Tiedän että aina kysellään ikäeroista jne jne. Mutta kuitenkin, olen tutustunut erääseen ihanaan poikaan (oikeastaan olen tietänyt jo jonkin aikaa hänet) ja hän on 20 vuotias. Itse olen 16. Hänestä on vaikea ottaa selvää onko kiinnostunut vai ei kun kyseinen henkilö on niin mukava kaikille. :/ Mitenköhän voisin hienovaraisesti vihjaista hänelle että voisiko välillämme koskaan olla mitään muuta kuin ystävyyttä? Pitävätkö 20 vuotiaat 16 vuotiaita tyttöjä ihan pikkutyttöinä vai miten? Henkinenikähän se aina ratkaisee, sanotaan. Olemme jutelleet pojan kanssa kaikenlaista aina tavatassemme jossain. Mielestäni ajatusmaailmamme ovat samanlaisia ja pidämme kummatkin paljon samoista asioista. :) Eli lyhyesti: kertokaa mielipiteitänne ja vihjeitä miten voisin edistyä tässä asiassa. Kiitos jo etukäteen kaikille jotka vastaavat. Ja tietysti sinulle kun jaksoit lukea tämän! :)
Ikäero liian suuri?
Flow
8785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse en voisi kuvitellakaan ystävyyttä, saatika seurustelusuhdetta edes muutamaa vuotta nuoremman tytön kanssa. Karusti sanottuna: miksi ottaisin niinkin paljon nuoremman, kun voin myös saada itseni ikäisen, kokeneemman, samassa elämäntilanteessa olevan ihmisen? Ja se henkinen ikä, jota teinitytöt nykyään niin kovasti hehkuttavat, on valitettavasti täyttä tuubaa, joten sopii laskeutua sieltä korkeuksista alas. :) Etenkin nuorena ikäerolla todellakin on merkitystä, eikä missään hyvässä mielessä.
16-vuotiaan kanssa tuntisin itseni lähinnä lapsiin sekaantujaksi. :)
Ei se henkinen ikä juttu nyt ihan soopaa ole. Olen tavannut monia nuoria 16-18 vuotiaita jotka ovat huomattavasti korkeammalla tasolla henkisessä kehityksessä. Ja se on aivan normaalia, että sen ikäinen ihminen on henkisesti vanhempi tai sitten vahvempi. Onhan ihmisiä jotka ovat vielä vanhanakin aivan kakaroita. Ei yleistäminen mitää auta. Aika kumma olet jos et voi itseäsi nuoremman kanssa olla. Käsittääkseni se on aivan luonnollista ja normaalia, että n.20vuotias mies seurustelee 17-19 vuotiaan tytön kanssa. Eikä se ole mietnkään bedofiilista.
Mutta jos joku on niin sisäsiittonen, että ajattelee vaan että haluaa kokeneen ja jotain muuta ja valitsee sen takai oma ikäisensä, niin karu totuus on se, että paljosta jäät paitsi. Ikä ei takaa sitä että on kokenut.
Säälittää tuollaiset ihmiset, (tämän laiset jokao tähän viestiin vastasi ensimmäiseksi) ei taida poika parka tietääkkään että itse on vielä ihan lapsi. Aika harva 21 vuotias poika on kasvanut aikuiseksi sieltä omista pienistä haaveistaan. Ja kyllähän sen tuosta viestistäkin jo huomasi. Ei ole hänenkään henkinen ikä hirveän korkea. Eli älä iälläsi hehkuta..
Tässäkö meillä nyt yksi henkisesti kehittyneempi ja kypsempi yksilö? :) Tulipahan melkoista dissausta mielipiteeni takia, kun noin aggressiivisesti puolustauduit. Osuin siis selvästi arkaan paikkaan. ;)
Tiedän kyllä hyvin, että en ole lähelläkään ns. miehuutta tai aikuisuutta, en vielä pitkään aikaan, enkä ole väittänytkään niin. Tiedän myös sen, että 16-vuotias on sitä vielä reilusti vähemmän, luuli olevansa miten kypsä tahansa. Mitä nuorempi on, sitä enemmän ikäero voi vaikuttaa suhteeseen meneillään olevan kehitysvaiheen takia.
Itse en vain voi sille mitään, että tunnen syyllisyyttä ja häpeää jo pelkästä ajatuksesta seurustella niin nuoren kanssa. Tuttavapiirini on samalla linjalla kanssani. Asia ei liity mitenkään "sisäsiittoisuuteen" (enkä ymmärrä miten edes liität sanan tähän keskusteluun, vittuiluyritys vaiko tietämättömyyttä?), vaan aivan puhtaaseen järjenkäyttöön.
Nuoret tytöt tuntuvat aliarvioivan vastakkaisen sukupuolen usein rajullakin tavalla (kuten sinä juuri nyt), ja samalla yliarvioivat oman "markkina-arvonsa". Tällä tarkoitan tyttöjen pyrkimyksiä saada itselleen pahimmillaan juuri 5-10 vuotta vanhempi poika tai mies, koska "sen ikäinen on samalla tasolla". Kerro minulle, kuinka esimerkiksi 26-vuotias mies voisi millään tavalla olla 16-vuotiaan teinitytön kanssa edes samalta planeetalta? Itse ottaisin sen lähinnä loukkauksena. Rajansa kaikella.
Voit myös kuvitella asian kärjistetysti niin päin, että 11-vuotias poika haluaisi kovasti vakavaa suhdetta 16-vuotiaan (eli sinun) kanssa. Miltä se sinusta tuntuisi? Hänhän on jo omasta mielestään henkisesti kovin kypsä. :)
Vaaleanpunaiset lasit ja pilvilinnat ovat selkeästi suosiossa nykyään. Iän tuomaa kokemusta et vain voi korvata millään, tulet (toivon mukaan) muutaman vuoden kuluttua huomaamaan kuinka naiiveja ajatuksesi olivatkaan. Minulla on vielä jalat tukevasti maan pinnalla, sinä niissä haaveissasi tunnut roikkuvan.
Jos tuon viestin nyt minulle tarkoitit, niin aika hyvää puolustusta se oli sinultakin. En sanonut että nuorempi poika ja vanhempi tyttö. Itse on kylläkään 16 vuotias ole. Jokaisella on kyllä aivan omat mielipiteet näistä asioista. Ja eiköhän se kerro jokaisen meistä lapsellisuudesta, kun jaksamme näihin täällä vastailla ja tapella. Niin sinun kuin minunkin!
sen, että isovanhemmillani oli kymmenen vuotta ikäeroa ja he elivät onnellisina siihen asti, kun ukillani todettiin syöpä ja hän kuoli kymmenen vuotta sen jälkeen...
Mutta kyllä 20v vois olla kiinnostunu 16v...
Siitä vois tulla, vaikka mitä...
Mutta luota itseesi!!!
Saan tästä omasta viestistä varmaan näitä miehesi on/oli pedofiili tai jotain muuta, mutta en siitä nyt niin välitä, koska itse tiedän asian olevan toisin, enkä toisten mielipiteistä välitä.
Minun ja poikaystäväni ikä ero on 6 vuotta. Aloimnme seurustelemaan kun olin 16, muutamaa kuukautta vajaa 17. Mieheni oli sillon siis 23. Myönnän että meillä oli suuri ikäero varsinkin silloin. Monista asioista oltiin erimieltä, mutta niin monista kuitenkin samaa mieltä ja miellä oli hauskaa yhdessä. Molemmat olimme kokeneet elämässämme kovia asioita ja se oli muokannut meitä molempia ja kasvattanut. En sano että henkiseltä iältäni olisin jotain vanhempaa ollut, mutta kuotenkin suhde toimi hyvin.
Vanhemmille kertominen oli vaikeaa. En oikein tiennyt miten sen olisin kertonut. Kertomisen jälkeen alkoi tietenkin äitini suusta se, että meillä on liian suuri ikäero, mieheni on liian paha (menneisyys painoi) ja muuta vastaavaa. Mutat emme välittäneet siitä mitä hän sanoi. Tietysti hän vaan ajatteli mun parasta ja halusi että en joudu pettymään.
Meidän suhde kuitenkin jatkui ja se jatkuu vielä tänäkin päivänä. Asumme avoliitossa ja rakennamme yhteistä tulevaisuutta. En sano että tämä tie olisi ollut helppo, mutta kun ihminen rakastaa tosita niin se ikä ei merkitse siinä, vaan se mitä on henkisesti. Se, että onko henkisesti kypsä ja omat halut ja arvot vaikuttaa suuresti siihen että onnistuuko suhde missä on suuri ikäero.
On ihmisiä jotka eivät hyväksy että seurustelee vanhemman ihmisen kanssa, mutta se on jokaisen oma asia. Tämä elämä on meidän omamme ja meidän tulee elää se niin miten itse haluamme. Kokaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan ja jos tekee valintoja toisen mielen mukaan, niin sitä rupee myöhemmin katumaan.
Myönnän että sitouduin nuorena ja muutin yhteen nuorena. Aloitin vakavan parisuhteen todella nuorena, enkä suosittele sitä kuitenkaan kellellään. Itse en ole joutunut katumaan, mutta niin monet ovat.
Sen vain sanon, että ottakaa järki käteen kun suunnittelette elämäänne.
Ja alkuperäiselle krijoittajalle vielä, että kokeile sitä suhdetta. Se kestää jos kestää, mutta ei sitä kannata jättää kokeilematta ja antamatta mahdollisuutta.
Ja vielä tähän loppuun kerron oman ikäni, kun siitä voisi kuitenkin tulla kysymyksiä, olen 22 vuot
Ikäero ei ole liian suuri. Muutamassa viimesessä vastauksessa on ollut ihan järkeä. Kyllähän sitä voi tossa tapauksessa kokeilla. Olen itse kuustoista, tai pian seitsemäntoista ja pystyisin hyvin kuvittelemaan itseni seurustelevan jonkun kakskyvuotiaan jopa vuoden tai pari vuotta vanhemman kanssa. Tottakai siinä on omat riskinsä, kun molemmilla aika lailla olisi eri elämänkokemukset.
En nyt varsinaisesti etsi sen ikäisiä ihmisiä, mutta, jos nyt jostain löydän ihanan ihmisen jonka kanssa tuun toimeen hyvin ja meillä synkkaa tosi hyvin ja se olis vaikka 21, niin en varmana hylkäis iän takia sitä juttua! Tietysti eri juttu on, kun joskus yks 26 vuotias oli musta kiinnostunut.. siitä en olis kyllä mitään kaveruutta enempää olis halunnut.. kymmenen vuotta tässä iässä on aika paljon liikaa 8|
Mutta mun mielestä sun kannattaa tosiaan tarkkailla ja kokeilla, mut oo varovainen. Voi olla tosiaan mahdollista, että se kakskymppinen ajattelee aika samalla tavalla, kun toi ensimmäinen tohon sun kysymykseen vastaaja :| Mutta voihan olla, että se pitää koko jutta ihan mahdollisena :)
Mutta nehän on niitä elämänkokemuksia, nekin jos edes jotain yrittää :)
Joten zemppiä ja katso miten juttu edistyy!
no minä olen 16 täytän tänä vuonna 17v ja poikakaverini on 21 täytti jonkin aikaa sitten... olemme kihloissa ja asumme yhdessä... Ei se ikä ero niin kamala asia ole.... Pää asia on että tykkää??? Ja rakastaa....