Ikää on 22-vuotta ja ujous kulkenut mukana. Kotona olen melkein aina äänessä ettei ajatus pysy perässä mutta muualla hiljainen.
Kavereita oli lukiossa, mutta vain kavereita ei parhaita ystäviä. Yhteyksissä en ole enään kenenkään kanssa ja uusia ystäviä ei ole löytynyt :(
Eniten ottaa päähän se, että mahdollinen pesäpallo ura ei tapahtunut. Nyt en kehu itseäni liikaa, mutta jos olisin jatkanut teini-iässä aloitettua harrastusta niin saattasin pelata ylimmällä sarjatasolla - urheilu verissä. Ujous kuitenkin nosti päätänsä ja harkkoihin meno jäi parin vuoden jälkeen pois. Se nyt surettaa paljon :( Suunnitteilla on harjoittelun uudelleen aloitus, mutta ei taida enää mahiksia päästä huipputasolle.
En ole koskaan seurustellut. Nuorena ajattelin, että ulkonäkö ei riitä. Parisen vuotta sitten tajusin, että ei ulkonäöstä kiikastanut vaan puhumattomuudesta ja rohkeuden puutteesta. Toivotaan parasta :)
Ujoudesta on haittaa vieläkin tänä päivänä mutta verrattaessa 16 kesäistä ja nykyistä itseäni niin parempaan päin on menty :]
Toivottavasti loputkin ujouden rippeet karisee pois tulevaisuudessa \o/
Kavereita oli lukiossa, mutta vain kavereita ei parhaita ystäviä. Yhteyksissä en ole enään kenenkään kanssa ja uusia ystäviä ei ole löytynyt :(
Eniten ottaa päähän se, että mahdollinen pesäpallo ura ei tapahtunut. Nyt en kehu itseäni liikaa, mutta jos olisin jatkanut teini-iässä aloitettua harrastusta niin saattasin pelata ylimmällä sarjatasolla - urheilu verissä. Ujous kuitenkin nosti päätänsä ja harkkoihin meno jäi parin vuoden jälkeen pois. Se nyt surettaa paljon :( Suunnitteilla on harjoittelun uudelleen aloitus, mutta ei taida enää mahiksia päästä huipputasolle.
En ole koskaan seurustellut. Nuorena ajattelin, että ulkonäkö ei riitä. Parisen vuotta sitten tajusin, että ei ulkonäöstä kiikastanut vaan puhumattomuudesta ja rohkeuden puutteesta. Toivotaan parasta :)
Ujoudesta on haittaa vieläkin tänä päivänä mutta verrattaessa 16 kesäistä ja nykyistä itseäni niin parempaan päin on menty :]
Toivottavasti loputkin ujouden rippeet karisee pois tulevaisuudessa \o/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et ole vielä liian vanha kentälle ja onko sitä pakko SM-tasolla edes pelata. Tsemppiä.
Mulla on samankaltaisia kokemuksia ja olen myös yksinäinen. Pesistyttö, laitatko mulle mailia [email protected]
Itse aloitin hiihtoharjoittelun 17-vuotiaana. Olin toki harrastanu sitä ennenkin, mutta tuolloin kilometrimäärät moninkertaistuivat.
Nyt viiden vuoden aikana oon huomannu kykyjeni olevan riittämättömät kilpahiihtäjälle. Toki hiihto on siitä huolimatta hyvinkin mukava(ja aikaavievä)harrastus.
Tuo ei välttämättä liittynyt kovinkaa paljoa ujouteen jota(ja yksinäisyyttäkin) olen kyllä kokenut. Ujous ei ole rajoittanut hiihtoharrastustani se kun on melko yksinäinen laji. Ujous on saattanut jopa johtaa minut hiihtoladulle. Lukioaikana hiihtolatu oli minulle kaikkein mieluisin paikka, siellä metsässä ajatus sai liitää ja olin rentoutunut.
Yhteydet vähiin lukioaikaisiin ystäviini alkoivat rapistua kun uhrasin aikaani ja ajatuksiani lukion jälkeen yhä enemmän urheilulle; jatko-opiskelutkin kärsivät.
Jälkikäteen ajatellen toivoisin minun antaneen elämässäni enemmän tilaa muillekkin asioille, mutta siitä huolimatta en kadu harrastamistani - päin vastoin, toivottavasti saan harrastaa viellä tulevaisuudessakin kuitenkin huomioiden muut elämän osa-alueet paremmin.
En tiedä koskettiko kertomukseni sinua Pesistyttöä mitenkään, mutta halusin kirjoittaa koska itselläkin on kokemusia ujoudesta, urheilusta ja ystävien puutteesta.
Parhain terveisin Hiihtäjäpoika