Se joka vaatii osuuden perinnöstä on viemässä käräjille vaatimuksensa, on ainoa joka valittaa ja kaikenlisäksi väärän puolen sukua, kun omaisuus kuuluu toiselle suvulle, josta henkilö kuoli, olivat lapseton pari ja toinen kuoli aiemmin 10 vuotta sitten.
Silloin ei tehty ositusta eikä nostettu moitekannetta vaatiakseen heidän suvulle kuuluvaa, kun sitä ei juuri ollutkaan. Lisäksi ei ollut avioehtoa eikä testamenttia aikaisemmin kuolleella.
Miten yleensä voidaan olettaa, että henkilö joka ei omista mitään, tekisi testamenttiakaan? Yhteistä omaisuutta ei ollut, vain viimeisenä kuolleen saama perintö, kun molemmat vielä elossa.
Voiko nyt enää vaatia ns. osuutta kun ei ole edes ollut sen puolison kuolinpesääkään olemassa, koska eivät vaatineet silloin aikaisemmin sitä ositustakaan ja saatu omaisuus oli yksinoikeudella testamentattu.
Miten asia etenee käräjillä, koska sovintoon ei puhettakaan. Otetaanko huomioon kaikki yksityiskohdat, joilla voidaan kumota vastapuolen vaatimukset, todisteita on siihen. Kuka siinä päättää kenelle perintö menee ja kuka maksaa mitäkin oikeudenkäynnistä. Miten paljon tuo tulee maksamaan? Voiko myös päätöksestä valittaa eteenpäin ja miten?
Silloin ei tehty ositusta eikä nostettu moitekannetta vaatiakseen heidän suvulle kuuluvaa, kun sitä ei juuri ollutkaan. Lisäksi ei ollut avioehtoa eikä testamenttia aikaisemmin kuolleella.
Miten yleensä voidaan olettaa, että henkilö joka ei omista mitään, tekisi testamenttiakaan? Yhteistä omaisuutta ei ollut, vain viimeisenä kuolleen saama perintö, kun molemmat vielä elossa.
Voiko nyt enää vaatia ns. osuutta kun ei ole edes ollut sen puolison kuolinpesääkään olemassa, koska eivät vaatineet silloin aikaisemmin sitä ositustakaan ja saatu omaisuus oli yksinoikeudella testamentattu.
Miten asia etenee käräjillä, koska sovintoon ei puhettakaan. Otetaanko huomioon kaikki yksityiskohdat, joilla voidaan kumota vastapuolen vaatimukset, todisteita on siihen. Kuka siinä päättää kenelle perintö menee ja kuka maksaa mitäkin oikeudenkäynnistä. Miten paljon tuo tulee maksamaan? Voiko myös päätöksestä valittaa eteenpäin ja miten?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuohan on ihan selvä tapaus. Kyseessä on ns. toissijaisten perillisten perintöoikeudesta. Kannattaa tehdä sovinto, joudutte kuitenkin jakamaan perinnön ensin kuolleen puolison perillisten kesken.
..että olisi todisteita, ettei koko omaisuus ole kaikki jakokelpoista, jos on todisteet niihin?
Täytyyhän viimeksi kuolleen saama perintö yksinoikeudella ottaa huomioon, mistä se on lähtöisin. Joillakin suvuilla kulkee omaisuuksia alenevassa perintökaaressa.
Kun omaisuus muodostuu monesta osiosta, niin täytyyhän ne kaikki katsoa tarkkaan, on voinut vaikka myydä voitolla jotain, niin ei se käsittääkseni kuulu niille toisen puolen jälkeläisille.
Omaisuudesta aina katsotaan, mikä on sitä jakokelpoista, ei se ilman sitä mene läpi puolet. Jos esim. tuotto on syntynyt puolison kuoleman jälkeen, niin se osa ei kuulu jaettavaksi. Voi olla muitakin "tuottoisia bisneksiä" puolison kuoleman jälkeen, siinähän katsotaan mahdollisen jaettavan arvo sen aikaisemman puolison kuoleman aikaan arvioituna, jos siis oli mitään yhteistä silloin keskenään omistuksessa.
Siinähän maksat sitten omat ja vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos et suostu minkäänlaista sovintoa tekemään. VArmaa on, että pesään molempien puolisoiden eläessä tullut perintöomaisuus on ositettavaa omaisuutta, ja siitä puolet kuuluu toissijaisille perillisille. Että tältä pohjalta kannattaisi sitä sovintoa alkaa tekemään.
Entä jos aiemmin kuollut esim. mies olisi pääsääntöisesti ryypänny rahansa ja vaimo olisi elättänyt. No sit esim. ollaan jo kuitenkin eletty myötä ja vastamäessä, mies ryypäten ja vaimo ensin palkastaan ja sit eläkkeestään elättänyt miestä, joka kuoleekin vaikka liiasta ryyppäämisestä, eikä ole hankkinut eläessään mitään omaisuutta.
Vaimo ois ehtinyt saada perintöä just ja just vielä miehen kännätessä ja se perintö ois tälle vaimolle yksin omistukseen testamentilla. Omat vanhat lahot huonekalut joutaa pois ja perintöhuonekalut, myös vanhat kuluneet, mutta siistimmät ja tunnearvoa lähinnä, sit tilalle ja samalla uusi koti perintönä, joka on osa suvussa kulkevaa omaisuutta.
Vaimo muuttaa sinne asumaan ja mies hortoilee ja kuoleekin aika pian. Sen suvun perillisillä ei varmaankaan kävisi tappiota, jos eivät saisi mitään toisen omaisuudesta, eivät ole esim. tavanneet toisiaan koko aikuisaikana ollenkaan, olis jo niinkin vieraita ihmisiä.
Kuka antaisi tuntemattomille sellaista, mitä tässä esim. mies ei ole hankkinut mitään, vaan vaimon suku on ylläpitänyt elossakin ollessa auttamassa velkaista vaimoa vielä asuessaan kaupungin vuokra-asunnossa.
Olen kuullut että kaikki ei ole ihan sitä mitä luulisi, ei kaikkiin sovellu joku automaatiolaki, että siitä vaan!
omaisuus kuluu yhteisesti kummallekkin puolisolle ellei ole avioehtosopimusta oli sen hankkinut sitten kumpi puoliso hyvänsä