Gradu parin kanssa?

Tein opinnäytetyön, tosin amkissa, parin kanssa. En suosittele kenellekään, siinä meni ystävyys ja hullu stressi tilalle. Kaveri halus vaan päästä läpi aivan sama koska ja itsellä oli jotain tavoitteita myös aikataulun suhteen.

Nim. Nyt teen gradua yksin

Helsingin kauppakorkeakoululla olen törmännyt muutamaan pareittain tehtyyn graduun. Toki sitten on arvostelukriteeritkin tiukemmat kuin yksin tehdylle työlle. Kannattaa valita pari, jonka kanssa on ennenkin työskennellyt ja tietää että työskentelytavat sopii yhteen.

On tosi harvinaista tuntea sellainen tyyppi kenen kanssa hommat oikeasti sujuu. Itse aikanaan tunsin tällaisen tyypin, silloin hommat sujui oikeasti hyvin yhdessä. Oltiin asioista samaa mieltä, osaaminen ja tiedot oli molemmilla suunnilleeen samaa tasoa, molemmat teki työtä vaikkei niin tarkkaan olisi sovittu asioista ja silti tiesi että aina kun pitää niin hommat on valmiina, molemmilla oli ulosanti sitä luokkaa että tekstistä tuli suht yhtenäinen jne. Gradu-tason töitä ei yhdessä tehty, mutta muita laajoja harjoitustöitä ihan hyvällä menestyksellä. Useimmiten kuitenkin paritöissä kusee juuri seuraavat asiat:
- näkemyserot. On aika vaikea saada järkevää, toimivaa, koherenttia työtä aikaan jos toinen on kissa ja toinen on koira.
- osaaminen, tiedot ja taidot. Ei työnteosta tule mitään jos toisen osaamiseen ei voi luottaa. Pahimmillaan joutuu itse korjailemaan toisen työn virheitä ja puutteita. Helpompaa on tehdä alusta asti yksin.
- ei voi luottaa siihen että toinen tekee työt. Mikään ei ole niin riemukasta kuin vähän ennen deadlinea saada selville että kaveri ei ollutkaan tehnyt mitä oli luvannut, muttei silti vaivautunut ilmoittamaan asiasta. Tai sitten selviää että hiukan on tehty jotain mutta tulos on luokkaa muutama ranskalainen viiva kun piti olla useampi sivu valmista tekstiä.
- ulosanti, kirjoitustyyli ja raportin laatimistaidot eroaa. Tekele näyttää väistämättä kurjalta jos toinen kirjoittaa hyvää tekstiä ja toisen teksti on kuin ala-asteen koululaisen kädestä, "Mikko on 8-vuotias. Mikolla on pallo. Pallo on punainen." Yhtä lailla hommat kusee silloin kun toinen ei osaa laatia raportteja ... "ai mikä viittaustekniikka?!?"

Oma gradu on vielä vasta tulossa, mutta harvinaisen selvää on etten ikinä edes harkitsisi muuta kuin vaihtoehtoa A) eli yksin tehdään. Mieluumin murehdin vain omasta työstäni, en todellakaan halua joutua murehtimaan vielä siitä että onko jonkun muun tekemä työ kelvollista.

Wolfgang_Von kirjoitti:

On tosi harvinaista tuntea sellainen tyyppi kenen kanssa hommat oikeasti sujuu. Itse aikanaan tunsin tällaisen tyypin, silloin hommat sujui oikeasti hyvin yhdessä. Oltiin asioista samaa mieltä, osaaminen ja tiedot oli molemmilla suunnilleeen samaa tasoa, molemmat teki työtä vaikkei niin tarkkaan olisi sovittu asioista ja silti tiesi että aina kun pitää niin hommat on valmiina, molemmilla oli ulosanti sitä luokkaa että tekstistä tuli suht yhtenäinen jne. Gradu-tason töitä ei yhdessä tehty, mutta muita laajoja harjoitustöitä ihan hyvällä menestyksellä. Useimmiten kuitenkin paritöissä kusee juuri seuraavat asiat:
- näkemyserot. On aika vaikea saada järkevää, toimivaa, koherenttia työtä aikaan jos toinen on kissa ja toinen on koira.
- osaaminen, tiedot ja taidot. Ei työnteosta tule mitään jos toisen osaamiseen ei voi luottaa. Pahimmillaan joutuu itse korjailemaan toisen työn virheitä ja puutteita. Helpompaa on tehdä alusta asti yksin.
- ei voi luottaa siihen että toinen tekee työt. Mikään ei ole niin riemukasta kuin vähän ennen deadlinea saada selville että kaveri ei ollutkaan tehnyt mitä oli luvannut, muttei silti vaivautunut ilmoittamaan asiasta. Tai sitten selviää että hiukan on tehty jotain mutta tulos on luokkaa muutama ranskalainen viiva kun piti olla useampi sivu valmista tekstiä.
- ulosanti, kirjoitustyyli ja raportin laatimistaidot eroaa. Tekele näyttää väistämättä kurjalta jos toinen kirjoittaa hyvää tekstiä ja toisen teksti on kuin ala-asteen koululaisen kädestä, "Mikko on 8-vuotias. Mikolla on pallo. Pallo on punainen." Yhtä lailla hommat kusee silloin kun toinen ei osaa laatia raportteja ... "ai mikä viittaustekniikka?!?"

Oma gradu on vielä vasta tulossa, mutta harvinaisen selvää on etten ikinä edes harkitsisi muuta kuin vaihtoehtoa A) eli yksin tehdään. Mieluumin murehdin vain omasta työstäni, en todellakaan halua joutua murehtimaan vielä siitä että onko jonkun muun tekemä työ kelvollista.

Olen ihan samoilla linjoilla kanssasi. Itse olen yliopistossa tuskastunut niihin harvoihin ryhmätöihin, jotka minun on tullut tehdä. Yhteistyö on ollut hankalaa, hommia ei ole tehty sovitusti ja myös työn laatu on ollut ryhmäläisillä erilaista. Näin ollen olenkin mahdollisuuksien mukaan pyrkinyt tekemään töitä mahdollisimman paljon yksin.

Wolfgang_Von kirjoitti:

On tosi harvinaista tuntea sellainen tyyppi kenen kanssa hommat oikeasti sujuu. Itse aikanaan tunsin tällaisen tyypin, silloin hommat sujui oikeasti hyvin yhdessä. Oltiin asioista samaa mieltä, osaaminen ja tiedot oli molemmilla suunnilleeen samaa tasoa, molemmat teki työtä vaikkei niin tarkkaan olisi sovittu asioista ja silti tiesi että aina kun pitää niin hommat on valmiina, molemmilla oli ulosanti sitä luokkaa että tekstistä tuli suht yhtenäinen jne. Gradu-tason töitä ei yhdessä tehty, mutta muita laajoja harjoitustöitä ihan hyvällä menestyksellä. Useimmiten kuitenkin paritöissä kusee juuri seuraavat asiat:
- näkemyserot. On aika vaikea saada järkevää, toimivaa, koherenttia työtä aikaan jos toinen on kissa ja toinen on koira.
- osaaminen, tiedot ja taidot. Ei työnteosta tule mitään jos toisen osaamiseen ei voi luottaa. Pahimmillaan joutuu itse korjailemaan toisen työn virheitä ja puutteita. Helpompaa on tehdä alusta asti yksin.
- ei voi luottaa siihen että toinen tekee työt. Mikään ei ole niin riemukasta kuin vähän ennen deadlinea saada selville että kaveri ei ollutkaan tehnyt mitä oli luvannut, muttei silti vaivautunut ilmoittamaan asiasta. Tai sitten selviää että hiukan on tehty jotain mutta tulos on luokkaa muutama ranskalainen viiva kun piti olla useampi sivu valmista tekstiä.
- ulosanti, kirjoitustyyli ja raportin laatimistaidot eroaa. Tekele näyttää väistämättä kurjalta jos toinen kirjoittaa hyvää tekstiä ja toisen teksti on kuin ala-asteen koululaisen kädestä, "Mikko on 8-vuotias. Mikolla on pallo. Pallo on punainen." Yhtä lailla hommat kusee silloin kun toinen ei osaa laatia raportteja ... "ai mikä viittaustekniikka?!?"

Oma gradu on vielä vasta tulossa, mutta harvinaisen selvää on etten ikinä edes harkitsisi muuta kuin vaihtoehtoa A) eli yksin tehdään. Mieluumin murehdin vain omasta työstäni, en todellakaan halua joutua murehtimaan vielä siitä että onko jonkun muun tekemä työ kelvollista.

kauppakorkeassa.

Teimme kaverini kanssa parityönä gradun ja täytyy myöntää, että ilman toisen tukea ja tsemppausta se olisi jäänyt tekemättä. On jotenkin helpompi tehdä työtä, kun tietää olevansa siitä vastuussa myös työparilleen. Olimme molemmat vakituisesti töissä gradua tehdessämme, joten suurin ongelma syntyi aikataulujen yhteensovittamisesta. Sen vuoksi prosessi venyi, mutta lopulta valmista tuli.