en tiä kuuluuko tämä mun asia tänne, mut sanon sen ny tää..
mä oon ollu jo reilu puoli vuotta (lähemmäs vuosi?) sellanen, että mulla menee hermot tosi helposti, oon kärsimätön, aggressiivinen, mut saa suuttumaan helposti.. kaverit on huomautellu asiasta ja musta tuntuu et ne yrittää olla niin etten mä suuttuisi..
mä esim saatan olla ihan tavallisesti poikakaverin tai jonku kaverin seuras ja jos se on esim eri mieltä mun kans, alan väitteleen asiasta ja saatan suuttua/hermota sille.. sitte alan syytteleen helposti ja alna puolusteleen itteeni, perusteleen miksi mä olisin oikeessa yms.. vaihdan myös mielipidettäni jatkuvasti, en osaa päättää asioista.. kaveri sanoikin yks päivä että ei oikeen koskaa tiä millä tuulella mä oon ja että jos sanon jotain, oonko viä hetken päästä samaa mieltä.
mulla on ollu elämäs aika vaikeeta, mutta ei mulla tod oo aina tätä ongelmaa ollu.
mitä mä voisin tehdä tälle asialle? täs kärsin mä ite sekä mun läheiset.. en haluu olla tällanen..
mä oon ollu jo reilu puoli vuotta (lähemmäs vuosi?) sellanen, että mulla menee hermot tosi helposti, oon kärsimätön, aggressiivinen, mut saa suuttumaan helposti.. kaverit on huomautellu asiasta ja musta tuntuu et ne yrittää olla niin etten mä suuttuisi..
mä esim saatan olla ihan tavallisesti poikakaverin tai jonku kaverin seuras ja jos se on esim eri mieltä mun kans, alan väitteleen asiasta ja saatan suuttua/hermota sille.. sitte alan syytteleen helposti ja alna puolusteleen itteeni, perusteleen miksi mä olisin oikeessa yms.. vaihdan myös mielipidettäni jatkuvasti, en osaa päättää asioista.. kaveri sanoikin yks päivä että ei oikeen koskaa tiä millä tuulella mä oon ja että jos sanon jotain, oonko viä hetken päästä samaa mieltä.
mulla on ollu elämäs aika vaikeeta, mutta ei mulla tod oo aina tätä ongelmaa ollu.
mitä mä voisin tehdä tälle asialle? täs kärsin mä ite sekä mun läheiset.. en haluu olla tällanen..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo ilmiölle selitys, mutta elä anna periksi koska sinusta tulee sen jälkeen katkera häviäjä, elikkä "Ongelmasi" on se että uskot muiden hylkääväsi sinut jos et ole parempi kuin muut. mutta jos annat periksi ja alat käyttäytyyn kuin minä tein niin menetät itsesi tosin kaverit säilyy.
mitä et tee.. Ala antamaan periksi joka asiassa samantien, et anna tahallasi kavereiden olla oikeassa (josta alat pitemmän päälle pitään samoten kuin kaverisi) ennen kaikkia jos sinua aletaan käyttään hyväksi niin elä anna muiden huomata että sinua ei voi käyttää hyväksi tai "Huonot" kaverit katoaa.
niin ja, olet sairastumassa paniikkihäiriöön. btw
Unohtu tuolta välistä, kohta missä elä anna kavereiden olla automaattisesti oikeassa mutta elä myöskään ite ole väärässä, tarkottaa että jos kaveri on eri mieltä niin ole itekkin.
hankala murrosikä? Oletko sen ikäinen? Kaikkea ei heti kannata diagnosoida sairaudeksi tai persoonallisuushäiriöksi. Käy juttelemassa terveydenhoitajan tai muun sellaisen kanssa asioista.
ei mulla murrosikää oo, olen 24v nainen. paniikkihäiriötä olen itsekkin epäillyt, tai jotain sen tapaista..
en mä silti pelkää ihmisiä, en pelkää mennä isoon ihmismassaan, mutta esim kaupassa saatan epäillä että jos teen jotain tyhmää, kaikki kattoo.. tämä on vain jos oon yksin kaupas, ei jos oon kavereitten kans..
en siis oo koulus vaan töis, ja vieläpä sosiaalialalla. nämä mun ongelmat ei kuitenkaan ilmene töis (pidän työstäni) vaan vapaa-ajalla..
pitäis kai tosiaan puhua jollekki.. itken tän takia usein iltasin.. ihmisten sääliä en kuitenkaan todellakaa kaipaa..