tere taas. nyt on tullu ero. siis ihmiskansalaisten ero. kaks koiraa, parhaat kaverukset, mutta toinen on toisen ja toinen toisen. Mun koira pääsee huusholliin, mis on toinen uros. Mitenkähän mahtaa koiruus reagoida? Minä olen itse tietenkin samassa huushollissa, mutta mietityttää kun on kumminkin parhaat kaverukset nuo karvakuonot...
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi kurjuus. Otan osaa.
Mulle joskus vastaavassa tilanteessa eräs asiantuntija väitti, ettei koira niinkään ikävöi toista eläintä, tai ihmistäkään, kuin reviiriään ja tuttua paikkaa. Enpä oikein sitten tiedä, paljonko tuossa on perää; itse en ihan sata % usko.
Toivottavasti asiat suttaantuu, kyllä ne kuule aina ajan kanssa selkiintyy parhain päin. Koita jaksaa ja pidä lippu korkealla!
...Eikös putusihveli ole lattiaharjan se kaapimaosa, tai siis se missä harja on kiinni? Täällä päin kylläkin putukihveli. :-)
on :)
tuesta.. ei vielä ole iskenyt oikein tuo ajatus. Kun vielä poika jäi isällensä viikoksi, ja viikonloppu olis muuten mulla, mutta pitää mennä töihin... ja koira jäi toistaiseksi sinne myös, tulee turhaa ramppaamista kun täytyy se kumminkin viedä hoitoon äidille jirin kans jussiks. että davy tulee sit jussin jälkeen tänne, samoin poika.. eli mä paadun tääl ihan omas itsesäälissäni täällä...
tilanteestasi, mutta asioilla yleensä on ajankanssa tapa lutviutua.
Voimia ja jaksamista.
ps. Minä olisin sanonut että putusihveli on sitypuhveli.. : )
(taitaapi tuo väsymys painaa. : D )
sillä kokemusta ei minulla eroamisesta ole. Osanottoni pystyn antamaan. Nuo tilanteet on aina kurjia, mutta muista jokainen uusi aamu tuo välimatkaa entiseen. Jokainen uusi päivä uusia haasteita.
Omalle suhteelle kun tuli silloin kerran loppu, niin kyllähän silloin koiraltakin oli paljon pois, pentukaveri, lammaskaverit, niin ja se mies joka oli kyllä koiralle tosi tärkeä kaveri...
Koira päätyi silloin alakuloisen emäntänsä kanssa kaupunkiasuntoon, mutta se kun on tuommoinen iloinen luonne niin se sitten on. Sen koko olemus touhotti "voi vitsi kun jännää!", ja oikeassahan se oli, kaikki kääntyi parhain päin. :) Se oli vielä hyvä, kun se näytti vähän ajan päästä tuumanneen, että olisihan se hyvä mieskin saada tähän talouteen - se yritti ihan selvästi hurmata kaikki kaksilahkeiset vieraat! Kellistyi oitis selälleen keskilattialle rapsutuksia vaatimaan kun nuoret miehet kantoivat erinäisistä liikkeistä pesukonetta ja sohvaa ja internet-boksia. Naisten seurassa se vain istui elegantisti.
Joku toinen koira varmasti kaipaa paljon selvemmin. Ja taitaa olla niinkin, että kun ikää tulee koiralle lisää, niin kaikki tuttu ympärillä on entistä tärkeämpää.
No, sinua ei varmasti paljon hymyilytä nyt vielä, kovasti toivotan voimia ja kaikesta huolimatta lämmintä kesää!