsyttävän kumppanin -pullosta. Joka aamu tunsin oloni todella hyväksi kun sain korkata päivän ensimmäisen pullon. Kun kävelin horjuen kotia kohti, näin sinut, komean ja kunnianhimoisen elämäni rakkauden katsovan minua halveksuen. Monta kertaa törmäsimme sen baarin edessä, kunnes nappasit minua kädestä kiinni ja halusit auttaa. Sinä pelastit minut.
Emme olleet enää tekemisissä ja menin naimisiin miehen kanssa, joka petti minua. Sain lapsen hänen kanssaan. Heitin miehen ulos ja halusin löytää sinut. Eilen, kun olin vihdoin luullut pääseväni lähemmäs sinua, sain kuulla että sinua ei enää ole. Sinä, minun suojelusenkeli, olet nyt poissa ja tuntuu kuin osa minusta olisi lähtenyt mukanasi. Sinä joka aina sait minut hymyilemään ja yrittämään uudestaan, lähdit ja jätit jäljelle muistot jotka ovat arvokkaampaa kuin kulta.
Sinua ikävöiden Amanda
Vuodet kuluivat ja halusimme kokea kaiken. Muistan aina sen yön kun tulit kyyneleet silmissä ovelleni ja kuinka halasin sinua aamuun saakka.
Sinun kanssasi varastimme naapuriltamme viinapullon ja joimme sen sen erään kaupan takana. Tutustuimme uusiin ihmisiin ja sammuttiin pihallasi olevaan riippukeinuun. Entäpä se kun juoksimme kaatosateessa poliiseja karkuun tupakka-askit kourassa? He saivat meidät kiinni ja odotimme tyhjässä huoneessa vanhempiamme. Silloin meidän ystävyydestä tuli jotain suurempaa.
Vietimme päivät yhdessä rakastuneina. Aika kului ja sitten eräissä juhlissa tein virheen. Meidän aikamme oli ohi ja ystävyytemme oli pilalla. Meillä oli siitä lähtien omat ystävät -tai sinulla oli, minulla ei. "Paras" ystäväni vei minulta poikaystävän ja käytti minua hyväkseen. Minusta tuli se, kenelle valehdeltiin ja ketä pystyi käyttämään hyväkseen. Kotona olin perheen musta lammas jonka perään ei jaksettu enään katsella. Näiden synkkien aikojen keskellä tajusin kenestä saisin uskollisen ja virkistävän, mutta silti niin väsyttävän kumppanin -pullosta. Joka aamu tunsin oloni todella hyväksi kun sain korkata päivän ensimmäisen pullon. Kun kävelin horjuen kotia kohti, näin sinut, komean ja kunnianhimoisen elämäni rakkauden katsovan minua halveksuen. Monta kertaa törmäsimme sen baarin edessä, kunnes nappasit minua kädestä kiinni ja halusit auttaa. Sinä pelastit minut.
Emme olleet enää tekemisissä ja menin naimisiin miehen kanssa, joka petti minua. Sain lapsen hänen kanssaan. Heitin miehen ulos ja halusin löytää sinut. Eilen, kun olin vihdoin luullut pääseväni lähemmäs sinua, sain kuulla että sinua ei enää ole. Sinä, minun suojelusenkeli, olet nyt poissa ja tuntuu kuin osa minusta olisi lähtenyt mukanasi. Sinä joka aina sait minut hymyilemään ja yrittämään uudestaan, lähdit ja jätit jäljelle muistot jotka ovat arvokkaampaa kuin kulta.
Sinua ikävöiden Amanda
Vastaukset 5
Vanhimmat
Todella kaunis ja koskettava tarina. Perustuuko tositapahtumiin?
Teknisesti ei maailman parhaimpia kirjoituksia, virheitä ja jotenkin sekavan oloinen. Lopussa halusit ikään kuin päästä vähän vähemällä, kirjoitit kaikki sysäyksellä, mutta toisaalta se oli arvaamatonta ja tunteita kuohuttavaa.
Idea on koskettava, kehittämällä tarinaa lisää saisit aikaan aikamoisen rakkaustarinan! Tai no, ei kauhean harvinaisen, mutta sitäkin liikuttavamman :)
Minä pidin.
Pätkäsi koko koskettavuuden aiheuttaja:
"Eilen, kun olin vihdoin luullut pääseväni lähemmäs sinua, sain kuulla että sinua ei enää ole. Sinä, minun suojelusenkeli, olet nyt poissa ja tuntuu kuin osa minusta olisi lähtenyt mukanasi. Sinä joka aina sait minut hymyilemään ja yrittämään uudestaan... "
Alloleva kaiken kliseyden isoäiti:
"lähdit ja jätit jäljelle muistot jotka ovat arvokkaampaa kuin kulta."
ihan tositapahtumiin perustuva. Kiitos kommenteista
Voimia sinulle, tulet varmasti tapaamaan häntä vielä!
Voin melkein ymmärtää sinua, sillä kävin itsekin ihan äskettäin läpi jotenkuten samanlaisen tilanteen. Sillä erolla, että hän ei ole kuollut - paitsi minulle.
Kaunista ja samalla niin surullista... Enempi kuitenkin surullinen oli tarinas tuo.. itku tuost kurkkuun tulee niinkoskettava kertomukses oli..