Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa puolitoista vuotta avosuhteessa,asumme erillään.Mies ollut naimisissa ja liitosta lapsi.Vieraillessani hänen isällään,huomasin mieheni hääkuvan hyllyssä.Erosta on kulunut viisi vuotta.Pidin asiaa hieman outona,sillä mielestäni,jos liito on loppu kuva joutaisi muistojen albumiin.Vien asian mielessäni niin pitkälle,että jos me menemme naimisiin,laitetaanko meidän kuvat rinnakkain?Miten muualla on?Olisi kiva kuulla..
hääkuva hyllyssä-eronkin jälkeen
tiedoton
101846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ensiksikin avosuhteesta. Avoliitto on tilanne, jossa jo asutaan yhdessä, joten miten ihmeessä olette avosuhteessa, jos ette asu yhdessä? Eli mikä tuo avosuhde oikein on? Tarkoittaako se ns. avointa suhdetta, eli saa käydä vieraissa?
Sitten itse asiaan. Tuo kertomasi tilanne on varmasti muissakin perheissä. Koska ette asu vielä yhdessä, voi olla, ettei isä pidä suhdettanne hirveän vakavana vielä. Siten hän pitää muiston poikansa edellisestä avioliitosta. Tuo on tavallaan ihan ymmärrettävää, varsinkin jos hän tunsi miehesi exän hyvin. Onhan kyseinen avioliitto merkittävä osa miehesi elämää. Voisittehan miehesi kanssa otattaa teistä jonkin kuvan, ja lahjoittaa sen miehesi isälle. Jos asia sinua tosissaan vaivaa, suosittelen ottamaan asian puheeksi miehesi kanssa. Hän voi sitten jutella siitä isälleen. Voihan ollakin, että kuvan on hyllyssä vain tavan vuoksi, eikä niinkään tunnesyistä.
avosuhde-mikälie aamupöpperössä kirjoitettu.Asumme toki erillämme,mutta vieraissa käynti ei sallittu!
Se ex-vaimon kuva sentään vain miesystäväsi isän seinällä, mutta oma miesystäväni pitää seinällään perhekuvaa, jossa tietenkin myös ex-vaimonsa!!!
mulle avioliitto pyhä asia.Monta juttua nähnyt,ei ruusuilla tanssimista.Jos on on erottu on se liitto loppu.Sen kuvan voi myös hakea naftaliinista,jos haluaa muistella hyviä hetkiä(niitäkin löytyy)Kuvan pitäminen esillä,antaa kuvan,että jotain on jäänyt käsittelemättä.En henk.koht haluaisi katsella yhteisen kodin seinällä exän hääkuvaa.Mieheni isän tapauksessa,ero oli hänelle vaikea käsittää.Asioista ei kyllä puhuttu.Vaiettiin,ei aina hyvä..
Mieheni isän luona ja myös äidin luona on hyllyssä hänen ja ex-vaimonsa hääkuva.
Asumme yhdessä ja menemme naimisiin ensivuonna. Olemme puhuneet kuva-asiasta mieheni kanssa ja hän ottaa asian puheeksi ..joskus.
Olen ihmetellyt hänelle samaa asiaa, tuleeko siellä sitten olemaan vierekkäin rouva ykkösen ja rouva kakkosen hääkuvat?
Ei asia minua kyllä enää vaivaakaan niin pahoin kuin ennen, vaikka olisi mukava, että mies vaatisi vanhempiaan päästämään irti liitosta joka on ollut ohi jo aikoja sitten.
Muilla ihmisillä se hääkuvan merkitys voi olla myös vähäisempi, kuin itse asianosaisilla. Kuva on monillekin vaan kuva, esim. ihmisistä, jotka on elämän varrella ollut. Ei sen tarvitse tarkoittaa, etteikö hyväksyisi jotakin asiaa.
Itse asiassa varmasti, jos poikani menisi naimisiin ja eroaisi, säilyttäisin ensimmäistä hääkuvaa varmasti hyllyssä ihan vaan se takia, että se on elämää, joka pojallani on tai on ollut. Tapahtuma, joka on silloin varmasti ollut iloinen. Sitä paitsi se on myös ihminen, joka on kuulunut poikani elämään silloin.
En ottaisi tuota niin henkilökohtaisesti välttämättä. No tietysti jos puheetkin kääntyy miehen ent. aviovaimoon, niin sitten vois vähän miettii, että mitä?
vieläkö siinäkin tapauksessa pidät poikasi hääkuvaa hyllyllä,jos miniä lähtee toisen miehen matkaan..tuntuu kurjalta nähdä ihminen joka pvä hyllyltään joka rikkoi jotakin.avioeroon tarvitaan kylläkin kaksi..syitä monia.Ymmmärrän esim. vanhat pariskunnat,jonka puoliso on kuollut.
>Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa puolitoista vuotta avosuhteessa,asumme erillään.Mies ollut naimisissa ja liitosta lapsi.Vieraillessani hänen isällään,huomasin mieheni hääkuvan hyllyssä.
Minä olen avoliitossa mieheni kanssa ja hänellä on myös lapsi edellisestä parisuhteesta. "Anoppikokelaan" kotona nököttää kehyksissä seinällä edelleen kuva miehestäni, exästä ja lapsesta. Toivoisin, että kun menemme naimisiin, kuva vaihtuisi meidän hääkuvaamme ja vaikka lapsen kuva olisi erilleen kehystettynä. Jotenkin se on loukkaavaa, että pitää katsella exän naamaa ja vain siksi, että olivat ennen yhdessä ja tekivät lapsen.
Kun vieraita ihmisiä tulee "anoppikokelaan" kotiin kyläilemään, kuvien perusteella voisi erehtyä luulemaan, että mieheni ja exänsä olisivat edelleen yhdessä ja minua ei olisi olemassakaan.
Kiinnostuin lukemaan noita tekstejä. Omien vanhempieni kohdalla asia oli mutkaton: kun veljeni erosi ja asettui jonkin ajan kuluttua avoliittoon, vanhemmillani oli kuvat sekä uudesta että vanhasta parista kirjahyllyssä. Ja ainakin tässä tapauksessa se minusta oli aivan oikein. Ensiksikin se tietysti oli täysin heidän asiansa heidän kodissaan, enhän esim. minä voinut mennä heille sanomaan, miten heidän pitäisi elää ja olla! Toiseksi: veljeni exän kanssa heidän välinsä pysyivät edelleen samoina eikä heillä ollut mitään uutta avovaimoakaan vastaan.
Ymmärrän kyllä tilanteen, jossa jompikumpi on esim. lähtenyt toisen matkaan tms., jolloin saattaa ilmetä jonkinlaista katkeruutta puolin ja toisin. Sitä en kuitenkaan ymmärrä: a. miksi vanhempien pitäisi lastensa vaatimuksesta pistää kuvat piiloon tai roskikseen? b. mihin siitä edellisen avioliiton historiasta pääsee? Se on vähän sama asia kuin Venäjällä: kun kommunismi kaatui, kaikki tämän ajan muistomerkit haluttiin tuhota, ettei vain mikään muistuttaisi menneestä. Kuitenkin joku aina muistaa asian! Niin on eronneiden avioliitonkin kanssa.
Ihan vain neuvoksi sanoisin, että jos haluatte pitää välit hyvinä uuden mies- tai naisystävänne vanhempiin, älkää menkö puhumaan mitään kuvien poistamisesta, vaan yrittäkää ottaa ne mieluummin vaikka vitsin kannalta. Ilo pintaan, vaikka sydän märkänisi, oli ja on vanha karjalainen sanonta, joka pätee tähänlin.
Avioeron jälkeen parin vuoden kuluttua minulla oli neljän lapsen kanssa hetki aikaa paneutua mitä itseasiassa oli tapahtunutkaan muutamassa elinvuodessani taaksepäin.
Luulen, että palkitsin itseni, ja kunnioitin saavutustani, että olin ollut naimisissa ja tullut äidiksi.
Ehdin katsella valokuvia ajalta.
Ensimmäistä kertaa minulla oli mahdollisuus juhlistaa kaikkea ja teetätin hääkuvastamme suurennoksen ja kaitoin esille.
Myös lapsille se oli viesti, että aika oli arvikas
ja siinä oli ollut rakkautta. Myöskin kadonnut isä sai kasvonsa jälleen takaisin.
Nyt minulla on uusi mies ystävä.
Hänen naljailuunsa olen tuhahdellut vain.
Minulla ei ole toistaiseksi mitään kiirettä
muuttaa elämääni niin, että jokin muistoesine
jemmattaisiin. Olenhan avoimesti tekemisissä hänenkin exnsä kanssa kaikenlaisissa tilaisuuksissa.
Jos kotini muuttuu uuden mieheni myötä,
tuskin kuvaa uudesta kodistani löytyy.
Mutta siihen asti on miesteni kuvat sopivissa paikoissa ihan sulassa sovissa.
Miehet kun ovat niin koristeellisia, kuin elämä ittensä.