Tuossa aiemmin oli maininta, että "raitis" / Mika, on saavuttanut 9 vuoden yhtenäisen raittiuden.
Olen ymmärtänyt, että olet saanut kokea tämän Armon AA:n jäsenenä.
Kirjoituksistasi päätellen, olet huomannut, että "toiminta on taikasana" ja "usko ilman tekoja on kuollutta ja sananhelinää".
Haluan onnitella sinua, hyvin paljon ja kiitän raittiuden tuesta. Olkoon Kaitselmuksen siunaus mukanasi, valitsemallasi tiellä.
Niin, AA ei tee meistä pyhimyksiä, mutta se palauttaa meidät takaisin yhteiskuntaan. Samalle lähtöviivalle, missä muut ihmiset meitä odottavat.
Olen ymmärtänyt, että olet saanut kokea tämän Armon AA:n jäsenenä.
Kirjoituksistasi päätellen, olet huomannut, että "toiminta on taikasana" ja "usko ilman tekoja on kuollutta ja sananhelinää".
Haluan onnitella sinua, hyvin paljon ja kiitän raittiuden tuesta. Olkoon Kaitselmuksen siunaus mukanasi, valitsemallasi tiellä.
Niin, AA ei tee meistä pyhimyksiä, mutta se palauttaa meidät takaisin yhteiskuntaan. Samalle lähtöviivalle, missä muut ihmiset meitä odottavat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aikamoinen saavutus Mikalta. Se 9-vee jäi minunkin päähäni, ja aiheutti kovasti pohdiskelua, kun virtuaalisesti häntä jonkin verran tunnen hänen (harvinaisten) avomielisten omakuvausten kautta yli vuoden ajalta.
Hän ei varmasti ole menettänyt mitään noina yhdeksänä raittiina vuotena, päinvastoin.
Pohdiskelua aiheutti se, mitä edelleenkään en tajua, että miksi raittiina ikäänkuin takerrutaan ja ankkuroidutaan siihen alkoholismiin?
Miksi sitä pitää jauhaa päivittäin päässään vuodesta vuoteen - koko loppuikäkö?
Keskustelin aiheesta kerran A-klinikan lääkärin kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että alkoholiaddikti, ts. riippuvuus helpottaa aikaisintaan puolessa vuodessa. Jo hankittu alkoholismi säilynee aivorakenteissa loppuelämän raittiinakin.
Tuon lääkärin kannanoton ymmärrän. Itse jos olen kuukausia selvänä, en koe minkäänlaista riippuvuutta, ja alkoholi tulee mieleen vain ja ainoastaan täällä käydessä. Sitten toki jos korkki narahtaa, niin se on alkoholistin vaakalentoa monta viikkoa.
Tarkoitan sitä, että kun mielestäni siitä psyykkisestä riippuvudesta voi vapautua, niin miksi se riippuvuus ikäänkuin päivästä päivään palautetaan mieleen?
Tällä en toivo mitään rettelöä ja riitaa.
Onnea ja raitista jatkoa Mikalle. Jokainen taaplatkoon tyylillään.
Olen kanssa aatellut, että jos tässä joskus korkin narauttaa kiinni........
Niin onko se miun loppuelämä pelkkää raittiin päivän toivotusta ja kelien luomista?
...........luulis kyllä, että yheksässä vuodessa jo pääsis kiintymyksestä eroon.....ihtelle jo ainoastaan yheksän selvä päivä on ihme!
..tosin kyllä apuja ja neuvoja on täältä saatu!!
sellaisena, että ei tee mieli alkoholia. Kuitenkin tiedän omasta ja muiden kokemuksesta että fyysinen pakkomielle ei häviä koskaan. Jotta muistaisin sen, kerron itselleni että olen alkoholisti ja kerron sen myös ääneen palavereissa. Kokouksissa saan apua itselleni toisten kokemuksista ja annan apuni niille, jotka haluavat oppia minun kokemuksistani.
Oletan, että jos muistan loppuikäni olevani alkoholisti, olen myös loppuikäni todennäköisesti raittiina.
Sefulle, ja muillekin sitä haluaville, raitista jatkoa.
Raittius on vaan niin iloinen asia että siitä saa nauttia joka päivä, ei minulla viina pyöri mielessä vaan se raittius, se on kuin uusi elämä jos vertaa sitä juovaan aikaan ja se ei ole myöskään itsestään selvyys, raittius on myös hyvä tunne-elämän tasapainoittaja...jos jokin asia oikein ottaa päähän jne. miettii vähän aikaa sitä entistä elämää niin huomaa että ei tässä mitään hätää olekkaan.