Minulle tehtiin tänään abortti.Lääkkeellinen.
Päädyin ratkaisuun, koska tilanne olisi ollut aivan mahdoton ja pilannut monen elämän.
Tilapäisestä suhteesta, en ole ylpeä, mutta tiedän tehneeni oikean ratkaisun.
Otin ensimmäisen tabletin kaksi päivää sitten, josta seurasi pahaa oloa ja vuotoa.Tänään aamulla sitten toiset, josta alavatsa kipua, kuin kuukautiskipu, vuotoa ja oksensin.
Vietin sairaalassa kolme tuntia lehteä lukien,
nyt istun kotona, vuoto jo vähentynyt ja kipujakaan ei ole paljon.
Oloni on sekava, väsynyt,mutta myös todella helpottunut.Otan tästä opikseni, toiste en halua kokea, mutta olen iloinen että mahdollisuus aborttiin on olemassa ja en pidä sitä tappamisena.
Minä yritän nyt keskittyä elämään " paremmin" ja onnellisena, aiheuttamatta itselleni enään tälläistä tuskaa ja yritän antaa itselleni myös anteeksi ja ns toisen mahdollisuuden.
Hetki elämässäni ei ollut oikea lapselle, eikä myöskään valitettavasti isä-kandidaatti.Yksin olisin jäänyt ja sekös vasta rankkaa olisi ollutkin.
Kaikille abortin tehneille voimia ja pitäkää sitä mahdollisuutena uuteen elämään, itsenne kohdalla.
Päädyin ratkaisuun, koska tilanne olisi ollut aivan mahdoton ja pilannut monen elämän.
Tilapäisestä suhteesta, en ole ylpeä, mutta tiedän tehneeni oikean ratkaisun.
Otin ensimmäisen tabletin kaksi päivää sitten, josta seurasi pahaa oloa ja vuotoa.Tänään aamulla sitten toiset, josta alavatsa kipua, kuin kuukautiskipu, vuotoa ja oksensin.
Vietin sairaalassa kolme tuntia lehteä lukien,
nyt istun kotona, vuoto jo vähentynyt ja kipujakaan ei ole paljon.
Oloni on sekava, väsynyt,mutta myös todella helpottunut.Otan tästä opikseni, toiste en halua kokea, mutta olen iloinen että mahdollisuus aborttiin on olemassa ja en pidä sitä tappamisena.
Minä yritän nyt keskittyä elämään " paremmin" ja onnellisena, aiheuttamatta itselleni enään tälläistä tuskaa ja yritän antaa itselleni myös anteeksi ja ns toisen mahdollisuuden.
Hetki elämässäni ei ollut oikea lapselle, eikä myöskään valitettavasti isä-kandidaatti.Yksin olisin jäänyt ja sekös vasta rankkaa olisi ollutkin.
Kaikille abortin tehneille voimia ja pitäkää sitä mahdollisuutena uuteen elämään, itsenne kohdalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voimia jatkoon, Milena!
Minulle tehtiin myös tänään abortti, kaavinnalla. Aamulla sairaalaan ja yhdeltä jo kotiin. Kokemuksena henkisesti raskas, mutta fyysisesti helppo. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin...
Kiitos.
Sinulle myös jaksamista!
Kävin tänään lääkärin luona ja ensi viikolla on edessä abortti. Olen vähän samassa tilanteessa kanssasi, tilapäinen suhde josta en oo ylpee, mutta....
Minua pelottaa, yritän lukea netistä tästä lääkkeellisestä hoidosta, kylllä vaikuttaa monimutkaiselta. Vuodot yms...
En voi kertoa perheelle, kukaan ei hyväksyisi tekojani. Onneksi on hyvä kaveri jolle voin puhua, mutta se on kuitenkin raskasta. En tiiä miten tästä selviän. Selviän kyllä, olen taistelija. Tsemppiä sulle!
Älä pelkää, kaikki menee hyvin usko pois!
Mä en ole ottanut yhtäkään särkylääkettä eilisen toimenpiteen jälkeen ja olo on ihan normaali, vuotoa lukuunottamattam mutta siihenkinhän me naiset ollaan jo totuttu muutenkin.
Mulle pahin aika oli sen ekan pillerin jälkeen, jonka siis otin 2 päivää ennen varsinaista " toimenpidettä". Silloin mulla oli huono olo, mutta silloinkin olin ihan normaalisti töissä ja klaarasin aika paljon asioita.
Olen varma, että kaikki menee hyvin ja yritä nyt vaan ottaa rauhallisesti ja nauttia lämmöstä.
Kaikki järjestyy hyvin!
Onnea ja hyvää mieltä!
Minä tein lääkkeellisen keskeytyksen kotikeskeytyksenä tänään (ekan lääkkeen otin 15.6, josta seurasi veristä vuotoa, ja hyytymääkin tuli jo 16.6.)Ja nyt tänään laitoin siis kotona 4 lääkettä emättimeen ja otin vain tavallisen 500mg panadolin vaikka sairaalasta annettiin mukaan voimakkaitakin kipulääkkeeitä ja pahoinvointilääkettä..lääkkeiden laiton jälkeen siis n.1,5h kuluttua alkoi menkkamainen kipu (ei ollenkaan paha) ja tuli hyytymiä aina wc:ssä käydessä..kipua kesti muutamia tunteja ja hyytymiä tuli koko päivän, nyt illasta enää vain menkkamaista vuotoa ja satunnaisesti pieni hyytymä...olo on ollut koko päivän ihan hyvä..parempi kuin eilen...eilen oli vielä huono olo (raskauspahinvointia)..nyt vähän väsyttää mutta muuten olo on hyvä ja helpottunut.
Suosittelen lääkkeellistä keskeytystä keskeytykseen päätyneelle... kotikeskeytys voi olla vilä parempi/mukavampi vaihtoehto kuin sairaalassa tehty..(pitää vaan huolehtia ettei tarvi keskeytys- ajankohtana olla yksin kotona vaan jonkun aikuisen tulisi olla seurana)
Kiitos rohkaisevista sanoista! Oon tässä miettiny ja yritän tsempata. Se on siirretty ens tiistaiks, joten joudun täs olla vielä viikon raskaana.. Mut ei oo pahemmin kipuja, joten kyl tää tästä. Tietenkin haluaisin saada asiat pois alta mahdollisimman nopeesti.
Näyttää olevan ihan laidasta laitaan kipujen ja vuodon kanssa, et hirveesti vaihtelee ihmisestä toiseen. Kyllä mä uskon että tää nyt järjestyy, mutta tietenkin on vähä hermona ku ei oikeen tiiä mitä tulee tapahtumaan.
Halusin vaa sanoo et tää mitä sä oot tänne kirjoittanu on ollu mulle avuks, joten kiitti siitä. Toivottavasti sulla on nyt kaikki hyvin.
Hyvää Juhannusta.
*hali*
Tuo on veikeää miten kokemukset meitä opettaa... Nyt keskityt olemaan parempi ihminen... Abortti kokemuksena on sellainen, että ei sitä kukaan kokskaan kohdalleen toivo ja monet ovatkin sitä vastaan etukäteen ajatuksen tasolla; "hyvä, että on mahdollisuus, mutta itse en sitä tule tekemään." Sitten kun se osuukin omalle kohdalle, sitä alkaa ymmärtämään elämää paremmmin, itse ei ole erhtymätön, ei voi olettaa sitä muiltakaan, suvaitsevaisuus laajenee ja kovasti. Itselläni on kesketyksestä jo kolmisen vuotta ja sama maailman katsomus on edelleen, eli ei ole mikään ohi menevä vaihe, nyt kun sinulla on kulunut vasta vähän aikaa. Sitä muuttuu avarakatseisemmaksi pysyvästi, ymmärtää paremmin ihmisten erilaisia ratkaisuja, osaa olla tuomitsematta muiden ratkaisuja, sillä itse on tehnyt mokista lähes pahimman; tullut vahingossa raskaaksi (eutanasian ja lihansyönnin ohella abortti on varmasti eettisesti arveluttavimpia ratkaisuja).
Vaikka ennen ajatteli, että aborttiin kykenevä nainen on "kylmempi" (itse ei pystyisi moiseen ratkaisuun...), nyt näkee toisin. Ehkä ne empaattisimmat ihmiset ovatkin niitä, jotka itse ymmärtävät elämän joskus tekevän tepposia, valintoja olevan kaikkien tiellä ja joskus raskaitakin. Niitä jotka ovat jonkun erittäin rankan kokemuksen takia heränneet olemaan parempia ihmisiä, suvaitsevaisempia erilaisille ratkaisuille.