Minulla on ongelma. Olen viime aikoina (vuosina) nähnyt satunnaisesti unia, jotka jollain tavalla sisältävät pienen ajatuksen siitä, että isäni olisi seksuaalisesti hyväksikäyttänyt minua. Tuo oksettava ajatus on pyörähtänyt päässäni joskus myös esim. masturboinnin yhteydessä.
En muista tai tiedä mitään sellaista, mikä viittaisi siihen. Päivänvalossa ajatus tuntuu täysin utopistiselta, ei minulla ole mitään syytä epäillä, että unilla olisi jotain totuuspohjaa. Miksi siis näen sellaisia? Ne heräämisen jälkeen vaivaavat mieltä, itkettävät ja oksettavat, ja joskus tuo naurettava ajatus jää jumittamaan päähän, vaikka useimmiten se katoaa pian heräämisen jälkeen.
En ole erityisemmin pitänyt isästäni sen jälkeen kuin ala-asteen aloitin. Isäni ei koskaan ole ollut mikään tunnelämmin persoona, ja ongelmiemme taustalla on myös satunnaiset hylkäämisen kokemukset, kun kalja vei mennessään. (Kyse ei ole kuin tunneista, mutta muistan ne liian hyvin.)
Mistä hitosta nuo unet tulee, ja millä pääsen niistä eroon? Yököttää. En voi edes puhua niistä kenellekään, hävettää niin.
En muista tai tiedä mitään sellaista, mikä viittaisi siihen. Päivänvalossa ajatus tuntuu täysin utopistiselta, ei minulla ole mitään syytä epäillä, että unilla olisi jotain totuuspohjaa. Miksi siis näen sellaisia? Ne heräämisen jälkeen vaivaavat mieltä, itkettävät ja oksettavat, ja joskus tuo naurettava ajatus jää jumittamaan päähän, vaikka useimmiten se katoaa pian heräämisen jälkeen.
En ole erityisemmin pitänyt isästäni sen jälkeen kuin ala-asteen aloitin. Isäni ei koskaan ole ollut mikään tunnelämmin persoona, ja ongelmiemme taustalla on myös satunnaiset hylkäämisen kokemukset, kun kalja vei mennessään. (Kyse ei ole kuin tunneista, mutta muistan ne liian hyvin.)
Mistä hitosta nuo unet tulee, ja millä pääsen niistä eroon? Yököttää. En voi edes puhua niistä kenellekään, hävettää niin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
neuvon että ota ja puhu jonkun kans, se että et ite muista vaikka jotain vois olla tapahtunukki on normaalia, alitajunta ei anna sun muistaa ikäviä tapahtumia tai jotai. Puhu ihmees jollekki, psykiatrille varaa aika ja kerro nuo jutut, eihän sitä tiedä mitä vielä muistat ajan kanssa kun lähdet avautumaan. Eli mee lääkäriin ja pyydä päästä psykolle.
Ensinnäkin, nyt pitää vielä korotaa, että en millään usko, että mitään olisi tapahtunut. En millään. Ehkä uneni esittävät jotain muita ikäviä tunteita tuossa muodossa.
Mutta JOS vaikka olisi tapahtunut, haluanko muistaa? Haluanko kaivella sellaisia asioita? Jos voin elää nyt pelkät satunnaiset ja harvinaiset unet seuranani, niin se kuulostaa paljon paremmalta. Psykiatrilla käynnin estää jo pelkkä rahatilanne.
Mutta pidän vinkkisi mielessä! Jos asia alkaa joskus vaivata enemmän. Juuri tällä hetkellä tuntuisi vain itsensä kiusaamiselta lähteä tarkoituksenmukaisesti märehtimään noita unia, vaikka se fiksua voisikin olla.
SIELTÄ JOSTAIN LAPSUUDESTA. JOTAIN ON KUITENKIN
TAPAHTUNUT !!PSYKOLOGEITAKAAN EI OLE APUA,
KOSKA NE EI OSAA MITÄÄN !!MENE ITSEESI.
VARPUNEN
Varoitan uskomasta uniin ja unien tulkitsijoihin! Tämä on tutkittua faktaa että lähes sataprosenttisesti kaikki nämä seksuaaliset hyväksikäyttöunet johtuvat kaikesta muusta kuin hyväksikäytöstä. Tutkittua faktaa on myös se että erilaisilla unien ja psyyken tulkitsijoilla on taipumus uskoa mm hyväksikäyttöön ja saada myös unistaan vaivautunut uskomaan mm hyväksikäyttöön ja jopa saada muistamaan mm hyväksikäytön kuin eilisen päivän.
Varoitan todella uskomasta muuhun kuin omaan järjellä käsiteltyyn tietoon ja tunteeseen!
Tässä tapauksessa on paljon todennäköisempää se että unien syy on nimenomaan tuo vajavainen ja rikkinäinen isäsuhde kuin todellinen seksuaalinen hyväksikäyttö. Tämä on hyvin tyypillistä että vajavainen tai rikkinäinen suhde toiseen henkilöön ilmenee unissa seksuaalisena hyväksikäyttönä tai väkivaltana.
Minulla on hyvin samanlainen tausta eli olen elänyt lähes ilman isää ja molemmat vanhemmat ovat olleet tärkeimpinä kasvuvuosinani alkoholisteja ja tuo kaikki on ilmennyt mitä erilaisimpina, sairaampina ja ahdistavimpina unina.
Unet voivat olla todella erikoisia, väkivaltaisia ja ahdistavia, mutta harvoin ne ovat lainkaan tulkittavissa ja silloin kun ne ovat tulkittavissa niin ne ovat juurikin hyvin laveasti tulkittavissa ja vain erittäin harvoin unien sisällöt ovat tapahtuneet tai tulevat tapahtumaan "oikeasti".
Tämä oli kuitenkin hyvä avaus koska useimmat henkilöt näkevät unia ja vaivautuvat niiden vuoksi.
"Tämä on tutkittua faktaa että lähes sataprosenttisesti kaikki nämä seksuaaliset hyväksikäyttöunet johtuvat kaikesta muusta kuin hyväksikäytöstä. Tutkittua faktaa on myös se että erilaisilla unien ja psyyken tulkitsijoilla on taipumus uskoa mm hyväksikäyttöön ja saada myös unistaan vaivautunut uskomaan mm hyväksikäyttöön ja jopa saada muistamaan mm hyväksikäytön kuin eilisen päivän."
Kuka tutkinut, missä?
Ihan mielenkiinnosta tahtoisin tietää.
Martin Gardner:
VALEMUISTOSYNDROOMA
(Skeptikko 3/93)
Maaliskuussa 1992 joukko tunnettuja psykologeja
ja psykiatreja, heidän joukossaan CSlCOPin Ray
Hyman, perusti yhdessä säätiön nimeltä False
Memory Syndrome (FMS) Foundation, valemuisto-
säätiö. Sen päätoimisto sijaitsee Philadelphiassa,
Yhdysvalloissa, ja sitä johtaa kouluttaja Pamela
Freyd. Säätiön tarkoitus on vastustaa nopeasti
kasvavaa ja epäilyttävää muotiterapiaa, joka
hajottaa tuhansia perheitä, tuottaa potilaille
elinikäisiä henkisiä arpia ja särkee viattomien van-
hempien ja sukulaisten sydämiä. Kohteena on itse
asiassa 1 990-luvun mielenterveyskriisi.
Tämä surullinen juttu alkoi Freudista. Uransa
alkuvaiheessa, kun hän vielä käytti hypnoosia,
hän hämmästyi niistä lukuisista naisista, jotka transsis-
sa ollessaan kaivoivat esiin lapsuusmuistoja siitä,
miten oma isä oli raiskannut heidät. Meni vuosia
ennen kuin hän vakuuttui siitä, että nämä naiset
vain kuvittelevat. Muut psykiatrit ja analyytikot oli-
vat samaa mieltä. Lapsiin kohdistuvan insestin
olemassaolo tulkittiin mahdollisimman vähäiseksi
yli 50 vuoden ajan. Vasta 1980-luvulla heiluri alkoi
Iyödä toiseen suuntaan, kun todisteita lasten sek-
suaalisesta hyväksikäytöstä alkoi tulla ilmi. Nykyi-
sin ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tällainen in-
sesti ole paljon yleisempää kuin vanha Freud ja
suuri yleisö osasivat aavistaa.
Freudin hylkäämät menetelmät uusiokäyttöön
Viime vuosikymmenen lopulla Yhdysvalloissa jul-
kisuuteen ilmestyi outo terapeuttinen villitys. Sa-
dat huonosti koulutetut terapeutit alkoivat käyttää
juuri niitä menetelmiä, jotka Freud oli hylännyt. He
kutsuivat itseään "traumatisteiksi". Joka puolella
Yhdysvaltoja he vaivuttivat potilaitaan hypnoosiin
ja usuttivat näitä hienovaraisesti muistamaan lap-
suuden aikaisia sukupuolisia traumoja, joiden
muisto oli oletettavasti täysin kadonnut vuosikym-
menien ajaksi. Tälle ilmiölle on nimikin: Vuosikym-
meniä Viipynyt Paljastus eli VVP (Decades De-
layed Disclosure, DDD). Neljä viidesosaa VVP-
kokemuksen todistajaksi ilmoittautuneista poti-
laista on 25-45 -vuotiaita naisia. Heidän vanhem-
mistaan 60 prosentilla on korkeakoulututkinto ja
25 prosentilla muu ylempi tutkinto. Yli 80 prosent-
tia vanhemmista on yhä naimisissa ensimmäisen
puolisonsa kanssa.
Tyypillinen tarina saattaa mennä näin: Kol-
missakymmenissä oleva nainen hakeutuu terapi-
aan, koska hän potee erilaisia oireita, jotka vaih-
televat lievästä masennuksesta, levottomuudes-
ta, päänsäryistä ja laihdutusvaikeuksista vakaviin
oireisiin kuten anoreksiaan. Uusimpaan mielen-
terveysvillitykseen langennut terapeutti päättää
melkein ensi istumalta, että oireet johtuvat lapse-
na koetun pahoinpitelyn tukahdutetusta muistos-
ta. Potilas järkyttyy syvästi kuullessaan tällaisen
ehdotuksen ja kiistää, että sellainen olisi ollut mi-
tenkään mahdollista. Mitä kiivaammin potilas kiis-
tää, sitä vammempi terapeutti on siitä, että kysees-
sä on tuskallisten muistojen tukahduttaminen.
Sitten potilas voidaan hypnotisoida, hänelle
voidaan tehdä narkoanalyysi eli potilaalle anne-
taan suoneen ns. totuusseerumia tai hänet voi-
daan rentouttaa transsin kaltaiseen tilaan. Poti-
laan lapsuudenaikaisesta traumasta vakuuttunut
terapeutti kehottaa häntä toistuvasti muistamaan
kaukaisen tapahtuman yksityiskohdat. Jos potilas
on altis suggestiolle ja halukas miellyttämään te-
rapeuttiaan, hän alkaa vastata johdatteleviin kysy-
myksiin ja vähemmän ilmeisiin vihjeisiin juuri siten
kuin terapeutti haluaa.
Kuukausien, ehkä vasta vuosien kuluttua po-
tilaan mieleen ilmestyy selkeitä mielikuvia. Hämä-
rät hahmot uhkaavat häntä seksuaalisesti. Jatku-
van yllyttämisen myötä nämä muistot saavat elä-
vämmän sisällön. Potilas alkaa tunnistaa pahoin-
pitelijän isäkseen, isoisäkseen tai sedäkseen.
Mitä tarkemmiksi mielikuvat muodostuvat, sitä va-
kuuttuneemmiksi sekä potilas että terapeutti tule-
vat siitä, että kauhea totuus on vihdoinkin saatu
päivänvaloon. Hyvin koulutetuille psykiatreille täl-
laiset yksityiskohdat todistavat juuri päinvastaista.
Lapsuuden muistot ovat pahamaineisen epäsel-
viä ja yksityiskohtien muistaminen on vahva merk-
ki mielikuvituksesta.
Kun virheelliset muistot muuttuvat entistä va-
kuuttavammiksi, potilaan viha entisiä rakastettuja
omaisiaan kohtaan kasvaa. Terapeutti yllyttää
häntä purkamaan vihansa, käymään pahanteki-
jäänsä vastaan ja jopa haastamaan tämän oikeu-
teen henkisen kärsimyksen aiheuttamisesta. Poti-
laan vanhemmat ovat ällistyneitä tyttärensä syy-
töksistä ja kiistävät kaiken kiihkeästi. Totta kai he
kiistävät, terapeutti sanoo, ehkäpä he itsekin ovat
tukahduttaneet tapaukseen liittyvät muistonsa.
Perhe on tässä vaiheessa tuhoon tuomittu. Ra-
kastavasta tyttärestä on käsittämättömällä tavalla
tullut katkera vihollinen. Hän saattaa liittyä inses-
tistä selvinneiden ryhmään, jossa hänen uskonsa
vahvistuu samankaltaisista kertomuksista. Hän
saattaa pitää paitaa, jossa lukee "Minä selviydyin."
Insestikokemuksen unohtaminen pelkka myytti
Kukaan ei epäile sitä, etteikö lapsia pahoinpidel-
täisi seksuaalisesti, mutta melkein aina sellaiset
kokemukset myös muistetaan. Itse asiassa se on
elinikäinen haava, joka märkii häpeää ja suuttu-
musta. Tutkimusten mukaan yksikään vanhem-
pansa murhan todistajana ollut lapsi ei ole tukah-
duttanut kamalaa muistoaan. Seksuaalisen inses-
tin kohteeksi joutuneet lapset eivät pelkästään jätä
tuskaisaa muistoaan torjumatta, vaan he yrittävät
turhaan unohtaa sitä. (Muiston torjuminen tarkoit-
taa, että kokemus unohtuu täysin, ilman tietoista
yritystä.) Väite, että lapsuuden aikaiset traumat
voivat täydellisesti unohtua vuosikymmenien ajak-
si on meidän aikamme suuri mielenterveysmyytti
- myytti, joka ei ainoastaan tuhoa perheitä vaan
tekee suurta tuhoa myös psykiatrialle.
Kun valamiehistöt ennen vanhaan havaitsivat
vanhemman syylliseksi insestiin, uhrin todistuk-
sen tukena oli aineistoa: valokuvia, päiväkirjoja,
kirjeitä, muiden ihmisten lausuntoja, aiempaa su-
kupuolisesti häiriintynyttä käytöstä tai jopa avoin
tunnustus. Nykyisin valamiehistöt arvioivat van-
hemman syyllisyyttä yhä useammin pelkästään
"uhrin" terapiassa paljastuneiden muistojen poh-
jalta.
Näin potilaita ja heidän perheitään voidaan
vammauttaa eliniäksi. Heidät johdatetaan usko-
maan, että tukahdutettujen muistojen palauttami-
nen päivänvaloon hävittää heidän oireensa. Todel-
lisuudessa käy kuitenkin usein päin vastoin: oireet
pahenevat, koska ihmissuhteet rakkaiden ihmis-
ten kesken hajoavat. Kaiken lisäksi tämä hoito
saattaa johtaa siihen, että potilas kieltäytyy toisen
psykiatrin hoidosta, ellei tämäkin ole FMS-epide-
mian uhri. Pamela Freyd on verrannut näitä trau-
matisteja kirurgiin, joka tekee aivoleikkauksen
haarukalla ja veitsellä. Toisten mielestä epidemia
muistuttaa monin tavoin menneiden aikojen noita-
vainoja, jolloin häiriintyneet naiset saatiin usko-
maan, että he ovat saatanan vallassa. Paholainen
on vain vaihtunut pahaksi vanhemmaksi.
FMS tuottaa muitakin ilmiöitä kuin väitettyä
insestiä. Traumatistit yllyttävät tuhansia uhrejaan
muistamaan, miten he osallistuivat lapsena saa-
tananpalvojien kulttimenoihin, joissa tapettiin vau-
voja, syötiin niiden lihaa ja harrastettiin sitäkin
kuvottavampia rituaaleja. Vaikka kiinnostus okkul-
tismia kohtaan onkin kasvussa, ja itseään hyvän-
tahtoisina noitina pitävien naisten ja miesten mää-
rä on huvittavasti lisääntynyt, poliisi ei ole vielä-
kään paljastanut vakuuttavaa näyttöä siitä, että
saatanallisia kultteja olisi olemassa. Siitä huoli-
matta hypnoosissa ja unilääkkeiden vaikutuksen
alaisena syntyneet muistot tällaisista rituaaleista
voivat muodostua yhtä voimakkaiksi kuin muistot
sukupuolisesta pahoinpitelystä.
Muut suggestiolle alttiit potilaat ovat puo-
linukuksissa "muistaneet", kuinka kaukaisilta pla-
neetoilta tulleet muukalaiset olivat siepanneet hei-
dät ja käyttäneet heitä seksuaalisesti hyväkseen.
Noin vuoden välein tällaisen FMS-kokemuksen
läpi käynyt henkilö kirjoittaa vakuuttavan kirjan
seikkailuistaan avaruuden olentojen kanssa. Kir-
joja mainostetaan runsaasti ja niistä puhutaan te-
levisio-ohjelmissa, ja miljoonia dollareita siirtyy kir-
joittajan sekä mistään piittaamattoman kustanta-
jan taskuihin. Toinen muodikas FMS:n laji sopii
hyvin muodikkaaseen jälleensyntymisoppiin:
muistojen palauttaminen edellisestä elämästä.
Insestimuistot myyvät hyvin
Pop-psykologian kirjoissa kaupitellaan myyttiä,
jonka mukaan lapsena koetun pahoinpitelyn muis-
to voi olla torjuttuna vuosikymmeniä. Näitä kirjoja
alkaa olla yhtä paljon kuin kirjoja jälleensyntymi-
sestä, saatanallisista kulteista ja lentävistä lauta-
sista. Ylivoimaisesti pahin esimerkki on myynti-
menestys Courage to heal/(Harper & Row, 1988),
jonka ovat kirjoittaneet Ellen Bass ja Laura Da-
vis. Kummallakaan naisella ei ole psykiatrista
koulutusta, mutta heidän kirjastaan on silti tullut
Raamattu monille, jotka uskovat olevansa insestin
uhreja. Davis pitää itse itseään selviytyjänä, koska
hän muisti terapiassa joutuneensa isoisänsä
hyökkäyksen kohteeksi. Eräässä satoja syytettyjä
vanhempia koskeneessa selvityksessä havaittiin,
että melkein jokaisen tytär oli saanut voimakkaasti
vaikutteita Courage to Heal -kirjasta.
Lainauksia
Ellen Bassin ja Laura Davisin kirjan Courage to Heal.
pahimmista kohdista
"Voit luulla, ettei sinulla ole muistoja, mutta usein kun alat puhua muistoistasi, esiin nousee kooste tunnelmia, reaktioita ja muistikuvia, joista voi koota merkittävää tietoa. Voidaksesi sanoa 'minua pahoinpideltiin' et tarvitse sellaista tarkkaa muistoa, joka kestäisi oikeudessa. Usein tieto sutä, että sinua on käytetty hyväksi, alkaa pienestä tunteesta, aavistuksesta... Oleta, että tunteesi on perusteltu... Jos luulet, että sinua on käytetty hyväksi ja elämäsi osoittaa siitä oireita, silloin sinua todella on pahoinpidelty."
"Jos et muista pahoinpitelyäsi, et ole yksin. Monilla naisilla ei ole muistoja, ja monet eivät koskaan saa muistoja. Se ei tarkoita, etteikö heitä olisi pahoinpidelty."
"Jos pidit yllä kuvitelmaa, että lapsuutesi oli 'onnellinen', silloin sinun on murehdittava kuvittelemaasi lapsuutta..Sinun on luovuttava ajatuksesta, että vanhempasi ajattelivat sinun parastasi... Jos sinulla on rakkauden tunteita pahoinpitelijääsi kohtaan, sinun on sovitettavä rakkautesi siihen tosiasiaan, että hän pahoinpiteli sinua ... voi olla, että sinun täytyy surra sitä, ettei lapsillesi enää ole sukua, etkä koskaan saa perintöä eikä sinulla ole perhesiteitä."
"Jos muistikuvasi pahoinpitelystä ovat sumeita, sinun on hyvä ymmärtää, että sinulta voidaan hankkia tietoja ristikuulustelussa ... totta kai tällaiset todisteiden vaatimukset ovat kohtuuttomia. Eihän sinun velvollisuutesi ole todistaa, että sinua on pahoinpidelty."
"Jos haluat olla vihainen, mutta et oikein kykene suuttumaan, voi olla keinoja joilla pääset siitä kiinni. Ihan kuin pumppua käynnistettäessä siihen kaadetaan vettä, niin samaan tapaan sinäkin voit tehdä yhtä ja toista saadaksesi suuttumuksen käyntiin. Kun pääset siitä jyvälle, se alkaa virrata itsestään."
"Voit uneksia murhasta tai kastraatiosta. Sellaisten näkymien yksityiskohtainen kuvitteleminen voi olla miellyttävää ... anna kuvitelmien tulla sydämesi kyllyydestä."
FMS-tapauksia selostavasta kirjallisuudesta
voi poimia muutaman tyypillisen kauhukuvan:
Eräs 28-vuotias nainen syyttää isänsä ahdistel-
leen häntä, kun hän oli vielä puolivuotinen vauva.
"Muistan, miten isäni pani peniksensä lähelle kas-
vojani ja hieroi sillä kasvojani ja suutani." Todelli-
suudessa ei ole olemassa vähintäkään todistusai-
neistoa siitä, että kuusikuukautinen lapsi voisi saa-
da säilyviä muistoja mistään tapahtumasta. Betsy
Peterssen kirjoittaa kirjassaan Dancing with Dad-
dy (Bantam 1991), miten hänen terapeuttinsa sai
hänet vakuuttuneeksi siitä, että hän oli joutunut
kolmivuotiaana isänsä raiskaamaksi. "En tiedä,
keksinkö sen itse vai en", hän sanoi terapeutilleen.
Hän vastasi: "Se tuntuu keksityltä, koska silloin
kun tuollaista tapahtuu, kaikki toimivat niinkuin sitä
ei olisi tapahtunut."
Vuonna 1986 Patti Barton haastoi isänsä
oikeuteen sukupuolisen hyväksikäytön vuoksi.
Väitetyn rikoksen tapahtuessa Barton oli ollut 15
kuukauden ikäinen. Hän sai palautettua tapauk-
sen mieleensä vasta 33:nnessa terapiaistunnos-
saan. Hän muisti myös yrittäneensä kertoa äidil-
leen, mitä isä oli tehnyt: "Ma, ma, ma!"ja "Da, da,
da!"
Geraldo Riveran televisio-ohjelmassa oli
vuonna 1991 kolme traumoistaan "selviytynyttä"
naista. Yksi heistä väitti murhanneensa 40 lasta
saatananpalvojien menoissa, mutta unohtaneen-
sa koko asian siihen asti kunnes hänen muistinsa
elpyi terapiassa. Myös tunnetut viihdetaitelijat ovat
lietsoneet FMS-epidemiaa puhumalla traumois-
taan avoimesti television sensaatio-ohjelmissa.
Esimerkiksi näyttelijä Roseanne Barr sai vast'-
ikään terapiassa tietää, että hän joutui lapsena
useita kertoja vanhempiensa pahoinpitelemäksi.
Ensimmäisen kerran näin oli tapahtunut, kun hän
oli kolmevuotias. Barrin tarinasta tehtiin laajalevik-
kisen People-lehden kansikuvajuttu. Barrin van-
hemmat ja sisaret kiistävät hänen väitteensä ja
ovat uhanneet viedä asian oikeuteen. Yksi entinen
Miss Amerikka, Marilyn Van Derbur on niin ikään
esiintynyt uutisissa väitteineen, joiden mukaan
hän on palauttanut vuosikymmenien takaa muis-
ton siitä, että hänen isänsä käytti häntä hyväk-
seen.
On huolestuttavaa, että noin kymmenessä
osavaltiossa säädöksiä on muutettu siten, että
vanhempiaan vastaan voi ryhtyä käräjöimään kol-
men vuoden sisällä siitä kun hyväksikäyttö on
palautunut mieleen! Ensimmäinen "torjuttuun
muistikuvaan" perustunut tuomio langetettiin
1990: George Franklin sai elinkautisen kahdek-
sanvuotiaan lapsen murhasta, jonka hän oli tehnyt
1969. Tuomio perustui lähes täysin hänen tyttä-
rensä silminnäkijäkertomukseen, joka oli palautu-
nut mieleen 20 vuoden unohduksen jälkeen. Vuot-
ta myöhemmin eräs pennsylvanialainen mies tuo-
mittiin murhasta, kun häntä vastaan todistanut
mies kertoi mitä hän oli nähnyt viisivuotiaana mut-
ta unohtanut sitten tapauksen 16 vuodeksi.
Traumatistit yllyttävat kertomaantarinoita
Vaikka terapeutit yleensä kiistävät esittävänsä joh-
dattelevia kysymyksiä, heidän istuinnoistaan teh-
dyt nauhoitukset todistavat muuta. Jos potilas ei
tuota mitään muistoja, he yllyttävät häntä keksi-
mään tarinan. Eräs terapeutti, joka väittää hoi-
taneensa 1 500:aa insestin uhria, selittää mene-
telmäänsä. Hän sanoo potilaalle: "Kuulkaahan,
minun kokemukseni mukaan monet ihmiset, jotka
kamppailevat samojen ongelmien parissa kuin te-
kin, ovat joutuneet kokemaan todella tuskallisia
asioita lapsena - ehkäpä heitä oli hakattu tai käy-
tetty hyväksi. Mahtoikohan jotakin sen kaltaista
tapahtua teillekin?" Eräs toinen traumatisti sanoo:
"Sinä kuullostat ihmiseltä, jota on käytetty seksu-
aalisesti hyväksi. Kerro mitä se paskiainen teki
sinulle."
FMS-epidemia ei olisi niin paha juttu, jos täl-
laiset terapeutit olisivat vain rahasta kiinnostuneita
huijareita. Surullinen totuus on kuitenkin, että he
ovat tosissaan. Niinhän olivat aikoinaan nekin lää-
kärit, jotka yrittivät parantaa ihmisiä vuodattamalla
heidän vertaan, tai ne kirkonmiehet, jotka "paran-
sivat" noitia kiduttamalla, hirttämällä ja polttamal-
la.
Paremmin koulutetut, vanhemmat psykiatrit
eivät usko, että lapsena koettuja traumoja voisi
torjua mielestään muuten kuin harvinaisissa aivo-
vammatapauksissa. Mitään todisteita ei ole siitä-
kään, että hypnoosi parantaisi muistia. Se saattaa
kyllä parantaa muistikuvien vammuutta, mutta ei
niiden tarkkuutta. Paljon todisteita on siitäkin, että
täysin tekaistuja muistikuvia voidaan istuttaa sug-
gestioalttiin potilaan mieleen.
Lawrence Wright kertoi kaksiosaisessa ar-
tikkelissaan "Remembering Satan" (New Yorker,
17. ja 24. toukokuuta 1993) traagisen tarinan Paul
Ingramista, Washingtonin osavaltiosta Olympias-
ta kotoisin olevasta poliisista, jota hänen kaksi
aikuista tytärtään syyttivät seksuaalisesta hyväk-
sikäytöstä. Väitetty rikos oli tapahtunut tyttöjen
vielä ollessa lapsia. Ingramin perhe oli vakaumuk-
sellisesti helluntailainen, ja he uskoivat että Saa-
tana pystyy pyyhkimään pois kaikki muistot tällai-
sista rikoksista. Ingram ei itse muistanut mitään,
mutta viisi kuukautta kestäneiden kuulustelujen
jälkeen hän alkoi uskoa olevansa syyllinen. Psy-
kologi Richard Ofshe kirjoitti asiasta julkaisussa
nimeltä Internationa Journalof Clinicaland Expe-
rimental Hypnosis (vol.11:125-155, 1992),otsikol-
la "Tahaton hypnoosi kuulusteluissa". Hän kertoo
sepittäneensä itse tapauksen, jossa Ingram oli
muka käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen poi-
kaansa ja tytärtään. Kehotettuaan useita kertoja
Ingramin "näkemään" tämänkin tapauksen, In-
gram laati kirjallisen tunnustuksen!
Sveitsiläinen psykologi Jean Piaget on kerto-
nut, että hänellä on elävä muistikuva siitä, miten
hänet yritettiin kidnapata kaksivuotiaana. Siep-
paajan suunnitelma oli mennyt myttyyn, koska
Piaget'n lapsenhoitaja taisteli urhoollisesti vas-
taan. Kun Piaget sitten oli teini-iässä, lapsenhoita-
ja tunnusti keksineensä koko jutun päästäkseen
suosioon. Hän oli jopa raapinut itseään tehdäk-
seen tarinan käsikähmästä uskottavammaksi.
Piaget oli kuullut tämän tarinan niin monta kertaa,
että se oli tarkentunut hänen mielessään yksityis-
kohtaiseksi muistoksi.
Johns Hopkinsin yliopiston psykiatri Paul
McHugh kirjoittaa artikkelissaan "Psychiatric Mis-
adventures" (American Scholar, syksy 1992)
eräästä naisesta, joka oli terapian aikana alkanut
uskoa joutuneensa enonsa sukupuolisen hyök-
käyksen kohteeksi. Hän jopa muisti tarkan päivä-
määrän. Asiaan epäluuloisesti suhtautunut äiti sai
selville, että kyseisenä aikana hänen veljensä oli
suorittamassa asepalvelusta Koreassa. Muuttiko
tämä tieto naisen uskomusta? Ei kovin paljoa. "Vai
niin, äiti", hän sanoi, "annas kun mietin. Jos sinun
päivämääräsi ovat oikein, sen (ahdistelijan) on
täytynyt olla isä."
Vastarinta herää
Insestin muisteluelinkeino kasvaa todennäköises-
ti lähivuosina, ja leviää myös Yhdysvaltain ulko-
puolelle. Joitakin hyviäkin merkkejä on kuitenkin
olemassa. Siellä täällä naiset ovat huomanneet,
miten julmasti heitä on petetty, ja he ovat haasta-
neet terapeutteja oikeuteen väärien muistikuvien
luomisesta. Syytteiden mukaan nämä "muistot"
ovat aiheuttaneet heille ja heidän perheilleen suu-
ria kärsimyksiä. Näitä naisia on sanottu "peruutta-
jiksi" tai "luopioiksi".
Toinen tervetullut ilmiö on, että tunnetut psy-
kologit ja psykiatrit kirjoittavat artikkeleita FMS-
epidemiasta. Voin suositella erityisesti Eleanor
Goldsteinin kirjaa " Confabulations" (Social Is-
sues Research Series, Boca Raton, Florida,1992)
sekä seuraavia kolmea artikkelia: Carol Tavris:
"Beware the Incest-Survivor Machine" (New York
Times Book Review, 3. tammikuuta 1993),
Elisabeth Loftus: " The Reality of Repressed Me-
mories" (American Psychologist, ilmestyy lähiai-
koina) sekä Richard Ofshe ja Ethan Watters:
"Making Monsters" (Society, maaliskuu 1993).
Suurin osa tästä jutusta perustuu näihin aiempiin
artikkeleihin. Niistä voi tilata kopioita FMS-säätiöl-
tä, jonka osoite on: FMS Foundation, 3401 Mar-
ket Street, Philadelphia, PA 19104. Säätiön pu-
helinnumero on 9901 215 387 1865 ja telefax
9901 215 387 1917.
FMS-säätiö on voittoa tavoittelematon yhtei-
sö, jonka tarkoitus on etsiä syitä FMS-epidemialle,
työskennellä uusien tapausten estämiseksi ja uh-
rien auttamiseksi. Viime vuoden lopussa, vain
kymmenen kuukauden työn jälkeen jo yli 2 000
epätoivoista vanhempaa oli ottanut yhteyttä sääti-
öön saadakseen tietää miten pitäisi suhtautua tyt-
täriin jotka hyökkäävät heitä vastaan hirvittävillä
syytöksillä.
Luotan siihen, ettei kukaan tämän jutun lukija
saa sellaista vaikutelmaa, että joko minä tai FMS-
säätiö emme usko lasten seksuaalista hyväksi-
käyttöä tapahtuvan tai että me vastustaisimme
siihen syyllistyneiden rankaisemista. Säätiö vas-
tasi 8. tammikuuta 1993 ilmestyneessä tiedotus-
lehdessään kritiikkiin, jonka mukaan sen työ olisi
jonkinlainen reaktio feminismiä vastaan. Vastaus
kuului näin: eikö ole "vahingollisempaa feminismil-
le väittää, että naisten mieli ei kykene ottamaan
vastaan tieteellistä informaatiota vaan tyytyy velt-
toihin ja epätarkkoihin tietoihin? Eikö voi tulkita
loukkaukseksi naisia kohtaan, että heille tarjotaan
muistin toiminnasta vain iskulauseita eikä tutkittua
tietoa?"
Tarkoitus ei ole väittää, etteikö kamalaa las-
ten seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuisi. Sen
sijaan on sanottava, että kun sellaista tapahtuu,
sitä ei voi unohtaa ja "palauttaa mieleen" hypnoo-
sissa kymmeniä vuosia myöhemmin. Jotakin on
pahasti vialla, kun terapeutti E. Sue Blume väittää
kirjassaan "Secret Survivors", että "insesti on sel-
västi tärkein syy siihen, miksi naiset hakeutuvat
terapiaan. - Kokemukseni mukaan alle puolet sen
kokeneista naisista muistavat tapahtuman tai tun-
nistavat sen pahoinpitelyksi. Niinpä ei ole liioitte-
lua sanoa, että yli puolet kaikista naisista on koke-
nut lapsuudessaan seksuaalisia traumoja."
Carol Tavris kommentoi yllä mainitussa artik-
kelissaan: "Empiirinen todistusaineisto ei tue aino-
atakaan näistä väitteistä."
Oheinen artikkeli ilmestyi Skeptical Inquirer -leh-
den kesänumerossa (Summer 1993). Käännös
Matti Virtanen. Väliotsikot Skeptikon toimituksen.
Mikä on valemuistosyndrooma, False Memory Syndrome (FMS)?
"Kun muistoja on vääristelty, tuloksena voi olla niin kutsuttu valemuistosyndrooma: tilanne jossa henkilön minäkäsitys ja ihmissuhteet keskittyvät traumaattiseen muistoon, joka on objektiivisesti väärä, mutta johon henkilö itse vankkumatta uskoo. Väärät muistikuvat eivät sinänsä merkitse syndroomaa. Jokaisella on epätarkkoja muistoja. Syndrooma voidaan diagnosoida silloin kun muisto on niin syvään juurtunut, että se vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen, elintapoihin ja koko hänen persoonallisuuteensa. Valemuistosyndrooma on erityisen tuhoisa sen takia, että yksilö ei hyväksy mitään todisteita, jotka haastaisivat hänen muistonsa. Siten se alkaa elää omaa elämäänsä vastustaen kaikkia korjausyrityksiä. Muisto voi ottaa niin suuren osan henkilön elämässä että hän ei pysty enää kohtaamaan todellisia ongelmia."
Yllä oleva teksti on vapaa käännös Yalen yliopiston psykologian professori John F. Kihlstromin ehdottamasta määritelmästä. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea False Memory Syndrome Foundationin sivuston artikkeleita. Koska terapeutti on usein potilailleen samanlainen karismaattinen auktoriteetti kuin uskonnollisen pienryhmän johtaja, on tärkeää ettei hänellä ole liian valmiita vastauksia potilaan ongelmiin. Seuraava John Hochmanin kuvaus RM-terapiasta kertoo eräänlaisesta terapiakultista, jossa potilaalta viedään mahdollisuus arvioida terapeutin antamaa vastausta vetoamalla siihen, että potilas on kokenut muistinmenetyksen traumaattisen tapahtuman jälkeen.
Recovered Memory Therapy: palautettuja muistoja vai nykyajan noitavainoa?
Kauan vaiettu tragedia insestistä, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä nousi julkisuuteen muutamia vuosia sitten. Kuten usein käy tabun rikkoutuessa, mentiin tässäkin äärimmäisyydestä toiseen: insestisyytöksistä tuli koston väline etenkin riitaisissa avioeroissa. Insestikohun myötä ilmaantui ensin Yhdysvaltoihin ja sitten myös muualle terapeutteja, jotka uskovat, että lapset tukahduttavat muiston seksuaalisesta hyväksikäytöstä pian kokemuksen jälkeen, mutta sairastuvat aikuisiällä erilaisiin fyysisiin ja mielenterveydellisiin sairauksiin unohdetun insestikokemuksen seurauksena (Incest Survivor Syndrome, ISS).
Terapeutit houkuttelevat potilaansa (enimmäkseen naisia) muistojenpalautusterapiaan (Recovered Memory Therapy, RMT), jonka tarkoitus ei ole ainoastaan palauttaa potilaan mieleen tarkkoja muistikuvia insestikokemuksesta, vaan myös tukahdutettuja ruumiin muistoja (kuten fyysiset kivut), jotka esiintyivät traumaattisen kokemuksen aikana.
Jonkin ajan kuluttua potilaan vanhemmat, joihin hänellä siihen asti on ollut mitä parhaimmat suhteet, saattavat saada esimerkiksi seuraavanlaisen kirjeen: "Lakiasiaintoimistomme edustaa tytärtänne, joka on kääntynyt puoleemme koskien kärsimyksiä, jotka ovat seurausta lapsuudessa koetusta traumasta, jonka te olette aiheuttaneet. Trauma on sanoinkuvaamaton... Tyttärenne on valtuuttanut minut esittämään seuraavat vaatimukset:
Otatte vastuun tyttärenne lääke- ja terapiakuluista koko hänen loppuelämänsä ajan.
Maksatte tyttärellenne hänen jo maksamiaan terapiakuluja 10 000 $ edestä.
Maksatte 250 000 $ korvauksia kivusta ja särystä. ...Jos en kuule teistä kymmeneen päivään, tyttärenne vaatii huomattavasti suurempia summia ja korvauksen asiainajokuluista. Lakimiehenä olen käsitellyt vastaavia tapauksia, ja oikeudelliset seuraukset tuomioistuimessa voivat olla ankaria."
Korvausvaatimusten ohessa tyttäreltä voi tulla myös henkilökohtainen kirje, jossa hän ilmoittaa ettei enää koskaan halua tavata vanhempiaan, ja kieltää näitä myös tapaamasta tai pitämästä millään lailla yhteyttä omiin lapsiinsa, siis vanhempien lapsenlapsiin. Vanhemmat ovat järkyttyneitä: kuinka heidän oma rakas tyttärensä voi esittää niin kauhistuttavia syytöksiä hyväksikäytöstä, jollaiseen he eivät voisi kuvitellakaan syyllistyvänsä? Mitä siis oli tapahtunut terapiassa?
Väärien muistikuvien luominen
Näin se käy. Nainen menee psykoterapeutille etsimään apua mielenterveydellisiin ongelmiinsa. Terapeutti kertoo hänelle, että hän on voinut joutua hyväksikäytön kohteeksi lapsena mutta ei muista sitä, ja se voi selittää hänen oireensa. Nainen hyväksyy selityksen. Vaikka hänellä ei ole muistoja insestistä, hän uskoo muistojenpalautusterapiaan koska hänelle kerrotaan, että se parantaa hänen oireensa. Terapeutti rohkaisee "tukahdutettuja muistoja" palaamaan. Hän tulkitsee potilaansa unia ja mahdollisia uusia oireita siten, että unohdetut muistot insestistä ovat aivan nurkan takana.
Terapeutti voi ohjata potilaansa "muistojenpalautusryhmään". Siellä tämä tapaa muita naisia, jotka rohkaisevat häntä jatkamaan yrityksiä palauttaa tukahdutetut muistot mieleensä. Hän saa myös luettavakseen kirjoja, kutenThe Courage to Heal, joissa kannatetaan ISS-teoriaa.
Terapiaistunnoissa käytetään esimerkiksi seuraavia tekniikoita "virkistämään" potilaan muistia:
Tuotetaan mielikuvia esimerkiksi piirtämällä kuvia "taideterapiassa" tai kirjoittamalla tajunnanvirtaa, kerrotaan unista (mitkä tietysti sinänsä ovat hyväksyttyjä menetelmiä erilaisissa terapioissa, jos niihin ei liity tarkoitushakuista ohjailua).
Kuunnellaan tai luetaan toisten naisten"palautetuista muistoista". Kertomukset inspiroivat potilaan muistia.
Haastatellaan potilasta, joka on ottanut totuusseerumia tai on hypnotisoitu. Hypnoosin aikana potilaalle voidaan kertoa, että hän on tilapäisesti palannut esimerkiksi tilanteeseen, jossa hän oli viisivuotiaana.
Potilasta pyydetään katselemaan perhealbumeita. Jos hän näyttää surulliselta jossakin lapsuusaikaisessa valokuvassa, sitä pidetään todisteena siitä että hän on insestin uhri.
Potilasta pyydetään kuvittelemaan hyväksikäyttöä, jonka kohteeksi hän on voinut joutua.
Väärien muistojen ylläpito
Potilasta kehotetaan pysymään yhteydessä terapiaryhmään ja välttämään epäileviä väitteitä esittäviä ystäviä tai sukulaisia, koska nämä estäisivät hänen "toipumistaan". Viattomuuttaan vannovia "hyväksikäyttäjiä" (useimmiten isä tai isä ja äiti) ei saa kuunnella koska he ovat "kielteisiä" eivätkä pysty kertomaan totuutta.
Vaikka potilaat eivät ole selvinneet syöpähoidosta tai lento-onnettomuudesta , heille kerrotaan että he ovat "uhreja, jotka ovat selviytyneet". He saavat uudenlaisen selviytyjäidentiteetin ja rupeavat käymään "selviytyjien tukiryhmissä", tilaamaan"selviytyjä"-lehtisiä ja voivat jopa osallistua "selviytyjien kokoontumisiin", joskus yhdessä terapeuttinsa kanssa.
He lukevat kirjoja, joita myydään"recovery"-osastoilla kirjakaupoissa. Parhaiten tunnettu kirja The Courage to Heal on myynyt yli 700 000 kappaletta. Vaikka se on paksu ja vaikuttaa asiantuntevalle, sen kirjoittajat Laura Davis ja Ellen Bass eivät ole saaneet psykologin tai psykiatrin koulutusta.
Apua vai lisää ongelmia?
Muistiinpalautusterapia käyttää hyväkseen ihmisen taipumusta syyttää vaikeuksistaan toisia ja etsiä yksinkertaisia vastauksia elämän monimutkaisiin ongelmiin. Vaikka terapiaan osallistunut toivoo parantuvansa "muistamalla tukahdutetut muistot", hänen tilanteensa muuttuu yleensä vaikeammaksi: ihmissuhteet rikkoutuvat väärien syytösten takia, ongelmien todelliset syyt jäävät käsittelemättä insestisyytösten varjossa, ja usein kallis ja aikaa vievä terapia muodostaa itse pahimman ongelman.
Hochman huomauttaa, että monilla RMT-terapeuteilla (Recovered Memory Therapy) ei ole psykologista koulutusta, ja heidän tietonsa alalta perustuvat usein yhteen ainoaan viikonloppuseminaariin. He eivät ota huomioon, että kaikki yksilöt ovat alttiita vaikutelmille, ja apua etsivät potilaat ovat erityisen herkkiä omaksumaan terapeuttinsa uskomukset, varsinkin hypnoosissa. RMT-terapeutit eivät myöskään yleensä pyri tarkistamaan "palautettujen muistojen" totuusarvoa haastattelemalla kolmatta osapuolta.
Itse asiassa yllä kuvatun kaltainen muistiinpalautusterapia tuottaa haitallisia fantasioita, jotka tulkitaan väärin muistoiksi. Vaikka terapeutti ja potilas kutsuvat niitä palautetuiksi muistoiksi, ne ovat todellisuudessa vääriä muistoja. Koko prosessi toimii väärinpäin: kun oikea terapeutti etsii ensin todistusaineistoa diagnoosia varten ja laatii vasta sitten hoitosuunnitelman, RMT-terapeutit käyttävät "hoitoa" tuottamaan diagnoosin. Parantumisen sijasta potilaat ripustautuvat vääriin muistoihin (mitä FMS Foundation kutsuu "valemuistosyndroomaksi", "False Memory Syndrome").
Kuinka muisti toimii
Traumaattiset tapahtumat eivät niin vain katoa muistista 4-5 -ikävuoden jälkeen. Poikkeuksena voivat olla äärimmäiset stressitilanteet, kuten taistelujen aiheuttama sotapsykoosi tai raju onnettomuus. Mutta insestin kaltaiset, ihmisen arkielämän keskellä tapahtuvat traumaattiset tapahtumat pyrkivät päinvastoin palautumaan mieleen, vaikka niistä kärsivä yrittää unohtaa ne. Insestin kokeneet eivät pysty unohtamaan tilanteita, joihin liittyy voimakkaita häpeän ja voimattomuuden tunteita.
Voiko ihmisen mieleen istuttaa muistoja tapahtumista, joita ei todellisuudessa ole tapahtunut? Muisti ei toimi kuten videokamera, vaan rekonstruoi tapahtumat aina uudestaan mieleen palauttamisen yhteydessä. Hyvin monilla meistä on mielikuvia varhaislapsuuden tapahtumista, joita vanhemmat tai isovanhemmat ovat yhä uudestaan kertoneet. Itse asiassa jotkut niistä ovat niin eloisia, ettemme kykene erottamaan niitä muistikuvista.
Useat tutkijat ovat todenneet, että valemuistojen istuttaminen on helppoa. Esimerkiksi Elisabeth Loftusin tutkimusryhmineen järjestämässä kokeessa 25% koehenkilöistä muisti yksityiskohtia keksityistä lapsuuden tapauksista. Yhdelle näistä, 14-vuotiaalle pojalle, kerrottiin, että hän oli lapsuudessaan eksynyt kauppakeskukseen (mitä ei todellisuudessa ollut tapahtunut) ja pyydettiin, että hän kirjoittaisi seuraavan viiden päivän aikana paperille kaiken mitä muisti siitä. Viiden päivän aikana poika muisti yhtä enemmän yksityiskohtia "eksymisestään". Kun hänelle kerrottiin, ettei hän ollut todellisuudessa eksynyt, hänen oli vaikea uskoa väitettä.
RMT-terapioissa herätettyjen muistikuvien keinotekoisuuden puolesta puhuu myös se, että ilman terapiaryhmän antamaa "tukea" insestimuistoilla on taipumus hävitä itsestään: potilaat alkavat pian epäillä, olivatko muistikuvat sittenkään tosia.
Ylläoleva kuvaus RM-terapiasta perustuu pääosin John Hochmanin artikkeliin Recovered Memory Therapy and False Memory Syndrome .
Muita istutettuja muistikuvia:
1. jälleensyntymisterapiat
Jotkut tulevat vakuuttuneiksi siitä että he ovat eläneet aikaisemmin osallistuttuaan terapiaan, jossa palautetaan muistoja edellisistä elämistä. Yleensä osanottajat ovat kiinnostuneita New Age -aihepiireistä ja ovat jo etukäteen valmiita "löytämään" edelliset elämänsä. He osallistuvat kursseille tai seminaareihin, joissa käytetään jossain määrin hypnoottisia prosesseja ja ohjattuja mielikuvamatkoja. Ryhmä kannustaa "jälleensyntymismuistojen etsimisessä". Toisin kuin kammottavat insestimuistikuvat, muistot "edellisistä elämistä" ovat useinkin miellyttäviä ja mielikuvituksellisia: osanottajat ovat olleet edellisissä elämissään kartanonrouvia, kuninkaallisia ja seikkailijoita tai seikkailijattaria. Siten terapiat voivat kohottaa osallistujen itsetuntoa ja hyvinvointia, vaikka "muistot" ovatkin vain mielikuvituksen tuotteita.
2. Ufoabduktiot
Pienehkö mutta toisinaan paljon melua itsestään pitävä ihmisjoukko väittää muistavansa, kuinka ulkoavaruuden muukalaiset sieppasivat heidät avaruusalukseen ja tekivät kaikenlaisia kokeita. "Kokeet" saattavat olla miellyttäviäkin: yksinäinen lammaspaimen sai harrastaa seksiä ulkoavaruuden kaunottaren kanssa, ja myöhemmin humanoidit (joiden täytyy siis olla biologisesti ihmisiä) kävivät näyttämässä heidän yhteistä jälkeläistään miehelle. "Kokeen" jälkeen muukalaiset usein käsittelevät ihmisen aivoja niin että hän unohtaa kokemuksensa, mutta kas kummaa: kun ufotutkija hypnotisoi"abduktion" kohteeksi joutuneen, kadonneet muistikuvat palaavat tietoisuuteen. Ufotutkijat pitävät hypnoosia jonkinlaisena taikakeinona joka saa hypnotisoidun puhumaan aina totta, mutta unohtavat, ettei hypnoosissa saatuja lausuntoja hyväksytä todisteeksi oikeudessa hypnotisoidun suggestioalttiuden vuoksi.
3. Saatanalle uhratut vauvat ja insesti saatananpalvontaseremonioissa
RMT-terapeutteina toimii myös kristinuskoa fundamentalistisesti tulkitsevia pastoreita. Näiden potilaat raportoivat usein "kammottavista saatananpalvontaseremonioista", joihin heidät pakotettiin osallistumaan lapsuusiässä vuodet toisensa perään. Seremonioihin kuuluu lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmisuhreja: joku saatananpalvontakultin naisjäsenistä synnyttää vauvan, joka uhrataan seremoniassa. Osanottajistoon kuuluu potilaan vanhempien lisäksi usein paikkakunnan nimismies, pormestari tai muita silmäätekeviä. Eikä siinä kaikki: koko maailman johtajisto on liittynyt kansainväliseen salaliittoon, jonka tarkoitus on alistaa maailma Saatanan valtaan. Kadonneiksi ilmoitetut lapset on siepattu uhreiksi Saatanan palvojien rituaaleihin.
Psykologisesti on kuitenkin epätodennäköistä kokea vuosikausia hirvittävää hyväksikäyttöä, johon sisältyy pakko osallistua raiskauksiin, murhiin ja kannibalismiin, ja unohtaa se sitten kokonaan, kunnes yhtäkkiä terapeutin avulla kaikki palaa mieleen shokeeraavia yksityiskohtia myöten. Joitakin"palautettuja" muistoja tutkittaessa on todettu niiden sisältävän informaatiota joka voidaan osoittaa vääräksi, esimerkiksi muisto rituaalista ullakolla talossa, jossa ei todellisuudessa ole ullakkoa.
Onko sitten kansainvälistä saatananpalvontakulttia, joka käyttäisi systemaattisesti lapsia hyväkseen? Syksyllä 1994 valmistuneessa Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jota rahoitti National Center on Child Abuse and Neglect (NCCAN), kysyttiin 6900 psykologilta, psykiatrilta ja sosiaalityöntekijältä, ja 4655 piirisyyttäjältä, lastensuojeluviranomaiselta ja poliisijärjestöltä, kuinka monta tapausta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä saatananpalvontarituaaleissa oli tullut ilmi. Vaikka syytteitä oli nostettu yli 12 00, ei ainuttakaan edes vähän "selviytyjien" tarinoita muistuttavaa tapausta ollut osoitettu todeksi. Tapausten joukossa oli muutama rikollinen, joka selitti rikoksensa Saatanan määräämiksi vapautuakseen vastuusta; aviopari joka otti seksuaaliriitteihinsä mukaan alaikäisen poikansa ja koko joukko ilkivaltatekoja, joihin osallistui teini-ikäisiä porukoita. Tutkimus ei löytänyt mitään todisteita sen puolesta, että olisi olemassa järjestäytyneitä lapsia hyväksikäyttäviä saatananpalvojaverkostoja tai kansainvälisiä ryhmiä. Britanniassa tehty samanlainen tutkimus, joka koski väitettyä 84:ntä saatananpalvontainsesti tapausta, ei myöskään löytänyt ainuttakaan todistetta väitteiden puolesta.
Myöskään False Memory Syndrome Foundation ei ole löytänyt yhtään todistetta saatanapalvontarituaaleista, joissa uhrattaisiin ja syötäisiin vauvoja. Samoin FBI:n lasten hyväksikäyttöä 10 vuotta tutkinut erikoisagentti Kenneth Landing on todistanut, ettei hän ole koskaan löytänyt todisteita rituaalisesta hyväksikäytöstä. Kesäkuussa 1993 Christiany Today -lehti, jolla ei ainakaan ole mitään syytä puolustaa Saatanan palvontaa, julkaisi artikkelin jossa kumottiin väitteet lapsiuhreista saatananpalvontaseremonioissa.
Voidaankin perustellusti epäillä, että kyseessä on samantapainen urbaani huhu kuin kertomus rautanaulasta, joka suli Coca-Cola lasissa yön aikana olemattomiin, tai tarina etelänmatkalaisesta, joka kurkisti ravintolan pakastimeen ja havaitsi sen olevan täynnä rottia. Kenties jossakin on voitu uhratakin vauva saatananpalvontamenoissa. Mutta varmasti todellisia uhreja ovat olleet puoskariterapiaan joutuneet naiset ja näiden vanhemmat, joiden elämän joukko "terapeutteja" on tuhonnut, joskus kirjaimellisestikin itsemurhien kautta. Hyödyn hysteriasta ovat keränneet sensaatiokirjojen kirjoittajat ja muut hysteriaa omiin tarkoitusperiinsä käyttävät piirit.
Tiedot on kerätty eri artikkeleista, jotka ovat Cult Awareness & Information Centerin kotisivulla yläotsikon "Satanic Ritual Abuse" alla. Sivuilla on myös analysoitu hysterian syntyyn vaikuttaneita tekijöitä (kyse ei ole pelkästään "kristillisestä" ilmiöstä kuten joku voisi luulla), mutta ne liittyvät ennen kaikkea jenkkikulttuuriin ja jätän niihin tutustumisen englanninkielentaitoisille. Saatananpalvontailmiöstä kiinnostuneelle voin suositella sosiologi David G. Bromleyn kirjaa The Satanism Scare, 1991, Walter de Gruyter Inc., New York.
Kiitos. Luin tekstit mielenkiinnolla.
Minä taasen uskon siihen, että hyväksikäyttö ON mahdollista täydellisesti unohtaa vuosien ajaksi, mikä ei sulje pois hyvin harvinaisten valemuistotapausten olemassaoloa.
Tiedän sen siitä, että minulle itselleni on käynyt niin. Unohdin hyväksikäytön täydellisesti muutamaksi vuodeksi nuorena. Sitä ei vaan ollut, suuri osa lapsuudesta ja menneisyydestä oli tyhjää, jota ei osannut kaivata ja jonka poissaoloa ei osannut ihmetellä. Kaikki palautui mieleeni koulumatkalla, aivan yhtäkkiä. Se oli hirvittävä hetki. Sinä päivänä kouluun lähti aivan eri ihminen, kuin sieltä tuli takaisin. Alkoi 7-6 -vuoden vaitiolo, joka loppui täydelliseen väsymykseen ja terveyden romahtamiseen.
Vaan minun tapauksessani hyväksikäyttö oli todellista. Isäni tunnusti. Siskollani oli takanaan samoja kokemuksia, ilman unohtamista. Isältäni löytyi päiväkirjanpalasia ja muita dokumentteja, jotka todistivat hyväksikäytön tapahtuneen. Kyse ei siis ollut valemuistosta.
Uskon myös silti valemuistojen olemassaoloon, mutta mielestäni valemuistot ovat HÄVIÄVÄN PIENI OSA ilmitulevista insestitapauksista. Kovin intohimoisten valemuistoteorioiden kannattajien kohdalla kannattaakin kysyä, mitä he hyötyvät siitä, että leimaavat valheeksi sen, mitä toinen ihminen uskoo todeksi?
Psykologian ja psykiatrian piirissä tunnetaan myös ilmiöt dissosiatiivinen häiriö ja aktiivinen unohtaminen. Niiden esille tuontiin ei liity minkäänlaista kiihkomieltä, vaan ne ovat laajasti hyväksyttyjä ihmisen reaktioiksi hyvin vaikeaan tilanteeseen. Tosin dissosiatiivisen häiriön äärimuodosta, sivupersoonahäiriöstä, taitetaan peistä silloin tällöin, vaikka dissosiatiivinen häiriö sinänsä on hyväksytty.
Jos joku kokee tarpeelliseksi, minä voin laittaa tähän linkin, jonka kautta voi tutustua näihin ilmiöihin.
Tuollainen seksuaalisten (koskee kaikkia asioita, ei vain seksuaalisuutta) ajatusten ja unien "myrsky" on täysin normaalia. Ajatukset ja unet eivät ole todellisuuden vangitsemia. Ajatusten ja unien vapaus on hyvin tärkeä asia ja sitä ei ole syytä kokea epänormaaliksi.
Kiitos aivan älyttömän paljon vastauksestasi! Heti helpotti. Kuulostaa tosiaan loogiselta, ja johonkin tuollaiseen olen itsekin taipuvainen uskomaan. Tämä selitys on paljon parempi kuin se, että lähtisin tonkimaan asiaa "kallonkutistajalla", oli tulos mikä tahansa =)
Ja nyt kun tiedän, että joku muu on kanssani samaa mieltä, osaan suhtautua hölmöihin uniin hölmöinä unina ilman, että minusta tuntuu, että yritän vain selitellä asiaa itselleni.
Noi jutut tulee juuri oman heräävän ja kehittyvän seksuaalisuuden ristiaallokosta, ja kun ei voi vanhempiensa kanssa tietenkään jakaa kokemuksia, kertomuksia ja tarinoita aiheesta, ja varsinkin jos vanhemmat jäävät etäisiksi ja tunnekylmiksi, oman seksuaalisuuden hyväksyttävyyttä peilaa unissaan vaikka mihin, eli kysyy onko tämä OK. Ei mitään aihetta huoleen.
Sun pitäis ehdottomasti puhua isäs kanssa asiasta.. hän tietää kuitenkin mistä puhut.. jos kyseessä ON ollut ihan oikea hyväksikäyttö. Mielestäni kaikista ongelmista pitäisi osata puhua, sillä se on usein ainoa vaihtoehto päästä asioista selvyyteen. Isäsi voi myös olla henkisenä tukenasi, jos sinulla on vaikeaa. Voit myös vaihtoehtoisesti auttaa häntä, jos hänellä on edelleen ongelmia alkoholin kulutuksen kanssa. Eli: Yhdessä eteenpäin, siinä mun eväät!
Ja ihan tasan varmasti en ikinä puhu isälleni tästä. Jos ja kun todennäköisesti unet ovat perättömiä, ajattele mikä loukkaus se on häntä kohtaan! Ja jos eivät olisi perättömiä, en haluaisi kohdata asiaa juuri sillä hetkellä, kun olen hänen kanssaan kasvotusten.
Isäni henkisenä tukena on aika koominen ajatus, joten sitäkään en kaipaa. Ja isän alkoholinkäytöstä otin vastuuta jo ennen kuin monet ottivat omista koululäksyistään. Ei kiitos siihen valssiin enää. Alkoholinkäyttö on nykyään ok, mutta tunnekylmyyden suhteen häntä ei ole saatu koulittua parin vuosikymmenen yrityksen jälkeen, joten jossain vaiheessa pitää osata luovuttaa.
Idea hyvä, mutta ei toimi tässä tilanteessa. Kiitos kuitenkin vinkistä! Tulen isäni kanssa riittävän hyvin toimeen, kunhan pidän sopivan etäisyyden ja puhumme lähinnä small-talkia. Tällä hetkellä voin viettää samassa tilassa lähes vuorokauden ilman kurjaa oloa. En halua hajottaa nykytilaa kokeilemalla lähentymistä, koska se ei ennenkään ole onnistunut. Yritän pitää välit kohteliaina äitini vuoksi.
No oletpas sinä nuori nainen tavallista negatiivisemmalla asenteella liikenteessä! Etkö ole kuullut sitä sanontaa että puhuminen parantaa haavat? Yhdessä voisitte ihan hyvin puida juttuja iskäsi kanssa. Voisit kertoa hänelle mitä sinulle on tapahtunut ja mitä tunteita sinulla on. Joskus paras lääke on se että saa kunnolla avautua ja kertoa kaikki ongelmansa läheiselle ihmiselle. Voisit kuvailla hänelle mitä kaikkea olet oikein uneksinut ja yhdessä voisitte ratkaista monia ongelmia. Tsemppiä, voimia sulle!
Tämä asia pistää kieltämättä hieman negatiiviseksi.
Puhuminen parantaa haavat. Juu-u. Mieti, jos sinulla olisi lapsi, josta olisit etääntynyt ja välinne olisivat aika löyhät. Ja hän tulisi kertomaan sinulle kaihertavista unista, joissa raiskaat hänet. Montako haavaa se parantaisi? Jos meidän väleistä on nyt vielä himppu jäljellä, en aio tuhota sitä himppua tuosta asiasta puhumalla.
Sitä paitsi isä ei kuulu luokkaan "läheiset ihmiset" muuten kuin biologisesti ja fyysisesti, tukea ja keskustalukumppania hänestä on turha kaavailla.
Ideasi oli ok, mutta ei sovi kyllä tähän tilanteeseen kirveelläkään.
Hämmentävistä unista ja ajatuksista ei missään tapauksessa ole suositeltavaa kertoa isälle. Isä ei voi tätä asiaa ymmärtää. Ja koska hämmentävien unien ja ajatusten sisältö on erittäin arkaluontoista ja sellaisenaan todellisiin tapahtumiin perustumatonta niin niistä isälle kertominen on turhaa ja varmasti vahingollista.
Tietenkin isän kanssa voi keskustella vajavaisesta ja rikkinäisestä isä-tytär suhteesta, mutta uskon että kukin tietää itse kannattaako se vai ei.
Ihminen ja ihmisten väliset suhteet eivät noin vain parane. Mielestäni tuo kohteliaiden välien ylläpitäminen on usein paras ratkaisu. Harvoin tuollaista suhdetta pystytään parantamaan dramaattisella ja arkaluonteisella avautumisella, mutta tokihan suhdetta voi yrittää parantaa myös vähemmän dramaattisesti.
henkistä väkivaltaa lapsuudestani, mutta ikinä ei ole lyöty tai muutenkaan käyty käsiksi. Joskus tulee mieleen, että jos olisi, niin pystyisin jotenkin todentamaan saamani vauriot, ja saamaan ikäänkuin oikeutuksen sille että eläminen tuntuu niin pahalta ja vaikealta.
Mä luulen että itse yrität alitajunnassasi käsitellä omia kokemuksiasi antamalla niille nykypäivän kulttuuriin soveltuvan muodon, jotta pystyt todentamaan itsellesi syyn ja oikeutuksen pahaan oloon. On ihan tavallista surra menneisyyttä, jos siltä tuntuu, ja ehkä sinä voisit antaa itsellesi lupa surra jopa tietoisesti päivätajunnassa. Jos käy liian raskaaksi, apua ja tukea on saatavilla terveydenhoidosta.
Itse en myöskään puhu siitä että jouduin liian nuorena kasvamaan aikuiseksi vanhempieni kanssa, yritin kyllä, mutta meidän perheessä ei puhuta, piste. Ihmisiä ei voi pakottaa kommunikaatioon, jos he ovat kerta kaikkiaan päättäneet, että ei sovi. Sitten pitää vaan keksiä joku toinen tapa selviytyä. Hyvää kesänjatkoa sinulle!
Ja hae kunnon asuntolaina, osta unelmiesi asunto itsellesi!
Taustani on samankaltainen, lapsuuteeni kuuluu väkivaltaa ja alkoholismia, sekä isän että äidin puolelta.Tästä johtuen jouduin myös näkemään ja kuulemaan kaikenlaisia seksijuttuja pienestä asti kun kännissä niistä puhuttiin tai jotkut juoppokaverit niitä mulle murrosiässä ehdottivatkin.Muutama vuosi sitten sairastuin masennukseen ja siihen kuului kova suru siitä miten isäni oli mua lapsena kohdellut. Menin aika syvälle asiassa ja lopulta olin varma, että isäni on käyttänyt mua seksuaalisesti hyväkseen.
Mietin ja pähkäilin asiaa, olin jo kehittämässä mielessäni tilanteita missä niin olisi käynyt. Lopulta päätin kysyä äidiltänikin asiaa.Äitini kertoi että näin ei ole käynyt.Myöhemmin tästä koin vihaa isääni kohtaan.Puhuin asiasta monen ihmisen kanssa ja äidiltäni selvisi että myös isäni lapsuus oli ollut raskasta. Tämän ymmärryksen kautta, miksi hän mahdollisesti toimi niin kuin toimi lapsuudessani, pystyin antamaan anteeksi sen kylmyyden ja torjunnan jota olin aina kokenut.Hän on mies joka ei koskaan tule myöntämään virheitään, samoin hän ei ole mikään tunteilija. Nyt kun olen saanut asialle jo ilmaa, uskon vahvasti, että lapsuuden traumat on pakko käydä lävitse tavalla tai toisella jossakin vaiheessa.Kun on paha olla, sitä alkaa luontaisesti etsimään jotakin vakavaa syytä omalle ololleen.Siinä missä terveiden perheiden lapset eivät ihmettele pätkääkään miksi masennuin kun lapsuuteni on ollut sellainen, mutta alkolistin lapsilla tätä vertauskuvaa ei ole. Kun on elänyt aina kaaoksen, kauhun, turvattomuuden ja epätoivon suossa, sitä on alkanut pitämään normaalina. Siksipä luulen että insesti epäilyt pukkaavat mieleen, se olisi jotakin niin epänormaalia että selittäisi pahan olon, eikö? Toivottavasti tämä jotenkin olisi antanut asiallesi toisen näkökulman. Lisään vielä sen,, että tiedän erään paniikkihäiriöisen ihmisen jolle kävi aivan samoin. Lopulta hän jopa sanoi asiasta isälleen.
Luulo oli väärä (ja hän tiesi sen itsekkin heti kysyttyään), samoin se tarina oli selityksen haku sille pahalle ololle.Yleisesti ottaen kannattaisi ehkä käydä puhumassa lapsuudestasi jollakin terapeutilla.Kyse on kuitenkin unista, jotka eivät suoraan kerro asioita. Omissa unissani isäni esiintyi piruna tai muuna hirviönä.Unesi saavat sinut pelästymään ja sitä kautta alat vatvomaan niitä hereilläkin.Ennen näin joka ikinen yö painajaisia (tätäkin pidin normaalina) ja muistin mitä niissä tapahtui. Nyt en ole nähnyt painajaisia aikoihin ensimmäistä kertaa elämässäni.Tämä prosessi ei ole helppo, mutta kun sanko on täysi on sitä tyhjennettävä välillä; )Voimia sulle!
Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi! Harkitse sitä terapeuttia, jos se joskus tuntuu tarpeelliselta, mutta juuri nyt taidan selvitä ilman.
Tyypillistä elektra/oidipaali kompleksista kasvamista ulos - murrosiässä ja nuoruudessa.
99% varmuudella ei mitään muuta!
http://en.wikipedia.org/wiki/Electra_complex