Alkoholistin äiti on varmaankin maailman surullisin ihminen. Tuntuu kuin joutuisi katsomaan vierestä kädet sidottuina lapsensa hidasta kuolinkamppailua. Ainoa neuvo ja apu miltään taholta on kehoitus kääntää päänsä pois ja jättää heitteille.
Lohdutonta
"elämää"
3500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
AL ANON. Se on alkoholistien läheisille avuksi syntynyt vertaistuki. Googlesta löydät. Jaksamisia sinulle.
Olen melko varma, että juova alkoholisti satuttaa eniten juuri omaa äitiään.
Jokainen äiti kuitenkin yrittää parhaansa mukaan kasvattaa ja varjella omaa lastaan. Kun sitten jossain vaiheessa joutuu myöntämään, että aikuinen lapsi onkin alkoholisti, se aikaansaa valtavat itsesyytökset. Missä menin vikaan, miten epäonnistuin, miksen yrittänyt paremmin kasvattaa ja hoitaa, miksi annoin tämän tapahtua? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Yhteiskunnan ylläpitämä käsitys, että alkoholismi on yhä sosiaalinen ongelma, tai vielä pahempi käsitys että alkoholismista pääse eroon kun on selkärankaa, kääntävät puukkoa vielä lisää haavassa.
Muistan lukeneeni täällä kerran erään äidin viestin, jossa hän suri poikansa juomista, ja mainitsi lopuksi, että "kun juuri tämä lapsi on kuitenkin saanut kaikkein eniten rakkautta ja huolenpitoa osakseen." Eli alkoholismia ei voi torjua kasvattamalla lasta oikeammin tai paremmin.
Alkoholismi on sairaus, josta ei voi syyttää ketään, ei edes alkoholistia itseään. Tälle pitäisikin saada oikeata tietoa sairaudestaan ja tehdä selväksi, että sairastumisestaan alkoholisti ei ole vastuussa, mutta toipumisestaan hän on yksin vastuussa. Muut ihmiset eivät voi saada häntä toipumaan, ellei hän itse sitä halua.
Koko yhteiskuntamme tulisi muuttaa suhtautumistansa alkoholismiin, ja ryhtyä puhumaan asiasta sen oikeilla nimillä. Vain siten juovat alkoholistit ja näiden läheiset ihmiset voivat päästä itsesyytöksistään.
Se, että juomisongelmaa joudutaan salailemaan, vähättelemään ja jopa kieltämään, ei tosiaankaan auta tilannetta - päin vastoin.
Ongelma täytyy kohdata, se täytyy käsitellä ja lopulta kun sen voi hyväksyä, sille voi jotakin tehdä.
Yhteiskunnan tulisi muuttaa suhtautumistaan viinaan, minä en ainakaan tunne yhtään alkoholistia jonka sairaus olisi alkanuta jotenkin muuten kuin viinaa juomalla. Minusta pidetään liiaksi itsestään selvänä että tottakai viinaa juodaan, miksei juotaisi? Kysymys pitäisikin saada kääntymään muotoon miksi juotaisiin mutta se on sen luokan muutos että se vaatii uuden ihmiskunnan. Tästä ei siihen ole.
Siinä olen samaa mieltä että raittius on ihmisestä itsestään kiinni mutta se pitäisi oivaltaa ennen kuin sen on menettänyt. Viinan suhteen pitää tehdä samoin kuin minkä tahansa sellaisen kanssa joka tuntuu että tämä on mahtavaa, tätä pitää saada ehdottomasti lisää. Sellainen asia pitää jättää heti kokonaan pois (no jätetään naiminen pois laskuista) kunnes se unohtuu. Minkä tahansa riippuvuutta aiheuttavan kanssa tulee paremmin juttuun kun ei päästä sitä niskan päälle. Kun viinasta tulee yhdentekevä asia sitä voi silloin tällöin ottaakin.
Tällaisen riippuvuuden katkaisu näin aikaisessa vaiheessa on toisaalta paljon helpompaa toisaalta vaikeampaa koska jokainen (lähes) ajattelee ettei tässä mitään hätää, kyllä minä pärjään. Vähän saattaa kaihertaa, siitä esimerkkinä tämänkin palstan kyselyt että onko käyttöni kohtuullista vai jo mennyt yli. Tällainen kysymys kun tulee mieleen niin silloin pitää heti lopettaa, se vielä onnistuu. Ja kyllä ilman viinaa tulee mainiosti toimeen. Nimimerkki kokemusta on kohta kuusi vuosikymmentä.