Hei
Onko liikkeellä nyt suurempi joukko sitoutumiskammoisia miehiä, vai miksi törmään niihin. Toinen sanoo ja näyttää viihtyvän lähelläni mutta kuitenkin haluaa pitää vapauden kulkea. Onko se pelkoa rakastumisesta vai menettämisen pelkoa. Itse olen sitä mieltä, että mitään ei saa jos ei uskalla ottaa riskiä.
Onko liikkeellä nyt suurempi joukko sitoutumiskammoisia miehiä, vai miksi törmään niihin. Toinen sanoo ja näyttää viihtyvän lähelläni mutta kuitenkin haluaa pitää vapauden kulkea. Onko se pelkoa rakastumisesta vai menettämisen pelkoa. Itse olen sitä mieltä, että mitään ei saa jos ei uskalla ottaa riskiä.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Tämänikäiset vapaat miehet ovat yleensä eronneita. On sanottu, että hyvän avioliiton jälkeen eronnut tai leskeksi jäänyt menee helposti uusiin naimisiin, huonon jälkeen ei. Havaintosi siis tarkoittaisi sitä, että miehillä on takana vaikea avioliitto, naisilla taas yleensä ei.
Pitkän tuomion kärsineet vangit ehtivät laitostua, ja siksi niin moni palaa vankilaan. Sitoutumiskammoiset eivät ole laitostuneet.
Pikemmin sitoutumisessa ei ole vaikeutta, vaan siinä arkipäivässä, mikä seuraa.
Koskaan ei tiedä, miten pikkumainen toinen on. Avarakatseisimmankin näköala saattaa kadota, kun käyttää samaa vessaa ja keittiötä toisen kanssa.
Tämä on syvällinen miete.
Minulla on nyt ollut vähänaikaa profiili tuolla trehfisivuilla ja ihmettelen kun siellä on aika moni mies ollut jo vuodenpäivät,ainakin,en tiedä sitoutumiskammosta vai mistähän mahtaa johtua,ettei mitään ole jäänyt "käteen"kuitenkin moni kirjoittaa olevansa tosissaan liikkeellä.
Ei kai sitä voi yleistää,mutta osa taitaa vaan testata kelpaisikko viella jollekkin,tiedäpä häntä???
esim, avo-liittojen yleisyydessä,halutaan vain ottaa 'kermat' päältä,mutta ei vastuuta mistään
ei näin ole tarkoitettu.
kukaan mies halua heti seurustelun alettua, eikä sen jatkuessakaan, alkaa ajatella sitoutumista.
Mieshän on luonnostaan vapauttarakastava.
Tahtoo elää ja mennä omassa aikataulussaan.
Miksi ei muuten voisikin olla seurustelusuhteessa ilman mitään ehtoja tai sitoutumista?
Eikö "sitomaan halukas" tahdo varmistaa, että toinen on vain hänen ja tavallaan vanki siinä suhteessa.
pelkoa pysähtymisestä. Toisaalta mietin, onko mies sitoutumiskammoinen, jos tapaa samaa/samoja naisia kerta toisensa jälkeen. Hän ei halua sitoutua, mutta nauttii, kun naiset sitoutuvat ottamaan hänet vastaan hänen niin halutessa. Hänen egoaan hivelee, kun nämä naiset tuntevat mustasukkaisuutta toisiaan kohtaan tuntematta toisiaan.
Ja tämän kaiken keskellä me syytämme kunnallista päivähoitoa lasten mielenterveysongelmista. Päiväkoti on monesti ainoa pysyvä asia pienen lapsen elämässä. Sen sijaan isien ja äitien parisuhdekumppanit vaihtuvat hyvin usein. Lastenlapsetkaan eivät mahdollisesti tiedä, kuka milloinkin on mummon tai ukin kumppani tai kenen luona he asuvat. Meistä aikuisista lapset ja nuoret ottavat mallia omalle elämälleen.
Olisiko aihetta pysäyttää oravanpyörä ja opetella sitoutumaan. Jos ei muuhun niin vastuuseen. Vastuuseen tulevaisuudesta.
Kissat eivät kiinny ihmiseen, eivät tottele emäntäänsä, viettävät mielellään yönsä ulkona eivätkä tule sisään kun kutsutaan.
Miksikähän naiset inhoavat miehiä, jotka ovat kissan kaltaisia?
Miksei samaa naista saisi tapailla, jos molemmat pitävät toisistaan? Ja millä tavalla se nyt miehen egoa hivelisi enempää kuin naisenkaan?
Naisten vapautuminen on johtanut täydellisen miehen etsintään. Jos mies ei muista huuhdella partakarvojaan tai hammastahnajälkiä lavuaarista, unohtaa wc-pytyn renkaan yläasentoon, ja vielä jos wc-paperirullankin asettelee väärin päin, niin ei muuta kuin vaihtoon!
Mies on hyvä vain, jos hän luopuu (melkein)kaikista miehisistä ominaisuuksistaan.
mutta kun se kissa on eläin ja ihminen taas ei ole, vaikka jotkut niin väittävätkin.
Tarkemmin sanoen miesihminen on saanut enemmän järkeä kuin kylillä juoksenteleva kollikissa :)
Miehen poiketessa harhapoluilleen nainen voi aina vedota hänen järkeensä, "etkö nyt olisi voinut vähän ajatella!"
Lemmikkieläimellemme emme voi sanoa niin, koska ne taitavat toimia lähinnä vaistojensa varassa; eikö?;=D
Mies ja nainen eivät ole yhteismitallisia. Miehen vaistot voivat olla voimakkaammat kuin naisen, ja aivan varmasti ne ainakin ohjaavat eri suuntiin. Järkikään ei sulje pois vaistoja.
Tottakai ihminen on eläin. Kasviko sitten?
Se on vaan jostain tullut tuo käytäntö, että joitakin eläimiä nimitetään ihmisiksisi.
Mistähän luulet sellaisen tavan tulleen ja koska? :)
Sanoit, että järkikään ei sulje pois vaistoja, mutta mielestäni ainakin jossain määrin kontrolloi niitä mainitsemiasi "suuntia", joihin ihmiseläimet kulkevat.
Sanoit myöskin, että miehen vaistot voivat olla voimakkaammat kuin naisten. Enpä tiedä!
Joskus esimerkiksi äidinvaisto on ollut erittäin voimakas. es. ihmiseläinäiti on aavistanut, että jotain pahaa tapahtuu pennulle ja toiminut vaistonsa ohjaamana, saaden autettua pikkueläinihmislapsensa jostain pulasta. Mies on vain sanonut, että älähän nyt taas kuvittele turhia, eli vaistotoiminta on ollut jotenkin epävireessä. Tai eri suuntiin ohjaavat vaistot....hm! Kyllä niin taitaa ollakin.
"melkein" tuossa välissä muka on :)
Äidinvaisto on eläimen voimakkaimpia vaistoja. Naarasleijonakin taistelee henkensä edestä urosta vastaan, joka taasen yrittää tappaa toisen uroksen siittämät pennut. Jos urosleijona onnistuu, naaras parittelee pian tappajauroksen kanssa, ja varjelee taasen pentujaan muilta uroksilta.
Suvunjatkamisviettihän siellä ihmisenkin tiedostamattomassa tajunnassa kummittelee, vaikka elämme jo ehkäisykeinojen aikaa. Naaraalle pentueen säilyttäminen on ollut keino geeniensä levittämiseen, kun taas uroksen ratkaisu on ollut geeniperimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Kyse on samasta vietistä, joka uroksessa on saanut eri ilmenemismuodon kuin naaraassa.
Urosleijonan tappamisvietti ja miehen mustasukkaisuus taitavat muuten olla saman vietin ilmenemismuotoja.
Tietysti naiset haluavat, että miehessä säilyy tuo miehinen Remontti-Reiska-ominaisuus. Mikä muu se voisi olla?
geeneissämme me jatkamme myönteistä, sekä kielteistä perimää. Geneettistä on myöskin äidin vaisto...mutta tuli mieleeni, että onko hoivaamisvietti sitten eri asia, koska monet naiset rakastavat, hoivaavat ja hellivät pikkulapsia, vaikka he itse eivät olisi kenenkään biologisia äitejä.
Olisiko sinusta muuen mukavampi olla vaikka leijonauros, jos saisit elää yhtä vanhaksi kuin ihmiseläin? Vastasitko jo kysymykseeni, miksi meitä kutstaan ihmiseksi ja miksi meillä(lajillamme) on enemmän älyä kuin leijonilla ja koirilla, tai vaikkapa sioilla?
Kaipa se hoivaamisvietti liittyy äidinvaistoon, ja on keskimääräisesti miehellä heikompi. Miksihän minä leijonaksi haluaisin; viihdyn ihmisenä vallan hyvin.
Ihminen kutsuu itseään ihmiseksi, ja meidän on mahdotonta tietää, miksi eläimet meitä mahdollisesti kutsuvat. Ihmisen kaltaisia äänielimiä ei kehittyneilläkään eläimillä ole, niin etteivät ne meitä ainakaan ihmisiksi kutsu. Älyä meillä on enemmän kuin muilla eläimillä ihan vain siitä syystä, että aina jokin laji on älykkäin. Jos ihmistä ei olisi, olisi ehkä delfiini tai simpanssi etevin.
Taisin ajatella, että leijonana voisit olla eläimellisempi eläin kun ihmisenä, jolta odotetaan ja vaaditaan enemmän kuin vaikkapa sellaiselta, jota ainoastaan vietit kuljettavat.
Sitten vielä ajattelin, että jos olemme eläimiä, niin miksi meidän(ihmiseläinten) ja eläineläineten välinen älykkyysero on niin suuri.
Viisainkaan eläineläin ei osaa kirjoittaa eikä lukea, mutta tyhminkin terve ihmiseläin hallitsee molemmat taidot, puhumattakaan kaikista keksinnöistä joita ihmiseläin on keksinyt.
eroavat selvimmin siinä, että ihminen tiedostaa
oman kuolemansa ja sopeuttaa käyttäytymisensä tämän tiedon pohjalta. Eläin elää tätä hetkeä eikä huoli huomisesta. Äly ja nokkeluus selvitä fyysisesti vahvempia vastaan on evoluution tulosta, heikot ja
vähemmän nokkelat ovat aina joutuneet ensimmäisinä saalistajien syömiksi tai kuolleet sukupuuttoon.
Minä elän ihmisenä aika tavalla sellaista elämää kuin haluankin.
Ehkä suurin rajoittava tekijä delfiinillä on peukalon puuttuminen; se estää kirjoittamisen. Ihminen ei delfiinien kieltä ymmärrä, niin että mahdotonta on mitata älyäkään.
Onko joku tutkimus todistanut delfiinin eläimistä älykkäimmäksi? Kukahan sen tutkimuksen teki? Joku toinen eläin tietenkin, kuten vaikkapa ihminen. Onpa mielenkiintoista kuulla jonkun olevan sitä mieltä, että jos delfiinillä olisi peukalo, niin se osaisi kirjoittaa. Mitähän se meille viestittäisi? Apinoilla taitaa olla peukalio, mutta en ole kuullut vielä koskaan, että ne kirjoittelisivat mitään. Oletko sinä kuullut?
Uskotko muuten, että ihmisellä on sielu? Mikä se sielu sinun mielestäsi on, jos uskot sellaista olevan olemassa?
Älykkyyden vertaileminen on vaikeaa niin ihmisten kuin eläintenkin kesken. Delfiinit ovat älykkäitä, mutta veden alla ne eivät tietysti voi toimia meidän tavallamme. Apinat oppivat melko suuren joukon kuurojen viittomia, ja papukaijat voivat puhua myös järkeviä - näin ainakin väitti eräs suomalainen kaijan omistaja. Olen nähnyt yhden älytestin, jossa papukaija selvisi eläimistä parhaiten, mutta delfiinejä ei siinä testattu.
Kirjoitustaito on ehkä ihmiskunnan suurin keksintö, sillä sen avulla tieto voidaan varastoida ja siirtää muuttumattomana polvelta toiselle. - Muuten elettäisiin perimätiedon ja vaistojen varassa.
Sielusta en osaa sanoa mitään, eikä siitä taida kenelläkään olla varsinaista tietoa. Vain erilaisia intuitiivisia aavistuksia.
kirjoitustaito, mutta ennen kaikkea kirjapainon keksiminen on ollut ihmiskunnan suurin keksintö.
Sielusta tuli mieleeni, että onkohan ihmiseläimellä sielu ja eläineläimillä ei.
Nimittäin jos tapaisi aivan yllättäen vaikkapa kaksi tuntematonta kuollutta, koiran ja ihmisen, niin sen ihmisen kuolema järkyttäisi enemmän.
Mielestäni ihmisellä on sielu, mutta ei mitenkään älysidonnainen. Viisailla sekä tyhmillä ihmisillä on sielu, mutta viisaimmallakaan eläimellä ei mielestäni ole.
Onkohan ihminen kuitenkin iankaikkisuusolento, eli kuolematon, johtuen juuri siitä vaikeasti määriteltävästä sielusta?
Ihmisen on mahdotonta hyväksyä kuolemansa, vaikka varmasti tietää sen ennemmin tai myöhemmin tulevan, ja siksi on ollut tarpeen kehitellä erilaisia uskontoja ja uskomuksia kuolemanjälkeisestä elämästä. Eläin taasen pelkää kuolemaa vaistonsa, ei älynsä pohjalta niin kuin ihminen, näin väitetään.
Sielusta en todellakaan tiedä - minulla ei ole siitä omaa aavistusta.
Jos pelkäät, niin luuletko sen olevan sitä eläimellistä vaistonvaraista pelkoa, vai uskontoihin perustuvaa, vaikkapa helvetti-ajattelua?
Minun pelkoni on täysin eläimellistä; Helvettiä en pelkää, kun en siihen usko. Jotenkin vain tuntuu niin kohtuuttomalta, että näin fiksu ihminen lakkaa kokonaan olemasta.
Sen uskon, että olet fiksu, mutta sitä en, ettet uskoisi johonkin tulevaan tuomioon, mikä on edessä tuonpuoleisessa, tuntemattomassa.
Taivas/helvetti, tai karman laki.
Olisiko oikein ja kohtuullista, että erittäin paljon lähimmäisilleen pahaa tehneet ihmiset pääsisivät kuin koira veräjästä, saamatta tekojensa mukaan? Et myönnä, mutta tulevaa tuomiota sinä pelkäät, vaikket olisikaan rikollinen tai muuten kelmi. Omatunto on kuitenkin saattanut joskus vihjaista, että teitköhän taas aivan niinkuin olisi ollut oikein ja moraalista.
Omatunto on kulttuurisidonnainen eikä absoluuttinen: se, mikä on oikein Amerikassa, on minun mielestäni usein väärin.
En usko oikeudenmukaisuuteen maan päällä enkä alla, mutta näen, että sitä olisi siitä huolimatta kaikin keinoin pyrittävä täällä ajassa edistämään. En minä tuomiota pelkää, kun olen ollut niin aikaansaamaton synnintekijä. Nyt vanhuudessani kadun, niin kuin Mark Twain, enemmän niitä syntejä, jotka ovat jääneet tekemättä.
Tämän päivän Valo-liitteestä Pro Räkälä.
"Taivas on hyvä, helvetti paha,maailma sekä että. Huolitaanko juopot taivaaseen? Jos pahuus=sairaus=syyntakeettomuus, niin taivaasssa on pedofilit ja hirmuhallitsijat syyntakeettomiksi todistettuna.
Juopot eivät ole pahoja,mutta he ovat aina sairaita ja jostain kohtaa särkyneitä, joten heitä ei heitetä helvettiin. Entä itsemurhaajat? He tappavat itsepuolustukseksi:taivaaseen siis!
Ja tyhmät ihmiset automaattisesti ovat suojelun alla ja siksi taivaaseen.Myös säädyllinenkin ihminen pääseen taivaaseen.
Anna Jumala säädylliselle ihmiselle anteeksi, sillä hän ei tiedä, mitä tekee.
(jos kukaan ei näin ollen joudu helvettiin, sitä tuskin on olemassa. Ja jos sellainen on olemassa, niin Jumalan armo vetää lopulta kaikki ihmiset puoleensa, joten, näin on todistettu helvetin olemassaolon mahdottomuus.)
Kirjoittaja on kolmekymppinen nainen.
ko. kirjoitus osa jutusta,joka kertoo lähiökapakasta, jonka sulkemista muutama "säädyllinen" naapuruston asukki ajaa, koska se rikkoo heidän(säädyllisten) ihmisten idylliä.
En ole ateisti,mutta en myöskään kirkkouskovainen. Raamattua pidän ainoastaan ihmisen kirjoittamana teoksena, joten sen sanomaankin suhtaudun varauksella.
jk.
Olette molemmat, Te celine3 ja Juniperus todella fiksuja ja ajatuksella kirjoittavia henkilöitä.
Hieno on ollut seurata teidän "esimerkillistä" keskustelua/-tekniikkaa, jossa ei lyödä henkilöä vaan pitäydytään asiassa.
Siksi en aiemmin ole raaskinnut lähteä sotkemaan omilla näkemyksillä sitä.
Myöskään ei tämä kirjoituksen lainaus ole sen paremmin puolesta vastaan, vaan lähinnä kuvaa käsitystäni, onko itseasiassa erilaisen elämän elävän henkilön tekemisillä lopulta paljoakaan eroa.
"Säädyllinen elämä" on usein yhtä lailla "pahaa" ympäristöön tuovaa, kuin vaikkapa alkoholistin aiheuttama paha toiselle henkilölle.
Tapaukset ovat aina erillisiä ja siksi ei ole yhtä totuutta asioissa vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen,niinkuin tunnetulla kliseellä ilmaistaan.
Läheskään aina ei älykkäin ole menestynyt parhaiten, vaan on muitakin edullisia tekijöitä. Jotkut lajit ovat pystyneet elämään äärioloissa, missä ei ole ollut kilpailua. Myös fyysinen vahvuus on ollut eduksi, kuten esim. krokodiileillä, joita ei pidetä älykkäinä. Ihmislajilla ulkonäkö näyttää olevan tärkein valintatekijä.
Minä olen päättänyt, etten ikinä enää miestä vaivoikseni ota yhden pitkän avioliiton jälkeen.
Miehet taas ei tunnu tätä tajuavan, vaan alkavat kuin huomaamatta hivuttaa kamojaan nurkkiini ja käyttäytyä niinkuin omistaisivat minuun jonkinlaisen option.
Pistän poikki aina viimeistään siinä vaiheessa, kun kylppärin hyllyyn ilmestyy yllättäen vieras hammasharja.
Vapaus ja itsenäisyys on minulle se onnen ehto. Kenenkään mieliksi en rupea olemaan koskaan.
"mitään ei saa jos ei uskalla ottaa riskiä" - eikö ennemminkin parisuhteeseen ajautuminen ole juuri sitä turvallisuushakuisuutta, pyrkimystä riskien välttämiseen?
Voi kun toivoisin olevani edes vähäsen kaltaisesi. Miehet saavat pompotella minua näköjään miten vain ja lopuksi minä olen se joka jätetään. Kaipaisin niin kovin ison turvallisen miehen kainaloon, mutta aina valitsen sellaisen kumppanin joka rakastaa vapauttaan yli kaiken. Aluksi kyllä luvataan kuukin taivaalta.Totuus onkin toisenlainen.
..osuutta tuohon miesten sitoutumiskammoon,..?
Itse miehenä ainaskin kallistun tuollaiseen,....ajatukseen..
( Kun on niin kiva saada mies pikkusormen ympärille)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000017175292
Ja tuo "pelkoa rakastumisesta" kun on vain
yksipuolinen tunnetila ja tuollaista tilaa kun
toinen voi todellakin käyttää hyväksi ties kuinka
kauan, (kun on kyse naisesta!, miehistä en tiedä
kuin itsestäni, ja en ole sortunut käyttään
naisia sen takia hyväksi! (palstoilta kyllä
löytyy miesten kommenteista samanlaisia tuntemuksia?)
samaa "kammoa", ja miksei olisi.
ja synnin tekemisestä.
Mielenkiintoinen sana tuo synti. Luulin sen olevan jo käytöstä poistettu, vanhanaikaisena.
Itsekin taisin käyttää väärinteko, tai pahanteko - sanaa. Muistat varmaan kouluaikojesi uskontotunnilta tuon synti-ilmaisun.
Minua kiinnostaisi kuulla, että mitä tekemättä jääneitä "syntejä" eniten kadut? Et varmaan murhia, ryöstöjä tai raiskauksia.
Kun katsoo noita menestyneitä ihmisiä, niin joskus tulee mieleen, ettei itsekään kaikissa asioissa olisi tarvinnut olla turhan rehellinen.
Sitähän sitä kuitenkin tässä iässä eniten katuu, että moni ihana tyttö jäi rakastamatta ja rakastelematta oman arkuuden ja tyhmyyden takia.
niitä ihanuuksia on maailmassa niiiiiiiiiiiiin paljon, ettet kaikkia olisi kuitenkaan kerennyt hmmmm. rakastaa/tella...:)
*voi hyvät hyssykät*
Ulkonäköni suojeli, niin ettei tarjontaa liikaa ollut. Mutta kun niistäkin harvoista ihanuuksista jäi enimmäkseen ujouttaan paitsi!
olet ujo, häviääkö ujous iän myötä?
Luulisin ettei koskaan kokonaan.
Onneksi on jo unohtunut, mitä tarkoitusta varten niitä naisia pitäisi iskeä.
Mistä sinä tuon "iskeä"- sanan olisit muuten muistanut.
Kukaan, et edes itse, ole maininnut mistään iskemisestä mitään;))
Iskeminen oli muistaakseni sitä, mitä minä en osannut edes silloin, kun vielä muistin, miten päin naista olisi pitänyt pidellä.
tuolla ylhäällä taas!:(
Minäkin olen lukenut sinun kirjoituksiasi ja pidän niistä, koska tunnut ajattelevan paljon ja tiedät asioista, sekä osaat ja uskallat ilmaista mielipiteesi.
Kerran kävimme kanssasi - oli siinä mukana muitakin "laulusana vuoropuhelua." Se oli hauska. Olin silloin eri nikillä.
Taivaasta ja helvetistä ajattelen, että kyllä ne ovat jokaista ihmistä varten maallisen elämän jälkeen odottamassa, mutta tuskin nyt sentään tulijärvenä, jossa joutuu kitumaan iankaikkisesti. Huh!
Mielestäni oikein julma ihminen ansaitsee saada rangaistuksen pahoista teoistaan, mutta en haluaisi kenenkään joutuvan kärsimään loppumatonta kitumista missään helvetin tulessa.
Tälläiset jutut kuuluvat tietenkin uskontopalstalle, mutta tulipahan nyt sanottua tässä. Muuten koko ketjun aihekin taisi olla joku sitoutumisen vaikeus, tai sen tyyppinen?
Ainahan näissä tapahtuu rönsyilyä ja minusta se on vain hyvä. Niinhän se on normaalissa live-keskustelussakin.
juniperuksen ja minun välillä on ainakin siinä,että minulta puuttuu koulutuksen/ lukemisen kautta hankittu yleissivistys.
Kun taas vaikuttaa siltä,että teidän keskustelussa on sekä opitun että ajattelun kautta hankittua tietämystä.
Vain ammatillisella puolella olen hankkinut evästyksen ja sekin enemmän omiin tarpeisiin kohdistuvana tietotaitona ja usein vielä keskustelujen avulla henkilöiltä,joilla on asiat ns.hanskassa.
Toki erinäisiä kursseja, sekä neljä vuotta ammatillista koulutusta sekä tuotantoon,että yrityksen hallintoon liittyvää yleistä asiaa on lähes "pakonsanelemana" pitänyt hankkia.
Näillä palstoilla on useita kirjanoppineita, joista monelle tuntuu riittävän, että julkituo tietämyksensä, sitä sen paremmin perustelematta.
Silloin opittu/opeteltu tieto vaikuttaa pelkältä 'teorialta', ja ilman sisäistettyä tietoa, ei ole "siunausta", vrt.kaivoon kannettu vesi.
Jk. Asioiden monipuolinen tarkastelu antaa kaikille osallistujille ajateltavaa ja vaikka yhteistä "loppulausumaa" ei saataisi aikaan,niin keskustelu kuitenkin on hyvää ja syyt eroavaisuuksiin tulevat "ymmärrettävämmiksi.
Siksi ei kai 'aina' ole haitaksi,vaikka ketjun aloituksessa ei tiukasti pysyttäisikään.
Kun kaikilla teoilla näyttää maailmassa olevan seuraus, on ihmisen rajallisella ajattelullaan vaikea tajuta, ettei aina niin olisi. Ettei ihminen koskaan joutuisi tilille tekemisistään. Kaikissa tietämissäni uskonnoissa on ihmisellä jonkinlainen karma, menneisyyden syntien kuorma niskoillaan.
Minä en näe epätasapainoa mahdottomana: miksei paha voisi menestyä yhtä hyvin tai paremmin kuin hyvä? Minun havaintoni ainakin suorastaan tukevat sitä ajatusta, että pahuus on usein yksilön - etenkin taloudellista - menestymistä edistävä tekijä. "Kaikien suurten omaisuuksien takana on rikos", sanoi joku suuri ajattelija.
Taivaallinen tuomio olisi hyvä olla, mutta en siihen usko, eikä se voisi minkään uskonnon perusteella tuomioitaan jakaa; sehän vain lisäisi epäoikeudenmukaisuutta.
Tämä vastauksena aiempaan hierarkian sulkemaan kommenttiisi, ja sitten kirjoittelusta yleensä ja minun kirjoittelustani erikseen.
Täällä on hyvin vähän aiheita, jotka saavat minut innostumaan, ja useimmiten sarkastiset tekstini jäävät vastausta vaille. En itsekään aina vastaile saamiini kommentteihin, varsinkaan, jos olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa eikä minulla ole omaa lisättävää.
Mielenkiintoisimpia ovat aiheet, joista kenelläkään ei ole lopullista tietoa, kuten uskonto, etiikka, politiikka tai vastaavat. Ongelma on siinä, että ne aiheet tahtovat houkutella ihmisestä esiin kaikkein fanaattisimmat ja alhaisimmat piirteet. Unohtaa ei pidä feminismiä eri muodoissaan, joka on tietenkin minun lempilapseni.
Kukin kirjoittaa tavallaan. On ilo lukea tekstiä, joka keskittyy asiaan eikä kirjoittajaan, ja siitä teitä keskustelukumppaneitani voin vilpittömästi (ja vastoin tapojani!) kehua.
Useimmiten väittelen vain ajatuksiani selkiyttääkseni. Asiatekstissäkin pitäisi olla kevennyksiä, ja ne tahtovat monasti unohtua, kun innostuu asiasta liiaksi. Sanallisen miekkailunkin tulisi olla hauskaa, ei aiheetta loukkaavaa, mutta itsekin huomaan joskus provosoituvani, kun provosoidaan.
Tässä periaatteitani, ja lopuksi anteeksipyyntöni siitä, että niin pitkään puhuin itsestäni ja ajatuksistani. Täällä takasivulla se lienee vähemmän paheksuttavaa.
Takasivulla tai niinkuin taloyhtiön kokouksen jälkeen. Parhaat ajatukset jäävät monasti sanomatta, koska ympäristö,ajoitus ei jostain syystä joko innoita tai on muuten rytmitykseltään "väärä".
ps.Apu-lehdessä,aivankuin pisteenä iinpäälle,on viikottain viimeisellä takasisäsivulla, feminismin "ylistystä".
Otsikkona "Naisten sauna".
Pöytäkirja naisverkoston kokouksesta vaikkapa tiistaina 30.toukokuuta kello 14.27 eduskunnan saunassa.
näyte: 1§
Puheenjohtaja Heidi Hautala toivotti siskot tervetulleiksi naiverkoston kokoukseen. Makuhermojen avaamiseksi tilattiin 12 pulloa Piper-Heidsieck Brut Cuvée Rare-shampanjaa(a'78.70 euroa)
Heidsieckin luomaa shampanjaa paransi hänen leskensä uusi mies Piper, minkä kunniaksi rouvan molempien miesten nimet ovat pullon etiketissä.
5§
Suoritettiin naisverkoston kevätlaihdutuksen välipunnitus.Satu Taiveaho kysyi,saako hän boonuksia siitä,että on laihduttanut poikaystäväänsä,kepulaista Antti Kaikkosta kevään aikana 17 kiloa.Minna Lintosen mielestä Sadulle pitää antaa boonusta siitäkin,että hän valiokuntamatkoilla säästää eduskunnan rahoja,koska lemmenpari ei tarvitse kuin yhden hotellihuoneen.
10§
Ilkka Kanerva oli kehunut eduskunnan kahvilassa,että hänen johtamallaan parlamenttivaltuuskunnan matkalla Bulgariassa ja Romaniassa oli ollut erityisen hauskaa, koska seurueessa ei ollut yhtään naista.
Yksimielisesti päätettiin, etä valtuuskuntiin pitää vastaisuudessa ottaa Annika Lapintie,Arja Alho,Tuija Bax,Eva Biaudet tai Mari Kiviniemi.Heidän läsnäolonsa takaa sen,ettei pojilla voi olla hauskaa.
Feministien mielestä asiat menevät hyvään suuntaan silloin, kun pojilla ei ole hauskaa.
Tarkoitus on tietysti olla hauska, mutta jostakin syystä en ymmärrä lainkaan feminististä huumoria.
Minä luulin sinun tarkoittavan tuolla aiemmin, että olet feministi, sillä kirjoitit: "Unohtaa ei pidä feminismiä eri muodoissaan, joka on tietenkin minun lempilapseni."
Tuli heti mieleeni, että noin fiksun tuntuinen mies, mutta feministi!
Minä en ole koskaan vielä ehtinyt perehtyä feminismin saloihin, tai en ole päässyt edes raapaisemaan pintaa. Elämä on ollut työtä ja kilpailua parempien elinolosuhteiden luomiseksi.
Eikö totta, että työelämäsä kilpailu on kovaa?:)
En minäkään tunne feminismin teoriaa, vaan vain sen eri ilmenemismuotoja. Eduskunnassa naisverkoston toiminta on härskiä, ja tämäkin palsta on näköjään yksi miesvihan purkautumisväylä.
Työelämässä kilpailu on varmaankin kiinni alasta, asemasta ja omista tavoitteesta. Olen aina kadehtinut ammattimiehiä, jotka näyttävät hallitsevan alansa ja työskentelevän rauhallisesti ilman minkäännäköistä stressiä.
alkaa naurattamaan..hih, hih, hih...
Oikein aloin ajatella tuota miesvihaa. Pohdinnoissani tulin kuitenkin (näin alustavasti) siihen tulokseen, että kysymyksessä ei ole puhtaasti ja pelkästään viha, vaan naisen geeneissä kulkeva viha/rakkaus miestä kohtaan.
Osui (kun etsin) käsiini raamattu, vuonna 1938 kirkolliskokouksen käytäntöön ottama suomennos.
Ajattelin lähteä liikkeelle alusta, jolloin raamatun mukaan Jumala loi miehen ja naisen, ja jotka sitten lankesivat.....käärme vietteli...Eeva myöskin.
Tälle Eeva esiäidillemme Jumala oli raamatun mukaan sanonut."minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat. Kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia, mutta mieheesi on sinun halusi olevan ja hän on sinua vallitseva."
Viimeinen lause sai minut ajattelemaan orja/ isäntä - suhdetta. Orja vihaa isäntäänsä. Eli individuaali ihminen tahtoo olla vapaa, eikä kenenkään hallintavallan alla.
Nainen on fyysisiltä voimiltaan heikompana joutunut läpi historian alistumaan vahvemman edessä ja olisiko se sitten syynä siihen vihaan, mitä kylläkään en itse henkilökohtaisesti tunne miessukupuolta, enkä ketään yksityistä miestä kohtaan.
Minäkin ihailen miehiä, jotka osaavat tehdä käsillään asioita, kuten rakentaa , muurata, korjata autoja ynm. Katselin kerran talonrakennustyömaata missä kirvesmiesporukka työskenteli. He todella tekivät työtään asiantuntevasti, neuvottelivat sopuisasti ja puhuivat hauskoja "miesten juttuja", eivät todellakaan vaikuttaneet stressaantuneilta.
Tilanne oli työntekotilanne, ei kilpa-areena, missä yritetään kampittaa toinen, koettaen näyttää paremmalta tai pätevämmältä kuin työtoverinsa.
Mikä naurattaa? Ymmärrätkö tosiottoista feministihuumoria?
Jumala loi Adamin, 'ihmisen', sekä nähtyään, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin, loi Adamille avuksi naisen. Näin muistaakseni oli siinä vihkiraamatussa, joka osituksessa jäi exälleni.
Syntiinlankeemus on joskus nähty sukupuoliaktin vertauskuvana.
Keskellä paratiisia oli puu, jonka hedelmät olivat ihania, mutta josta ei saanut maistaa. Eeva söi ja antoi Adamillekin. Seuraus oli, että naisen piti synnyttää lapsia kivulla. Adam ja Eeva olivat alasti, mutta alkoivat hävetä alastomuuttaan vasta maistettuaan Hyvän- ja pahantiedon puusta. Aika monta sattumaa, jos ei ole kysymys aktista.
Jos naisen miesviha johtuu alistussuhteesta, on luonnollista, että se puhkeaa silloin, kun tasa-arvoa aletaan tavoitella. Nyt, kun tasa-arvo on saavutettu, vihankin pitäisi lakata. Sen sijaan feministit yrittävät epätoivoisesti keksiä yhä uusia epätasa-arvokohtia, ja tavoitteeksi näyttää otetun mieheyden osoittaminen rikokseksi.
että alkaa naurattaa väärässä paikassa:)) Mut ei voi mitään. Kerro sinä mitä on "tosiottoinen feministihuumori"? Voin sitten tarkentaa mikä naurattaa jos enää naurattaa.
ja luomiskertomusta lukenut ja niinhän siellä sanotaankin, että mies luotiin ja nainen rakennettiin. Ensimmäinen Moos, luku 2 jae 21....
Vieläpä miehen kylkiluusta!!!!!
Eivätköhän kuitenkin luomus ja rakennelma ole yhtä arvokkaita, tasa-arvoisia:)
Kuten sanoinkin, niin feminismi on minulle melko tuntematon asia, mutta sen verran taidan ymmärtää, että tuo ryhmä naisia on ajanut tasa -arvoasiaa, tosin viisaiden, oikeudenmukaisten miesten tukemana. Tokihan samasta työstä kuuluu saada sama palkka, sekä naisen fyysinen koskemattomuus turvattava lailla, niin että esm. raiskaajan tuomioiden tulisi olla ankarammat kun nykyisen lainsäädännön mukaan ovat.
Minulla on vahva naisellinen identiteetti ja naiseksi "rakennettuna" taidan olla se miehelle "sopiva apu."
Nyt luin raamattua edelleen. Aukko, joka miehen kylkiluun kohdalle jäi, täytyi täyttää ja ..hm...täällä sanotaan, että "täytti sen lihalla." Mistä kohdastakohan miestä se liha otettiin, joka tuli tuohon sydämen lähelle kylkiluun paikalle. Naisen lihaa se ei voinut olla, sillä naista ei ollut aivan vielä rakennettu. Joku feministi varmaan sanoisi, että peniksestä, koska miehet ajattelevat enemmän alapäällään. Sinäkin taisit sanoa, että miestä ohjailevat pääaasiassa vietit.
Ei...kyllä siinä on täytynyt tapahtua niin, että nainen oli jo rakennettu ja hänen lihastaan otettiin se miehen sydäntä lähellä oleva täytettävä aukko, mikä näkyy siinä, että mieskin tuntee sydämellään....hänelläkin on se yleensä naisen ominaisuutena tunnettu pehmeämpi puolensa, herkkyyttä joka joidenkin mielestä (miesten) täytyy kiroten ja hammasta puurren kätkeä "miehisyyden" taakse.
Nämä pohdinnat ovat niin syvällisiä, että nyt on lähdettävä oikein tuonne luonnon helmaan, mökin laiturille istuskelemaan ja pohtimaan. Vielä ei ole alkanut sataa, mutta täällä meillä päin tuulee kamalasti. Saapa ainakin olla itikoilta rauhassa.
sitä kammoa taidat itsekkin kokea,koska et yhteystietoja ole laittanut tekstiisi.